Kellään kokemuksia seurustelusta miehen kanssa, jolla on ex-muijansa kanssa yhteinen pieni lapsi? Miten suhtautua miehen ja ex-muijan jatkuviin tapailuihin heidän yhteisen lapsensa vuoksi? Saatika miten suhtautua heidän lapseensa, joka on usein isällä ja ei pidä siitä, että minä halailen miestä (=hänen isäänsä), vaan on omistushaluinen ja mustasukkainen - niin kuin minäkin!! Kaiken kukkuraksi lapsi nukkuu isänsä vieressä sängyssä eikä suostu nukkumaan muualla, joten arvatkaa kuka nukkuu jossakin muualla...mitä teen?!
Miehen ex-muija ja heidän lapsi
Ei voi olla..
29
2959
Vastaukset
- Anya
Aivan samaa meillä,mutta eivät sentään tapaile eksän kanssa..ollaa seurusteltu 4 kuukautta,mulla kans lapsii,mut kun ne on isällä,olen miesystäväni luona ja sen 8 v.pentu siellä,niin se nukkuu isän vieressä ja mä lattialla.Ajattelin että pari kuukautta sit mä lopetan koko suhteen,jos ei saa pentuaan kuriin!!Kyllähän ne muksut pitää ottaa huomioon,mut musta toi on liiallista,pentu nukkuu muualla,näin se on..ei munkaan pennut saa nukkuu isänsä vieressä,kun ne on sen luona,koska sillä on uusi nainen!!Lapsen on vaan pikkuhiljaa opittava hyväksyy uusi tilanne tai sit saa olla koko suhde,ainakin mun osalta!
- Nelli
Otat ja kasvat aikuiseksi siinä miehen, sen exän ja heidän lapsensa vaikutuspiirissä. Tai häivyt paikalta koko mahdollisuutta karkuun ja etsit itsellesi miehen, jolla ei ole edellisen suhteen "rasitteita" eikä rikkauksiakaan sun kassasi jakaa.
Sä voit lähteä tekemään päätöstäsi ajattelemalla, että sun sisäinen lapsesi ja miehen lapsi ovat täsmälleen saman pelon vallassa: menettämisenpelon.
Sama pelko jäytää myös miehen exää äitinä. Hänen täytyy hyväksyä se, että lapsen isällä on uusi nainen, joka lyö automaattisesti jonkinlaisen leiman myös hänen lapseensakin.
Ja mies siinä välissä yrittää miellyttää kaikkia taitojensa mukaan.
Tilanteesta eteenpäin selviytyminen ei siis ole mahdoton, mutta vaatii kyllä aikuista laajakatseisuutta, kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Sitä vaan harvalla vastarakastuneella on... - Kokemusta on
sillä hänen tehtävänsä on laittaa lapsi aisoihin. Voi vakuuttaa, että tuo vain pahenee tuosta. Lapsen paikka on massa sängyssä ja sinun miehen vieressä. Kaikkia halaillaan, lasta, miestä jne. Mutta EI anneta lapsen määräillä.
- Kapris
Ja isä on sen koko maailma. Tottakai se pelkää (kun ei ole aikuinen eikä tiedä) että viet isän häneltä. Se on lapsi eikä mikään KILPAKOSIJA! Istukaa yhdessä lapsen kanssa ja selittäkää asia hänelle, ei lapsi ymmärrä asioita niinkuin aikuinen.
Toisaalta, lapsella toki tulisi olla isän luona myös oma sänky. Ellei "isukki" ole sitten se sama "isukki" johon itse törmäsin tuossa taannoin... Lapsi oli joka toinen viikko isällä ja kämpässä ei näkynyt lapsesta jälkeäkään paitsi potta. Ja senkin "isukki" väitti alkuun olevan tuttavan lasta varten.
Kun totuus selvisi, tuli vähän tyhmä olo. Mikä se semmoinen isä oikein on joka huolellisesti poistaa joka toinen viikko kaikki jäljet lapsestaan kodistaan (piirustukset, lelut jne.) ja elää kuin poikamies. Ja vielä heti kärkeen valehtelee?
On näitä moneksi...- Ei voi olla..
Lapsi on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi, ja sen äiti on totuttanut sen nukkumaan vieressään AIKUISTEN sängyssä.
