Tällä palstalla on viime aikoina ihmetelty normaalia enemmän sitä, miksi jotkut profiilit vaan pysyvät ja pysyvät, eikä ihminen profiilin takana vaan löydä seuraa. Lasken itseni tuohon joukkoon, onhan profiilini ollut olemassa jo monta vuotta. Olen tullut aikojen saatossa kerran jos toisenkin miettineeksi tilannettani, ja koska minun on helppo kirjoittaa siitä, päätin jakaa ajatuksiani esimerkkinä.
Olen 30-vuotias mies. Asun kaupungissa, en Etelä-Suomessa, mutta en Lapissakaan. Menneitä suhteita on yksi.
Etsin naista, joka on enemmän tunne- kuin järki-ihminen. Itse olen enemmän järki-ihminen. Haluan kumppanini olevan hyvä jossakin sellaisessa, missä minä en ole, ja mitä arvostan paljon, ja se on ihmisläheisyys.
Etsin naista, joka on tuntee itsensä hyvin. Tunnen itse itseni hyvin, ja olen lisäksi hyvä huomaamaan ihmisistä monia sellaisia asioita, joita he eivät välttämättä itse tiedosta itsestään. Haluan avoimuutta, ja on vaikea olla avoin itsestään, jos vähän väliä saa toisen vaivautuneeksi sanomisillaan. Tarvitsen kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse varoa sanomisiaan, ja jolla on itselläänkin jotain sanottavaa itsestään.
Etsin naista, jonka kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia juttumatta yksityiskohtiin. Sellaisia ihmisiä kutsutaan myös intuitiivisiksi. Olen itse sellainen, ja on pidemmän päälle rasittavaa keskustella ihmisen kanssa, joka tarttuu yksityiskohtiin, kun minua itseäni kiinnostaa enemmän ajatus ja kokonaisuudet.
Etsin naista, joka ei suhtaudu uskontoon kielteisesti tai välinpitämättömästi. En itse ole uskossa, mutta mielestäni tuntemattomaan pitää suhtautua kunnioituksella. Haluan kumppanin, joka ei koe uskonnosta puhumista epämiellyttäväksi, ja jolla on asiasta muutakin sanottavaa kuin "puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa".
Etsin naista, jonka tyyli on luonnollinen ja käytännöllinen. Luonnollisuudella viittaan lähinnä siihen, että mielestäni nainen kuin nainen on kauneimmillaan meikittömänä tai niin vähässä meikissä, että sitä ei edes huomaa (90 % naisista meikkaa niin paljon että huomaan sen), ja pienikin määrä meikkiä luo helposti mielikuvan, että nainen ei luota itseensä. Käytännöllisyydellä tarkoitan yleisesti mukavuus ennen näyttävyyttä -meininkiä esimerkiksi kylmällä säällä tai korkokenkien suhteen (joissa en näe mitään järkeä). Sytyttävimmät naiset tapaa yleensä vaelluspolkujen varsilla: meikitön naama ja poskissa terve puna ja pukeutuminen käytännöllinen.
Etsin naista, joka on omissa silmissäni kaunis, ja jonka yleiskunto on kestää vaikkapa päivän kävelyn metsässä rinkka selässä.
Etsin naista, joka tietää mitä haluaa, ja osaa myös viedä. Tossun alle minua ei saa, ja romantiikka on asia erikseen, mutta haluan tasavertaisen parisuhteen, jossa voin luottaa siihen, että kumppanini saa sen, mitä haluaa, vaikka minä en aina ymmärtäisi hienovaraisia merkkejä.
Etsin naista, jolla ei ole vielä lapsia. Minulla itsellänikään ei niitä vielä ole, ja ensimmäisen oman lapsen saaminen on elämäntilanteen muutos, jonka haluan kokea yhdessä kumppaninin kanssa.
Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä etsin naista, jonka kanssa voin olla oma itseni, ja joka niin ikään voi olla seurassani oma itsensä. Olen aika hyvä näkemään, milloin tuo toteutuu.
Mainittakoon vielä, että tästä tekstistä ei kannata tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, millaisen vaikutelman annan itsestäni profiilitekstissäni. Tiedän kokemuksesta, että profiilini vetoaa etsimäni kaltaisiin naisiin, mutta sellaista naista, jonka kanssa kiinnostusta riittäisi tarpeeksi kumpaankin suuntaan, ei vaan ole vielä tullut vastaan. Erittäinkin potentiaalisia ehdokkaita olen kohdannut, mutta aina on ollut jompaan kumpaan suuntaan jotain, mistä toinen ei ole voinut joustaa.
Olen 30-vuotias mies. Asun kaupungissa, en Etelä-Suomessa, mutta en Lapissakaan. Menneitä suhteita on yksi.
Etsin naista, joka on enemmän tunne- kuin järki-ihminen. Itse olen enemmän järki-ihminen. Haluan kumppanini olevan hyvä jossakin sellaisessa, missä minä en ole, ja mitä arvostan paljon, ja se on ihmisläheisyys.
Etsin naista, joka on tuntee itsensä hyvin. Tunnen itse itseni hyvin, ja olen lisäksi hyvä huomaamaan ihmisistä monia sellaisia asioita, joita he eivät välttämättä itse tiedosta itsestään. Haluan avoimuutta, ja on vaikea olla avoin itsestään, jos vähän väliä saa toisen vaivautuneeksi sanomisillaan. Tarvitsen kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse varoa sanomisiaan, ja jolla on itselläänkin jotain sanottavaa itsestään.
Etsin naista, jonka kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia juttumatta yksityiskohtiin. Sellaisia ihmisiä kutsutaan myös intuitiivisiksi. Olen itse sellainen, ja on pidemmän päälle rasittavaa keskustella ihmisen kanssa, joka tarttuu yksityiskohtiin, kun minua itseäni kiinnostaa enemmän ajatus ja kokonaisuudet.
Etsin naista, joka ei suhtaudu uskontoon kielteisesti tai välinpitämättömästi. En itse ole uskossa, mutta mielestäni tuntemattomaan pitää suhtautua kunnioituksella. Haluan kumppanin, joka ei koe uskonnosta puhumista epämiellyttäväksi, ja jolla on asiasta muutakin sanottavaa kuin "puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa".
Etsin naista, jonka tyyli on luonnollinen ja käytännöllinen. Luonnollisuudella viittaan lähinnä siihen, että mielestäni nainen kuin nainen on kauneimmillaan meikittömänä tai niin vähässä meikissä, että sitä ei edes huomaa (90 % naisista meikkaa niin paljon että huomaan sen), ja pienikin määrä meikkiä luo helposti mielikuvan, että nainen ei luota itseensä. Käytännöllisyydellä tarkoitan yleisesti mukavuus ennen näyttävyyttä -meininkiä esimerkiksi kylmällä säällä tai korkokenkien suhteen (joissa en näe mitään järkeä). Sytyttävimmät naiset tapaa yleensä vaelluspolkujen varsilla: meikitön naama ja poskissa terve puna ja pukeutuminen käytännöllinen.
Etsin naista, joka on omissa silmissäni kaunis, ja jonka yleiskunto on kestää vaikkapa päivän kävelyn metsässä rinkka selässä.
Etsin naista, joka tietää mitä haluaa, ja osaa myös viedä. Tossun alle minua ei saa, ja romantiikka on asia erikseen, mutta haluan tasavertaisen parisuhteen, jossa voin luottaa siihen, että kumppanini saa sen, mitä haluaa, vaikka minä en aina ymmärtäisi hienovaraisia merkkejä.
Etsin naista, jolla ei ole vielä lapsia. Minulla itsellänikään ei niitä vielä ole, ja ensimmäisen oman lapsen saaminen on elämäntilanteen muutos, jonka haluan kokea yhdessä kumppaninin kanssa.
Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä etsin naista, jonka kanssa voin olla oma itseni, ja joka niin ikään voi olla seurassani oma itsensä. Olen aika hyvä näkemään, milloin tuo toteutuu.
Mainittakoon vielä, että tästä tekstistä ei kannata tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, millaisen vaikutelman annan itsestäni profiilitekstissäni. Tiedän kokemuksesta, että profiilini vetoaa etsimäni kaltaisiin naisiin, mutta sellaista naista, jonka kanssa kiinnostusta riittäisi tarpeeksi kumpaankin suuntaan, ei vaan ole vielä tullut vastaan. Erittäinkin potentiaalisia ehdokkaita olen kohdannut, mutta aina on ollut jompaan kumpaan suuntaan jotain, mistä toinen ei ole voinut joustaa.
Vastaukset 100
Vanhimmat
S24 sekoili, tuli lähetettyä sama kahteen kertaan....
Ihan sellainen huomio vaan, että jos haluat vielä lapsiakin ehtiä saada niin ei kovin montaa vuotta enää kannattaisi jahkailla. Tai miehenä voit tietysti siirtyä hakemaan aina vain nuorempia, mutta jos sanon suoraan niin parisuhdekokematon 30 mies ei ole kuuminta hottia ja jokainen vuosi senkun heikentää mahdollisuuksia (yksi parisuhde kolmekymppisenä ei vielä paljon ole, etenkään kun se mitä ilmeisimmin ei ole ollut kovin pitkä jos kerran jo vuosia olet ehtinyt netissäkin pyöriä).
Jokainen etsiköön mitä haluaa eikä kenenkään pidä tyytyä vähempään kuin täydelliseen, mutta tuo ihan vinkiksi.
