Olen siis itse ateisti, mutta itselläni ei todellakaan ole mitään uskovaisia vastaan, kunhan he eivät rupea tuputtamaan uskoaan minulle.
Mutta niin, usein kun tapaan uuden ihmisen ja rupattelen ja tutustun hetken hänen kanssaan. Sitten tulee ilmi, että olen ateisti ja hän itse uskovainen. Kun tämä tulee ilmi, niin usein tämän uuden tuttavan suhtautuminen itseeni muuttuu samantien. Ihan kun hän olisi todella pettynyt, että en ole uskossa. Puhe muuttuu tympeämmäksi ja sanatkin vähenee.
Mistä tämä reaktio johtuu? eivätkö uskovaiset oikeasti voi hyväksyä kaverikseen henkilöä joka on ateisti? Sillä itselleni on ihan sama onko henkilö ateisti vai uskovainen taikka itse saatana.
Mutta niin, usein kun tapaan uuden ihmisen ja rupattelen ja tutustun hetken hänen kanssaan. Sitten tulee ilmi, että olen ateisti ja hän itse uskovainen. Kun tämä tulee ilmi, niin usein tämän uuden tuttavan suhtautuminen itseeni muuttuu samantien. Ihan kun hän olisi todella pettynyt, että en ole uskossa. Puhe muuttuu tympeämmäksi ja sanatkin vähenee.
Mistä tämä reaktio johtuu? eivätkö uskovaiset oikeasti voi hyväksyä kaverikseen henkilöä joka on ateisti? Sillä itselleni on ihan sama onko henkilö ateisti vai uskovainen taikka itse saatana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaisi sinunkin viettää aikaa Jumalan sanan ääressä.Kun se sitten Jumalan armosta joskus sinulle avautuu niin keskustelet aina tämän jälkeen samalla aaltopituudella kaikkien Herraa rakastavien kanssa.Kannattaa kokeilla!
Ikävää jos noin koet. Voin vastata vain omasta puolestani, miksi itse todistan ,en aina, jos aaviisan että asinomainen tietää jutut ja ei halua kuulla. Kun itselle on selvinnyt, että ihminen on iankaikkinen olento ja uskoontulo on niin äärettömän tärkeä valinta ( iankaikkinen helvetti tai taivas) niin tottakai totuus on välitettävä toiselle. Ja lähetyskäsky on uskovalle annettu tehtävä. Olen vastuussa että toisetkin saavat mahdollisuuden valita.
Jos sinä näet, että joku henkilö on astumassa miinaan, niin tottakai koet velvollisuudeksi ja rakkaudeksi varoittaa vaarasta.
Tämä on motiiivini kun puhun uskosta.
Suomen maassa kyllä ihmiset tietävät ja ei varmasti ole oikein joka käänteessä tuputtaa uskoaan, jos toinen ei ole halukas vastaanottamaan.
Tuu pelaan vaikka jalkapalloa Tammelan koulun kentälle Tampere klo 18 ma osa porukasta on uskovaisia osa ei, siellä me ei olla oikein puhuttu uskon asioista.
En näe aitoa kristillisyyttä sellaisessa käytöksessä, että kohdellaan epäystävällisemmin ateisteja kuin uskovaisia. Kristityn tulee olla ystävällinen kaikille.