Nykyisen kumppanini suhde exäänsä on enemmän ja vähemmän mieltä askarruttava asia. Askarruttavuuden määrän vaikuttavat varmasti monet asiat: omat aikaisemmat kokemukset parisuhdeviidakosta, oma itsetunto, kumppanin käsitys "hyvistä tavoista"... Lista on loputon.
Netti on pullollaan debattia aiheesta "saako exän kanssa olla ystävä". Oman pienen katsaukseni perusteella porukka tuntuisi jakautuvan noin 70 - 30. 70% on sitä mieltä, että yhteydet exiin tulisi joko katkaista kokonaan tai sitten ne tulisi olla hyvin niukat. Ainoa järellinen syy yhteydenpitoon on esim. yhteiset lapset tai syystä tai toisesta muodostunut terve kaiken entisen unohtanut kaveruus. 30 % taas tuntuu olevan sitä mieltä, että exän kanssa voi toki olla ystävä, koska yhteinen eletty elämä on eroprosessissa pyyhkäisty menemään.
Itse olen sitä mieltä, että aloittaessaan parisuhteen ihminen ottaa monia riskejä. Yksi näistä riskeistä on se, että mikäli kyseinen seurustelusuhde ei tule kestämään hautaan asti, niin edessä on todennäköisesti jossain kohtaa luopuminen tästä kyseisestä ihmisestä. Tämän riskin suuruuteen vaikuttavat toki monet seikat. Mielestäni ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että entisen parisuhdekumppanin voi pitää elämässään hamaan loppuun saakkaa "hyvänä ystävänä". Tämä voi olla jossain tapauksissa epäreilua neljälle eri taholle: itselle, entiselle kumppanille, omalle uudelle kumppanille tai entisen uudelle kumppanille. Kaveruuden seurustelusuhteesta erottaa kuitenkin yksinkertaisimmillaan seksi ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu. Liekö kaveruus koskaan ennallaan sen jälkeen, kun nämä kaksi aspektia astuvat peliin, vaikka niin kovin haluttaisiinkin kaiken jälkeen.Jos eron jälkeen edelleen tuntuu siltä, että haluaa ex-kumppaniin pitää yhteyttä, niin sekin on täysin ok. Tosin kohtuus kaikessa - se lienee tässä pointtini. Kohtuudella pystytään erottamaan parisuhteen rippeet tuttavuudesta/kaveruudesta.
Onhan minulla toki syy tälle kaikelle pohdinnalle. Nykyisessä suhteessani kumppanini pitää exääsä yhteyksiä viikoittain, lähes päivittäin. He tapailevat kahvien, pienten avunantojen ja yleisten hengailujen merkeissä kerran pari kuussa. Olen saanut kaikki maailman vakuuttelut siitä, että he ovat vain ystäviä ja tulevat sitä aina olemaan. Facebookissa on edelleen heidän yhteiset hellät kuvansa, koska "ne edustavat sitä aikaa elämästä". Tottakai minua ottaa päähän ja välillä suorastaan vituttaa. Olen kuitenkin kovasti yrittänyt ymmärtää.
Kysyisinkin, että mitä te olisitte moisesta mieltä? Oma kuvaukseni tilanteesta on tietysti tässä tilanteessa kovin laiha, mutta visioikaa tilanne vaikka omaan suhteeseenne. Eli kaikki on muuten aivan hyvin, jostain syystä tällainen hieman kummallinen tilanne vain silloin tällöin varjostaa.
Missä menevät parisuhteen pelisäännöt? Mikä on reilua toista kohtaa ja mikä ei? Poistaisitko sinä Facebookista exäsi kuvat ennen uutta deittikierrosta, vai koetko, että sinulla on eletty elämä ja sen kanssa syytä tulla toimeen? Millaisia ajatuksia herättää? :)
Netti on pullollaan debattia aiheesta "saako exän kanssa olla ystävä". Oman pienen katsaukseni perusteella porukka tuntuisi jakautuvan noin 70 - 30. 70% on sitä mieltä, että yhteydet exiin tulisi joko katkaista kokonaan tai sitten ne tulisi olla hyvin niukat. Ainoa järellinen syy yhteydenpitoon on esim. yhteiset lapset tai syystä tai toisesta muodostunut terve kaiken entisen unohtanut kaveruus. 30 % taas tuntuu olevan sitä mieltä, että exän kanssa voi toki olla ystävä, koska yhteinen eletty elämä on eroprosessissa pyyhkäisty menemään.
