Hei, ositusta tehtäessä, millä perusteilla omaisuuden arvo määritellään?
Tietysti siis erohetken arvon mukaan, mutta mikä se arvo on? Jos ei myynnissä ole vastaavaa samanlaista mökkiä/autoa/antiikki kalustoa tai mikä tahansa nyt onkaan kyseessä.
Exällä ja minulla on hyvin eri käsitys erään kohtuullisen mittavan omaisuuden arvosta. Olemme molemmat kysyneet asiantuntijalta puhelimessa epävirallisen arvion, ja saaneet hyvin eri vastaukset (mikäli exään on luottaminen...) Kyseisestä omaisuudesta on nyt kuitenkin tarjottu mulle suullisesti (ja voivat tarjota meille myös kirjallisesti) tietty summa, jos ex haluaa sen myydä. (Minulle se ei kuitenkaan jää, en tarvitse.) Exä yrittää kuitenkin huijata sen arvoa paljon pienemmäksi, jotta saisi osituksessa minulta enemmän rahaa.
Siis, määräytyykö arvo tehdyn ostotarjouksen mukaan? Miten jonkun rahallinen arvo voisi olla 20 tuhatta pienempi, kuin tehty ostotarjous?? Ei mene minulle ymmärrykseen. Exä ei halua myydä, joten vetoaa siksi, että tarjouksen hinnalla ei ole merkitystä. Voiko se olla totta?
Tietysti siis erohetken arvon mukaan, mutta mikä se arvo on? Jos ei myynnissä ole vastaavaa samanlaista mökkiä/autoa/antiikki kalustoa tai mikä tahansa nyt onkaan kyseessä.
Exällä ja minulla on hyvin eri käsitys erään kohtuullisen mittavan omaisuuden arvosta. Olemme molemmat kysyneet asiantuntijalta puhelimessa epävirallisen arvion, ja saaneet hyvin eri vastaukset (mikäli exään on luottaminen...) Kyseisestä omaisuudesta on nyt kuitenkin tarjottu mulle suullisesti (ja voivat tarjota meille myös kirjallisesti) tietty summa, jos ex haluaa sen myydä. (Minulle se ei kuitenkaan jää, en tarvitse.) Exä yrittää kuitenkin huijata sen arvoa paljon pienemmäksi, jotta saisi osituksessa minulta enemmän rahaa.
Siis, määräytyykö arvo tehdyn ostotarjouksen mukaan? Miten jonkun rahallinen arvo voisi olla 20 tuhatta pienempi, kuin tehty ostotarjous?? Ei mene minulle ymmärrykseen. Exä ei halua myydä, joten vetoaa siksi, että tarjouksen hinnalla ei ole merkitystä. Voiko se olla totta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Riippuu mistä on kyse. Kiinteistövälittäjä voi antaa arvion asunnosta, talosta, mökistä jne. Ajoneuvoliike autosta ja moottoripyörästä yms maatalouskoneliike traktorista yms Antiikkiliike vanhoista arvohuonekaluista yms.
Miehesi pitää sinua tyhmänä. Hän aivan VARMASTI suostuisi ostotarjoukseen, jos saisi asiasta 20 tuhatta enemmän kuin on sen arvo. Tarjouksen hinnalla ei olekaan merkitystä, vaan oikealla arvolla :).
Kannattaa lakimiehen kanssa hoitaa ositus, muuten se menee pieleen.
Toistan kysymyksen tarkemmin: Onko ns. virallinen arvo vähintäänkin tarjouksen arvo? Koska sen summan omaisuudesta ainakin saisi, joten eihän arvo missään nimessä voi olla vähemmän? Eikös, näin maalaisjärjellä.
Meillä on lakimiehet, mutta ei nyt viikonloppuna tavoitettavissa, ja asia vaivaa.
Ja siis asiantuntijoilta on kysytty, mutta minulla on vain miehen sanaan luottaminen siinä, että joku toinen asiantuntija oli arvioinut arvon niin pieneksi. Mies ei halua siis myydä, ja siksi mahdollisimman pienestä arvosta on hänelle etua. Olen kuitenkin jopa itse valmis sen ostamaan huomattavasti kalliimmassa -ihan vaan myydäkseni eteenpäin.