No kun olet kaikkitietävä neiti ja täällä aina äänessä niin mitkäs mahdollisuudet on väliaikais seurustelevalla ikisinkulla jolla profiili on näkyvillä ja kun jotain löytyy niin poissa. Ikää minulla on 32. Suhteita takana 25kpl ja olkoon katsanto tähän mikä tahansa lasken jo yli kaks kuukautta pitkän (lyhyen) seurustelunkin suhteeksi. Naimisissakin olen ollut kolme vuotta mutta se poislukien suhteiden maksimi kesto on ollut 6kk ja keskimäärin kolme kk. Haluan lapsia mutta enkö ole elämäntavallani oikeutettu siihen? Niin ja sekin vielä että tulen aina jätetyksi myös. Niin ja väkivaltainen en edes ole.
Ainakaan en sinuna menisi ihan vakavalla naamalla kertomaan, että "suhteita on ollut 25 kpl" :-D Kaikki eivät ehkä ihan jokaista parin kuukauden tapailua laske suhteeksi ja tuollainen määrä _suhteita_ voisi saada jopa kuvittelemaan, että sinussa on kenties jotain vikaa...
Tottakai saat haluta lapsia, kuka sitä on kieltämässä?
Eli ei kannata tyytyä vähempäään kuin täydelliseen, mutta ihan vinkiksi vain että kannattaa. :D
Olen huomannut näitä ristiriitaisuuksia viesteissäsi ennenkin. Vai yritätkö sanoa, että omaa käsitystään täydellisestä voisi alkaa tarkastella kriittisesti?
Jotta pääsisin kohta nukkumaan niin kiteytän asian nyt näin:
Jos on jo _vuosia_ (siis ei viikkoja tai kuukausia vaan todellakin vuosia) etsinyt puolisoa/elämänkumppania netin kautta sitä löytämättä niin ehkä kannattaisi jo miettiä muitakin mahdollisuuksia. Kokeilla vaikka livenä uusissa paikoissa ja tilaisuuksissa liikkumista; ystäväpiirin laajentamista; matkailemista... Mitä tahansa, missä tapaa vastakkaista sukupuolta. Vaikka niillä sitten olisikin meikkiä tai korkokengät.
Tai sitten VOI kokeilla sitä, että miettii onko meikkaaminen tai muu triviaali ominaisuus sittenkään niin tärkeä, että sitä kannattaa pitää kriteerinä. Mutta jos se on ehdoton no-no niin sitten se on ehdoton ja se kannattaa siellä profiilissa kertoa.
Ja tuota "ei pidä tyytyä vähempään jne" jankutan vain siksi, ettei kenenkään tarvitsisi puuskahtaa että "ai sinun mielestäsi miehen pitäisi huolia siiderivalas/yksinhuoltaja/...". Olen nimittäin lukenut tuon puuskahduksen liian monta kertaa. Ei pidä huolia. Kuten ei naistenkaan pidä huolia muita kuin sellaisia miehiä, jotka saavat sukat pyörimään jaloissa.
En sanonut etsineeni kumppania vain netin kautta. Olen harrastellut aktiivisesti ja monellakin tavalla pyrkinyt sellaisiin tilanteisiin, joissa voisi tavata sellaisia naisia, joista todennäköisesti kiinnostuisin.
Toisaalta korvien välillä on iso merkitys siihen, kiinnostunko naisesta, jopa niinkin, että nainen, jota en alkujaan pitänyt erityisen viehättävänä ulkoisesti, voi muuttua silmissäni kiinnostavaksi, jos saan tietää hänestä jotain, mikä tekee hänestä kiinnostavan ihmisenä. Tämä taas tekee nettideitistä otollisen paikan etsiä, sillä netissä saa käsityksen toisen ajatusmaailmasta paljon nopeammin kuin livenä, eikä tarvitse edes miettiä, onko toinen vapaa.
Meikkaaminen, korkokengät tai mikään muukaan, mistä kirjoitin, eivät ole ehdottomia asioita. Kirjoitin asioista, joiden olen huomannut yhdistävän niitä naisia, jotka ovat saaneet kiinnostukseni heräämään.
Miksi sukkien pyörimiseen jaloissa vaaditaan parisuhde-CV:stä useita merkintöjä? Jos ei tasoistaan seuraa ole löytynyt, pitäisikö sitten tyytyä vähempään ihan vain, että saisi sen sulan hattuunsa ja voisi sanoa seurustelleensa, jos vaikka joskus myöhemmin tapaisi sen ei-siiderivalaan, ei-yksinhuoltajan, jonka sukat muuten vispaavat kovaa vauhtia? Vai voisiko sittenkin vain ottaa sen toisen ihmisen ihan sellaisena kuin hän on...
Ja mitä nyt noihin tapaamispaikkoihin tulee: sen kun joku kertoisikin, missä niitä naisia tapaa (muualla kuin baarissa, josta aloittajakaan tuskin hakemaansa tulee ikinä löytämään) muuta kuin täydellisen sattumalta. Joten mitäpä sitä nettideittiäkään lopettamaan jos ei muitakaan juuri kohtaamispaikaksi tarkoitettuja vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole.
Kirjoittaako joku todellakin itselleen parisuhde-CV:n? Tokkopa.
Ei tarvitse tyytyä yhtään mihinkään (taas kerran sieltä tulivat ne tyytymiset ja siiderivalaat!), ei yhtään mihinkään. Mutta koeta ymmärtää, että se toinen osapuolikaan ei välttämättä halua tyytyä mieheen, jolla ei ole kokemusta siitä millaista on tehdä kompromisseja, rakastaa ja riidellä, jakaa arkea, harrastaa seksiä... Jos nuoruuden parisuhdekokeilut ovat toiselta jääneet kokematta niin pari on lähtökohtaisesti aika eri viivoilla.
Työelämässä puhutaan yliammatillisista taidoista eli vaikka työtehtävät ja nimikkeet vaihtelevat niin on taitoja, joita tarvitaan kaikissa paikoissa. Ja työnantaja palkkaa aina kahdesta muuten tasavahvasta mieluummin sen, jolla on jo työkokemusta, koska sillä on myös niitä yliammatillisia taitoja. Vastaavasti on parisuhdetaitoja, joita tarvitaan kaikissa suhteissa, vaikka suhteet ja ihmiset vaihtelevatkin. Jos löydät ikäisesi naisen, joka on yhtä parisuhdekokematon, niin se on ihan mahtavaa, mutta todennäköisyys tosiaankin pienenee vuosi vuodelta.
Se on kyllä tiedossa, että todennäköisyys pienenee vuosi vuodelta, mutta edelleenkin: asialle ei voi mitään, jollei erityisesti keräile sitten näitä CV-merkintöjä suhteista, jotka eivät oikeasti kiinnosta.
Ja vaikka niin luonnolliselta tuntuukin, että taitoja tarvitsee harjoitella jne. niin kyllä se elo voi sujua myös ihan luonnostaan. Ilman yhteiskunnalta perittyjä paineita käyttäytymismalleista ja sitä rataa. Se on ihan kaunista kun näkee tällaisen tapauksen.
Onko se miesten vika, jos itsenäisesti ajattelevat naiset ovat harvemmassa?
Anteeksi vaan aloittaja,
mutta minun ei tarvinnut lukea kirjoittemaasi loppuun saakka, kun jo tuntui, että tuo mies on offfff.
Se, että mies selittää minäminäminä tahdon sitä ja tätä. Se nyt ei vaan ole miehekästä. Ei vetoa naiseen.
Kohtasin minäkin treffaillessani sellaisia miehiä, joilta ei suun vuoroa saanut, kun kertoivat, mitä kaikkea halusivat kanssani. Eivät edes olleet lukeneet ajatuksen kanssa runsaasti täytettyä profiiliani, kun eivät ollenkaan ottaneet huomioon, mitä en halua. Eivät myöskään olleet kiinnostuneita, mitä haluan. Oli vain minäminäminä.
Kun minusta me ihmiset olemme jossain määrin kameleontteja, joista tulee esiin erilaisia piirteitä eri ihmisten seurassa. Sinä houkuttelet minusta esiin erilaisen naisen kuin joku toinen mies. ja minä sinusta erilaisen miehen kuin toinen nainen. Me vielä hiomme toisiamme ja matkimme toisiamme. Muutumme uusiksi yhdessä ollessamme molemmat.
Vastannen turhaan, mutta jos olisit lukenut kirjoitukseni loppuun asti, olisit nähnyt, että koko kommenttisi osui harhaan.
Tuo mitä kerrot ihmisistä kameleontteina on kyllä totta, ja olen kokenut sen itsekin. Meissä on kuitenkin myös paljon muuttumatonta, joka vain odottaa tiedostamistaan, ja mielestäni keskityin kirjoituksessani niihin asioihin.
Kiitos, kiitos, et turhaan vastaile, koska asiallisesti vastaamalla hiukka provosoivaan kritiikkiin osoitat fiksuutesi, heh.
"etsin naista,..., joka voi olla seurassani oma itsensä."
Kuules, sinun vaatimuslistasi minkälainen naisen KUULUU olla, että sinulle kelpaisi, on PITKÄ!!!
Jos esität edes jotain vaatimuksia, ei kukaan voi eikä saa olla seurassasi oma itsensä!!!
Onko itselläsi tarjota kumppanille mitään, vai vaaditko toisen tekevän SINUT onnelliseksi olemalla sellainen kuin SINÄ haluat!?!
Näyttää siltä, ettet todellakaan näe itseäsi realistisesti, vaan elät jossain haavemaailmassa, jossa naisten kuuluisi olla sinun vaatimuslistasi mukaisia. Sairasta!!!