Itse olen sitä mieltä, että aloittaessaan parisuhteen ihminen ottaa monia riskejä. Yksi näistä riskeistä on se, että mikäli kyseinen seurustelusuhde ei tule kestämään hautaan asti, niin edessä on todennäköisesti jossain kohtaa luopuminen tästä kyseisestä ihmisestä. Tämän riskin suuruuteen vaikuttavat toki monet seikat. Mielestäni ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että entisen parisuhdekumppanin voi pitää elämässään hamaan loppuun saakkaa "hyvänä ystävänä". Tämä voi olla jossain tapauksissa epäreilua neljälle eri taholle: itselle, entiselle kumppanille, omalle uudelle kumppanille tai entisen uudelle kumppanille. Kaveruuden seurustelusuhteesta erottaa kuitenkin yksinkertaisimmillaan seksi ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelu. Liekö kaveruus koskaan ennallaan sen jälkeen, kun nämä kaksi aspektia astuvat peliin, vaikka niin kovin haluttaisiinkin kaiken jälkeen.Jos eron jälkeen edelleen tuntuu siltä, että haluaa ex-kumppaniin pitää yhteyttä, niin sekin on täysin ok. Tosin kohtuus kaikessa - se lienee tässä pointtini. Kohtuudella pystytään erottamaan parisuhteen rippeet tuttavuudesta/kaveruudesta.
Onhan minulla toki syy tälle kaikelle pohdinnalle. Nykyisessä suhteessani kumppanini pitää exääsä yhteyksiä viikoittain, lähes päivittäin. He tapailevat kahvien, pienten avunantojen ja yleisten hengailujen merkeissä kerran pari kuussa. Olen saanut kaikki maailman vakuuttelut siitä, että he ovat vain ystäviä ja tulevat sitä aina olemaan. Facebookissa on edelleen heidän yhteiset hellät kuvansa, koska "ne edustavat sitä aikaa elämästä". Tottakai minua ottaa päähän ja välillä suorastaan vituttaa. Olen kuitenkin kovasti yrittänyt ymmärtää.
Kysyisinkin, että mitä te olisitte moisesta mieltä? Oma kuvaukseni tilanteesta on tietysti tässä tilanteessa kovin laiha, mutta visioikaa tilanne vaikka omaan suhteeseenne. Eli kaikki on muuten aivan hyvin, jostain syystä tällainen hieman kummallinen tilanne vain silloin tällöin varjostaa.
Missä menevät parisuhteen pelisäännöt? Mikä on reilua toista kohtaa ja mikä ei? Poistaisitko sinä Facebookista exäsi kuvat ennen uutta deittikierrosta, vai koetko, että sinulla on eletty elämä ja sen kanssa syytä tulla toimeen? Millaisia ajatuksia herättää? :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hitsi, olen pahoillani puolestasi, inhottava tilanne. Itse ainakin poistaisin kaikki parisuhdetyyppiset pusu, halailu yms. kuvat ilman muuta. Noin tiivis yhteydenpito ei kuulosta ihan tavalliselta, kysy suoraan, että haikaileeko exän perään vai ei, jos haikailee, tuhlaat aikaasi tässä ihmissuhteessa. Voi omasta puolestani sanoa, että mun pääkoppa ja itsetunto ei kestäisi tollasta.
Kyllä, suoraankin voi kysellä. Ei pitäisi olla ongelma tai hermostua kysymyksistä, jos se kerran on pelkkä tuttuus. Pitäisi voida kysyä mitä vaan ja milloin vaan, vaikka heillä omat jutut onkin.
Kyllähän sitä exän kanssa voi olla tekemisissä ja joutuukin olemaan käytännön asioiden vuoksi. Mutta ei huvin vuoksi muuten vaan.
