oka kerta kun luen tätä palstaa, tulen aina vain masentuneemmaksi. Atm:t huutaa kuorossa kilpaa sanomaa heidän kunnollisuudestaan ja kiltteydestään. Mitä helvetin väliä silläkään muka loppupeleissä on, olisitte samaa kuraa kuin ytm:t jos teillä vain olisi resursseja tökkiä sitä ulokettanne joka vitun koloon. Hyvin harva mies kykenee oikeasti rakastamaan muita kuin itseään, tähän lopputulokseen olen muiden parisuhde-elämää sivusta seuranneena tullut. Ei oikeastaan haittaa yhtään se, etten ole koskaan ryhtynyt seurustelemaan, sekin on vain itsepetosta loppupeleissä. Ihan niinku sua joku jätkä tämän ikäsenä muka rakastais. Vanhempanakin ukkos vaihtaa saletisti nuorempaan naiseen, jos sillä vain on siihen mahdollisuus, siinä se taas nähtiin.
En tiedä, onko mun erityisen negatiivisen maailmankuvan syynä loppujen lopuksi masennukseni, vai suhtautuisinko terveenäkin tällä tavoin asioihin. Voi olla, että suhtautuisin, olen aina ollut aika herkkä ja tunteellinen. Viimeistään täällä kuulee totuuden, joskus asiallisin sanoin, joskus liioitellusti ja hyvin kärjistettynä.
Olis varmasti ollu kivaa syntyä tänne jonain typeränä elukkana, joka ei tajua mistään mitään eikä tunne yhtään mitään, kaikki olis niin paljon helpompaa. Jos kerran elämän tarkotus on lisääntyä, niin eikö se taivaan ihmemies olis voinu vaikka tehdä ihmisistäkin tunteettomia, tulispa ainaki lisäännyttyä oikein olan takaa kun ei olis mitään tarkkoja parinvalintasysteemeitä ja mustasukkaisuuksia olemassa. Onhan tällä pallolla liian suuresta ihmismassasta huolimatta paljonkin asuttamattomia kolkkia. Tai ehkä evoluutiossa on vaan menny joskus jotain pahasti pieleen. Samapa tuo varmaan on mikä meni vikaan. Olennaista on se, että ainakaan mun kaltasille ihmisille tätä maailmaa ei ole tarkoitettu. Elämän tarkoitus jää nyt varmaan mun osalta täyttämättä, sillä penskoja en myöskään aio koskaan tänne tehdä.
Tiedän kyllä, että täällä on ollut jo vastaavanlainen keskustelu, että jos edes siitä viitsisitte olla vikisemättä. En oikeastaan tiedä, haluanko tähän mitään suurempia keskusteluita ja mielipiteitä, oli vain pakko suoltaa tämä paska jonnekin.
En tiedä, onko mun erityisen negatiivisen maailmankuvan syynä loppujen lopuksi masennukseni, vai suhtautuisinko terveenäkin tällä tavoin asioihin. Voi olla, että suhtautuisin, olen aina ollut aika herkkä ja tunteellinen. Viimeistään täällä kuulee totuuden, joskus asiallisin sanoin, joskus liioitellusti ja hyvin kärjistettynä.
Olis varmasti ollu kivaa syntyä tänne jonain typeränä elukkana, joka ei tajua mistään mitään eikä tunne yhtään mitään, kaikki olis niin paljon helpompaa. Jos kerran elämän tarkotus on lisääntyä, niin eikö se taivaan ihmemies olis voinu vaikka tehdä ihmisistäkin tunteettomia, tulispa ainaki lisäännyttyä oikein olan takaa kun ei olis mitään tarkkoja parinvalintasysteemeitä ja mustasukkaisuuksia olemassa. Onhan tällä pallolla liian suuresta ihmismassasta huolimatta paljonkin asuttamattomia kolkkia. Tai ehkä evoluutiossa on vaan menny joskus jotain pahasti pieleen. Samapa tuo varmaan on mikä meni vikaan. Olennaista on se, että ainakaan mun kaltasille ihmisille tätä maailmaa ei ole tarkoitettu. Elämän tarkoitus jää nyt varmaan mun osalta täyttämättä, sillä penskoja en myöskään aio koskaan tänne tehdä.
Tiedän kyllä, että täällä on ollut jo vastaavanlainen keskustelu, että jos edes siitä viitsisitte olla vikisemättä. En oikeastaan tiedä, haluanko tähän mitään suurempia keskusteluita ja mielipiteitä, oli vain pakko suoltaa tämä paska jonnekin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miksi et vastannut kurppalogin kysymyksiin kurpan nuoruudesta?