Kirjoitin essee-tyyppisesti, millaista naista etsin, ottamatta mitenkään kantaa siihen, mitä sellainen nainen voisi saada minusta. Tämänkin kyllä kerroin kirjoitukseni lopussa.
Missä kohtaa annoin ymmärtää odottavani toisen tekevän minut onnelliseksi olemalla sellainen kuin minä haluan? En vaadi toista tekemään minun itseni tai minkään tai kenenkään muunkaan vuoksi yhtään mitään muuta kuin olemaan oma itsensä, aivan kuten kirjoitin, ja sitä tuskin voi kutsua vaatimiseksi. Ja vaikka voisikin, niin sitäkään vaatimusta en sanoisi ääneen :)
Uskon, että minulla kyllä on riittävästi tarjottavaa sille naiselle, jota etsin. Siitä todistavat kaikki muut ihmissuhteeni.
Et nyt tainnut ihan käsittää, että seurassasi ei voi olla oma itsensä, koska sinulle kelpaa vain tietyt kriteerit täyttävä ihminen.
Kun selkeästi yrität pyöritellä asioita, niin kysytäänpä sitten näin päin, että pystyisitkö olemaan onnellinen sellaisen naisen kumppanina, joka olisi vaatimuslistasi vastainen? Voisinpa arvata, että et, vaan vain sellaisen kanssa olisit onnellinen, joka on vaatimustesi kaltainen.
Parisuhdekumppanin kanssa elämä on erilaista kuin muiden ihmisten kanssa oleminen. Ilmeisesti kumppanin puuttumattomuus todistaa, ettei sinulla ole rahkeita tarjota jotain riittävästi toiselle osapuolelle.. Esim. joustavuutta antaa toisen sohvalla röhnöttäen meikeissään ja korkkareissaan olla sitä mieltä, että jokainen uskokoon mihin uskontoon lystää ;D
Seurassani voi kyllä olla oma itsensä, olen useammankin kerran saanut kuulla, että seurassani on helppo olla. Se kuulemma johtuu siitä, että annan muille tilaa olla sitä mitä he ovat.
Tarkkaan ottaen en listannut kriteerejä sille, millainen minulle kelpaa, vaan havaintoja, jotka ovat yhdistäneet niitä naisia, jotka ovat saaneet minut kiinnostumaan itsestään. Etsin sellaista josta kirjoitin, mutta voi olla, että kun jotain löydän, niin se ei olekaan juuri sitä, mitä olin etsimässä. Tärkeintä on se, että koen löytäneeni. Toisin sanoen etsin jotain, ja se mitä kirjoitin, on paras sanallinen kuvaus etsimästäni johon juuri nyt pystyn. Jokainen eletty hetki tarkentaa tuota kuvausta.
En muuten ole sanonut, olenko yksin siksi, että en kelpaa kenellekään, vai siksi, että kukaan ei kelpaa minulle. Voin sanoa, että kumpaakin on tapahtunut, ja mielestäni ei ole mitään perusteita sanoa, etteikö minulla olisi riittävästi tarjottavaa.
Joustavuutta on mielestäni ennemminkin se, että vaikka etsin meikitöntä ja korotonta naista, jolla on ei-negatiivista sanottavaa uskonnosta, niin kun löydän naisen, jonka löydettyäni voin sanoa löytäneeni jotain, niin annan hänen maata sohvalla meikeissä ja korkkareissa hänen niin halutessaan enkä väen vängällä pakota häntä keskustelemaan asioista, joista hän ei halua juuri silloinn puhua :)
Vaikka ajattelet, että sinulla olisi riittävästi tarjottavaa kumppnille, niin silti näin ei välttämättä ole.. et vain itse huomaa sitä.
Jaa, kyllä tällainen antaa mielikuvan selvästä kriteerillisestä listauksesta:
"Etsin naista, joka on enemmän tunne- kuin järki-ihminen."
"Haluan kumppanini olevan hyvä jossakin.."
"Etsin naista, joka on tuntee itsensä hyvin."
"Etsin naista, jonka kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia juttumatta yksityiskohtiin."
"Etsin naista, joka ei suhtaudu uskontoon kielteisesti tai välinpitämättömästi."
"Haluan kumppanin, joka ei koe uskonnosta puhumista epämiellyttäväksi, ja jolla on asiasta muutakin sanottavaa kuin "puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa"
"Etsin naista, jonka tyyli on luonnollinen ja käytännöllinen."
"Etsin naista, joka on omissa silmissäni kaunis, ja jonka yleiskunto on kestää vaikkapa päivän kävelyn metsässä rinkka selässä."
"Etsin naista, joka tietää mitä haluaa, ja osaa myös viedä."
"Etsin naista, jolla ei ole vielä lapsia."
"etsin naista, jonka kanssa voin olla oma itseni"
Kyllä kuule kolmeenkymppiin yltäneen miehen, jolla on vain yksi suhde takanaan, kannattaisi unohtaa mokomat listat ja antaa mahdollisuus rakkauteen ihan vaikka jokaiselle säädyllisen ikäiselle vapaalle vastaan tulevalle naiselle..
Aika harva ei-uskovainen, ei-himoateisti jaksaa keskustella uskonnosta. Silloinkaan ei välttämättä juuri sillä tavalla jolla sinä siitä keskustelisit, vaan vaikka tieteellisestä näkökulmasta. Useimmiten uskonnosta keskustelevat/ riitelevät ääripäiden ihmiset, eikä sitä jaksa kukaan täysjärkinen kuunnella.
En mielestäni ottanut kantaa siihen, millä tavalla ja mistä näkökulmasta uskonnosta pitäisi voida keskustella.
Se, että pystyy keskustelemaan jostakin asiasta - uskonnosta tai mistä tahansa muustakin - ilman voimakkaita reaktioita, vaikka aihe ei olisi kovin tuttukaan, on merkki tietynlaisesta kypsyydestä. Etsin naista, jolla on sellaista kypsyyttä, ja joka jaksaa keskustella riittävästi, jotta tiedän, kohtaavatko arvomaailmamme.
Ja niin, en varmaankaan olisi kirjoittanut aloitustani, jos olisin jo löytänyt etsimäni.
Kyllähän tämä kirjoitus ajatuksia herätti. Et ole uskossa, mutta silti pitäisi pystyä keskustelemaan uskonnosta? Itse en ole uskossa, eikä uskonto herätä minkäänlaisia tunteita, paitsi ehkä kulttuurisessa mielessä. Haluat kumppanin joka ei suhtaudu uskoon kielteisesti tai välinpitämättömästi. Haluat siis uskovan kumppanin. Uskova ihminen yleensä haluaa kumppanin joka jakaa edes samankaltaisen maailmankuvan kuin itse.
Lisäksi haluat meikkaamattoman, luonnonkauniin hyväkuntoisen naisen, joka ei viihdy korkokengissä.
Toivoisit löytäväsi tunneihmisen joka olisi vastapainona omalle rationaaliselle maailmankuvallesi.
Totuus (defined by me) on se, että noilla kriteereilläsi et koskaan löydä ketään. Avarra mieltäsi. Luonnossa viihtyvä maanläheinen nainen saattaa olla pirun viehättävä myös meikattuna ja korkokengissä. Erityisen erikoista oli tuo juttu uskonnon merkityksestä. Ekä sinun pitäisi ensin löytää oma asemasi uskonnon suhteen, ja miettiä uudelleen sen jälkeen.
Mielestäni uskontoon voi suhtautua ei-kielteisesti ja ei-välinpitämättömästi olematta uskova. Ensimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi kunnioittava suhtautuminen. En mielestäni antanut ymmärtää, että en olisi löytänyt omaa asemaani uskonnon suhteen.
Luonnonkaunis on mielenkiintoinen ilmaisu. Itse miellän sen tarkoittavan naista, joka on ehostamattomanakin yleisen kauneuskäsityksen mukaan keskivertoa kauniimpi. Jos ajatellaan noin, niin en voi sanoa etsiväni luonnonkaunista, sillä etsin naista, joka miellyttää omaa silmääni, ja esimerkiksi missit ovat harvoin sellaisia.
Meikkaamattomuus ei ole välttämätöntä, enkä todellakaan ole sen suhteen mustavalkoinen, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteikö yleensä meikittömänä esiintyvä nainen saisi lisäpisteitä silmissäni ihan vaan siitä, ettei meikkaa, riippumatta siitä, minkä näköinen on. Meikkaamattomuus luo mielikuvan siitä, että kyseinen nainen luottaa itseensä juuri sellaisena kuin on eikä ota paineita ympäristöstään, ja sellainen mielikuva lisää naisen kiinnostavuutta paljon.
Meikki korostaa ja tuo esiin ihmisen piirteitä. Meikkaavat naiset (ja miehet!) juuri luottavatkin itseensä, koska uskaltavat tuoda itsensä esiin.
Meikkaaminen ei johdu ympäristön paineesta, vaan halusta ilahduttaa itseään ja kanssaihmisiä kaunistautumisella.
Sinulla on tiedon puutetta ja asennevamma liittyen meikkamiseen. Liekö lapsuudenkotoa perittyä..
Uskontoon liittyvä kiihkoisuutesi on kummeksuttavaa. Jokaisella on saman uskontokunnan sisälläkin ihan oma käsityksensä uskontoasioista. Miksi ihmeessä kumppanisi kuuluisi ajatella ja puhua uskonnosta haluamallasi tavalla?!
