Ärsyttävät kommentit

Hei ihmiset!

Anteeksi, minun on nyt pakko purkaa tuntojani.

Painoindoksini oli ennen 30 (BMI). Laihduin runsaan kolmen vuoden aikana niin että BMI lukemani on 21. Vuoden verran painoni on ollut samassa pisteessä, enkä sen tästä todellakaan toivo laskevan. Päin vastoin: toivoisin lihaksia ja kiinteytymistä...kilomäärällä ei ole väliä vaan peilikuvalla.

Kiireisen arkeni vuoksi en kuitenkaan ehdi tehdä lihaskuntoharjoituksia niin usein kuin toivoisin. Olemukseni ei ole mairitteleva: solisluut törröttävät (törröttivät tosin ylipainoisenakin) ja käsivarret ovat luisevat. En pitä ulkomuodostani.

Kuitenkin saan HAUKKUJA sekä päin näköä että naamakirjassa. En saa enää laihduttaa, en saa tehdä sitä, en saa tehdä tätä. Kroppani kaipaa kuntosalille, mutta jos siitä sanallakaan kenellekään mainitsen niin seuraa älämölö.

Miksi, oi miksi kukaan ei kommentoinut ulkonäköäni kun voin pahoin ja olin ylipainoinen? Nyt kun olen sinut vartaloni kanssa, saan haukut? Olen menettänyt "ystäviäkin" laihtumiseni myötä.

Miksi mikään ei ole tarpeeksi hyvää? Miksi lihavuutta pidetään luonnollisena tilana? (Edellisellä painollani minulla olisi tällä hetkellä lääkitys...olen saanut äidiltäni verkokeiden mukaan periytyvän alttiuden veritulpalle isäni sai juuri aivoverenvuodon...lihavuus ei todellakaan ole minulle hyvästä!!!)
3104
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tuttua juttua, itsekin olen tiputtanut painoa reippaasti ja kyllähän ihmiset eri tavalla suhtautuu.

Heti kun alkoi rasvaa tippumaan silmin nähtävästi, tuli kaikille läheisille hirveä paniikki että hyi ei saa laihduttaa, on kamalaa tollainen, lihopas nyt vähän. Kummallista justiinsa miten koetaan törkeäksi huomauttaa toiselle tämän olevan lihava, mutta laihemmalle voikin ihan vapaasti sanoa miten helvetin ruma hän onkaan, lihoisi nyt vähän. Tuossa muutama kuukausi sitten tuli todella sellainen "täh?" fiilis, kun oma isäni huomautti painostani. Hetkeksi jäin miettimään hänen sanomaansa, mutta kyllähän sen lopulta tajusi - haukkui ihan suoraan päin naamaa rumaksi. Ja ei, ei meidän perheessä ole normaalia toisten ulkonäöstä huomautella.

Miksi lihavien haukkuminen on pahimman luokan loukkaus, mutta laihojen haukkuminen on ihan jees?

Äänestä
  • "Miksi lihavien haukkuminen on pahimman luokan loukkaus, mutta laihojen haukkuminen on ihan jees?"

    Kumpikaan ylläolevista ei ole mitenkään jees. Oman pahan olon, kateuden, vitutuksen ym. purkaminen haukkumalla muita ei ole mitenkään hyväksyttävää oli kyseessä laiha tai lihava.

    Äänestä

Tervetuloa joukkoon!

Lihavat eivät edes arvaa, kuinka vapaata riistaa hoikat ja normaalipainoiset ovat, laihoista puhumattakaan. Loukata saa vaikka kuinka. Lihavalle ei kukaan kehtaa tulla sanomaan, että hyi kamala, kun olet lihava, söisit vähemmän! Mutta hoikalle tullaan kyllä sanomaan että hyi kun olet laiha, ala syömään!

No, eipä noista kannata välittää. Muutoksesi voi myös pelottaa ihmisiä. Ajatellaan, että olet ehkä sairas. Tai tottuminen uuteen ulkonäköösi ottaa aikansa. Ja toisaalta kadehditaan sitä mitä sinulla on ja muilla ei ole.

Hyvä että olet huomannut kuntosalitarpeesi. Järjestä se aika. Usko kun sanon, että aikaa on siihen mihin sitä haluaa käyttää. Personal Trainer voi tehdä sinulle vaikka "pikatreenin", joka on nyt muotiakin. Kun aika on kortilla, treenata voi vaikka kotona.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anteeksi! kirjoitti:

Hei ihmiset!

Anteeksi, minun on nyt pakko purkaa tuntojani.

Painoindoksini oli ennen 30 (BMI). Laihduin runsaan kolmen vuoden aikana niin että BMI lukemani on 21. Vuoden verran painoni on ollut samassa pisteessä, enkä sen tästä todellakaan toivo laskevan. Päin vastoin: toivoisin lihaksia ja kiinteytymistä...kilomäärällä ei ole väliä vaan peilikuvalla.

Kiireisen arkeni vuoksi en kuitenkaan ehdi tehdä lihaskuntoharjoituksia niin usein kuin toivoisin. Olemukseni ei ole mairitteleva: solisluut törröttävät (törröttivät tosin ylipainoisenakin) ja käsivarret ovat luisevat. En pitä ulkomuodostani.

Kuitenkin saan HAUKKUJA sekä päin näköä että naamakirjassa. En saa enää laihduttaa, en saa tehdä sitä, en saa tehdä tätä. Kroppani kaipaa kuntosalille, mutta jos siitä sanallakaan kenellekään mainitsen niin seuraa älämölö.

Miksi, oi miksi kukaan ei kommentoinut ulkonäköäni kun voin pahoin ja olin ylipainoinen? Nyt kun olen sinut vartaloni kanssa, saan haukut? Olen menettänyt "ystäviäkin" laihtumiseni myötä.

Miksi mikään ei ole tarpeeksi hyvää? Miksi lihavuutta pidetään luonnollisena tilana? (Edellisellä painollani minulla olisi tällä hetkellä lääkitys...olen saanut äidiltäni verkokeiden mukaan periytyvän alttiuden veritulpalle isäni sai juuri aivoverenvuodon...lihavuus ei todellakaan ole minulle hyvästä!!!)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu