Täysin kohtuuton?

pitää tuoda oma kantasi selväksi asiasta, jotta mies voi tehdä omat ratkaisunsa.
Ei parisuhde ole toimiva jollei molemmat koe sen sitä olevan.
Hän sai kuitenkin kerran kokeilla työreissua, joten hän on sitä kokemusta rikkaanpi, jolloin uusi vastaava reissu ei lisää hänen kokemuksiaan enää oleellisesti ja koska reissu ei ilmeisesti ole taloudellisesti välttämätön, hänen pitäisi kuunnella sinun toiveitasi enemmän.
Toivotaan, että hän kuuntelee.

Rivien välistä paistaa lähinnä huoli siitä mitä mies puuhastelee reissussa.

Kymmenettuhannet suomalaiset, miehet ja naiset tekevät vastaavaa työtä ja suhteensa toimii aivan mainiosti.

Jos laitat ehdoksi suhteen jatkumiselle joko reissutyö tai sinä veikkaan, että hän valitsee työn. Ei niinkään itse työn vuoksi tai ainakaan pelkästään vaan myös siksi, että älykkäänä? miehenä hän näkee ettei suhteella, jossa mustis nainen haluaa pitää tiukasti kontrollia ja sanella mitä voi tehdä ja mitä ei, ei ole tulevaisuutta.

Näkemiin vaan muru.

Meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten. Mies matkusteli innoissaan ja minä hoidin kotia ja työtäni tympääntyneenä ja yksinäisenä ja kuvittelinkin jo tiesmitä. Miehen kotona ollessa kiukuttelin, itkeskelin ja olin inhottava kun en muutakaan osannut. Lopulta yksi äkäinen lause avasi silmäni. Mies tokaisi ettei tällaisen ihmisen luo ollut enää kiva tulla "kotiin".
Päätin siltä istumalta, että on aika kääntää kelkka tai edessä on ero, jota kumpikaan EI halunnut.

Mä siis hankin sen mitä multa silloin puuttui, eli ns. oman elämän; harrastuksia, omia ystäviä, koirankin kaveriksi jne. ja niistä saamallani energialla aloin tukea tietoisesti rakasta miestänikin jaksamaan matkustella ja edustaa, sillä rankkaa se oli hälläkin ajoittain.
Elämä muuttui kuin taikaiskusta ja kaikki vaan positiivisempaan suuntaan. Mies alkoi kertoilla mulle työasioistaankin ihan uudella tavalla kuin vanhalle kamulleen konsanaan, joten sain elää mukana hänen matkansa ja omat typerät kuvitelmani häipyi sen sileän tien. Mä puolestani kerroin hälle uusista innostuksistani (mm. tae kwondo!:) ja hän kuunteli kiinnostuneena. Lähtiessään hällä oli vihdoin rauhallinen mieli kun en enää itkenyt ja kärsinyt erosta silminnähden.

Nyt kesällä mies sitten sanoi pomolleen, ettei enää halua matkustella vaan ottais mieluiten taas kiinteän pestin kotimaan konttorista, ja saikin. Hykerrellään taas tyytyväisinä kotosalla ja lenkkipoluilla kolmistaan koiran kanssa ja suunnitellaan kaikenlaista yhdessä. Mutta saman kokemusken olen valmis kokemaan koska tahansa sillä elämä erossa toisesta ei enää pelota, uhkaa tai tunnu automaattisesti väärältä niin kuin ennen.

Tällä halusin vaan tuoda toisenlaisenkin näkökulman, en tyrkytä tätä oikeana ratkaisuna sullekin. Mutta mieti omaakin asennettasi, sillä on iso vaikutus myös mieheesi. : )

Et mielestäni ole kohtuuton, jokaisellahan nyt on oikeus haluta parisuhteelta mitä haluaa. Omalle kohdalleni ei tuollainen reissumiehen vaimon malli sattuisi, mutta varmasti joku eläisi varmasti ihan tyytyväisenä kun ei ole ukko koko ajan jaloissa pyörimässä.
Itse haluan parisuhteelta melko paljon, tosin olen itsekin valmis tekemään sen eteen töitä. Haluan, että mieheni on jakamassa nimen omaan yhteistä arkea, ja tämä ei onnistu, jos nähdään vain esim. kuukauden välein pari viikkoa.
Samoin jo pelkästään seksin kannalta en voisi jatkuvasti olla miehestäni erossa kuukausia. Väkisinkin alkaisi muut mahdollisuudet houkuttamaan, jos tietäisi, että omaa miestä saa vasta joskus viikkojen päästä.