Omaisuuteni arvo on hieman isompi kuin miehen, ja siksi hän pyrkii saamaan paljon ositusta.
Arvo on se, jolla joku jotain oikeasti ostaisi. Kuten tuossa edellä sanottiin, on asiantuntijoita, jotka pystyvät määrittelemään suurinpiirtein oikean arvon mille tahansa.
"Olemme molemmat kysyneet asiantuntijalta puhelimessa epävirallisen arvion, ja saaneet hyvin eri vastaukset "
Siksipä teidän pitää pyytää asiantuntijaa paikanpäälle arvioimaan ja tekemään siitä virallinen kirjallinen sepustus miksi arvioi X:n juuri sen arvoiseksi. Tämä tietenkin maksaa, mutta 20000e:n eron takia se kannattaa, jotta et maksaisi turhaa tasinkoa miehesi liian pieneksi arvioidusta omaisuudesta.Sillä ei ole mitään väliä haluaako miehesi myydä omaisuuttaan vai ei.
Tarvitaanko mitään asiantuntijan arviota, kun on olemassa todellinen ostotarjous? Sehän arvon määrittelee, vähimmäisarvon ainakin. Arvio olisi kuitenkin vain arvio, vaikka olisi kuinka paperilla ja paikanpäällä tehty. Ostotarjous on se summa, jonka vähintäänkin myydessä saisi. Mihin siis vielä tarvitaab arviota?
Jos kuvitellaan että arviointi on pienempi kuin ostotarjous, niin eikö arvio ole silloin selkeästikin väärä?
>>Omaisuuteni arvo on hieman isompi kuin miehen, ja siksi hän pyrkii saamaan paljon ositusta.
Vai niin. Avioeron ositus ei ketään kiinnosta, ainakaan verotuspuolella. Ositussopimusta käytetään kiinteistöverojen mahdolliseen uusjakoon. Perukirja on jo eri juttu. Sen verottaja tutkii tai korottaa perukirjan arvojaehkä hihasta vedetyllä määrällä.
Minuakin verottajan lakimies kehotti arvottamaan omaisuutemme siten että molemmat näyttävät saavan yhtä paljon. Siten saatte mielenrauhan, sanoi hän.
Kun kiiteistöverot eivät menneetkään osituksen jaon mukaan, ositussopimusta ei meinannut verotoimistosta löytyä. Verohenkilö sanoi, etteivät he sitä paperia tarvitse kuin kiinteistöveroihin.
Pesänjakaja maksaa maltaita, siis jopa kymmeniä tuhansia. Meidän näkemyseromme siis uppoaisi siihen. Olisi suotavaa, että saisimme sovittua tämän asian asianajajien avulla.
Kysymys edelleen kuuluu: kumpi painaa enemmän, asiantuntijan arvio vai tehty ostotarjous? Asiantuntijan arvio on kuitenkin vain yhden tyypin arvio, mutta tarjous on todellinen tarjous. Siinä ei tarvitse mitään enää arvioida.
"kumpi painaa enemmän, asiantuntijan arvio vai tehty ostotarjous?"
Sori, mutta ei voi yhtään tietää tietämättä mikä juttu on kyseessä. Monilla asioilla, esineillä, osakkeilla, kiinteistöillä jne on rahallisen arvon lisäksi jotain muutakin arvoa. Eli arvo riippuu myös ostajasta, ei vaan asiasta itsestään.
Miten ihmeessä ositusta tehdessä paperille laitetaan jotain muuta kuin rahallinen arvo? Tietysti asioilla voi olla myös muun muassa tunnearvoa, sijoitusarvoa tulevaisuutta ajatellen tms, mutta kun puhutaan osituksen teosta, niin eikä silloin ainoa merkitsevä asia ole vain rahallinen tämän hetken arvo?
Ositus lasketaan erohakemuksen vireilletulopäivän mukaan (joka teillä ei siis ehkä ole ihan tämä hetki?).
Rahallisen arvon arviointi on helpompi tehdä jostain asioista kuin toisista. Esim. antiikin rahallinen arvo oletettavasti kohoaa esineen vanhetessa - jos se pystyy hyväkuntoisena yms. Siksi jostain uniikeista tai harvinaisista esineistä, tai tauluista voidaan maksaa tänään huomattavasti rahallista arvoa enemmän, koska ne ikäänkuin kasvavat korkoa kokoajan ja/tai niitä on ylipäänsä vähän myynnissä.