Exnainen ei saisi toimia ainakaan neuvonantajana miehelle tai suurena mielipidevaikuttajana. Kuten ei miehen vanhemmatkaan tai kaverit, tärkeissä asioissa jotka pitää hoitaa itse. Laita joku yksityisetsivä katsomaan heidän puuhiaan, sillä siitä pääsee. Minkälainen persoonatyyppi heillä on ja arvot? Entä ikä? Entä onko mies luotettavaa tyyppiä? Kumpi jätti kenet aiemmin ja miksi?
Onko miehellä joku ex ex nainen joka voisi kaverillesi kertoa infoa miehestä. Salaa. Pitääkö mies vauhdista tai vaarasta, riskejä ottava? Vai turvellisuus ensin tyylinen? Vaaraa hakeva voi pettää helpommin. Polttaako mies, käykö baarissa usein? Silloin on todennäköisempää että naiset vievät. Minkälainen tunne sulle tulee miehen seurassa, onko hän läsnä vai poissa? Tunnetko miehen huoneessa ollessa luottamusta ja rehellisyyttä, vai hänen pettämisen mahdollisuuden? Pelimiesmäisyyttä komeutta, vaiko turvaa ja luottoa?
Jos kahvi ja kahvilla sanaa hoetaan liikaa, se herättää epäilykset. Kai he muutakin tekevät tai juovat kahvia sentään! Mä huumorilla heittäisin miehelle että päiväkahviako, se oli aiemmin seksiä tarkoittava sana. Mies ei ole koskaan naisen ystävä, jokin muu pitää tuttavana... Mutta voi olla ettei heillä ole muuta, kuin se tuttuus. Voit pitää silmällä, mutta olla huolestumatta ihan liikaa. Mitä se avunanto tarkoittaa tarkalleen, miksi mies ei sano, että vaihdoin lampun tai porasin seinään reiän exälle? Kai hän täsmälleen tietää mitä se kulloinkin on. Mitä hengailu on? Miksi ei sanota että kävimme golffaamassa tyyliin? Tai pelasimme sulkapalloa. Tai kävimme kaupungin keskustassa siellä ja siellä. Eikö mies voisi tarkentaa. Toki jos valehtelee siinä olisi omat jutut. Kauanko he olivat yhdessä? Entä te? Kuka muu on miehen exä? Tai ketkä. Ota selvää. Itse tiedän pelimiehen jolla on toinen kierros menossa kahden naisen kanssa. Aiemmat kaksi poissa kuvioista. Ja uudet kaksi menossa, toinen varmaan ex suhde.
Itse en pitäisi facekuvia, ne voivat loukata uutta. Ehkä nainen vielä rakastaa miestä. Tai mies pitää muistoja. Tutki asioita siis.
"Kai he muutakin tekevät tai juovat kahvia sentään"
Korjaus:
Kai he muutakin tekevät tai juovat muuta, kuin kahvia.
Yksityisetsivä? Oletko ihan tosissasi?
Ei ole normaalia tuonlainen käytös,,,, en viitsisi katsella yhtään.
Kaveruus, ystävyys. Se raja ylitetään seurustelusuhteessa, kun seksi, tulevaisuuden unelmat tulevat kuvioihin. Kun silloin tulee ero, ei ystävyydelle pitäisi olla mitään sijaa. Taitaa aloittajalla olla exää kaipaavalle vain viilenemisvaihe.
"ne edustavat sitä aikaa elämästä"
Toki edustavat mutta ne hellät kuvat voivat edustaa sitä aikaa yhtä hyvin myös kiintolevyllä, usb-tikulla, rompulla tai perinteisesti valokuva-albumissa. Minäkin olen säilyttänyt kaikki kuvani entisistä elämistäni ja joskus nyksä on niitä nähnytkin.
Mutta että facebookissa nähtävillä yhä? Noway, kuten jo mainittua on niin ne edustavat menneisyyttä. Mun mielestä tuollainen että pitää jotain pusuttelukuvia exästä feisissä loukkaa suoraan sinua. Sun pitäis olla nyt sen miehen ykkösprioriteetti ja ihan pelkästä kunnioituksesta sua kohtaan sen kuuluis poistaa ainakin hellittelykuvat sinua loukkaamasta. Tottakai niitä helliä hetkiä ja pusuja on ollut exän kanssa, jokainen sen ymmärtää mutta siis Haloo! Tarviiko niillä edelleen revitellä? Pistäis teistä kahdesta niitä hellittelykuvia vaan sinne jos sinä suostut siihen ehkes.
