Ole rehellinen ja luotettava. Pidä kiinni yhteisistä päätöksista. Varaa kahdenkeskistä aikaa myös arkeen. Antaudu ja innostu seksiin vaikka ei olisikaan juuri silloin mielessä päällimmäisenä. Hoida osasi perheen kotitöistä. Kanna taloudellinen vastuusi myös toimentulosta. Huolehdi terveydestäsi ja ulkonäöstäsi. Tavatkaa ystäviä sekä yksin että yhdessä. Hoivaa sairasta puolisoa/perheenjäsentä. Pidä perhe/parisuhde ykkösenä vaikka työ vaatisikin paljon aikaa. Pyydä ulkopuolisen apua js ongelmat liian suuria itse ratkaistaviksi.
Mitä muuta? Kommentteja?
Mitä muuta? Kommentteja?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Onhan tuo hoitunut ilman kummempaa ohjelmaakin!
Jos täytyy ryhtyä tietoisesti hoitamaan niin silloin ollaan jo vaaravyöhykkeellä.
Nuo perusasiat on oltava itsestään selvinä omissa asenteissa!
Niin luulisi. Ikävä kyllä, tuntuu siltä että ei hoidu. Puolet liitoista päättyy eroon ja ihan perusasiat on hakusessa. Nykyinen työelämä asettaa hirveät vaatimukset ja ihmiset tekee palkatonta ylityötä perheen kustannuksella jotta saavat pitää työnsä. Perheen käsitys on hukassa, on vain MINÄ.
Totta tuokin!
Poikamme liitto kariutui siinä vaiheessa kun pitkään opiskelleen ja miehensä siivellä eläneen rouvan olisi tullut osallistua perheen yhteisiin töihin ja kustannuksiin.
Suuret talovelat niskassa ja hyväpalkkaisen juristirouvan mielipide oli, että hänen palkkansahan on HÄNEN yksityikäyttöön tarkoitettua rahaa.
Yhteisiin töihin ei osallistunut lainkaan. Miehen ollessa työmatkalla rouva ei edes tyhjentänyt postilaatikkoa.
Yritin hienotunteisesti varoitella jo vuosia aikaisemmin mutta poikamme oli liian hyväuskoinen ja luotti vaimonsa muuttumiseen.
Ehkä rasitteena oli kotoa saatu, toisenlainen malli.
Tuo näkemäni tahapahtumien kulku on minun silmissäni itsekkyyden huipentuma.
Nyt, uuden vaimon kanssa, on tilanne täysin toinen ja ovat uskaltaneet hankkia jo lapsen ja toinen tilauksessa.
Juupajuu ja pojallanne ei varmaan ollut mitään tekemistä liiton kariutumisen suhteen, hän täydellinen ihminen?
Juupajuu. Täydellinen pehmo!
Passasi vaimonsa pilalle! Teki kaiken. Hoiti perheen talouden, pyykit, siivosi, ruokahuolto, kaikki!
Ei käynyt vieraissa. Ei ryypännyt, ei tupakoinut, ei mitään.
Kaikessa oli päällimmäisenä ajatus, että "mitä mieltä kultu pieni" on.
Valitettavasti en edes liioittele.
Remontodessaan kustantamaansa, ensimmäistä asuntoa, molempien opiskellessa mutta herran käydessä siinä sivussa runsaasti satamatöissä, silloinen avokki ei esimerkiksi edes siivonnut vaan hänen äitinsä kävi "tuuraamassa" tytärtään.
Täysin käsittämätön tilanne joka oli rouvalle jotenkin myötäsyntyistä, ei tietoista hyväksikäyttöä.
Poikamme oli, ja on vieläkin, hyväntahtoinen ja hyväuskoinen hölmö joka kuvitteli asioiden muuttuvan jossakin vaiheessa, viimeistään pitkään opiskelleen rouvan valmistuttua.