Mitäpä jos tekisitte niin, että kysyisitte hinta-arviota lisää? Tai pistäisitte riidan halki poikki ja pinoon - eli asian arvo olisi 10000e sinun tarjoustasi pienempi ja miehesi arviota suurempi?
" Olisi suotavaa, että saisimme sovittua tämän asian asianajajien avulla."
"Kysymys edelleen kuuluu: kumpi painaa enemmän, asiantuntijan arvio vai tehty ostotarjous?"
Jos kerran teidän pitää sopia, niin ne painavat niin paljon kun kumpainenkin sopijapuoli niille antaa arvoa. Sopiminenhan tarkoittaa sitä, että asiasta sovitaan niin että kumpikin hyväksyy sopimuksen. Voit siis argumentoida ja esittää, mutta et voi pakottaa toista osapuolta hyväksymään näkemystäsi vaikka vastapuolen näkemys perustuisi kahvinpuruihin!
Eli kukaan voi pakottaa _sopimaan_, kun asiat laitetaan väkipakolla reilaan niin sitten se tarkoittaa pesänselvittäjää!
"Mitäpä jos tekisitte niin, että kysyisitte hinta-arviota lisää?"
Ei tuo välttämättä auta, jos myynnissä on persoonallinen kohde, josta joku toinen voi maksaa heti 400 000 euroa, mutta toinen ei maksaisi edes 300 000 euroa ja jonka rakentaminen on tuon persoonallisuuden takia maksanut vaikkapa 450 000 euroa.
Eli yritäpä keksiä oikea hinta melko uudelle ihmeelliselle vänkkyrä-talolle oudossa sijainnissa. Rakentamiskustannukset voivat hyvinkin olla reilusti suuremmat mitä myyntihinta. 5% ero välittäjien hinta-arvioissa tekee jo pari kymmentä topoa!
>>mutta tarjous on todellinen tarjous
Tietysti on, sillä jos mies myy, niin ehdottomasti ostavat.
Mitä kysymyksesi tarkoittaa? Kuten aiemmin mainitsin, voivat tehdä tarjouksen myös kirjallisena. Määritteleekö se, että ostotarjous on todellinen tarjous?
Olen myös itse valmis lunastamaan sen huomattavasti suurempaan hintaan, kuin mitä mies arvioi.
Kysymys on siitä, että jos on tiedossa, että mies ei myy, voidaan (arvon nostattamiseksi osituksessa) tehdä tajous, joka ei ole todellinen.
Kirjallinenkaan tarjous ei ole vedenpitävä. Tarjoaja voi - jos mies sen vastoin odotuksia hyväksyisi - lisätä, että ehtona on lainan myöntäminen. Ja sitten käykin niin, että lainaa ei saatukaan. Tuskinpa mies tämän jälkeen lähtisi tarjoajan kanssa asiasta käräjöimään.
Ostaja ei tarvitse lainaa, sellaista ehtoa ei tarvita. Enkä minäkään sellaista ehtoa laittaisi, jos ostan itselleni.
Jos mies päätyy kuitenkin myymään, niin aina parempi joko minulle tai toisille ostajille, koska tarjouskin on pienempi, kuin omaisuuden todellinen arvo. Kyseessä ei siis ole kyse siitä, että arvoa pyritään nostamaan suuremmaksi, kuin todellinen arvo on. Minulle osto olisi vain sijoitus. Miehelle sillä on tunnearvoa. Siitä huolimatta hänellä ei ole oikeutta huijata arvoa todellista pienemmäksi.
Toisinaan mies on höpötellyt (siis yhdessä olo aikana) myyvänsä, joten ihan mahdoton ajatus se ei ole. Jospa mieli nyt tässä ositusta tehdessä vaikka muuttuu.
>>Ostaja ei tarvitse lainaa, sellaista ehtoa ei tarvita.
No ei kai myynnistä saatuja rahoja etukäteen aleta osittamaan ?
Ainakin minun puolesta ositus voidaan tehdä kaupan jälkeen, ja kauppa voidaan tehdä aikka heti. Ei sovi miehelle.
Mutta eipä hänelle sovi mikään muukaan...