Hyvä appi ja anoppi!

En ole poikanne kanssa naimisissa.( Yhdessä tosin olemme olleet toistakymmentä vuotta. Jospa silti voisin käyttää teistä appivanhemmat-nimitystä.)
Ensiksi kiitos teille ihanasta kiltistä miehestäni, jonka aikoinaan saatoitte maailmaan ja kasvatitte.
Minä saan nauttia näitä hedelmiä nyt. Poikanne on älykäs, huomaavainen, huumorintajuinen, komea. Elämäni aarre.
Toiseksi kiitos teille, että joskus kun olen tarvinnut apua konkreettisissa asioissa, olette auttaneet vaikka ei olisi pakko. Torun teitä kuitenkin: Ette ota vastaan rahaa tai muutakaan korvausta vaikka kuinka tyrkytän.
Kolmanneksi, ette puutu millään ikävällä tavalla mieheni ja minun elämään.
Ette tunge kylään kutsumatta, ette arvostele elämäntyyyliämme tai ulkonäköämme.
Ette myöskään pidä meitä työntekijöinänne (kuten minun vanhempani mielellään tekisivät)
Kiitos siitäkin, että voimme keskustella vaikka mistä asioista, silloinkin kun teillä on vaikeuksia. Toivottavasti olen voinut olla edes kuuntelevana korvana.
Toivon teille kaikkea hyvää, mukavat appivanhempani!
Taidatte olla harvinaisempaa lajia kuin luulinkaan.