Puhtaasti rationaaliseen maailmankuvaan perustuva käsityksesi on luontaantyöntävää henkisyyteen taipuvaiselle ihmiselle. Ette tule koskaan kohtaamaan syvimmällä ajatusmaailmojen yhtenevyyksien tasolla, joka riittäisi parisuhteen muodostumiseen ja sen ylläpitoon. Selkeästi henkiset asiat kiehtovat sinua, mutta pitäisiköhän sinun ensin löytää oma henkisyytesi ja tunteikkuutesi, että kykenet ylipäänsäkään parisuhdekumppanuuteen.. Pelkällä järjellä ei suhteita luoda, vaan siihen tarvitaan myös tunnetta, molemmin puolista rakkauden tunnetta.
Myönnän, että minulla voi olla asennevamma meikkaamisen suhteen. Toisaalta voi olla, että minulla vaan sattuu olemaan valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä :)
En mielestäni ole kiihkoillut uskonnon suhteen. En myöskään ole missään vaiheessa sanonut maailmankuvani olevan puhtaan rationaalinen. Eikö se, mitä haluan uskonnon suhteen, kerro jo jotain henkisyys-taipumuksista?
Sanoin olevani enemmän järki- kuin tunneihminen, mutta se ei tarkoita mustavalkoisuutta. Etsin parisuhdetta, jossa kummallakin on vahvuutensa, mutta jossa kumpikin myös kunnioittaa toisen sellaista puolta, joka itsellä on heikompi. Olennaisimpia tekijöitä siinä ovat keskusteluyhteys, johon tarvitaan molemminpuolista kunnioitusta ja vilpitöntä halua ymmärtää toisen näkökulma, sekä arvomaailmojen riittävä kohtaaminen, joka selviää juuri keskusteluyhteyden kautta.
Minä en meikkaa, siksi etten luottaisi itseeni, vaan siksi, että haluan korostaa jtn itsessäni. Se ei tarkoita mitään sotamaalausta. Ja luulisi että löydät uskossa olevia, heidän/teidän kokoontumisajoista?
Uskonnosta vielä. Miksi Sinulle on tärkeää ei-välinpitämätön suhtautuminen uskontoon? Omastakin mielestäni uskontoihin ei saisi suhtautua ei-kunnioittavasti tai halveksivasti koska siinä samalla myös halveksitaan uskovia. Mutta jos ei usko itse, niin mielestäni välinpitämättömyys on normaali tilanne.
Voisin vastata tähän syvällisellä kommentilla, joka kenties johtaisi filosofiseen keskusteluun agnostisismin, ateismin ja uskonnottomuuden eroista sekä niiden vaikutuksista ihmisen maailmankuvaan ja arvomaailmaan, mutta se menisi mielestäni niin kauas aloitukseni aiheesta, että en tee sitä, vaan tyydyn tällaiseen vastaukseen.
"Ikuinen deittaaja?"
Uskontoon liittyvät ajatuksesi jaan. Eivät varmasti ole syntyneet saman prosessin tuloksena mutta kuitenkin.
Tällainen uskontoon suhtautuminen hyvin harvoin tulee vastaan.
Ymmärrän. En vain uskonut täällä olevan oikeasti ajattelevia ihmisiä :) Mutta on kuitenkin. Pitää pohtia noita muitakin ajatuksiasi ajan kanssa...
"Tällä palstalla on viime aikoina ihmetelty normaalia enemmän sitä, miksi jotkut profiilit vaan pysyvät ja pysyvät, eikä ihminen profiilin takana vaan löydä seuraa."
Ketjua lukiessa, en yhtään ihmettele, miksi jotkut profiilit tulevat olemaan maailman tappiin asti s24treffeillä ;D
Ikuisia etsijöitä, joiden toiveet kumppanista ovat utopiaa, samalla näkemättä itsessään mitään muutettavaa ja kehitettävää!
"samalla näkemättä itsessään mitään muutettavaa ja kehitettävää! "
Mihin tämä perustuu?
Kirjoitit:
"Haluan avoimuutta, ja on vaikea olla avoin itsestään, jos vähän väliä saa toisen vaivautuneeksi sanomisillaan. Tarvitsen kumppanin, jonka kanssa ei tarvitse varoa sanomisiaan.."
Ja seuraavaksi kirjoitit:
"Etsin naista, jonka kanssa pystyy vaihtamaan ajatuksia juttumatta yksityiskohtiin.. on pidemmän päälle rasittavaa keskustella ihmisen kanssa, joka tarttuu yksityiskohtiin, kun minua itseäni kiinnostaa enemmän ajatus ja kokonaisuudet.
Etsin naista, joka ei suhtaudu uskontoon kielteisesti tai välinpitämättömästi.. Haluan kumppanin, joka ei koe uskonnosta puhumista epämiellyttäväksi, ja jolla on asiasta muutakin sanottavaa kuin "puolestani jokainen saa uskoa mihin haluaa"."
Huomaatko ristiriidan kirjoituksissasi? Sinä saat vapaasti puhua, mutta kumppanillesi asetat TARKKOJA rajoituksia puhumisen ja puhumattomuuden suhteen!
Tässä näin aluksi pureskeltavaa.. ;D
Näen, mitä tarkoitat, mutta näen myös, että et ole ehkä aivan ymmärtänyt, mitä minä tarkoitin.
En tietenkään aseta minkäänlaisia rajoituksia, kun oikeasti olen toisen ihmisen kanssa. Haluan voida olla oma itseni, ja yhtä lailla haluan, että myös toinen voi olla oma itsensä. Siihen pääsen vain kelpuuttamalla kumppanikseni vain sellaisen naisen, jonka kanssa koen viihtyväni riittävän hyvin ilman, että minun tarvitsisi asettaa mitään rajoituksia. Yksinkertaista.
Täydellistä voi tuskin löytää. Jokaisessa on puolensa. Etsin kokonaisuutta, joka saa minut tuntemaan, että olen löytänyt jotain, josta kannattaa pitää kiinni.
"Etsin kokonaisuutta, joka saa minut tuntemaan, että olen löytänyt jotain, josta kannattaa pitää kiinni."
Hyvä periaate ja pohja kestävälle suhteelle.
Tässä menee ehkä hieman sekaisin kaksi eri asiaa. On eri asia puristaa toinen ihminen johonkin muottiin kuin se, että toivoo löytävänsä ihmisen, joka on jo valmiiksi kyseisen muotin mukainen.
Näkeminen ja asian sisäistäminen ovat asiat erikseen. Sisäistämisesessä on mahdollisuus oppimiseen. Huomaan, että etsit ja keksit itsellesi mukavia selityksiä, että voit jatkaa samoja ajattelumalleja kuin ennenkin.
Olet hyvin ristiriitainen kirjoituksissasi. Ensin latelet tarkkoja rajoituksia ja sääntöjä kumppanin ominaisuuksista, sitten väität ettei niitä ole tai ne eivät päde. Mutta haluat siis kumppanin, joka sopii rajoitteisiisi mielummin, kuin että karsisit omasta päästäsi rajoittavat tekijät kumppanin suhteen.
Kyllä kuule yksinäisen elämäsi loppumetreillä sinun pitää varmaan tyytyä siihen, että joku huolii ja kelpuuttaa SINUT, oli kyseessä ihan millainen nainen tahansa.
Toivon vaan, että heräät itsekeskeisestä unestasi..
Yhtä kaikki molemmat. Kumpikaan lähtökohta ei toimi pidemmän päälle.
Jokainen ihminen on otettava sellaisena kuin tämä on, tai jää loppupeleissä yksin nuolemaan näppejään.
Minun kohdallani ainakin näyttäisi toimineen. Löysin juuri sellaisen naisen kuin toivoinkin. En tietenkään täydellistä, mutta sellaistahan ei olekaan. Ei minun tarvitse (enkä tietenkään haluaisikaan) muokata häntä. Hän on hyvä juuri sellaisena kuin on.
On kokonaan toinen asia, millainen se muotti kunkin kohdalla on, ja kuinka paljon se joustaa miltäkin sivustalta. Liian tiukasti suhtauduttaessa on varmasti riskinä, ettei koskaan löydä etsimäänsä ja jää yksin. Näitä asioita on kuitenkin lähes mahdoton yrittää absoluuttisen tarkaksi kuvaukseksi tässä rakentaa. Jokainen tuntee itse omat tuntemuksensa kussakin tapauksessa eikä niitä voi kukaan muu kunnolla ymmärtää. On siis mahdotonta kenenkään ulkopuolisen antaa tarkkoja neuvoja siitä, mikä olisi oikein tai väärin missäkin tapauksessa. Kyse on kuitenkin aina ihmisen omista tunteista. Vain hän itse tietää, miltä hänestä mikäkin asia tuntuu.
Samoin löysin minäkin, kuudennet treffit toivat toivotun tuloksen ajassa < vuosi. Kokeilin myös omaa joustokykyäni kahden henkilön kohdalla eli annoin joiltakin osin mennä kriteerieni ohi mutta totesin että ei onnistu, henkilöissä oli piirteitä jotka vaivasivat minua juurikin koska olivat liikaa kriteerien ulkopuolelta. Joten tein itselleni selväksi että minun ei kannata kiusata itseäni eikä muita vaan pitäytyä kriteereissäni jos haluan löytää naisen jonka kanssa voi rakentaa jotain isompaa. Ja löytyihän se lopulta tosiaan :)
"Jokainen tuntee itse omat tuntemuksensa kussakin tapauksessa eikä niitä voi kukaan muu kunnolla ymmärtää"
Aivan juuri näin. Pitää kuunnella omaa sydäntään mutta ajatuksella.
Jos haluat nähdä tämän asian noin, niin omapa on valintasi, aivan yhtälailla kun minun tieni on minun oma valintani.