Tilanne on toivoton, en tiedä mitä tehdä, sillä minusta vaikuttaa siltä, että ko. lapsen annetaan sanella sängyn paikka sekä miehellä että sen ex-muijalla (eli lapsen äidillä). Eikä sen äiti halua muuttakaan tilannetta. Mieheni haluaisi, mutta lapsi on lapsi, eikä se noin vaan tottele..vaikka sillä olisi oma huone ja oma sänky...niin ei muuta kuin narisemaan ja taas aikuisten sänkyyn...hermot menee!! - Mr.Män
Ei voi olla.. kirjoitti:
Lapsi on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi, ja sen äiti on totuttanut sen nukkumaan vieressään AIKUISTEN sängyssä.
Tilanne on toivoton, en tiedä mitä tehdä, sillä minusta vaikuttaa siltä, että ko. lapsen annetaan sanella sängyn paikka sekä miehellä että sen ex-muijalla (eli lapsen äidillä). Eikä sen äiti halua muuttakaan tilannetta. Mieheni haluaisi, mutta lapsi on lapsi, eikä se noin vaan tottele..vaikka sillä olisi oma huone ja oma sänky...niin ei muuta kuin narisemaan ja taas aikuisten sänkyyn...hermot menee!!Se on lapsi, herranen aika! Pelkää ettei isä rakasta häntä. Kaipaa turvaa. Ikävöi. On pieni ja herkkä ja haavoittuvainen. Ja onnettomassa tilanteessa, kun ei lapsena tiedä miten tunteensa jakaa.
Voi jumalauta! Tämän tiedän minäkin, vaikken edes ole vielä isä. Muistan lapsuudestani ihan hyvin, kun asiat pelotti ja huolestutti silloin kun vanhemmilla oli ongelmia ja riitoja.
Ei sinulle ole asiaa jatkaa heidän kanssaan, jos et luovu tuollaisista vääristä itsekkäistä mustasukkaisista omistushaluisista vaatimuksistasi ja asenteistasi. Eikä kannata aloittaa muidenkaan kanssa. Puolisolla voi olla myös omakin elämä oli lasta tai ei. Tarkoittaa, että on töitä, kavereita, harrastuksia jne. jne. - Minä, nainen
Ei voi olla.. kirjoitti:
Lapsi on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi, ja sen äiti on totuttanut sen nukkumaan vieressään AIKUISTEN sängyssä.
Tilanne on toivoton, en tiedä mitä tehdä, sillä minusta vaikuttaa siltä, että ko. lapsen annetaan sanella sängyn paikka sekä miehellä että sen ex-muijalla (eli lapsen äidillä). Eikä sen äiti halua muuttakaan tilannetta. Mieheni haluaisi, mutta lapsi on lapsi, eikä se noin vaan tottele..vaikka sillä olisi oma huone ja oma sänky...niin ei muuta kuin narisemaan ja taas aikuisten sänkyyn...hermot menee!!Hyvin usein alle kouluikäisiä nukutetaan perhepedissä. Erittäin yleinen käytäntö.
Alle 3-vuotiaista varmaankin suurin osa nukkuu yöt vanhempiensa vieressä. Kysy Vauva-lehden keskustelupalstoilta, jollet usko
Sinä olet erittäin itsekäs ja empatiakyvytön ihminen. Kyseessä on lapsi ja eihän tämä lapsi parka edes näe isäänsä joka päivä! - tyttö25
Mr.Män kirjoitti:
Se on lapsi, herranen aika! Pelkää ettei isä rakasta häntä. Kaipaa turvaa. Ikävöi. On pieni ja herkkä ja haavoittuvainen. Ja onnettomassa tilanteessa, kun ei lapsena tiedä miten tunteensa jakaa.
Voi jumalauta! Tämän tiedän minäkin, vaikken edes ole vielä isä. Muistan lapsuudestani ihan hyvin, kun asiat pelotti ja huolestutti silloin kun vanhemmilla oli ongelmia ja riitoja.
Ei sinulle ole asiaa jatkaa heidän kanssaan, jos et luovu tuollaisista vääristä itsekkäistä mustasukkaisista omistushaluisista vaatimuksistasi ja asenteistasi. Eikä kannata aloittaa muidenkaan kanssa. Puolisolla voi olla myös omakin elämä oli lasta tai ei. Tarkoittaa, että on töitä, kavereita, harrastuksia jne. jne.Kyllä se on lapsi, ja lapsen pitää oppia ettei AINA SAA MITÄ HALUAA ja että isällä/äidillä on oikeaus omaan elämään ja silti he rakastavat häntä.
