Entiset luuserit

Varmaan vaikeaa tuo on. Ihmisellä on kuitenkin ihmissuhde-CV, jossa näkyy menneisyyden ongelmat. Vaikka perimmäiset ongelmat olisikin jo saanut ratkottua, seuraavat CV:n merkinnät läpi elämän. Uudet tuttavuudet haluavat sitten tietää menneisyydestä ja sitten nämä asiat paljastuvat.

Aivan samalla tavalla kuin työnantajat eivät palkkaa 30-vuotiasta jolla ei ole aiempaa työkokemusta. Riippumatta siitä, että vaikka aiemman työttömyyden aiheuttaneet ongelmat olisikin saanut jo ratkaistua elämässään.

Palkkaa ne, jos ei hae huippupaikkaa ensimmäisenä. Samoin varmaan kannattaa aloittaa vaikka oman tasonsa alapuolelta ja kiivetä ylöspäin, näissä ihmissuhdeasioissa.

Menneisyydellä ei ole merkitystä. Omakin elämäni oli pahasti sekaisin. Joskus 20-vuotiaana en ollut pitänyt edes naista kädestä ja mulla oli vain kolme ystävää, eikä oikeestaan ketään muuta joille olisin voinut soittaa ja pyytää kaljalle. Läpi teini-iän jatkuneet sosiaaliset epäonnistumiset veivät mut todella synkkään tilaan. Armeijassa ja harrastuksissa en kyennyt enää luomaan oikein mitään järkeviä ihmissuhteita. Armeijan jälkeen äitini tuli kerran huoneeseeni ja sanoi: "Poikani, meidän pitää puhua. Sulla ei oikeen asiat hyvin." Siinä kohtaa kun kuulee äidiltään nuo sanat niin tietää että asiat omassa pääkopassa ja elämässä on jo oikeesti tosi huonosti. Vieläkin silmät kostuu kun mietin tuota tapahtumaa. Jos asiat olisi kääntynyt siitä vielä huonompaan niin mistä sitä tietää vaikka mä olisin jossain suljetulla osastolla nyt.

Sanoin äidille että voin mennä terapiaan. En kuitenkaan terapiaan koskaan päätynyt. Vain hieman keskustelumme jälkeen tapasin opiskelupaikalla erään hyvin hyvin viehättävän naisen. Ajattelin että mun on pakko saada hänet ja en halua enää mokata taas yhtä naista ja vajota entistä syvemmälle. Olin valmis tekemään melkein mitä vaan saadakseni hänet. Kirjoitin googleen "pelimiehen käsikirja", koska olin nähnyt vuosia sitten lehtiartikkelin, että sellainen on olemassa. Toivoin että sieltä löytyisi joku käyttökelpoinen kikka, jolla olisin saantu jalan oven väliin. Muistin kirjan nimen väärin. Oikea nimi oli Pelimies, kirjoittaja Neil Strauss. Sen jälkeen kun kyseisen kirjan avasin, ei elämäni ole ollut entisensä, noin niin kuin lievästi sanottuna.

On yllättävää miten nopeasti onnistuin nousemaan jaloilleni kun miettii, miten syvässä suossa olin surkean itsetuntoni kanssa. Ehkä se juttu siinä oli että kyseinen kirja, kuten monet muutkin Pick Up Artist-kirjat, sisältävät paljon tarinoita siitä, miten minuakin huonommassa jamassa olevat miehet ovat onnistuneet nousemaan ylös, saaneet paljon ystäviä ja päätyneet tapailemaan paljon kauniita naisia. Aloin pian toteuttaa pelimies-kirjassa olleita ohjeita. Siellä on paljon hyödyttömiä kikkoja, mutta ihan jo sieltä omaksumani "fake-it-til-you-make-it"-asenne auttoi kehittämään itsevarmuutta todella paljon. Käytännössä aloin puhua tarkoituksella kovempaa (mieluummin liian kovaa kuin liian hiljaa), nojata aina taaksepäin ja ottaa paljon tilaa istuessa, seistä leveässä asennossa, lopettaa omille vitseille nauramisen ja muiden reaktioiden kyttäämisen, kävellä voimakkaammilla askeleilla ja ryhdikkäämmin sekä tietysti seistä rinta ulkona ja olkapäät takana aina ja kaikkialla.

Voi kuulostaa naurettavalta että pitää feikata, mutta monelle tuosta on todella hyötyä, koska jo oman kehonkielen muuttaminen lähettää aivoihin positiivisia, itsearvostusta lisääviä viestejä. Olennaisempaa on kuitenkin löytää pick up artist-materiaalien viidakosta hyödyllisiä, itsetunnon ja itsevarmuuden (ns. inner game) kehittämisessä auttavia ohjeita. Enempää en nyt jaksa tarinoida, menee vähän liian jaaritteluksi, mutta pick up artist-materiaalit voivat muuttaa elämäsi. Sen ne tekivät minulle tavalla jota en olisi uskonut villeimmissä unissanikaan.