Olemme olleet yhdessä puolisen vuotta. Tiesin jo ennen suhteen alkamista, että mies on enemmän omissa oloissaan kun viilettäisi kaupungilla, hiljaisempi ja rauhallisempi luonne. Itse olen hieman menevämpää sorttia. Minulle on viimeaikoina tullut yksinäinen olo kun mies tykkää touhuta omien projektien parissa ja yhdessä keskustelua ei juuri ole. Tai saan vain tokaisun aina vastaukseksi. Läheisyyttäkin kaipaan itse enemmän, mutta sitä saan jos itse annan halauksen ensin jne...
Mies rakastaa minua, mutta miksi minusta ei aina tunnu siltä?! Tykkään itse näyttää rakkauteni esim. valmistamalla hyvät ruuat, pääsee valmiiseen pöytään, olemalla apuna projekteissa jos on tarvetta jne. Tuntuu vain, että välillä myös minä haluaisin samanlaista kohtelua tai halauksen ja vaikka pienen kehun.
Rakkaudenosoituksen. Ikäeroa meillä on 10vuotta, olen nuorempi.
Miten saisin suhteeseen piristystä vai teenkö jotain aivan väärin?????
Mies rakastaa minua, mutta miksi minusta ei aina tunnu siltä?! Tykkään itse näyttää rakkauteni esim. valmistamalla hyvät ruuat, pääsee valmiiseen pöytään, olemalla apuna projekteissa jos on tarvetta jne. Tuntuu vain, että välillä myös minä haluaisin samanlaista kohtelua tai halauksen ja vaikka pienen kehun.
Rakkaudenosoituksen. Ikäeroa meillä on 10vuotta, olen nuorempi.
Miten saisin suhteeseen piristystä vai teenkö jotain aivan väärin?????
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihminen voi muuttua niin halutesssaan - mutta perusluonnetta ei voi muuttaa. Siitä teillä on kyse: olette luonteeltanne ja tarpeiltanne varsin erilaiset... Et saa mieheltä sitä, mitä haluaisit saada ts mitä itse annat hänelle. Et tee mitään väärin - sinähän olet oma itsesi miehen kanssa ja hän on mitä ilmeisemmin hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Mutta mutta... Sinun on itse päätettävä, riittääkö saamasi huomio ym sinulle. Kun seurustelua ei ole enempää takana kuin puoli vuotta, miten sitä sitten voisi "piristää"..? Yleensä noin kysytään vasta ensi huuman mentyä ohi, muutaman vuoden kuluttua....
Juurikin näin, joko hyväksyy sen että toinen on erilainen tai tekee jonkin muun ratkaisun jos tuntuu ettei siihen pysty. Jos tuntuu noin lyhyessä ajassa jo tuolta niin minäkin pohdin että miten sitten muutaman vuoden päästä, saatat olla melko kypsä tilanteeseen. Oletko muuten kertonut miehellesi tuntemuksistasi? Hän ei ole ajatustenlukija joten kyllä sun on syytä ihan ensin kertoa hänelle että tarvit enemmän rakkautta ja hellyyttä koska sun luonne on semmonen. Ja otat äijän otteeseen, istutat tuoliin ja kerrot etkä päästä häntä tokaisemaan joojoo'ta.
Ellei hän kykene muuttumaan tai edes halua yrittää sun on ehkä syytä etsiä itellesi sopivampi kumppani. Jokaisella on oikeus onneen, ei kenenkään kuulu kärvistellä huonossa suhteessa.
Jaahans, aika ruveta veivaamaan soppaa lapsille :D