En olisi mustasukkainen jos lapsi joskus nukkuis miehen vieressä mutta joka yö... *herätys*
En ole vielä äiti, mutta jos mulla olis lapsi niin kertoisin että rakastan häntä ja laittaisin hänet nukkumaan - toisessa huoneessa.
Aina voi halata ja kannustaa ja sanoa että rakastan sua pikkunen muttei pidä sallia ihan kaikkea. Onko se sinulle uusi asia?
Alkuperäinen kirjoittaja ei sanonut mitään sitä ettei miehellä sais olla harrastuksia/kavereita. - nainen
Ei voi olla.. kirjoitti:
Lapsi on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi, ja sen äiti on totuttanut sen nukkumaan vieressään AIKUISTEN sängyssä.
Tilanne on toivoton, en tiedä mitä tehdä, sillä minusta vaikuttaa siltä, että ko. lapsen annetaan sanella sängyn paikka sekä miehellä että sen ex-muijalla (eli lapsen äidillä). Eikä sen äiti halua muuttakaan tilannetta. Mieheni haluaisi, mutta lapsi on lapsi, eikä se noin vaan tottele..vaikka sillä olisi oma huone ja oma sänky...niin ei muuta kuin narisemaan ja taas aikuisten sänkyyn...hermot menee!!Kyllä sun varmaan täytyy nyt yrittää olla aikuinen ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. On totta, että lapsen on hyvä nukkua omassa sängyssään. Mutta todellakin tuollaisessa tilanteessa lapsi pelkää menettävänsä vanhempansa, lapsi käyttäytyy lapsen lailla, aikuisten tulee käyttäytyä aikuisten tavalla ja ymmärtää. Mietipäs, millainen isä hänellä on, jos hän ymmärtää lastaan...hyvä !
Puhun kokemuksesta, tuoreesta. Kun 11-vuotias poikamme sai tietää, että eroamme, asuimme vielä siinä vaiheessa yhdessä, eri huoneissa. Poikamme ei nukkunut omassa sängyssään enää, vaan meni nukkumaan isänsä viereen. Se oli hänelle tärkeää ja sitä jatkui lopulliseen eroon saakka. Hän pelkäsi menettävänsä isänsä. Ero isästä ahdisti niin, että piti joka yö saada olla vieressä.
Kyllä silloin tarvitaan ymmärtäviä aikuisia ja lapselle pitää antaa aikaa sopeutua. Aivan kuten aikuisillekin. Lapsi ei taatusti nuku siinä vieressä kovin pitkään. Mutta ehkä voisit omasta puolestasi tehdä jotain tuollaiselle "kilpailutunnelmalle", lapsihan vaistoaa sen sinustakin. - Kapris
tyttö25 kirjoitti:
Kyllä se on lapsi, ja lapsen pitää oppia ettei AINA SAA MITÄ HALUAA ja että isällä/äidillä on oikeaus omaan elämään ja silti he rakastavat häntä.
En olisi mustasukkainen jos lapsi joskus nukkuis miehen vieressä mutta joka yö... *herätys*
En ole vielä äiti, mutta jos mulla olis lapsi niin kertoisin että rakastan häntä ja laittaisin hänet nukkumaan - toisessa huoneessa.
Aina voi halata ja kannustaa ja sanoa että rakastan sua pikkunen muttei pidä sallia ihan kaikkea. Onko se sinulle uusi asia?
Alkuperäinen kirjoittaja ei sanonut mitään sitä ettei miehellä sais olla harrastuksia/kavereita.Spoilattu...?! *nauraa* sano vaan poispilattu tai hemmoteltu/lellitty, mitä sitä suomenkieltä häpeemään ...
Ja siksi toisekseen, sun on aika vaikea sanoa kun sulla ei ole lapsia. Ne ei ole koiranpentuja, nillä on oma tahto ja ne ei aina tottele. Eikä ne ole niin kuin leffoissa. Lapsi on lapsi jonka kasvattaminen kysyy aikaa, hermoja ja helvetisti ymmärtämistä. Lapsi ei tiedä asioista niin kuin aikuiset, eikä lapsen käsityskyvyllä sitä voi edes olettaakkaan.