No kieltämättä toisen täysin passaaminenkin voi olla ongelma, mutta on niitä sellaisiakin ihmisiä jotka vaan tekee ja haluaakin tehdä kaiken passaten muita. Parisuhteet on aina monimutkaisia ja se totuus siellä kodin seinien sisällä taruakin ihmeellisempää. Olis mielenkiintoista kuulla tuon naisen näkökulma asiaan siitä millanen liitto on ollut kun poissuljetaan arjen käytännön asiat ja talous. Millainen on esim. liiton henkinen puoli ollut....
Ko. rouva toi julki hämmästyksensä miehensä erohakemukseen.
Rouvan mielestä heillähän meni niin hyvin!
Pian eron jälkeen rouva arveli, että ehkä he vielä palaavat yhteen!!!!
Tuossa olet oikeassa, että ulkopuolisen on syytä olla erittäin varovainen vetäessään johtopäätöksiä toisten keskinäisistä suhteista.
Ehkä heidän ongelmansa oli kommunikoinnin puute jos ero tuli vaimolle yllätyksenä? Varmaan aika yleinen "puute" liitoissa, pariskunnat unohtavat kertoa toisilleen mitä haluavat ja toivovat elämältä. Meillä ainakin päivitetään näitä tietoja välillä ja joskus se sattuu kun puhutaan niin rehellisesti siitä, että joissain asioissa se kumppani tuottaa pettymyksen. Jos meille tulisi ero niin tietäisimme tasan missä mennään kun asiat on puitu ja puutteet tiedetään...
Rouva eli omissa maailmoissaan "sitku" elämää.
Herra yritti puhua asioista mutta mielestäni teki siinä virheen, ettei kerta kaikkiaan lyönyt kämmentä pöytään ja vaatinut asian perusteellista puimista.
Anoppi oli nähnyt ongelman huomattavan aikaisin mutta tytär ei.
Ahaa. No kuulostaa tuo minusta siltikin vähän turhan mustavalkoiselta ja ehkä vähän ylimieliseltäkin kun piti oikein pojan ammatti mainita. Tekeekö se hänestä paremman ihmisen kuin vaimonsa? Minusta tuntuu, että pääsemme sitä kautta ongelman ytimeen. Voin toki olla väärässäkin.
Missä kohdassa mainisin poikamme ammatin? Satamajätkän duuni oli opiskelun sivussa!
Mainitsin rouvan koulutuksen.
Hieman tarkkuutta lukemiseen ja sen tulkintaan!
Vuoden päivät ennen eroa rouva valmistui yritysverotukseen erikoistuneeksi juristiksi ja pääsi koulutustaan vastaavaan tehtävään kv. konsulttitoimistoon.
Tosin poikamme oli valmistunut vaativaan akateemiseen ammattiin 10-vuotta aikaisemmin ja ko. tapahtumien aikaan oli saksalaisen konsultointiyrityksen palveluksessa.
En ole yhtään yllättynyt musta-valkoisuuden ihmettelystä. Syytä onkin!
Niimpäs näyttää olevan. Taisimpa lukea väärin...kuitenkin ei kai noilla ammateilla mitään väliä ole kun parisuhteesta on kysymys. Edelleen pohdin miten on suhteen henkistä puolta hoidettu?
Anoppi joka tietää noin paljon poikansa avioliitosta: vaimo on tulkinnut olevansa avioliitossa se kolmas pyörä, anopin ja hänen poikansa muodostaessa sen todellisen parivaljakon, ja lähti siksi.
Jos poikasi maksaa taloaan, jonka omistaa, on juristivaimo fiksu kun ei maksa toisen talovelkaa poies jotta toinen voi omistaa talon. Juristi tietää jos eron tullen hälle ei jää sitten mitään kuitenkaan, juristi ostaa oman talon koska tietää mitkä riidat tulevat omaisuudesta jota ei omista, vaan se omistetaan puoleksi. siinä ei rakkaus paina mitään, kun ihminen omistaa jotain.
