ja nyt kysyisinkin miehiltä
Oletteko ikinä jättäneet menemättä esim.yöelämään yhtäkkisen epävarmuuden vuoksi? Tarkoitan tällä siis sitä, että on huvittanut lähteä mutta viime hetkellä mieli on muuttunut ettette ole lähtenytkään? Jos olette jättäneet menemättä epävarmuuden vuoksi niin mikäpä oli epävarmuuden syy?
Itse olen joskus tuntenut itseni niin rumaksi ja lihavaksi etten ole löytänyt esim.mitään sopivaa päällepantavaa ja olo on ollut kamalan epävarma, olenkin jäänyt kotiin. Harmittaahan se myöhemmin kun ei lähtenyt mutta siinä hetkessä se tuntuu kaikista parhaalta ratkaisulta.
Toki porukalla tulee lähdettyä yhtäkkisestä epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta huolimatta, mutta joskus kun ei ole etkoja ja itsekseen laittautuu iltaa varten ja sitten pitäisi vaan ilmaantua jonnekin tulee jäätyä kotiin jos tuntuu rumalta.
Itse en näe mitään järkeä lähteä ihmisten ilmoille huonoissa fiiliksissä häpeilemään ja pahimmillaan kuulemaan ilkeää kritiikkiä ulkonäöstä kun on valmiiksi jo itsetunto nollilla.
Tyttöjen kanssa jutellessa huomattiin että meitähän on muitakin saman asian kanssa painiskelevia, onnekis en ole asian kanssa yksin. Kuinkahan moni nainen jää tänäänkin kotiin kun ei huvita lähteä ulkonäkövikojen vuoksi. Selittäisikö tämä yökerhojen miesten enemmistön?
Oletteko ikinä jättäneet menemättä esim.yöelämään yhtäkkisen epävarmuuden vuoksi? Tarkoitan tällä siis sitä, että on huvittanut lähteä mutta viime hetkellä mieli on muuttunut ettette ole lähtenytkään? Jos olette jättäneet menemättä epävarmuuden vuoksi niin mikäpä oli epävarmuuden syy?
Itse olen joskus tuntenut itseni niin rumaksi ja lihavaksi etten ole löytänyt esim.mitään sopivaa päällepantavaa ja olo on ollut kamalan epävarma, olenkin jäänyt kotiin. Harmittaahan se myöhemmin kun ei lähtenyt mutta siinä hetkessä se tuntuu kaikista parhaalta ratkaisulta.
Toki porukalla tulee lähdettyä yhtäkkisestä epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta huolimatta, mutta joskus kun ei ole etkoja ja itsekseen laittautuu iltaa varten ja sitten pitäisi vaan ilmaantua jonnekin tulee jäätyä kotiin jos tuntuu rumalta.
Itse en näe mitään järkeä lähteä ihmisten ilmoille huonoissa fiiliksissä häpeilemään ja pahimmillaan kuulemaan ilkeää kritiikkiä ulkonäöstä kun on valmiiksi jo itsetunto nollilla.
Tyttöjen kanssa jutellessa huomattiin että meitähän on muitakin saman asian kanssa painiskelevia, onnekis en ole asian kanssa yksin. Kuinkahan moni nainen jää tänäänkin kotiin kun ei huvita lähteä ulkonäkövikojen vuoksi. Selittäisikö tämä yökerhojen miesten enemmistön?
Vastaukset 22
Vanhimmat
En käy baareissa koska olen varma että olen niin ruma että ei kannata baareihin turhaan mennä. Tuksin pääsisin edes juttelee naiselle siis.
Minä lähdin viimeksi pitkässä paidassa ja suht löysissä housissa. Ajatus oli, että mennään nyt kun olin luvannut kaverille. Oma ulkonäkö ällötti ja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa lähteä ihmisten ilmoille. Illan aikana eräs todella mukava ja hyvännäköinen mies haki tanssimaan. Pidämme edelleen yhteyttä :) eli en sitten ollut hänen mielestään ollenkaan ällöttävä :)
Kuinka yllättävää, ettei nainen laittautumattomana ällötä kaikkia miehiä.