"Hyvin harva mies kykenee oikeasti rakastamaan muita kuin itseään, tähän lopputulokseen olen muiden parisuhde-elämää sivusta seuranneena tullut. Ei oikeastaan haittaa yhtään se, etten ole koskaan ryhtynyt seurustelemaan, sekin on vain itsepetosta loppupeleissä. "
- Ajattelin samalla tavalla miehistä ennen, olin päätynyt siihen lopputulokseen, koska jokainen minun tapaamani mieshenkilö paljastautui loppujenlopuksi petturiksi, pleijeriksi jne oman edun tavoittelijaksi. Olin suosittu mutten seurustellut, koska elämänarvoni seurustelun suhteen olivat: luottamus, kunnioitus, rehellisyys, aitous jne enkä sellaisiin miehiin ollut törmännyt.
Piirit olivat suuret ja lopulta luovutin oikeasti hyvöän ja rehellisen kumppanin etsinnässä, koska tapaamani miehet olivat luoneet minulle negatiivisen mielikuvan parisuhteesta ja oletin useiden, useiden, samankaltaisten tapauksien myötä, että ei ole olemassa hyviä ja periaatteeltaan kunnollisia(vaikkakin tuhmia) miehiä.
Päädyin itsekin siis mieskuvani tapaan elämään railakasta sinkkuelämää, kunnes sattumalta tapasin miehen, johon rakastuin. Rakastuminen ei ollut todellakaan aikomukseni, mutta niin kävi, mieskin oli pettynyt naismielikuvaansa, itsekkäitä jne ihmisiä kun on paljon. Onneksi rakkaus oli molemmin puoleista. Ongelmana oli tunteista puhuminen ja 8 vuoden ikäero. Lopulta päädyin siihen, että ikäero on turha pikkuseikka kun jotain elämän arvokkaimmista asioista on kyseessä.
Lyhyesti sanottuna olin luovuttanut miesten suhteen, oletin kaikkien olevan loppujenlopuksi samanlaisia, mutta pikkuhiljaa kolahti aito rakkaus vaikka olin itselleni melkeimpä luvannut etten ala seurustelemaan.
Hyviä ja ihania miehiä on, moni heistä on vain piilossa omissa kodeissaan tms myöskin sinun tapaasi pettyneenä kieroihin naisiin ja ovat luovuttaneet parisuhteen suhteen. Kultaa löytyy harvasta, mutta jo se, millainen ihminen itse olet, todistaa että on olemassa samankaltaisia ihmisiä. Heitä vaan ei löydy kuin kaupan hyllyltä. itselläni kävi onni, toivon että elämän tuulet tuovat mukanaan hyvää kaikkien hyvää ansaitsevien elämään.
"Ihan niinku sua joku jätkä tämän ikäsenä muka rakastais."
- Jos sinä voisit ikäisenäsi rakastaa jotakuta, mikseivät muutkin yhtähyvin voisi?
Olen huomannut omalla kohdallani että toimiva tapa elämän suhteen on ottaa selvää omasta itsestään ja haluistaan, kehittää itsetuntemustaan ja iloita siitä mitä on. Kun on tyytyväinen ja iloitsee asioista oikeasti ilman taka-ajatuksia, niin usein juuri silloin oma olemus vetää puoleensa uusia tuttavuuksia. Eli ei hakemalla hae väkisin jotain, vaan tyyttyy siihen mitä on, eheytyy ja positiivet asiat tulevat luokse ja elämään aika ajoittain. Elämänasenne ratkaisee.
Millainen ihminen sitten muita viehättää? Varmaankin onnellisen ja tyytyväisen oloinen tasapainoinen ihminen. Jos joku on katkera tai epätoivoinen, se enemmänkin karkoittaa luotaan. Kannattaa miettiä millainen ihminen vetoaa sinuun?
" Vanhempanakin ukkos vaihtaa saletisti nuorempaan naiseen, jos sillä vain on siihen mahdollisuus, siinä se taas nähtiin."
- Riippuu täysin ukon arvomaailmasta ja parisuhteen laadusta. Jos ukko on ulkoäön ja ulkoisten olemusten perään, näin voi olla. Jos parisuhde on toimiva ja molemmat voi hyvin, miksi lähteä leikkimään tulella? Todennäköisesti jos ukko vaihtaa nuoreen naiseen, niin nuori nainen lähtee jonkun muun perään tuolla ajatusmallilla. kaikki on kiinni parisuhteen ladusta ja siitä, että molemmat saa ilmaista itseään tullen kuulluksi ja voi hyvin
"Olis varmasti ollu kivaa syntyä tänne jonain typeränä elukkana, joka ei tajua mistään mitään eikä tunne yhtään mitään, kaikki olis niin paljon helpompaa."