Muutenkin mielestäni pitävät liikaa yhteyttä edelleen vaikka olisivat ihan purely kavereitakin. Sun miehes ei ymmärrä sun tunteita alkuunkaan :(
Vaikka olis kuinka hyvä itsetunto niin kyllä normi-ihminen käsitykseni mukaan loukkaantuu jos joutuu katselemaan kuvia joissa oma rakas on hellissä tunnelmissa toisen ihmisen kanssa. Eikä tarvitse olla edes erityisen mustasukkainen tyyppikään. Itsekään en ole mutta en tod. haluaisi nähdä sellaisia kuvia omasta naisesta enkä antaa hänen nähdä minua siinä tilanteessa myöskään.
Koska se oli se entinen elämä, sitä aikaa elämästä :) Nyt on nyt ja tässä hetkessä eletään. Vaikka senkin sisäistää niin ei tunnu hyvältä ajatella näkevänsä kumppaninsa intiimikuvia menneisyydestä.
"Missä menevät parisuhteen pelisäännöt? Mikä on reilua toista kohtaa ja mikä ei? "
yleensä nämä käydään aina suhteen alussa läpi, että mitä toiselta odottaa ja mitkä asiat ovat sallittuja, ettei niitä kenenkään tarvitse arvailla
No en nyt menisi väittämään että yleensä. Veikkaampa että yleensä ei istuta alas suhteen alkumetreillä ja pidetä palaveria ja sovita erikseen mikä on sallittua ja mikä ei.
jos sinulla itelläsi on suhde missä olette sopineet kaikki mahdolliset mietintäkohdat ennalta niin melkoinen perfektionisti olet, mutta ei se tarkoita, että muut muodostavat suhteen kontrahtityylillä.
"Veikkaampa että yleensä ei istuta alas suhteen alkumetreillä ja pidetä palaveria ja sovita erikseen mikä on sallittua ja mikä ei. "
kyllä mä ainakin näin toimin, koska se on typerää OLETTAA, että tämä toinen ihminen jotenkin maagisesti ajattelisi asioista samoin kuin minä!
Suhde exään ei ole ohi. Usko pois, puhun kokemuksesta.
Se, että exän kanssa voi olla ystävä, kertoo että suhde nimenomaan on ohi. Toiseen ei enää kohdista muita kuin kaveritunteita, hänestä ei ole mustasukkainen eikä häntä ajattele miehenä/naisena vaan pikemmin veljellisin/sisarellisin tuntein. Olen ollut exien kaveri vielä suhteen loppumisen jälkeen eikä siihen todellakaan liity mitään menneen haikailua. Silloin, kun suhde on katkennut yllättäen ja vain toisen osapuolen toimesta, ei ole tullut mieleenkään olla ystävä, kun on ollut katkera ja mustasukkainen ja toisen yhteydenotot olisivat vain herättäneet turhaa toivoa, mutta kun on "kasvettu eroon" eli intohimo on kuollut ja ystävyys jäänyt, niin on helppo jatkaa kaveripohjalta. Jossain vaiheessa välimatka on kasvanut pitkäksi tai muuten ei ole enää ollut aikaa tapaamisille ja sitten ystävyys on jäänyt pelkkään fb-yhteydenpitoon ja tapaamiseen ehkä kerran vuodessa, kun toinen on käymässä entisessä kotikaupungissaan.
Jos sinun kumppanisi haluaisi edelleen olla exänsä kanssa niin miksi he eivät olisi yhdessä? Miksi hän edes olisi ihastunut sinuun?