Mulla on joskus tuollainen olo jo päiväseltään keskustaan menemisestä. Isot aurinkolasit naamalle ja vaivihkaa hiippailen. En tiedä mistä johtuu tällainen häpeä omaan olemiseen :(
Minulla sattuu joskus samaa, ja ylipäätänsä ovesta ulos astuminen vaatii niin perusteellista sukimista jotta tunnen oloni hyväksi, että monesti on helpompi jättää väliin. Toisaalta ymmärrän kyllä ettei maailma pyöri ympärilläni eikä sillä ole väliä miltä näytän, toisaalta ahdistuksen tunne järkeilynkin jälkeen voi olla niin voimakas ettei kannata lähteä ulos murjottamaan. Tuntuu ikäänkuin en ansaitsisi täyttää kaupunkitilaa sen näköisenä; pelkään että pistän silmään huonolla tavalla. Monesti ahdistus vaikuttaa aivan fyysisestikin, jos pakotan itseni silti ulos. Ihoni pistelee, hikoilen, elimistö on taistelumoodissa. Nuo fyysiset oireet pakottavat minut vielä syvempään itsetietoisuuteen, joka ruokkii taas huonommuuden tunnetta. Alkoholi auttaa yleensä vähän, muttei poista ongelmaa. Epäilemättä tämä vaikuttaa myös olemukseeni ja vaikutan kylmältä ja etäiseltä - En siksi että olisin ylimielinen, vaan koska olen kirjaimellisesti kauhuissani. Kukaan ulkopuolinen ei tosin voisi ikinä uskoa tätä, joten salaisuuteni on turvassa. Se vain vaikuttaa sitten siihen, ettei kukaan tule koskaan juttelemaan koska välttelen katseita ja kaikenlaista kontaktia. Itseäni en saa revittyä kellekään juttelemaan, ellei ole erityisen hyvä päivä, ts. tunnen itseni kauniiksi jostain mystisestä syystä. Olen saanut kuulla koko elämäni olevani kaunis tai nätti, mutta itse en koskaan ole kokenut itseäni sellaiseksi. Omaan kuulemma seksikkään kropan (jota en tosin koskaan esittele, ennemmin pukeudun vaikka hieman peittävämmin kuin tyrkysti). Siitä huolimatta vihaan peilikuvaani niin paljon, että se vaikuttaa kaikkeen elämässäni, töiden tekoon, ihmissuhteisiin, jopa unelmiin ja haaveisiin (koen etten ansaitse kaikkia asioita ja etsin nykyhetkestä aina todistusaineistoa joka tukee tätä ajatusta). Jos jotain voisin elämässä toivoa, niin toivoisin pilleriä, jonka avulla voisin edes valheellisesti pitää itseäni upeana. Silloin minulla olisi ainoastaan mahdollisuus saada elämässä se, mihin potentiaalini riittää mutta mitä en nyt koe mahdolliseksi saavuttaa.
Herrajee mikä tilitys, mutta ehkä näin lauantaina aika ajankohtainen. Ja helpottava kuulla etten ole ainut näiden asioiden parissa kamppaileva.
Hyvä tilittää välillä :)
Mua on ala-asteelta asti pojat haukkuneet rumaksi ja läskiksi että tulen aina olemaan se ruma ja läski vaikken ylipainoinen enää olekaan. Se on jäänyt tuonne takaraivoon pysyvästi. Joka päivä 12 vuoden ajan kuulin joka päivä jotain ilkeää ulkoisesta olemuksestani ja se jätti pysyvät arvet.
Kyllähän sitä välillä vieläkin kuulee arvostelua miesten suista ja aika raakaakin kommenttia varsinkin yöelämässä(tykkään käydä keikoilla)mutta nyt on se hyvä puoli että voi vain häipyä, ei tarvi olla niiden kanssa samassa tilassa pakosta kuten koulussa. Työpaikkanikin valitsin siten, että mahdollisimman vähän joutuu olemaan miesten kanssa tekemisissä. Sanomattakin selvää etten ole koskaan seurustellut, enkä usko että koskaan seurustelen(en ala kotonani haukkuja enää kuuntelemaan, alkkis-isukki hoiti sen homman ja nyt haluan elää yksin rauhassa, jossakin pitää naisenkin saada olla ilman arvostelua).
Hassua, että minä jota on kiusattu ulkonäöstä koko elämän en enää voisi vähempää välittää miltä näytän. Ehkä sulla on tuo haukkujen ja arvostelun pelko, se olis varmaan kauniille naiselle pahinta mitä voi tapahtua? Itse kun ei oo enää mitään menetettävää ja kun kaikki kauheudet on kuultu ja nöyryytykset eletty ei enää pelota. Jos joku mies vielä haukkuu, voisin tyynesti todeta että aika pahan saat pistää jotta itkuksi enää nyt päälle kolmekymppisenä laitan. Kyyneleet on tyrehtyneet, kaikki käytetty.
Tämän palstan lukeminen on kyllä vienyt viimeisetkin halut mennä ulos. On käynyt harvinaisen selväksi, että miehille kelpaa vain heidän haavenaisensa ja muita vain arvostellaan.
Toisaalta on ihan jees olla seksitön olento. Tuskin minua kukaan edes huomaa jos oleilen ulkosalla.
Kamalampaa olisi olla nippa nappa parikymppinen hottisbeibe. Ajatteles niitä sen tytön ulkonäköpaineita, ite kun on ollut aina ruma niin aivan sama, saa olla rauhassa.