- Uskon monen muun tapaan, että olemme syntyneet tänne maanpäälliseen elämään , jotta voisimme kokea erilaisia tunteita tapahtumien ja vastoinkäymisien myötä ja siten kehittää itseämme. Viedä oppimamme mahdollisesti tuonpuoleiseen tai seuraavaan elämään.. ehkäpä.
"Jos kerran elämän tarkotus on lisääntyä, niin eikö se taivaan ihmemies olis voinu vaikka tehdä ihmisistäkin tunteettomia"
- Tunteitten kanssa eläminen on toki aikaajoittain hankalaa, mutta mitä elämä olisi ilman positiivisiakin tuneita, iloa, rakkautta, onnea ja innostusta vaikkapa?
Tylsää ja robottimaista. Välillä koen kylläkin, että en kestä elämää tunteitten sekamelskassa. Muista, että et ole ainoa, olemma kaikki tuntevia luomuksia ja kaikkihan me täällä maanpäällä samassa veneessä kellutaan.
** VAIN ELÄMÄÄ, EI SEN ENMPÄÄ.. KAIKKI TÄÄ, KOITA YMMÄRTÄÄ **
* Älä ota elämää liian vakavasti, et kuitenkaan selviä siitä hengissä *
** UNELMOI, niinkuin eläisit ikuisesti. ELÄ, niinkuin kuolisit huomenna **
* KUVITTELE, että menettäisit KAIKEN, mitä sinulla on. Ja saisit sen sitten TAKAISIN. ***
Loistavaa kesää sinulle ja SINULLE !
:)
Tämäkin oli kiva kirjoitus vaikkakaan en miehiseen rakkauteen uskokaan enkä elättele toiveita että rakkautta koskaan löytäisin. Kiva kuitenkin kuulla että joku on onnellinen ja on löytänyt rakkautta elämäänsä :)
Hyvää kesää myös Sinulle :)
Etkö siis usko että mies voi rakastaa?
No ainakin itseänsä :)
No kai jotain nuorta ja nättiä naista vähän aikaa kunnes löytää vielä nuoremman ja nätimmän?
Vai niin. Yhtä järkevä väite on, että nainen ei voi rakastaa kuin itseänsä tai jotain raharikasta öykkäriä.
Sen kus väität sitten, oma kokemukseni on tuo mitä ylle kirjoitin.
Hyvä kirjoitus!
On hyvä purkaa tuntojaan jonnekin, toivon että paha olo hellittää.
."Atm:t huutaa kuorossa kilpaa sanomaa heidän kunnollisuudestaan ja kiltteydestään. Mitä helvetin väliä silläkään muka loppupeleissä on, olisitte samaa kuraa kuin ytm:t jos teillä vain olisi resursseja tökkiä sitä ulokettanne joka ***** koloon. Hyvin harva mies kykenee oikeasti rakastamaan muita kuin itseään, tähän lopputulokseen olen muiden parisuhde-elämää sivusta seuranneena tullut. Ei oikeastaan haittaa yhtään se, etten ole koskaan ryhtynyt seurustelemaan, sekin on vain itsepetosta loppupeleissä. Ihan niinku sua joku jätkä tämän ikäsenä muka rakastais. Vanhempanakin ukkos vaihtaa saletisti nuorempaan naiseen, jos sillä vain on siihen mahdollisuus, siinä se taas nähtiin."
Tää on ikävän totta :( mutta minkä sille mitään mahtaa. Täytyy vaan jatkaa päivä kerrallaan ja keksiä jotakin mielekästä tekemistä.
Hyvää kesää kaaikesta huolimatta! :)
On ihmisiä(jopa miehiä), jotka kykenevät elämän mittaiseen rakkauteen ja sitoutumiseen. Vanhaksi tuleminen oman puolison kanssa on ainoita todellisia unelmia mitä minulla on.