Muistele omaa lapsuuttas, olitko mikään mallikakara? Et yhtään pistänyt hanttiin etkä koskaan saanut mitään itku/raivokohtauksia kaupassa kun et saanutkaan sitä tikkaria? Vai oletko itse "spoilattu" kakara? Kysy äidiltäs, se varmaan kertoo sulle mielellään raa´an totuuden. Et varmaankaan ollut ihan sellainen mitä äiti toivoi mutta hyvä tuli kumminkin :-)
"rakastan häntä ja laittaisin hänet nukkumaan - toisessa huoneessa. "
Ei oo ihan noin helppoa, mutta sä ymmärrät sen vasta sitten kun sulla on niitä lapsia. Siihen asti saat pitää nuo illuusiosi.
Kaikkea ei voi saada, se on totta mutta kasvatus ei ole toiseen huoneeseen siirtämistä silloin kun itseä ei enää huvita tai haluaisit itse tehdä jonkun homman toisin. Kyllä sen huomaat sitten aikanaan. Lapsella on ikiomat tunteet (perua niiltä kahdelta jotka sen saattoivat alkuun) joita aikuisen on välillä vaikea ymmärtää, mutta suurin lapsen tunteista on pelko siitä että sen ainoa maailma (koti isä ja äiskä, siis ne jotka se on oppinut pitämään osana maailmaansa) muuttuu tai katoaa.
Joten ajatus oli hyvä mutta kokemus opettaa :-) - itselles
Kapris kirjoitti:
Spoilattu...?! *nauraa* sano vaan poispilattu tai hemmoteltu/lellitty, mitä sitä suomenkieltä häpeemään ...
Ja siksi toisekseen, sun on aika vaikea sanoa kun sulla ei ole lapsia. Ne ei ole koiranpentuja, nillä on oma tahto ja ne ei aina tottele. Eikä ne ole niin kuin leffoissa. Lapsi on lapsi jonka kasvattaminen kysyy aikaa, hermoja ja helvetisti ymmärtämistä. Lapsi ei tiedä asioista niin kuin aikuiset, eikä lapsen käsityskyvyllä sitä voi edes olettaakkaan.
Muistele omaa lapsuuttas, olitko mikään mallikakara? Et yhtään pistänyt hanttiin etkä koskaan saanut mitään itku/raivokohtauksia kaupassa kun et saanutkaan sitä tikkaria? Vai oletko itse "spoilattu" kakara? Kysy äidiltäs, se varmaan kertoo sulle mielellään raa´an totuuden. Et varmaankaan ollut ihan sellainen mitä äiti toivoi mutta hyvä tuli kumminkin :-)
"rakastan häntä ja laittaisin hänet nukkumaan - toisessa huoneessa. "
Ei oo ihan noin helppoa, mutta sä ymmärrät sen vasta sitten kun sulla on niitä lapsia. Siihen asti saat pitää nuo illuusiosi.
Kaikkea ei voi saada, se on totta mutta kasvatus ei ole toiseen huoneeseen siirtämistä silloin kun itseä ei enää huvita tai haluaisit itse tehdä jonkun homman toisin. Kyllä sen huomaat sitten aikanaan. Lapsella on ikiomat tunteet (perua niiltä kahdelta jotka sen saattoivat alkuun) joita aikuisen on välillä vaikea ymmärtää, mutta suurin lapsen tunteista on pelko siitä että sen ainoa maailma (koti isä ja äiskä, siis ne jotka se on oppinut pitämään osana maailmaansa) muuttuu tai katoaa.
Joten ajatus oli hyvä mutta kokemus opettaa :-)Sanoinko että lapsi on koiranpentu ja että lapset aina tottelee? Missä? Älä kuvittele asioita.
Voin kertoa sulle nyt ja heti että kokemus ei opeta mulle sitä että kaikki aina sallitaan.
En ole nukkunut vanhempien sängyssä ja en ole kärsinyt sitä. Joskus nukahdin äidin syliin ja mut kannettiin mun huoneeseen.
En ollut 'mallikakaraa,' kun itkin ja huusin en saanut rohkaisua.
Vaikka olen ainoa lapsi, en ollut vanhempien elämän keskipiste vaan kaikki kolme olimme yhtä tärkeitä. Onko se sulle uutta?
Miten vanha kyseinen lapsi on? Mutta voi olla että lapsen isä on oikeassa. Tuskallinen ero ja lapsen pelko/masennus ...