Kunhan ei huudella perään niin on ok. Usein kun on meinaan huudeltu, siitä tulee paha mieli joka kerta.
Miehenä sanon, että tää Suomi24 on sairas palsta ja mitä enemmän tätä palstaa lukee, sen neuroottisemmaksi ja sairaammaksi tulee. Täällä olevilla miesten ja naisten ulkonäkökriteereillä ei ole juuri mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Reaalimaailmassa yksi sun toinen tavis virheineen ja puutteineenkin pariutuu. Täältä saa vaan turhaa stressiä sen sijaan, että saisi olla rauhassa oma itsensä. Näiden Suomi24 juttujen mukaan miehiäkin on mustavalkoisesti vain ylemmän ja alemman tasoisia, kun oikeassa elämässä harmaan sävyjä jää väliin iso määrä. Älä siis sinä nainen murehdi vaan mene vaan ihmisten ilmoille omana ihanana itsenäsi.
Ai ei kukaan? Mitäs noi kurppaketjut sitten on?
Monesti paska fiilis yössä muuttunut pirteäksi ja ilta ollut lopulta parempi kuin yleensä paremmalla fiiliksellä lähtiessä.
Kerrankin oli maailmanlopun krapula, oma olo ei ollut ainoastaan nääntynyt, vaan normaalitkin ihmiskontaktit pelottivat. Mutta kun kaveri oli lähibaariini asti tullut "maalta" saakka, niin lähdin. Naapuripöydässä sitten sattui olemaan nätti nainen ja naiset kun rakastavat renttuja, niin tälläinen kunnon mieskin siinä rappioromanttisessa tilassaan oli kovin vetovoimainen. Tosin lopuksi kun todellinen minä alkoi tulla esiin, nainen totesi minut homoksi kaveriraatinsa neuvonpidossa. Mutta yyhoosta oli kyse, joten thank god homoista.
En sanoisi että mieli useinkaan muuttuu viime hetkellä. Kyllä se mieli on muuttunut jo vuosien kuluessa ja melko lopullisesti. En minä yöelämästä naisseuraa saa - sen olen jo ymmärtänyt. Eipä siellä onneksi kritiikkiäkään tule, mutta eipä kyllä minkäänlaista huomiotakaan. Kotona on sitäpaitsi parempaa olutta.
älä ny poista keskustellaan
mikset sää tajua millon voi mennä ja millon ei? onkoo se sun sairaus ku eioo tilannetajua? sit sää aina haukut naisia ku sää ryntäät häirihtemään
Vois musta tuunaamalla saada ihan kotalaisen mut se vaatis jo jotain kauneus konsulttia tai stylistiä. Pukeutua mä en osaa, joten en koskaan näytä hyvältä.
Olen. Joka kerta kun olen menossa yöelämään iskee yhtäkkinen epävarmuus ja jätän menemättä.
niin kul sun tilanne on aika huono etkö sää vois mennä jonnekin sinkkitapaamisiin joissa ois paljo ihmisiä? neois jo ettimässä puolisoo ei olis niin paljo huteja.
Joo, usein tulee viime hetkellä jätettyä menemättä, kun kuvittelen mielessäni ne kaikki tylyt pakit joita joutuisin kestämään ja epävarmuus siitä, että löytäisi ketään fiksua naista sieltä juttuseuraksi.
En mäkään jaksa mennä, ei sieltä kuitenkaan saa laadukasta panoseuraa. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Ja määritelmäsi fiksulle on sitten tietty ÄO, sulle sopiva koulutus ja puolue, muutenkin itseäsi miellyttävä maailmankuva ja elämänkokemus jne.
Määritelmäni fiksulle: ei-sinä.
Olkoon fiksu = f, ja sinä (nimim. kranttu olet sinäkin) = s
Tällöin: f = ei-s
Eipä ole tullut koskaan käytyä yökerhoissa tai baareissa. Nuorena olin aivan liian ujo ja ulkonäkökompleksinen. Nykyään (30 ) olen sosiaalisesti paljon lahjakkaampi ja ulkonäkökin parempi, mutta kokemattomana yöelämä on huonoin mahdollinen paikka yrittää pariutua.
Aikuisena nollasta on huono ponnistaa, en käytännössä edes yritä pariutua millään tavoin, oikeastaan päinvastoin. Miehenä on toki sikäli helppoa, koska ei naiset koskaan arkielämässä lähesty tai flirttaile, ellei mies ole aivan älyttömän komea.
Näin netissä voi kyllä myöntää, että kaikesta huolimatta naisia tulee ajateltua käytännössä päivittäin. Helpompaahan se olisi jos nuo ajatukset voisi poistaa, mutta se ei ole tähän ikään mennessä onnistunut. Näistä asioista en puhu kenenkään kanssa, en edes parhaan kaverini tai perheenjäsenten.