Sanon kuitenkin sen, että kirjoituksissani näkemäsi ristiriidat häviäisivät, jos vaan uskoisit, kun sanon, että asiat, joita etsin, ovat niin ympäripyöreitä, että niitä ei voi sanoa kriteereiksi. En tainnut listata yhtään asiaa, jonka voisi mitata yksiselitteisesti...
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat mieluummin yksin kuin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ole haluttu vaan johon on tyydytty?
En sitä paitsi ole missään vaiheessa valittanut yksinäisyyttäni, vaan avausviestini tarkoitus oli vaan valottaa yhden ikideittaajan tilannetta.
Kyllä! Juuri näin! Siis kyse on lopulta ihmisen HUONOISTA PUOLISTA. Jokainen kestää ne "hyvä puolet" mutta elämänkumppania valitessa pitää päättää kestääkö ne huonot puolet. Erilaisaia variaatioita on. Mutta toista ei voi muuttaa ja se kannattaa muistaa.
Vähän vaikeeta löytää ketään kun naiset vastaa kahdella rivillä jotain ja sit lopettavat heti kirjoittelun
Aloittajalle kommentti: Luin tekstisi ja en ihmettele ollenkaan, että olet sinkku. Se tunne mikä sinusta syntyi kirjoituksesi perusteella on suurimmaksi osaksi luontaantyöntävä. En tarkoita tätä millään pahalla, mutta oletko koskaan ajatellut, että ihmissuhteissa tarvitaan empaattisuutta, toisen huomiointia, antamista myös? Siis oikeasti, ei pelkästään paperilla. "Minä" on tärkeä, mutta joskus kannattaa miettiä myös siltä kantilta, että mitä sillä "minälla" on annettavaa ja kannattaisiko sitä puolta jotenkin kehittää.
Kiitos kommentistasi, mutta johan sanoin aloitukseni lopussa, että sen perusteella ei kannata tehdä tulkintoja minusta ihmisenä. Kerroin omin sanoin, millaiset asiat naisessa saavat kiinnostukseni heräämään, ja käytin vieläpä hyvin ympäripyöreitä termejä kuten "tunneihminen". Kylmä analyyttisyys ei sulje pois kykyä lämpimiin, vuorovaikutuksellisiin ihmissuhteisiin.
Kukaan kommentoijista ei tunne minua ihmisenä, joten tämä on tässä pelkkää sanahelinää, mutta siitä huolimatta tiedän kyllä varsin hyvin, mitä ihmissuhteissa tarvitaan. En vaan missään kohtaa aloitustani yrittänytkään esittää ajatuksia siihen liittyen.
Usko pois, mietin jatkuvasti, miten voisin kehittää itseäni. Se ei vaan ollut tämän ketjun aihe.
Se, mitä kirjoitat kaiken kaikkiaan, kertoo ihan vain sinusta. Mitä haluat naiselta ja naisesta, kertoo vain ja ainoastaan sinusta.
Ikuisuusprofiilit nimenomaan antavat aiheen kysymykseen, pitäisikö näiden profiilien takana olevien ihmisten lähteä kehittämään ennemminkin itseään, kuin vain vaatia toisen osapuolen ihanneominaisuuksien täyttymistä.
Ja muuten.. Kylmä analyyttisyys juuri estää lämpien ihmissuhteiden muodostumisen, koska siihen tarvitaan tunnetta, ei järkeilyä.
"Mainittakoon vielä, että tästä tekstistä ei kannata tehdä johtopäätöksiä sen suhteen, millaisen vaikutelman annan itsestäni profiilitekstissäni."
Noin kirjoitin avauksessani.
Se, mitä ihminen kirjoittaa, kertoo kyllä ihmisestä, mutta vain siltä osin, kuin mitä ihminen kirjoittaa. En kirjoittanut tehdäkseni vaikutusta johonkuhun, vaan kertoakseni kylmän analyyttisesti, millaista naista etsin. Se, että pystyy analysoimaan itseään kylmän analyyttisesti, ei ole merkki tunteiden ja tunneälyn puutteesta, vaan vain ja ainoastaan siitä, että pystyy analysoimaan itseään kylmän analyyttisesti.
Ärsyttää se tyyli, jolla aloitukseni kaltaisiin viesteihin usein vastataan. Oletetaan, että tiedetään aloittajasta paljon enemmän kuin mitä aloitus lopulta kertoo. Epäilyksiä ja kritiikkiä voi toki esittää, ja kannattaakin, mutta sitä olisi paljon mukavampi lukea, jos rivien välistä näkyisi, että myös kritiikin kirjoittaja tiedostaa, että voi itse olla väärässä.
Minun on pakko heittää sinulle muutama kommentti, koska minusta tuntuu, että me olemme lukeneet eri ketjua ja eri aloittajan viestejä.
Ensinnäkin aloittaja vaikuttaa mieheltä, jolla on todella paljon annettavaa oikean tyyppiselle naiselle. Nämä naiset ovat kyllä pienehkö vähemmistö, mutta heitä on olemassa. :) Tuo kriteerilista ei ole mitenkään utopistinen, koska itsekin tunnen muutaman naisen, jotka täyttävät jos eivät kaikkia niin lähes kaikki kohdat tuosta listasta. Eikä tuttavapiirini ole edes mitenkään erityisen laaja.
Vaikuttaa tietysti hurjalta ja vaativalta, kun kriteerinsä esittää tuollaisen listan muodossa. Mutta en ole saanut aloittajasta sellaista käsitystä, että hän vaatimalla vaatii keneltäkään yhtään mitään. Kyse on vain itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Sitten kun sellaisen löytää niin ei tarvitse vaatia eikä asettaa mitään ehtoja.
Aloittaja näyttää selvästi tuntevan itsensä ja sen mitä haluaa (ja siitä syystä on luonnollista että hän kaipaa kumppaniltaan samaa). Omien havaintojeni mukaan hyvin suuri osa ihmisten suhdeongelmista syntyy nimenomaan siitä, että ihmiset eivät tunne itseään. Myös erinäiset vaatimukset ja tyytymättömyys kumppania kohtaan johtuvat usein juuri tästä. Syytetään kumppania siitä, kun ei saatukaan, mitä haluttiin. Ja todellinen syy on itsessä ja siinä, että ei ole osattu valita oikean tyyppistä kumppania.
Aloittaja pystyy myös kyseenalaistamaan itseään ja on valmis jatkuvasti kehittymään ihmisenä. Ylipäätään hän vaikuttaa hyvin kypsältä ikäisekseen. Valitettavasti monet eivät vielä viisikymppisenäkään ole noin pitkällä.
Analyyttisyys ei sulje pois lämmintä tunne-elämää. Olen itse selvästi tunne-ihminen, mutta se ei todellakaan estä minua olemasta tarvittaessa järkevä ja analyyttinen. Ja esimerkiksi todellinen empatia edellyttää tiettyä analysointikykyä, koska on pystyttävä myös mielen tasolla ymmärtämään miltä toisesta tuntuu. Kyse ei ole vain tunteesta ja tunnetason reagoinnista.
Sitten vielä lyhyesti meikkaamisesta: Saattaa olla, että rohkea ja persoonallinen meikki kertoo kantajansa olevan vastaavasti rohkea ja persoonallinen nainen. Mutta yhtä lailla on mahdollista, että meikkikerros on eräänlainen naamio, jonka taakse hyvin epävarma ihminen piiloutuu. Ja on hyvin naiivia olettaa, että meikkaamisen tarpeeseen ei liity ollenkaan ympäristön paineita, vaikka se toisaalta usein onkin myös itsensä ja toisten ilahduttamista. Tai vaikka jonkinlainen itseilmaisun muoto, mitä koen sen usein olevan itselleni.
Oletko koskaan ajatellut suhtautua naisiin rakkaudellisesti ja tunteella kylmyyden täyttämien analyysiesi sijaan?
Eikö olekin jännä juttu, että täällä kirjoitetaan myös mukavuusalueesi ulkopuolisia asioita ;D
Mitäpäs jos muut ihmiset täällä näkevät sinusta kirjoitustesi perusteella sellaisia puolia, mitä et itse tunnista itsessäsi?
Kiinnostaisi tietää kauanko tämä yksi ja ainoa suhteesi on kestänyt, ja oliko se yhdessä asumista?
Onko rakkauskäsite parisuhteessa sinulle ihan tuntematon? Perustatko suhteen vain siihen, että odotat toisen korvaavan omalla vahvuudellaan sinun haluttomuuttasi kehittyä heikkouksiesi suhteen (mm. mainitsemasi ihmisläheisyys ja sinun osaltasi sen puute)?
Samaa mieltä kunhan et päästä sitä analyytikkoa omaan henkilöösi sitten reaalimaailmassa. Mä sain pakit yhdeltä naiselta sen takia kun kuulemma analysoin liikaa :D En tiä oliko syy todelinen vai keksitty eikä sen niin väliä mutta voi käydä noinkin :)
Komppaan. Johtuu kait siitä että aloittajan teksti voisi suurelta osin olla omaani :D
Mikä ihme saa sinut kysymään, onko rakkaus minulle täysin tuntematon? Oletko ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä olen tätä ennen kirjoittanut tähän ketjuun?
Se, että ei ole luonnostaan ihmisläheinen, ei tarkoita, etteikö voisi olla empaattinen ja rakastava ja osata myös näyttää noita tunteita. On ihmisiä, jotka ajattelevat enemmän asialähtoisesti, ja on ihmisiä, jotka ajattelevat enemmän ihmislähtöisesti, mutta maailma ei ole mustavalkoinen, ei ainakaan se, jonka minä näen.