Anoppi tiesi TYTTÄRENSÄ liitosta!
Vaimo ei maksanut avo- aikä aviovaiheessa mitään muuta kuin korkeintaan henkilökohtaiset kulunsa jos opintoavustus riitti niihin.
Herra elätti molemmat ja maksoi ensin yhteistä kaksiotaan ja sittemmin uutta taloaan yksin.
Se oli yksi eroon vaikuttava tekijä kun rouva kieltäytyi loisimisvuosien (opiskeli pitkään) jälkeen osallistumaan yhteisiin kustannuksiin, töistä puhumattakaan.
Ero astui voimaan kolmisen vuotta sitten. Herra asuu taloaan uuden vaimonsa ja lapsensa kanssa.
Harmittelen hukkaan heitettyjä vuosia, varsinkin kun lopputulos oli näkyvissä.
Eikä ole jälkiviisautta!
Ensimmäisissä häissä minut istutettiin vastapäätä pappia. En suostunut puhumaan mitään koska peruaatteessa en valehtele eikä rehellinen lässytykseni olisi rohkaissut ketään.
Toiset häät hoituivat maistraatissa.
Normaalisti olen huomannut kirjoituksissasi asiaa, mutta yksi asia tehdään selväksi: opiskeli EI ole loisimista! Se on ainakin useimmiten erittäin vaativaa ja kuluttavaa ja se että joku opiskelee ei tod. tee hänestä loista. Toki samaa mieltä, että opintojen jälkeen kustannuksia jaetaan uusiksi, itse tällä hetkellä tienaan enemmän ja kustannan mieheni opinnot. Oikein sappea kiehuttaa kun ihmiset kuvittelevat täysipäiväisen opiskelun olevan lorvimista! Ei muuten ole, töiden jälkeen olet vapaalla, koulupäivän jälkeen teet kotitehtävät ja luet tentteihin, ainakin jos haluat valmistua hyvin arvosanoin. Että näin.
Mutta kun herra loisimisvuosiensa aikana, valmistui tekniseltä fysiikalta 5:ssä vuodessa, kävi töissä, kustansi kaiken ja teki kaikki taloustyöt!
Rouva ei valmistuttuaankaan, herran ollessa työmatkalla, tyhjentänyt edes postilaatikkoa, muusta askaroinnista puhumattakaan.
Mielestäni, jos opiskelu on niin kuormittavaa ettei kottin tullessaan voi edes ottaa ohimennen postia, niin olisi syytä harkita uran vaihtoa.
Opiskelusuunnan vaihdon rouva oli tehnyt kahdesti. Valmistui kolmannesta.
Jos en oli pystynyt seuraamaan läheltä, niin en minäkään uskoisi!
Tämän nimenomaisen naishenkilön elämäntavoista voidaan olla ihan mitä mieltä vaan, minä vain sain käsityksen aiemmasta kirjoituksesta että jos opiskelee ja ei vähintään käy samaan aikaan töissä, on loinen. Mikä ei pidä paikkaansa, vain omiin kokemuksiini perustuen, jos olisin yrittänyt käydä samaan aikaan töissä, olisin saanut hermoromahduksen takuuvarmasti. Lisäksi huomautan poikasi olevan ahkera ja onnekas, löytäessään uran jolla haluaa edetä. Jotkut joutuvat kokeilemaan useampaan kertaan ennen kuin löytävät sopivan ammatin.
Viimeinen kysymykseni. Etkö sinäkään opiskeluvuosien aikana tehnyt yhteisessä taloudessanne MITÄÄN?
Et osallistunut perusaskareisiin kuten ruokaostokset, sen valmistus, tiskikoneen panostus ja tyhjennys, pesukoneen panostus, käyttö ja tyhjennys, siivouksessa edes imurointi tai pölyjen pyyhintä,jne.
Väistitkö kaikki nuo puuhat, TÄYDELLISESTI?
