Olen 16-vuotias tyttö.
Ensiksi, tiedän, että kuulostan hullulta. Kaipaan apua. Onko kuaakn teistä törmännyt tämmöiseen (mielenterveysongelmaan), että tahtoo saada jonkin vakavan sairauden. Syövän, tai vastaavan. Hullua!
En tiedä, mistä tämä ajattelu on lähtöisin. Minulla on syömishäiriö, ja jonkinlaista masennusta, sekä aijoittaista kuolemanhalua. Voisiko tämä johtua siitä, että tahdon niin usein vaan hävitä ja kuolla. Haluaisin sairauden, joka varmasti johtaisi kuolemaan, jotta tietäisin että toiveeni (jota ei ole aina!) toteutuisi.
En haluaisi satuttaa/huolestuttaa läheisiä, PAITSI joitakin kyllä.. toisinaan pelkään, että aiheutan itselleni jonkin sairauden, ja kadun sitä. Esim olen tahalteni hyppinyt pusikoissa ym heinikossa, jotta saisin punkin iholleni. Ja sitten en tietenkään tästä kertoisi kellekkään, vaan toivoisin borrelioosia ja kuolemaa. Rajussa flunssassa (tulehdus?) olen pyöräillyt vahäisissä vaatteissa kilometrejä, jotta se menisi pahemmaksi. Sairaalaan en kuitenkaan haluaisi, paitsi jos tietäisin kuolevani sinne, niin sutten olisi ihan ok.
Käyn terapiassa, mutta EN aijo puhua tästä hänelle. Syömishäiriöön saan jonkinlaista "apua", mutta valehtelen ja huijjaan ihan kaikessa, joten eihän tuo kun vaikeuta elämää lääkärit ym.. Ymmärrän, että en ole täysin kunnossa jne ja olen hukassa.
Kokemuksia?
Ensiksi, tiedän, että kuulostan hullulta. Kaipaan apua. Onko kuaakn teistä törmännyt tämmöiseen (mielenterveysongelmaan), että tahtoo saada jonkin vakavan sairauden. Syövän, tai vastaavan. Hullua!
En tiedä, mistä tämä ajattelu on lähtöisin. Minulla on syömishäiriö, ja jonkinlaista masennusta, sekä aijoittaista kuolemanhalua. Voisiko tämä johtua siitä, että tahdon niin usein vaan hävitä ja kuolla. Haluaisin sairauden, joka varmasti johtaisi kuolemaan, jotta tietäisin että toiveeni (jota ei ole aina!) toteutuisi.
En haluaisi satuttaa/huolestuttaa läheisiä, PAITSI joitakin kyllä.. toisinaan pelkään, että aiheutan itselleni jonkin sairauden, ja kadun sitä. Esim olen tahalteni hyppinyt pusikoissa ym heinikossa, jotta saisin punkin iholleni. Ja sitten en tietenkään tästä kertoisi kellekkään, vaan toivoisin borrelioosia ja kuolemaa. Rajussa flunssassa (tulehdus?) olen pyöräillyt vahäisissä vaatteissa kilometrejä, jotta se menisi pahemmaksi. Sairaalaan en kuitenkaan haluaisi, paitsi jos tietäisin kuolevani sinne, niin sutten olisi ihan ok.
Käyn terapiassa, mutta EN aijo puhua tästä hänelle. Syömishäiriöön saan jonkinlaista "apua", mutta valehtelen ja huijjaan ihan kaikessa, joten eihän tuo kun vaikeuta elämää lääkärit ym.. Ymmärrän, että en ole täysin kunnossa jne ja olen hukassa.
Kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kannattaa olla avoin psykoterapeutillesi, siten saat parhaimman, _sinua_ hyödyntävän avun.
Nimimerkkisi osuu oikeaan. Hae itsellesi apua, eli ts. ole avoin ja ota sitä vastaan!
Siihen on syy miks Suomes on korkeet itsemurhaluvut.. Paskimmat ja vittumaisimmat ihmiset löytyy täält perseenreijästä eikä auta yhtään sekää et vuodesta 8 kk on vitun kylmää paskaa ja pimeetäki on.. Itsemurhan sijasta ite ainaki muutan vittuun täältä suosittelen samaa sullekkin!
Jos asiat ovat kunnossa, ei sitä niin huomaakaan, millainen ilma on. Jos on kylmää tai sateista, voi ihan hyvin keksiä sisäharrastuksia, esim. järjestellä postimerkkikokoelmiaan.
Ihmisistä puheenollen metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Mahdollisesti olet itse aiheuttanut ihmissuhdeongelmasi.
Jjjoooo, itse asiassa olen kuullut. Katsoin kerran erään dokkarin (tais olla tv5:n Tabu -dokkarisarja) jossa eräs nainen oli ollut autokolarissa ja selvinnyt vammoitta, mutta halusi väkisin käyttää pyörätuolia, koska koki itsensä "vajaaksi" kävelykykyisenä. Hän siis feikkasi olevansa halvaantunut. Nainen suunnitteli hakeutuvansa lääkärin pakeille, joka katkaisisi häneltä (turvallisesti) selkärangan niin, että hän menettäisi kävelykykynsä. Ironista kyllä, naisen mieliharrastus oli patikoiminen..
Kyseistä "vaivaa" kutsutaan muistaakseni termillä dismorfed bodyimage, kyse on siis vääristyneestä minäkuvasta.
Katsoin kerran erään dokkarin (oisko ollu tv5:n Tabu -dokumenttisarja) jossa eräs nainen koki itsensä vajavaiseksi, koska pystyi kävelemään. Hän oli selvinnyt autokolarista ehjin nahoin, mutta halusi käyttää pyörätuolia - uskotteli lähiympäristölle olevansa halvaantunut. Hän halusi, että joku lääkäri halvaannuttaisi hänet turvallisesti siten, ettei hän kykenisi enää kävelemään. Ironista sikäli, että naisen rakkain harrastus oli patikointi.. Kyseistä hmm tilaa kutsutaan muistaakseni vääristyneeksi kehonkuvaksi, dismorfed bodyimage tai jotain sinne päin. Googleta vaikka.
Oho, tuli sama asia nyt kahteen kertaan kun luulin ettei eka viesti tullut perille :D No joka tapauksessa, termi oli siis vääristynyt kehonkuva eikä minäkuva.. Sori sekoilu.