En perusta suhdetta mihinkään odotuksiin, vaan etsin ihmistä, joka saa tunteeni heräämään, ja yritin aloituksessani tiivistää, millaiset asiat siihen vaikuttavat. Ne eivät ole kriteerejä, vaan asioita, jotka olen havainnut käytännön kokemusten kautta.
Mukavuusaluekommenttisi meni ohi. Voit toki täsmentää sitä, jos haluat.
En usko muiden täällä voivan nähdä minusta sellaisia merkityksellisiä puolia, joita en olisi itse tunnistanut. En ole kertonut itsestäni lähellekään riittävän kattavasti, jotta sellaiset analyysit olisivat mahdollisia.
Yksi nainen on saanut tunteeni heräämään, rakkautta myöten, ja myös minä sain hänen tunteensa heräämään. Joskus vaan tulee tielle asioita, joihin ei voi vaikuttaa.
Minun on pakko heittää sellainen kommentti, että tuon kommentin mitä ilmeisimmin kirjoitti aloittaja itse. Sori, don't kill the messenger...
Ja vähän ylempänä kirjoitettuun kysymykseen:
"Mitäpäs jos muut ihmiset täällä näkevät sinusta kirjoitustesi perusteella sellaisia puolia, mitä et itse tunnista itsessäsi?"
Itse uskon, että tuo nimenomaan on mahdollista. Joharin ikkuna on varmaan kaikille tuttu käsite? Jos tarpeeksi pitkään kirjoittaa johonkin keskusteluun/jollekin palstalle, niin erittäin todennäköisesti muut huomaavat asioita, joista ei itse ole tietoinen.
Valitettavasti sitä anonyymien kirjoittajien palautetta ei kuitenkaan mielellään ota vastaan. Johtuen ehkä siitä, että aktiivinen keskustelija saa jatkuvasti osakseen myös täysin aiheetonta v*ttuilua.
Minä vastaan nyt vielä sinullekin, vaikka vastasin samaan syytökseen jo tuolla alempana. En ole aloittaja.
Minulle on tosiaan sattunut aiemmin samanlainen juttu täällä S24:ssa. Sen lisäksi kerran kävi niin päin, että erästä kirjoittajaa joka oli enemmistön ryöpytyksestä huolimatta ymmärtäväinen minua kohtaan (olin siis ketjun aloittaja) luultiin minuksi.
Onko tosiaan niin, että jos joku on hieman suuresta massasta poikkeava täällä, niin hänen oletetaan olevan niin poikkeava friikki, että kenenkään ei voida kuvitella olevan ollenkaan samoilla linjoilla tai sympatiseeraavan tätä ihmistä. Uskomatonta.
Saat olla juuri niin kaikkitietävä kuin kuvittelet olevasi, mutta pieni vinkki: riisu foliohattu päästäsi.
Samat sanat. Aloittajassa tuntuisi olevan ihmisenä paljon samaa kuin minussakin, jos unohdetaan yksittäiset kriteerit itse kunkin kohdalla.
"En perusta suhdetta mihinkään odotuksiin, vaan etsin ihmistä, joka saa tunteeni heräämään.."
Tämän lause kumoaa itsensä. Sinulla on odotuksia ja kriteerejä tietynlaisesta naisesta, joka tuo sinulle toivomiasi tunteita.
Torjuntareaktiosi ja selittelysi antavat ymmärtää, ettet halua nähdä itsessäsi sellaista, mitä muut näkevät sinussa.
Hei ihan oikeasti, jos kolmekymppinen mies on ollut elämässään vain YHDEN naisen kanssa, niin kannattaisi mennä jo jonnekin psykologin juttusille selvittämään missä mättää. Naisissa syy ei ole ainakaan!
Tämä keskustelu ei näköjään etene. Et ottanut mitenkään kantaa uusiin asioihin, joista kirjoitin edellisessä kommentissani, vaan toistelet jo sanomiasi asioita, pysähtymättä hetkeksikään miettimään, voisitko sittenkin olla joltakin osin väärässä.
Tai ehkä et yritäkään muuta kuin provosoida, jossa tapauksessa olisit lähinnä lapsellinen...
Joka tapauksessa tämä keskustelun sivuhaara päättyy omalta osaltani tähän. En jaksa jankata, kun vastapuolella ei ole alkeellisintakaan halua edes yrittää ymmärtää omaa näkökulmaani.
Tai sitten on niin, ettei sinulla ole halua katsoa asioita eri kantilta. Onko oikeaa ja väärää ajattelua, vai vain erilaisia ajatuksia. Olet hyvin egokeskeinen ihminen, joka haluaa selkeästi ajatella aina "oikein", ja muiden erilainen ajattelutapa on silloin siis väärin.
Eipä muuta, kuin oikein hyvää yksinäistä loppuelämää oman napasi ympärillä pyörien ;D
Koko ajan yritän parhaani mukaan keksiä, miltä kantilta minun pitäisi katsoa asioita, jotta ymmärtäisin, miksi minun pitäisi ottaa ajatuksesi vakavasti kaiken sen jälkeen mitä olet sanonut.
Viitannet oikealla ja väärällä ajattelulla siihen, kun kyseenalaistin sen, oletko sinä oikeassa. Siinä taas oli kyse lähinnä siitä, kannattaako minun pitää sinun tämän keskustelun perusteella tekemiäsi arvioita minusta uskottavina.
Kyseenalaistaminen on sinänsä hyvä asia, mutta olet keskittynyt minuun, ihmiseen, jota et tunne, sen sijaan, että olisit keskittynyt esittämiini ajatuksiin.
Hyviä yksinäisiä eläkepäiviä vaan, tuolla kaavalla ap:lle ja kaikille muillekkin
vatuloijille.
Kuten tässä ketjussa on jo parikin kertaa mainittu ei analyyttinen ruodinta sulje pois empatiaa mutta ap:n noin suoraviivaisesti kirjoitettamana vaatimukset ylikorostuvat. Todellisessa elämässä se ei sitten välttis näykään niin selvästi varsinkin jos löytää ehtonsa pitkälti täyttävän naisen. Eikä se ole mahdotonta ollenkaan vaikkakin työlästä.
"kirjoittamana" fix.
Heh. ********** nimimerkki taitaa olla aloittajan kirjoittama puolustuspuhe itselleen...
Voi olla, väliäkö sillä, olen kuitenkin samaa mieltä :)
Ei saa olla samaa mieltä..Minusta on huippua vängätä vastaan.
Noh heh heh vaan itsellesi, en todellakaan ole aloittaja.
Mistä teitä vainoharhaisia ihmisiä oikein tulee näille palstoille? Minua on nimittäin kerran aikaisemminkin epäilty samasta asiasta täällä, yhtä aiheettomasti.
Sitä paitsi aloittaja näyttää kyllä olevan kykenevä puolustamaan itseään ihan omalla nimimerkilläänkin.
Joskus on joskus ei. Jos ei ole tarvetta niin ei vaan jaksa, on tässä muutakin tekemistä. Kohta mä lähden hakemaan moottorisahaan uuden teräketjun enkä jää tänne jänkäämään, olis ehtoolla myös puusouvia. Taitaa olla hyvä idea lopulta opetella terottamaan noita teräketjuja ettei aina tarvi ostaa uutta :)
Jäin vielä miettimään tuota ap.n "listaa" ...
tunnistan itsestäni paljon piirteitä joita ap peräänkuuluttaa... mutta ongelma on se että nuo piirteet ovat vahvistuneet vasta viime vuosina!
Olen eronnut pitkästä suhteesta, minulla on monta lasta ja ikää lähemmäs 50 :-)
En ole "luonnonkaunis" mutta olen oppinut viihtymään ilman meikkiä ja korkeita korkoja...osaan keskustella kaikenlaisista aiheista, jaksan (ja jopa tykkään) kävellä päivän rinkka selässä , en ota paineita siitä mitä muut ajattelevat itsestäni jne... mutta en olisi pystynyt 20v sitten...sekä avioliitto, lasten kasvatus ja ero ovat tehneet minusta itseeni luottavan naisen!
Enkä ole puuma.... olen onnellisesti parisuhteessa tällä hetkellä ;-)
Entäs, kun käy niin, että nainen täyttää jokaikisen ap:n listan kohdan ja vieläpä kirkkaasti.
Mutta mitään tunteita ei syty?
Minä kuten nimim. vanha-akka täytän kriteerit mutta en ole kiinnostunut kolmekymppisistä. Tuskin hekään minusta, heh.
Väitän kuten nimim. vanha-akka, että elämänkokemus ja vastoinkäymiset vasta tuovat kypsyyden. Sitten se voi olla myöhäistä, koska samanikäiset miehet metsästävät nuorta lihaa.
Joten ota se raakile ja kypsytä hänet - kypsykää yhdessä.
Kyllä te sitten parin kolmenkymmenen vuoden päästä ootte viisaita. Yhtä viisaita kuin minä :D
En sanonut olevani täydellinen, enkä myöskään etsiväni täydellistä :)
Toisaalta kypsyminen on sekin mielenkiintoinen termi. Joku kypsyy hitaammin, toinen nopeammin, joku hakee kasvua tietoisesti ja jatkuvasti, ja joku taas ei halua edes ajatella muuttumista.
On hyvin mahdollista, ettei niitä tunteita kyseisessä tilanteessa syty, mutta samalla paljon muita kohtaamisia todennäköisempää, että niitä syttyy. Kun ihmiselle tulee se tunne, että juuri tällaista ihmistä olen etsinyt, on ihastuminen ja sitä seuraavat tunteet jo hyvin lähellä.
Mitäs sitten käy, jos ja kun ihminen muuttuu. Tuleekin joku terveydellinen este, ettei pääse rinkka selässä koko päiväksi vaeltamaan tai mieli muuttuu uskonnon suhteen, tai tykkääkin alkaa käyttämään meikkejä ja korkoja.. Lemppaako ap naisen sitten automaattisesti, kun yksikin kriteeri jää täyttymättä..
Ymmärtääkseni aloittaja ei ole tarkoittanut sitä, ettei hän voisi joustaa mistään.
"Tahdon rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin..."
Elämässä tulee vastaan yllätyksiä, ja niille ei voi mitään. Etsin kumppania, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni, tapahtui mitä tapahtui, uskoen, että olosuhteiden muuttuessa hänkään ei jättäisi minua.
Huomaan, että juutut sanaan "kriteeri", vaikka olen ties kuinka monta kertaa toistanut, että kyse ei ole kriteereistä. On turha jatkaa keskustelua, kun yhteisymmärrystä ei vaan tunnu löytyvän ja homma tuntuu lähinnä jankkaamiselta.
Sori, mutta kyse on kriteereistä, vaikka muuta väittäisit :D
Mikset voi jo valmiiksi muuttaa kriteereitäsi, jos niillä on kuitenkin "lupa" muuttua elämänmatkan varrella?
"Sori, mutta kyse on kriteereistä, vaikka muuta väittäisit :D"
Perustelisitko?
Oletko koskaan etsinyt jotain, ja lopulta löytänyt jotain, johon olit tyytyväinen, vaikka se ei ollutkaan tarkalleen sitä, mitä olit lähtenyt etsimään? Etsitkö silloin täysin summanmutikassa, ilman minkäänlaista arvausta siitä, mistä voisit etsimäsi löytää? Kun huomasit jotain, joka voisi olla löytö, millä perusteella ajattelit, että se tosiaan voisi olla löytö?
Toisin sanoen, oletko koskaan tiennyt mitä haluat?
Näen listassasi olevat asiat kriteereinä, eli arvosteluperusteina, joiden mukaan teet valintoja sinulle kumppaniksi kelpaavaksi ihmiseksi.
Kuten olet varmaan huomannut, maailma ei toimi ihmisten mielihalujen mukaan. On illuusion luoma harha, että kun haluan vaikka leivän, menen kauppaan, ostan sen, eli saan haluamani. Todellisuudessa kyse on elämän suomasta leipä-lahjasta, joka aivan hyvin olisi myös voinut jäädä saamattakin. Asiat voivat mennä monella tavalla ns. pieleen, kaikki sen tietävät ja ovat kokeneet pieleen menemisiä elämässään.
Ihmisillä, kuten vaikka kasveillakin, on tarpeensa, joiden täyttyminen auttaa elämässä selviytymisessä. Minulla ja sinulla on tarpeita, joilla on tarve tulla tyydytetyksi hyvinvointimme edesauttamiseksi. Itse luotan siihen, että maailmankaikkeus huolehtii minusta, kun lopetan haluamasta ja vaatimasta itse mitään. Se tulee, mitä tarvitsen. Näin on käynyt, runsaalla kädellä. Salaisuus on siinä, että antaa itse halukkaasti ja pyyteettömästi, sekä muistaa olla kiitollinen kaikesta saamastaan, vilpittömästi.
Kiitos sinulle keskustelustasi ja sen avauksesta, joka oli varsin mielenkiintoinen!
Oikein hyvää kesää, uskon ja toivon, että kohtaat ja tunnet paljon rakkautta elämäsi varrella!
Olis rasittavaa, jos toinen tuntis minut, kuin omat taskunsa.
Olisi rasittavaa tuntea toinen kuten omat taskunsa. Siksi etsinkin naista, jossa riittää aina vaan uutta tutustuttavaa :)
Hei, meikkaamattomuuteen haluaisin sanoa sen verran, että itse jätän meikkaamatta juuri silloin kun en luota itseeni ja haluan näyttää hiirulaiselta johon ei kiinnitetä huomiota :) Niitäkin päiviä saattaa joskus olla. Sellaisena päivänä, kun olen kovasti tyytyväinen itseeni ja itsevarmalla mielellä, vedän tällingit naamaan ja korkokengät jalkaan :P
Että silleen, tämmönen näkökulma tuli vaan näin naisena mieleen :)
Jokunen ajatus meikkaamisesta, kun en ole aiemmin juuri kommentoinut siihen liittyviä vastauksia...
Suurin syy tykätä luonnollisuudesta on tosiaan se mielikuva, jonka se luo: tämä nainen on tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on ja uskaltaa olla oma itsensä.
Toinen syy on se, että mielestäni suurin osa meikkaavista naisista meikkaa liikaa. Sanotaan, että meikillä voi korostaa omaa kauneuttaan, mutta ajattelisin, että tuossa tilanteessa onnistunut meikki olisi sellainen, että sen huomaisi vasta sitten kun se on pesty pois. Meikkaamisella pyritään käsittääkseni virheettömämpään ulkonäköön, mutta omasta mielestäni silloin hukataan jotain olennaista, sillä ihon pienet yksityiskohdat, virheetkin, ovat jotain, joka tekee naamasta persoonallisen. Nyt joku voi tietysti sanoa, että meikilläkin haetaan persoonallisuutta, mutta ainakin omissa silmissäni sellainen persoonallisuus on vain jotain päälle liimattua eikä alkuunkaan omaa. Näkyvä meikki on kuin naamari, jonka haluaisi saada pois naisen naamalta, jotta voisi kohdata sen todellisen ihmisen naamion takana.
Vielä totuuden nimissä: Olen kyllä nähnyt meikattuja naisia, jotka ovat olleet silmissäni hyvin kauniita. Siitä huolimatta meikitön on parisuhdemielessä aina kauniimpi.
Luulen myös, että meitä ihmisiä vaan on erilaisia. Yksi innostuu täydellistä hipovasta ulkonäöstä eikä tule miettineeksi, onko se aitoa, kun taas jotkut, kuten minä, kyseenalaistavat liian täydellisyyden eivätkä anna pinnalle arvoa ennen kuin tietävät, mitä sen alla on.
Minusta olet juurikin pinnallinen, koska ulkoinen merkkaa sinulle niin paljon. Ihmisen sisin tulee esiin ajatuksissa, katseessa, kosketuksessa, eleissä, teoissa, sanoissa.. ei ihon pinnalla!!!
Oletko itse sellainen ettet välitä vaatetuksestasi, hiuksistasi ja hygieniastasi pätkääkään, vaan kuljet tukka pitkänä ja likaisena, parta ajamattomana jätesäkki päälläsi? Jos itsekin huolehdit ulkoisesta olemuksestasi, niin mikä sinä olet arvostelemaan muiden tyyliä laittautua sellaiseksi kuin haluaa!
Ihan samaa mieltä, minäkään en jostain syystä tykkää jos naisen naama on vahvasti paklattu ja on liikaa ripsaria, punaa ja mitä muuta niitä aineita onkaan. Ei meikkiä tai kevyt meikki korkeintaan, niin on parasta. Tämäkin on vain siis mielipide joten raskaasti meikkaavien on turha tästä vetää kynsilakkaa nenäänsä :)
En minä olekaan kukaan arvostelemaan toisten tyyliä. Annan toisten olla juuri sitä mitä he haluavat olla.
Minulla on kuitenkin oikeus valita elämänkumppanikseni nainen, joka miellyttää minua, ja siihen kuuluu halu näyttää suunnilleen luonnolliselta. Ja kyse ei ole siitä, että parisuhteessa vaatisin naista olemaan meikittä. Ei suinkaan. Kyse on siitä, että etsin naista, joka vaikuttaa ihan omasta tahdostaan viihtyvän parhaiten lähes tai kokonaan meikittömänä. Jos sellainen nainen sitten haluaa syystä tai toisesta meikata vaikkapa juhliin, niin siitä vaan.
"..mielestäni nainen kuin nainen on kauneimmillaan meikittömänä.., ja pienikin määrä meikkiä luo helposti mielikuvan, että nainen ei luota itseensä., korkokenkien suhteen (joissa en näe mitään järkeä).."
Tässä on arvosteleva ja kriittinen mielipiteesi yleisellä tasolla kaikkiin naisiin kohdistuen, ei pelkästään omaa ihannekumppaniasi koskien. Eli et todellakaan anna ole toisten mitä haluavat, vaan ylenkatsot jopa halveksuen heitä.
Kysymys herää, miksi et voi hyväksyä ihmistä, joka ei luota itseensä?
Joku nainen voisi olla sitä mieltä. että pitkät hiukset miehellä eivät näytä hyvältä. Tai että kalju ei näytä hyvältä. Tai että sandaalit sukissa eivät näytä hyvältä. Jos hän on ollenkaan fiksu, hän kuitenkin pitkähiuksisten, kaljujen tai sukkia sandaaleissa pitävien miesten seurassa pitää nuo ajatukset omana tietonaan, vaikka samaan aikaan tuollaiset makuasiat voivat vaikuttaa hänen miesvalintoihinsa.
Näetkö tuossa jotain pahaa? Miten tuo asiat eroavat siitä, miten minä toimin? Se, mitä kirjoitan keskustelupalstalle, ei nimittäin kerro mitään siitä, mitä sanon ääneen, kun olen oikeasti ihmisten seurassa.
Hyväksyn kyllä ihmiset sellaisina kuin he ovat, mutta on aivan eriasia, millaisen ihmisen kanssa haluan parisuhteen.
Millaiset asiat miehessä tai naisessa saavat sinut kiinnostumaan hänestä?
No, jos jollakulla on sandaalit sukissa niin kyllä se vähintäänkin oudolta näyttää :D :D :D (sori en malttanu olla käyttäm..)