FB-kuviin en osaa ottaa kantaa, kun en itse mitään pusuttelukuvia febuun edes laittaisi, mutta jos ne ovat jossain kansiossa tyyliin "Kesä 2012" niin miksi ne pitäisi sieltä poistaa?
ainut vaan, että toiselle voi exän "mukana olon elämässä" selittää KAVERUUTENA, vaikka oikeasti asiat SAATTAVAT olla toisin.
itse en ainakaan pidä exiä mukana elämässä, paljon selvempää minusta niin kaikille. en itsekkään kovin hyvällä katsoisi jos toisella pyörii exät, nyxät ja tulevat samassa kuviossa. liian epämääräistä toimintaa minulle, joten itse en menisi enää sitä soppaa hämmentämään! - joten toimin itse näin myös toiselle - en pidä exiä elämässäni niin toisenkaan ei tarvitse näitä juttuja miettiä, koska milloinkaan sitä ei tiedä ette kelle pelkkä "kaveruus" on vain sitä kaveruutta!
Sinä toimit noilla "säännöillä", minä sellaisilla jotka sallivat molempia sukupuolia olevat ystävät, olivat he sitten exiä tai alunperinkin vain kavereita. Jos epäillä haluaa niin silloinhan pitää joka tapauksessa epäillä kaikkea ja kaikkia. Tai sitten voi lähteä luottamuksesta: tuo ihminen haluaa olla juuri minun kanssani ja minä uskon siihen niin kauan kunnes toisin todistetaan.
"tuo ihminen haluaa olla juuri minun kanssani ja minä uskon siihen niin kauan kunnes toisin todistetaan"
Noinhan se on lähtökohtaisesti ajateltava mutta olen kyllä lifemockerin kanssa samaa mieltä että mitä vähemmän niitä exiä pyörii nurkissa niin sen parempi. Exillä kun on ollut astetta syvempi suhde kuin kaveruus niin ainakin liian läheiset välit ei ole hyvä juttu. Totta se on omien korvien välissä tuo tuntemus ja kertonee jonkin asteisesta epävarmuudesta. Toki olen sietänyt exien exiä lähistöllä mutta mukavampi elellä sillon kun niitä ei ole :) Ehkei sillä näin vanhemmalla iällä kyllä ole niin väliä mutta nuorempana oli kun sukupuolivietti oli korkealla ja kaikilla järki vähissä niin ei tuntunut niin mukavalta vaikka hillitsinkin itseni. Tosin huomautin kyllä yhdelle ettei meidän tarvi alvariinsa juosta sen exällä kahvittelemassa. Johtui naisen asenteesta minua kohtaan etten ollut ihan varma mitä naisen päässä liikkui. Toki kun on luottamus kohdallaan niin ei nuo möröt ala kummittelemaan niin helposti. Tällä hetkellä on luottamus kohdallaan enkä puhu omasta puolestani vaan yleisestä kokemuksesta siitä miten exät voivat harrastella ihan muuta kuin julki tuovat.
Lisään että nuorempana mulla oli yksi On-Off suhde missä neidon luona majaili milloin kukakin niin se oli kyllä ihan perseestä, onneksi mun tunteet kuoli pois siinä väännössä vaikka aika kauan sitä kyllä kesti. Samaa olen nähnyt muuallakin ettei se mitään ainutlaatuista ole. Tuollaisten kokemusten jälkeen on varmaan ihan ymmärrettävää että nupissa on pikkusta damagea ja luottamuksen kehittyminen vaatii aikansa. Silloin ei ole hyvä jos exät hiippailee nurkilla :D
Simasuuneidin kanssa TÄYSIN samaa mieltä. Jos kerran on kasvettu erilleen ja todettu ettei parisuhteella ole enää mahdollisuutta, niin miksi ihmeessä ei voisi olla ystävä? Kaikista vähiten juuri exästä olisin mustasukkainen, koska se juttu on niin nähty jo. Miehiähän kiinnostaa nimenomaan vaihtelu, ei se sama ja (ehkä ikävästi sanottu, mutta) jo niiiin jyystetty exä. Siksi siihen exään voi juurikin mielestäni eniten luottaa verrattuna ties mihin kaverin kavereihin tai työkavereihin, joita mies ei ole vielä päässyt "koittamaan".
Jos ei luota kumppaniinsa ja siihen, että on tämän ykkösvaihtoehto, mitä järkeä on jatkaa sellaisessa suhteessa???