Jos väistit niin olisi ehkä kannattanut valita helpompi opintosuunta.
Minun käsitteistössäni tuo on loisimista ottaen huomioon, että toinenkin opiskeli, teki kaikki työt ja kaiken lisäksi kustansi lystin!
Asuin yksin, joten metsään meni. :) Mitä poikaasi tulee, jos hän ei halunnut vapaaehtoisesti kaikkea tehdä, olisiko kannattanut etsiä aktiivisempi nainen? Eli edellenkin pidän kiinni mielipiteestäni, että opiskeleminen ei tee kenestäkään automaattisesti loista.
Kyllä on outoa, että pojan vanhempi täällä mustamaalaa poikansa puolisoa, ja piirtää pojastaan puolueellisen kuvan. Jotkut asiat voivat olla totta, mitä kirjoittajan näkemyksiin tulee, mutta hälytyskello tässä on pojan vanhemman asenne. Hän kirjoittaa poikansa liitosta kuin se olisi omansa. Kirjoittaja ei kunnioita poikansa yksityisyyttä ja tämän valintoja.
PS Kohta löytyy vikoja siitä pojan uudestakin vaimosta.
Totuus ei mustaa ketään!
Olen kunnioittanut valintoja ja ollut kommentoimatta niin pitkään kuin yhdessäeloa kesti!
Tämän toisen kanssa elämä on täysin toisella mallilla. Vaikuttaa jopa PERHE-ELÄMÄLLE!
Uuden puutteita ei ole ollut syytä ryhtyä pohtimaan. Pääasia on, että ovat tyytyväisiä elämäänsä ja avioliittoonsa.
Kuullostaa tutulta. Varsin yleistä on että käytetään toista osapuolta hyväkseen tavalla tai toisella ajakseen jotain omaa etua. Pyytetöntä perheen eduksi toimimista ei ole...
Työnantajatkin voisivat tähän panostaa ja pitää "perhepäiviä" tms. jos on ylimääräistä rahaa joka yleensä juhlimiseen. Tai antaa nekin rahat henkilökunnalle lahjakorttina. Jos työpäivät on pitkiä ja vapaallakin vietetään aikaa työkavereiden kera koska se perhe saa huomiota..
En usko, että perhepäivät tai ylimääräiset rahat saisivat tietynlaiset ihmiset panostamaan sen enempää perheeseen.
Mä varmaan hoidan avioliittoani tosi huonosti, kun en näe sitä työhön verrattavana asiana - täytyy tehdä niin tai näin, täytyy varata aikaa jne. Toki arvostukset näkyvät siinä, mihin vapaa-aikansa käyttää: tärkeille asioille pitäisi löytyä aikaa. Mutta enemmän kyse on koko ajattelutavasta. En mä mieti, että otanpa tässä aikaa mieheni kanssa, vaikka juuri sitä se on, kun teemme yhdessä ruokaa, käymme kävelyllä tai saunomme illalla lasten jo mentyä nukkumaan.
Mun mieheni näkee ylityöt tapana toimia perheen hyväksi. Monta keskustelua tästä on käyty, mikä on osoittanut molemmille, että tapamme ilmaista huolenpitoa ovat erilaiset. Ajatus voi olla hyvä, mutta välittyä puolisolle päinvastaisesti.
Siispä jos jotain neuvoisin, niin ainakin tämän: keskustelkaa! Älkää tulkitko toisen sanomisia tai tekemisiä omissa pikku päissänne vaan kysykää puolisolta, mitä tämä oikein tarkoitti. Arvostakaa toisianne myös silloin, kun puolison käytös vituttaa. Vaatikaa itseltänne enemmän kuin puolisolta. Elämä on joskus muutenkin hankalaa, joten olkaa samalla puolella ja yrittäkää nähdä oman välittömän etunne yli.