Eikähän näytä, jos käyttää villa sukkia. Ei ne sandaalit sieltä näy.
Minäkin takerrun tuohon meikkiin senverran, että sitä mukaa, kun ikää alkaa
kerttyä, niin kannattaa vähentää sen käyttöä (mikäli on tottunut käyttämään).
Kun katsoo mm. julkkis henkilöitä, otan nyt esimerkin Johanna Tukiaisesta,
niin meikillä saadaan itsestä myös vähemmän kaunis ja varsinkin ellei
hallitse sen käyttöä. Sitten toinen ikäryhmä Paula Koivuniemi. Hänen tervatut
silmänympärykset ei kyllä nuorenna, kuten kai olis tarkoitus.
Eihän sitä turhaan seksimarkkinoilla naiset ole meikattuna, koska oikeasti meikattu nainen on puoleensavetävämpi, seksikkäämpi ja kiihottavampi kuin meikittä oleva nainen.
Miesten on turha tulla väittämään, että meikitön nainen on meikattua hemaisevampi!
Meikitön nainen vetoaa eri asioihin kuin meikattu :)
Niinpä. Mies ottaa sellaisen perusnaisen, jota muut eivät katsele, että pysyy varmasti kumppanina. Sen verran sekstailee naisensa kanssa, että syntyy perheidylli, ja sitten otetaan rakastaja erikseen, kun kotitöihin väsähtänyt meikkaamaton ja ulkonäöstään huolehtimaton vaimo ei kiinnosta seksuaalisesti enää pätkääkään.
Tämä on niin nähty! S24 treffeissäkin aviossa olevat vonkaavat jatkuvasti vakiseksiseuraa, ja syynä on, että perhekuviot kuulemma muuten toimivat, mutta suhde on täysin seksitön.
Miksikähän juhliin meikataan? No ihan varmasti siksi, että halutaan olla nätin näköisiä! Jokapäiväinen nättinä olo antaisi seksielämällekin potkua, ja arkikin tuntuisi silloin juhlalta.
En ole ollenkaan samaa mieltä tästä. Toki juhliin tai "ulos" mentäessä meikataan ja siistiydytään.
Miehet ajavat partansa, pesevät hampaansa, oikovat hiuksensa ja tarvittaessa trimmailevat muita ulkonevia karvoja ja tiettyihin tilaisuuksiin pistetään pukua ylle, vapaamuotoisemmissa juhlissa muuta siistiä ja puhdasta.
Naiset sitten meikkailevat ja lakkailevat kynsiään ja pistävät siistiä tai juhlavaa vaatetta ylleen tilanteen mukaan.
Meillä kuitenkin normaali kotiaskareissa on turha tälläytyä vaan voi olla maanläheisesti vaikka verskoissa eikä omakotitalon hommissa muutenkaan ole järkeä kovin paljon kiinnittää ulkonäköön huomiota, kukaa muka meikkaa risusavottaan, nurmikon haravoimiseen tai remonttihommiin? Järjetöntä ja tarpeetonta.
Kun ollaan yhdessä niin myös tehdään yhdessä kaikenlaista ja siitä syntyy läheisyyttä, välittämistä, kumppanuutta ja rakkautta joista kukkii myös hyvä seksielämä. Seksitön suhde syntyy lähinnä siitä etteivät kumppanit
a) tee yhdessä riittävästi
b) keskustele riittävästi
Kohtiin a & b voi esittää kyllä kysymyksen "miksi" mutta siihen minä en osaa vastata koska se on jokaiselle yksilöllinen juttu. Itse hain lähinnä sitä elämänkumppania eikä sen kriteerinä ole raskas meikkaaminen. Kyllä nuo muut asiat kuten äly ja empatia ovat ensin, toki ulkonäköä saa olla sen verran että se omaa silmää miellyttää mutta joko ilman meikkiä tai kevyesti meikattuna kiitos.
Minä olen aina ihmetellyt, että miksiköhän amerikkalaisissa sarjoissa
nais patologeilla on kamalat meikit. On huulipunaa ja kynnet kirkuu
punaisina.
Eihän ne kuolleet nää, että kuka heitä kursii.
Mutta sarjan KATSOJA näkevät :D
Meikkaaminen on myös itselle ilo, ja onhan työpaikoilla ja työhön mentäessä ja tullessa työmatkalla ihmisiä, ja voi sitä samalla matkalla käydä muillakin asioilla, ja esim. pikadeiteillä ruokatunnilla..
Miehet ovat oikeastaan jäävejä puhumaan meikkauksen merkityksestä, koska eivät ole naisia ja eivätkä lisäksi itse (yleensä) meikkaa. Naiset yleisesti tykkäävät kaunistautua oli tilanne mikä vaan. Miehillä jokapäiväinen ehostautuminen on parran ajo ja tukan sipaisu, naisilla siihen kuuluvat omat rutiininsa.
Suomi on takapajuinen maa junttimeininkeineen, muualla maailmassa ymmärretään enemmän kauneuskäsitteitä, ja yleisesti suomalaiset miehet katselevat mieluusti venäläisten naisten perään, jotka ovat todella kauniisti laittautuneita.
Nainen haluaa olla kaunis, sehän on luonnollista.
Suurimmalle osalle miehistä (ja kai naisistakin) meikkaamisen lopputulos on kauniimpi kuin lähtötilanne. Ainakin näyttävämpi tietyissä tilanteissa, kuten juhlissa.
Kaikkien kohdalla niin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi omallani.
Naispuolinen kaverini, joka on yleensä tilanteessa kuin tilanteessa ilman meikkiä, meni vast'ikään naimisiin. En ollut häävieraana, mutta näin hääkuvan jälkikäteen, ja tuo nainen oli siinä melko tavallisessa selvästi näkyvässä juhlameikissä. Ymmärrän, että se on tietyllä tavalla normaalia, mutta itse en kyllä tykännyt näkemästäni ollenkaan. Näytti kirjaimellisesti siltä, kuin hän olisi suurena juhlapäivänään vetänyt ylleen naamarin, jota ei muutoin näy. Hän näytti eri ihmiseltä, eikä mielestäni ollenkaan positiivisessa mielessä. Mutta hän teki siten kuin on tapana, enkä voi häntä siitä arvostella.
Olen nähnyt saman ilmiön kuvissa monen muunkin normaalista ilman meikkiä viihtyvän naisen juhlakuvissa. Oli kyse sitten hää-, ylioppilas- tai mistä tahansa muusta kuvasta, siihen mennään selvästi laittautuneena, "parhaimmillaan", ja se on ymmärrettävää. Itse kuitenkin mieluummin katselisin niissäkin kuvissa aitoja naamoja.
Juu, ei muuta kun naamarit päähän. Otatko Aku Ankan vai Hessu Hopon, näitä ei oo kun kaksi nin joudutaan vääntämään :)
Suomi on takapajuinen maa myös meikkauksen suhteen. Silleen sitä käy, kun ei meikkaa, kuin keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, niin pieleen helposti menee. Pitäisi turvautua asiantuntevaan meikkausammattilaiseen tärkeissä juhlatilanteissa, mutta valitettavasti kaikki ammattilaisetkaan eivät ole asiaansa tuntevia. Parhaiten oppii meikkaamaan harjoittelemalla, ja harjoitusta saa usein meikkaamalla. Kukaan ei ole seppä syntyessään..
Kyllä itseänikin on usein hirvittänyt ihmisten juhlatälläytyminen, mutta onneksi tämä uudempi sukupolvi on nuoresta asti opetellut meikkaamaan tosi kauniisti, niinpä vanhempanakin varmasti homma sujuu luonnostaan paremmin.
Taivas varjelkoon minua kohtaamasta miestä kuten ikuinen deittaaja?
Terveisiävaan kaikille somelaisille miehille, joo.
Ärsyttää olla niin ruma ja vastenmielinen että ei ikinä pääse treffeille. 5 vuottaainakin ollut jo profiili.
Tulee nyt vahvasti sellainen vaikutelma, että tähän ketjuun vastanneet naiset eivät oikein ymmärrä aloittajan pointteja. :) Miehet sen sijaan tuntuvat ymmärtävän paremmin. Jotkut naiset myös tuntuvat ottavan asian oudon henkilökohtaisesti. Miksi ihmeessä? Siksikö että he eivät itse vastaa yhden palstalle kirjoittaneen miehen naismakua? Tai että tässä sohaistiin johonkin arkaan paikkaan?
En ole itse koskaan kirjoittanut ylös mitään listaa mistään ominaisuuksista, mutta etsin parisuhdetta, joka toimii tyydyttävästi sekä fyysisellä, emotionaalisella, mentaalisella että sielullisella tasolla. Tällöin on päivänselvää, että sen miehen on täytettävä tietyt ”kriteerit”. Meidän on oikeasti sovittava yhteen. Enkä minä muutenkaan näe tuossa aloittajan listassa mitään niin ihmeellistä tai utopistista. Ainakaan siinä määrin, mitä voisi olettaa naisten vastauksista
Tilanne saattaisi olla toinen, jos en pystyisi olemaan yksin. Tai jos käsitykseni parisuhteesta olisi se, että tärkeintä on vain löytää joku mukava mies, jonka kanssa on kiva hengailla joko ”kokoaikaisesti” tai silloin tällöin. Minulle sellainen ei vain riitä. Ei alkuunkaan.
Enkä muuten usko, että tähän ketjuun vastanneiden naisten oma "kriteerilista" miehelle on ihan vaatimaton sekään. :) On sitten haussa hengailusuhde tai jotain syvällisempää.