Sitä kokemusta en aio hankkia ja yksinhuoltaajat eivät kiinosta. Itse olisin jo jättänyt tään miehen ja lähtisin perustamaan ihan omaa perhetta. - Minna
itselles kirjoitti:
Sanoinko että lapsi on koiranpentu ja että lapset aina tottelee? Missä? Älä kuvittele asioita.
Voin kertoa sulle nyt ja heti että kokemus ei opeta mulle sitä että kaikki aina sallitaan.
En ole nukkunut vanhempien sängyssä ja en ole kärsinyt sitä. Joskus nukahdin äidin syliin ja mut kannettiin mun huoneeseen.
En ollut 'mallikakaraa,' kun itkin ja huusin en saanut rohkaisua.
Vaikka olen ainoa lapsi, en ollut vanhempien elämän keskipiste vaan kaikki kolme olimme yhtä tärkeitä. Onko se sulle uutta?
Miten vanha kyseinen lapsi on? Mutta voi olla että lapsen isä on oikeassa. Tuskallinen ero ja lapsen pelko/masennus ...
Sitä kokemusta en aio hankkia ja yksinhuoltaajat eivät kiinosta. Itse olisin jo jättänyt tään miehen ja lähtisin perustamaan ihan omaa perhetta.Valitettavasti se ei ole täysin sinun päätösvallassasi, osuuko avioero sinun kohdallesi. Silloin ei auta sanoa, että yksinhuoltajuus ei kiinnosta, vaan se on kohdalle osunut tosiasia. Sitten kun sulla on lapsia, ymmärrät paremmin sen, että omat lapset ovat tärkeimmät ja pysyvät. Kumppanit saattavat vaihtua.
Ainoa lapsi ja kaikki kolme? Siis oletko ainoa vai yksi kolmesta?
- koko
sinä olet tilanteessa aikuinen, lapsi on lapsi. Mustasukkainen ei lapselle kannata olla, voit miettiä, miten itse olisit pienennä suhtautunut isäsi uuteen naiseen ja pohtia juttuja siltä pohjalta.
- vaimo
Eiköhän se niin ole että sitä saa mitä tilaa. Tiesithän jo suhteeseen alkaessasi että miehellä on yhteinen lapsi avo- tai aviopuolisonsa kanssa. Turha nyt on marista tilanteen kurjuutta, kannattaisi ajatella asioita ennenkuin tekee ratkaisuja.
- ruikuti ruikuti
Kannattaisi katsella vain "vähän käytettyjä". "Vanhoissa romuissa" kun tuppaa olemaan jos jonkinlaista vikaa.
- ex-muija
On täysin normaalia, että ihmiset, joilla on yhteinen lapsi, ovat keskusteluyhteydessä päivittäin.
Lisäksi jokainen VASTUUNTUNTOINEN AIKUINEN tapaa lastaan säännöllisesti. Mitä enemmän etävanhempi lapsensa kanssa aikaansa viettää, sen parempi.
Lapsi tulee aina olemaan äidilleen ja isälleen ykkönen ja mahdolliset puolisot aina sen jälkeen. Sinäkin ymmärrät tämän asian, jos joskus saat omia lapsia. Vaikutat aika teiniltä, toivottavasti odottelet lisääntymisesi kanssa muutaman vuoden.
Jokainen täysjärkinen, normaali vanhempi rakastaa maailmassa eniten LAPSIAAN.- exexexmuija
on myös täysin normaalia että yksinhuoltajat roikkuu ja eivät osaa sanoa lapselle 'ei'
- muuan lapsi
Jäin aikoinani toiseksi isäni tehdessä valintaa minun ja uuden vaimonsa väliltä. Olin toki huomattavasti vanhempi, mutta se jätti syvät arvet, ehkä loppuiäksi. Mitä luulet miehesi lapselle tapahtuvan, jos hän "häviää" isänsä sinulle? Toivottavasti mies osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Menettämisen pelko on kipeä asia, mutta sinun pitäisi olla tässä nyt se aikuinen. Miehiä tulee ja menee, lapsella on vain yksi isä. Jos et kestä sitä, lähde.