Itse olen menettämässä exäni ystävyyden, kun taitaa uusi nainen olla niin mustasukkainen ettei sitä kestä ja olen tilanteesta todella harmissani. Emme hengaile emmekä kovin paljoa edes juttele, mikä on tosi ikävää, koska hyviä ja luotettavia ystäviä ei voi koskaan olla liikaa.
Mielestäni tämä asia jakaantuu puoleen tai toiseen ihan sen perusteella kuinka fiksuista ihmisistä on kyse. Mitä älykkäämpiä ja fiksumpia ihmiset ovat, sen useammin he pystyvät jatkamaan ystävyyttä eronkin jälkeen. Ja hoitamaan esim. lasten huoltajuudet sun muut asiat fiksusti.
Kaikenmaailman tyhjäpäiden mielessä ei ole muuta kuin seksi, johon suhteet suurimmaksi osaksi pohjaavat, joten suhteen kariutuessa ei myöskään osata nähdä syytä pitää yhteyttä. As simple as that.
Itse pitäisin korkeammassa arvossa sellaista miestä, joka on väleissä exäänsä, kuin sellaista joka ei halua olla tämän kanssa yhtään missään tekemisissä - olettaen siis ettei ole ollut mitään pettämisiä kyseessä ja muutenkin ns. siisti ero. Kovin jyrkkä exän välttely mielestäni kertoo juurikin siitä, että yli ei ole vielä päästy ja sellaisistahan pitää pysyä hyvin loitolla.
AP kirjoitti
"Nykyisessä suhteessani kumppanini pitää exääsä yhteyksiä viikoittain, lähes päivittäin. He tapailevat kahvien, pienten avunantojen ja yleisten hengailujen merkeissä kerran pari kuussa"
Sinä kirjoitit
"Emme hengaile emmekä kovin paljoa edes juttele"
Kaksi täysin eri asiaa olla silloin tällöin yhteyksissä kuin lähes jatkuvasti. AP:n tapauksessa exien ystävyys ei liene täysin läpinäkyvää koska se huolestuttaa häntä. Ja edelleen olen sitä mieltä että ne pusutteluhalikuvat joutaisi sieltä facebookista jo vaikka usb-tikulle majailemaan.
"Miehiähän kiinnostaa nimenomaan vaihtelu, ei se sama ja (ehkä ikävästi sanottu, mutta) jo niiiin jyystetty exä"
Monia miehiä kiinnostaa myös exän tarjoama tuttu syli&seksi, siitäpä sanonta että vanha suola janottaa?
Itse pidän exiini yhteyttä juuri sen verran mitä lasten takia tarvitsee. Mitään riitoja ei ole mutta ei muutakaan yhteydenpitoa koska ei ole varsinaista ystävyyttä välillämme. Haluan pitää heidät etäisyydellä L omasta elämästäni :)
"Mitä älykkäämpiä ja fiksumpia ihmiset ovat, sen useammin he pystyvät jatkamaan ystävyyttä eronkin jälkeen."
ainut vaan, että yleensä ihmiset eivät ole fiksuja ja hakevat lohtua sitten sieltä exän sylistä
mielestäni on todella yksinkertaisen ja heikko itsetuntoisen ihmisen merkki, jos pakotetaan puoliso katkaisemaan välit exään. itselläni katkesi suhde nuoruuden poikaystävään siitä ah niin tavanomaisesta syystä - kasvettiin erilleen. suhde oli muutamat viimeiset vuodet lähinnä sisarellinen. yhteistä tulevaisuutta ei suunniteltu ja seksielämä oli huonoa.