Onko kysymys pysyvästä järjestelystä? Että hän jatkaisi jatkuvia reissujaan vuosia tai kymmeniä vuosia? Silloin se käy kyllä melkein mahdottomaksi, jos lapsetkin tulevat jossain vaiheessa kuvioihin.

Meillä kävi näin: Halusin lähteä kehitysyhteistyöhön Saharan tienoille. Lyhyin lähetysaika on 4 kk, mikä toisaalta tuntui tosi pitkältä, mutta ei sinne olla viikon lomalle menossakaan... Mies ei oikein innostunut ajatuksesta, mutta hän on tiennyt minun matkustamis- ja projektipakkomielteeni seurustelun ensipäivistä lähtien, joten kai hän vain sopeutui ajatukseen. Siispä lähdin. Senegalissa ensin 4kk, sitten kuukausi Suomessa ja vielä 7kk Senegalissa. Tarkoitus oli vielä parin kuukauden Suomessa olon jälkeen lähteä takaisin, mutta huomasin olevani raskaana, joten se jäi siihen.

Nuo yhteensä 11kk kasvattivat minua paljon, ja erossa oleminen oli helvetillistä. Aivan kamalaa! Mutta ikinä en vaihtaisi kokemustani pois. Luultavasti miehelleni vielä kamalampaa, koska minulla kuitenkin murheet asettuivat erilaiseen arvojärjestykseen, kun katselin Senegalissa ympärilleni. Nyt se kuitenkin on takana päin. Kaipaisin sinne uudestaan, mutta en niin paljoa että olisin valmis olemaan erossa miehestäni taas, ja kun pian on lapsikin! Olen tällä hetkellä hyvin onnellinen Suomessa rakkaani ja ison mahani kanssa.

Jos mieheni olisi kieltänyt minua lähtemästä, en tiedä miten olisin reagoinut. Niin julmaa kuin se onkin, olisin ehkä silti lähtenyt. 4kk (joka oli alkuperäinen suunnitelma) on kuitenkin esimerkiksi 60 vuoden yhdessäolossa niin lyhyt aika, että se pitää kestää, eikä olla toisen unelmien tiellä!

Jos tilanne jää pysyväksi, puhu miehesi kanssa. Ja paljon!! Mutta jos kyseessä on ohimenevä vaihe, en usko että olisi reilua sitoa miestäsi ovenkahvaan kiinni... mutta puhu silti =)

Me olemme keskustelleet ulkomailla tai toisella puolella suomea työskentelystä. Olen miehelleni sanonut, että nyt olisi se aika, että jos hänelle satutaan tarjoamaan ulkomaan keikkaa, niin kannattaa ihmeessä tarttua kiinni, jo kokemuksen kannalta. Olen sanonut, etten halua hänen vakituisesti olevan sellaisissa hommissa, mutta tuskin hänkään, sillä on varsinainen kotihiiri.

Itse olen sanonut meneväni vaikka inariin töihin, jos sieltä alani työkokemusta saa, mutta vain vähäksi aikaa. Esimerkiksi jos jokin hyvä projekti ilmenee, josta kosolti työkokemusta saa ja kestää noin max puoli vuotta, niin varmasti haen, ja asun sitten siellä sen aikaa (asumme aivan eteläsuomessa). Mieheni on ymmärtänyt kantani ja varmasti kannustaisi minua. Työkokemusta ei koskaan ole liikaa ja jos löytää kiinnostavan jutun johon tahtoo mukaan ja ei mene vaan sen takia että toinen ja itsekin jää yksin hetkeksi, niin varmasti myöhemmin harmittaa ja ankarasti.