Onhan toki totta että lapsella on rajat oltava ja että tulee oppia, että vanhemmilla on muutakin elämää kuin jälkikasvu. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän on kuitenkin on mentävä lapsen ehdoilla (mikä ei tietenkään takoita että lapsi sanelee miten toimitaan). Eritoten, kun lapsi on kokenut eron trauman. Se, että perheen arki muuttuu kun toinen muuttaa pois järkyttää lasta syvästi. Pienellä sille ei ole sanoja, on vain turvattomuus joka tekee takertuvaksi, pelokkaaksi ja mustasukkaiseksi. Kestää aikansa, parhaimmissakin olosuhteissa, että lapsi oppii että näinkin voi olla turvassa.- sivuhuomautus
Luottamuksen luominen uuden puolison ja lapsen välille ja mustasukkaisuuden loppuminen. Lapsi oli erohetkellä 3-vuotias
- M36
... aika erikoista on, että olet lapselle mustis, ja vielä kehtaat tunnustaa.
Huolissani olisin, ellei lapsen vanhemmat pitäisi yhteyttä .. se yhteys ei koskaan laakkaa olemasta ... ellet sitä ole sisäistänyt niin aloita nyt tai vaihda kohdetta.
Lapset eivät siedä että vanhemmatkaan halailevat toisiaan, mikä poikkeus tyttöystävä olisi?
Hankkikaa isompi sänky, siihen mahtuu kolmekin ... ja kun muutamia vuosia menee, niin ikävä minulla ainakin on poikaani nukkumassa vieressäni ;-))- Kokemusta on
Meillä ainakin kaikki halaavat kaikkia. Lapsikin. Eikä hän vaivaudu lainkaan iskän ja minun halailusta. Meillä se on normaalia arkielämää. Lapsi tulee mielellään syliin rauhoittuakseen (oma-aloitteinen) ja halailemaan. Aamulla hän pääsee meidän sänkyymme nukuttuaan yön omassa sängyssä. Ja nukahtaa uudelleen - minun kainalooni.
Tämä on toiminut hyvin.
- Kansanparantaja
Tilanne kohdallasi on aivan normaali. Nykyinen miehesi on ottanut ex-vaimonsa kanssa tosissaan yhteishuoltajuuden, ja ilmeisesti he pyrkivät yhteisissä tapaamisissaan pelastamaan vielä sen mitä pelastettavissa on. Lapselle on aiheutettu suuri järkytys sillä, että tutut ja turvalliset vanhemmat ovat eronneet, ja siksi he nyt yhdessä pyrkivät lievittämään lapsen tuskaa.
Kun lapsi on menettänyt toisen vanhempansa (isänsä Sinulle), niin aivan luonnollisesti hän silloin entistä kovemmin turvaa äitiinsä. Kun lapsi on isänsä luona käymässä, niin silloinkin hän varmasti haluaa olla koko ajan isänsä lähellä, jotta tämä ei vaan pääsisi taas karkaamaan. Lapsi siis haluaa nukkua isänsä vieressä, jotta olo tuntuisi turvalliselta sellaisessa paikassa, jossa isän vietellyt "ilkeä nainen" (lapsen mielestä) asuu.
Juuri tällaisen lapsen kokeman tuskan vuoksi nuorten avioparien pitäisi välttää eroja lasten kasvuiässä. Vaikka yhteiselo ei niin auvoisaa olisikaan, niin siltikin pitäisi ryhdistäytyä ja yrittää kestää yhdessä niin pitkään, että lapset ovat aikuisia ja pärjäävät omillaan. Vasta sen jälkeen eroa kannattaa ajatella.
Sitten vanhempana ja kokeneempana sitä onkin monesti jo niin viisas ja mukavuudenhaluinen, että hankalaan eroprosessiin ei oikein viitsi enää ryhtyä, eikä hyvää taloudellista asemaakaan viitsisi oikein romuttaa. Siinä sitä vaan kipakankin akan kanssa yhteiseen hautaan pääsee, vaikka mitään ihmeellisiä tempauksia ei enää tekisikään.- mitä
p..kaa. "kansanparantajan" mukaan aikuisten pitäisi vain olla ja riutua huonossa suhteessa ettei vaan lapsen mieli järky ja että se on mukamas parempi lapsille että vanhemmat jotka ei enää rakasta toisiaan asuu yhdessä. Siinäpä vasta roolimalleja huhhuh. Voin kertoa miten se päättyy anyway,eli joko niinkuin meillä, että minä ja veljeni lopulta vaadimme äitiä etsimään meille koti johon isi ei tule mukaan. Tai lapset saavat jonkun vääristyneen kuvan parisuhteesta, ja kuvittelevat ettei siinä kuulukkaan olla onnellinen.