kun sitten erottiin, tuntui kuin olisi taakka pudonnut pois. sitä ihmissuhdetta ei enää rasittanut romanttisen suhteen odotukset, sai myöntää itselleen ja toiselle, että "mehän ollaan vaan hyviä ystäviä". homma toimi loistavasti ystävinä. kunnes sitten.. uusi tyttöystävä tuli entiseni elämään ja sen myötä mökötyskohtauksilla ja ahdistumisella painostaminen. uusi tyttöystävä tekee musta väkisin ongelman, vauhkoaa että palaisin yhteen hänen nykyisen poikaystävänsä kanssa jne. tällaista riskiä ei todellakaan ole olemassa, mutta ilmeisesti tämä tyttö pitää ystävyyteen kuuluvia asioita kuten toisen ihmisen kuulumisista kyselemistä, soittelua ja ajoittaista näkemistä jonakin pettämisen esiasteena. kun olimme samassa paikassa kaikki, tämä uusi tyttöystävä käyttäytyi mua kohtaan kuin uhmaikäinen. hohhoi. exäni on todella kiltti mies ja hänen pinnansa on loppumaton, joten taitaapa mun olla parasta henkisesti valmistautua menettämään tämä ihminen ystävänäkin. oon yrittänyt keskustella asiasta monet kerrat, mutta exäni ei saa aikaiseksi selvittää tosiasioita tyttöystävälleen, niin meidän välinen ymmärrys ei paljon auta.
niiih, eipä ole ikinä hyvä itsetuntosella sattunu omalle kohalle tämä yhteen palaaminen ni sittepähä tietäisit ettei niitä eksiä siedä samalla tavalla kuin ennen tätä tapahtumaa. No kasvatan itsetunnon ja kukaan ei enää haikaile eksien perään, tällähän tämä on hoidettu. Ja vitu.t, minun itsetunto ei muuta kenenkään ex haikailuja ja palaavat yhteen jos haluavat oli mulla itsetuntoa eli ei.
Yksi näkökulma: entä, jos eksä haluaakin vielä jotain? Tai tunteet lämpiävät uudelleen? Seurustelin aikoinani erään miehen kanssa suht lyhyen aikaa. Hommasta ei vain tullut mitään - ehkä oltiin liian nuoria, ehkä liian erilaisia, ehkä aika oli väärä; en tiedä. Loukkasimme toisiamme, mies valehteli, en itsekään ollut täysin avoin. Päädyimme molemmat samaan johtopäätökseen, että ei tästä mitään tule. Kun pahin tunnekuohu oli ohi, pidimme silti harvakseltaan yhteyttä. Ajattelimme, että vaikka olimme huonoja rakastavaisia, voisimme olla hyviä ystäviä. Siltä tuntui. Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, ja tällä entisellä miesystävällä oli myös säätöjä sekä sittemmin avioliittoon johtanut seurustelusuhde.
Pari vuotta kului. Kunnes sitten kerran mies yritti saada mua sänkyyn ja tunnusti, että on aina rakastanut mua. Ehkä puhui totta, ehkä vain yritti päästä housuihini, mutta tulos oli silti sama: tunsin oloni niiiiin petetyksi ja tyhmäksi. Olin todellakin kuvitellut, ettei välillämme ole mitään seksuaalista ja että hän ymmärtäisi mua niin kuin ystävä ymmärtää. Hänen käytöksensä loukkasi käsittämättömän paljon.
Toinen pointti: mustasukkaisuutta voi aiheuttaa juuri se henkinen läheisyys, ei fyysinen. Ystäviä tarvitaan, mutta jos eksällä on elämässä edelleen kovin tärkeä rooli, alkaa helposti ajatella, jakaako puoliso minun kanssani samat asiat. Vai käykö niin, että puolisosta muodostuu itsestäänselvyys, kun taas eksän kanssa voi helposti jakaa ainakin kaiken kivan. Ei näin aina käy, mutta on se ihan ymmärrettävä pelko.
Kyllä ja saatetaan tukeutua siihen eksään enemmän kuin nyksään vaikka se eksä pirtäs unohtaa, PISTE.
Nimenomaan se poikaystäväni henkinen läheisyys exäänsä kohtaan aiheuttaa ainakin itselleni eniten harmitusta. Tuntuu, että hän jakaa syvimmät tuntonsa exänsä kanssa eikä minun. Minä olen jo se itsestäänselvä arkikumppani, minulta saa seksiä ja minä laitan ruokaa jne.
Mikä sitten on se parisuhteen ja exä-/ystäväsuhteen ero? Eihän se voi olla pelkästään seksi?