Se että kaikki miehet olisivat samanlaisia on puhdas valhe, sillä erilaisia persoonallisuuksia on tavattoman erilaisia. On kontrollinhaluisia ja alistuvia. Ihmisiä jotka eivät halua alistaa tai tulla alistetuiksi. On ekstroverttiä mölyapinaa ja patologisen ujoa introverttia. On omaa etua tavoittelevia opportunisteja ja reiluja toisen huomioon ottavia. On vastuuntuntoisia ja välinpitämättömiä. Jos on olemassa jokin inhimillinen luonteenpiirre, sille löytyy myös vastakohta. On valhe uskoa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia, mutta kuten timantit eivät synny tehtaassa, hienoimmat ihmisyksilöt eivät ole niitä, jotka tavoittelevat kaikessa muiden suosiota, oli kyseessä sitten mies tai nainen.
Ehkä elukkana olisi tiettyynrajaan helpompaa, mutta myös eläimet harjoittavat väkivaltaa ja julmuutta toisiaan kohtaan. Tietoisuus on ennenkaikkea vastuunkantoa. Sinulla on vastuu itsestäsi, että rakastat itseäsi niin paljon, ettet huoli sellaista kumppania joka ei arvosta sinua. Mutta samoin tulisi sinun arvostaa mahdollista kumppaniasi yksilönä. Älä anna parisuhteeseen kykenemättömien estää sinulta rakkautta, jos kaipaamasi miesyksilö tulee vastaan.
Huomaatko muuten että kirjoituksessasi odotat miehen rakastavan sinua ainutkertaisena ja erityisenä yksilönä, mutta miehet eivät ole kärjistyksessäsi yksilöitä vaan samaa massaa. Kuinka mies koskaan voisi kokea kanssasi olevansa erityinen ja siten rakastettu, jos syytät häntä siitä kuinka kaikki miehet ovat samanlaisia? Ehkä sinun kannattaakin luovuttaa, nimittäin sen suhteen että odotat miesrobotin palvovan sinua kuin prinsessaa. Mutta jos tahdot rakastaa miestä aitona omana yksilönään, ovi kannattaa jättää raolleen, kunhan myös itse olet valmis.
Niin odotinkin rakastavan, minussa sentään olisi jotain rakastettavaa (olen nyt varmaan narsisti kun sanoin näin). Varmaan muutama hassu poikkeus saattaa löytyä miehistä, mutta se ei kumoa sitä, että suurin osa on sisältä samaa sontaa.
En myöskään ole koskaan pienen elämäni aikana odottanut miehiltä mitään prinsessakohtelua ja palvontaa, sen keksit omasta päästäsi. Mulle ja luultavasti aika monelle muullekin tytölle on jo lapsesta asti uskoteltu monesta suunnasta kaikenlaista jostain miehisestä rakkaudesta, jonka vissin pitäisi olla aika yleistäkin. Mutta sitä se omien havaintojeni mukaan ole. Jos olisin tällä hetkellä suhdekuntoinen, ja löytäisin jostain aidosti hyvän miehen, niin pitäisin huolen siitä, että kohtelisin häntä kuin kukkaa kämmenellä.
Naiset tuntevat vetoa pettäviin kusipäihin ja sitten itkevät kuorossa, että miehet pettää.
Menikö sulta nyt vähän pointti ohi?
Varmaan on vaikeaa tuollaiseen naiseen rakastuakin. Ei se sattumaa ole, että sinä olet jäänyt yksin, eikä se siitä johdu, että "kaikki miehet on itsekeskeisiä paskoja", vaikka tuollainen ajatus sinua suojeleekin siltä ikävältä tosiasialta, että sinussa itsessäsikin on paljon parannettavaa.
Luuletko, ettei mulla ole tilaisuuksia suhteisiin ollut? Olen yksin omasta tahdostani. Ei musta tämä masennus ja katkeruus ulospäin näy juurikaan millään tavalla, ne pidän muilta visusti piilossa. Ehkä joskus kun/jos nousen tästä kuopasta, jaksan alkaa yrittämään etsiä niitä harvinaisia yksilöitä joilla on _ oikeasti_ jotain muutakin annettavaa kuin kyrpä. Tällä hetkellä minusta tuskin mihinkään suhteeseen kuitenkaan olisi.
Ja kyllä, tiedostan varsin hyvin, että minussa on paljonkin vikoja, voisin tehdä niistä listankin, jos niillä olisi tämän keskustelun kannalta paljon mitään merkitystä.
Masentuneena ei kannata yrittää miettiä tällaisia asioita sillä kaikki vääristyy masentuneen mielessä. Kannattaa vaan yrittää hoitaa itsensä kuntoon ja pohtia näitä sen jälkeen.
Samaa mieltä, miksi turhaan vaivautua? Onhan elämässä paljon muutakin tekemista, keskitä energiasi mieluummin niihin..