- Kansanparantaja
mitä kirjoitti:
p..kaa. "kansanparantajan" mukaan aikuisten pitäisi vain olla ja riutua huonossa suhteessa ettei vaan lapsen mieli järky ja että se on mukamas parempi lapsille että vanhemmat jotka ei enää rakasta toisiaan asuu yhdessä. Siinäpä vasta roolimalleja huhhuh. Voin kertoa miten se päättyy anyway,eli joko niinkuin meillä, että minä ja veljeni lopulta vaadimme äitiä etsimään meille koti johon isi ei tule mukaan. Tai lapset saavat jonkun vääristyneen kuvan parisuhteesta, ja kuvittelevat ettei siinä kuulukkaan olla onnellinen.
Sinulla ei ole mitään syytä huoleen. Minä edustan nykyisin jo sitä vähemmistöä, joka vaatii myös parisuhteessa elettäessä vastuuntuntoa ja kärsivällisyyttä. Elämänfilosofiani taitaa olla jo niin vanhanaikainen, että en minä pysty teitä edistyksellisiä nuoria liikaa villitsemään. Kyllä eroaminen heppoisin perustein onnellisuuden tavoittamiseksi säilyy edelleenkin nuorison tavoittelemana toimintamallina.
En usko sitäkään, että nuoriso omaksuisi minusta vääriä roolimalleja. Edustan sitä vähemmistöä, joka jo yli 30 vuotta on elänyt myötä- ja vastamäet saman puolison kanssa. Kyllä nykyään kaikkien on paljon helpompi omaksua näitä helposti eronneiden, trendikkäiden ja onnellisten ihmisten antamia roolimalleja, joten kasvat lapset pääsevät pääsääntöisesti omaksumaan oikeita asenteita. - exN40
Erittäin viisaita sanoja mielestäni,Kansanparantaja. Kiitokset.
Mitä lasten nukkumiseen vieressä tulee, niin aikansa kutakin. Meillä erotessa lapset olivat 7- ja 11-vuotiaat : kotona nukuttiin kolmestaan perhepedissä,alussa välillä itkettiin yön pimeydessä isi-ikävääkin. Näin myös Isän luona kuulema ; kolmestaan perhepedissä isän uuden perheen nukkuessa omissa sängyissään niinä harvoina öinä(lasten mielestä-ennenhän isä oli aina kotona..) kun lapset saivat oman iskän. Nyt kolme vuotta myöhemmin 10-vuotias nauttii edelleen nukkuessaan äidin vieressä isossa sängyssä useimmat yöt, mutta 14-vuotias jo keväällä halusi ihan itse muuttaa omaan sänkyynsä. Voi voi, nyt jo suren sitä että kohta se pieninkin haluaa muuttaa omaan huoneeseensa :-) Ai niin, mutta minähän olenkin se ex-muija luuseri, joka en ole edes uutta miestä ole itselleni saanut hankittua... Onneksi lapset ovat hyväntuulisia, tasapainoisia ja saavat rakastaa edelleen sekä isää että äitiä omilla ehdoillaan.
Kyllä se niin on, että sählätään me aikuiset mitä sählätään, kun muistetaan antaa lapsillemme turvallinen lapsuus, ja toimitaan kuten aikuisten täytyy. Ehkäpä kotileikit kannattaisi aloittaa vasta aikuisina.
- Nita
Sinulle jää kuitenkin ne yöt, jolloin lapsi ei ole teillä. Alkuvaiheessa eron jälkeen minun mielestäni on ajattematonta ja julmaa lapsen nähden lääppiminen. Ei kai aikuisen tarvitse kilpailla lapsen kanssa? Sitäpaitsi: miehet ja naiset vaihtuu - lapset on ja pysyy. Monelle naiselle ja miehelle lapset ovat aina ne tärkeimmät elämässä, joiden vuoksi voisi vaikka kuolla.
- gugu
en suostu kuolemaan toisen kakrun takia!!!
- Nita
gugu kirjoitti:
en suostu kuolemaan toisen kakrun takia!!!
eipäs saivarrella !
- jella
Täytyy sun miehen olla tosi idiootti.riippuu tietenkin kuinka vanha lapsi on mut silti.Ehkä lapsen äiti on vihjaillu sille jotain.Jos vaikka miehes ex yrittää saada teijän välit rikkoutumaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383819Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362954Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81865Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51598Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41079- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65731
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708