Tähän ikään mennessä oppinut ainakin sen, että jokaisella ihmisellä on omat ongelmansa, hyveensä, puutteensa ja lahjansa. Parisuhde on parhaimmillaan kun pariskunta rakastaa toisiaan vilpittömästi ja tunteet ovat aitoja puolin ja toisin. Jos elämänarvot ja elämäntavatkin kohtaavat niin luulisi suhteen onnistuvan hyvin ilman sen kummempia temppuja. Kuitenkin se, että nämä kaikki asiat natsaisivat kohdilleen taitaa olla harvinaisempaa. Sitten jos joku kohta klikkaa tuleekin ongelmia, vaikka olisikin rakkautta. Voi olla ettei esim. elämäntavat kohtaa jne. Hyväksikäyttäjä narsisteja on kuitenkin pieni osa mielestäni. Suurin osa ihmisistä tasapainoilee itsekkyyden ja anteliaisuuden välillä omien kykyjensä mukaan. Jos oppii arvostamaan ja hyväksymään sen, ettei kumppani voi olla kaikessa juuri sellainen kuin itse haluaisi voi epätäydellinenkin pariskunta onnistua. Elämässä tulee eteen erilaisia aikoja ja haasteita. Ihminen muuttuu iän myötä ja voi tulla ikäkriisejäkin. Kaikki ongelmat eivät ole edes ongelmia vaan ihmisen normaalia kehitystä. Yksi asia on sitten vielä talous ja varallisuus erot. Paras tilanne jos kummallakin suht samanlainen tulotaso. Silloin ei köyhemmän tarvi tuntea syyllisyyttä ja alemmuutta siitä kun ei pysty vastaamaan varakkaamman elintasoon eikä elää siivellä. Rakkaus ei katso tulotasoja, mutta käytännössä yhdessä asuessa voi suurista tuloeroista tulla ongelma jos rikkaampi osapuoli kokee toisen elättämisen taakakseen. Siihen pitäisi silloin suhtautua siten, että antaa ne rahat eikä perään katsele eikä odota, että se köyhempi jäisi ikäänkuin jotakin velkaa. Tämä on mun mielipiteeni asiaan.
Särmät särmien lomiin!
Meillä on tuo onnekas tilanne.
Vaimolle tärkeissä asioissa minun joustoni on likimain rajaton. Ne eivät ole minulle tärkeitä enkä ryhdy kinaamaan pelkän periaatteen vuoksi.
Tilanne on sama myös toiseen suuntaan. Minä voin toteuttaa itseäni minulle tärkeissä asioissa.
Tietenkin keskustelemme kaikesta tai ainakin toteamme tapahtuneen.
Kun lisäksi on paljon yhteistä.
Olen jo aikaisemmin maininnut saman suuntaiset yhteiskunnalliset ja poliittiset näkemykset.
Samanlaiset asenteet suhteessa rahan käyttöön, lasten kasvatukseen yms.
Olemme molemmat innokkaita penkkiurheilijoita ja kuntoilijoita sekä matkusteluherkkiä.
Missään vaiheessa emme ole kummemmin yrittäneet muuttaa toista.
Minä kohensin vaimoni itsetuntoa ja kannustin häntä ay- ja paikallispolitiikassa.
Vaimoni aiheutti pienen muutoksen poikamiesaikaiseen tapaani levitellä käytössäni olevat vaatteet, sukat ja jalkineet eteisen lattialle.
On aikanaan ollut tuuriakin matkassa.
Ja rakkaus ja huumori ovat liittonne liima:)
Hyvä kirjoitus! Tekisi mieli copy-pasteta itselle muistiin, samaten koko keskustelu. Sen sijaan linkitin miehelle ja laitoin sähköpostiin. Meidän avioliitolle näistä keskusteluista varmaan on oikeasti apua. Meillä on paljon yhteistä, mutta myös paljon eripuraa ja suurin osa siitä ihan turhaa. Rakkautta löytyy ja tahtoa, nyt vaan oikeat keinot käyttöön. Kiitos näistä! :)