Terve,
Vuosi sitten sinkkuuntunut 30 mies tarttis nyt vinkkejä ja riepottaakin saa. Pieni ravistelu tekee välillä hyvää.
Olen miettinyt paljon mitä elämässä tökkii ja se on ystävien ja kaverien puute. Tajusin tänään, että juhannus on kohta. Taitaa tulla vietettyä ylsinään. Kova paikka sosiaaliselle kaverille.
Erosin pitkästä parisuhteesta pakon sanelemana ja vuosia elämä pyöri perheen ympärillä. Kaikki kaverisuhteet rakentui muiden lapsiperhekavereiden ympärille. Paine kotoa olla aina paikalla oli näin jälkikäteen katsottuna liian kova. harrastukset jäi ja omat vanhat kaverit vähän jäi hiljalleen. Pitkälti yhteiset tutut oli exän puolelta tai niitä hänelle tärkeitä... No arvaatte varmaan mitä niille suhteille tapahtui kun tuli ero. Exä hengailee siellä nyt ihan toisen ukon kanssa. Paska juttu kaikkinensa, mut eteenpäin on mentävä. Multa meni erossa kaikki paitsi lapset, nekin osittain.
Pari todella hyvää frendiä mulla on. Perheellisiä molemmat ja aika kaukana. Nähdään aika harvoin. Naispuolisia tuttuja on tullut tässä toistakymmentä, joista osa syvempiä ystävyyssuhteita. Tapaisin mielelläni uusia ihmisiä, parisuhdekin kiinnostaa taas. Naiskavereissa on se huono puoli, et valitettavan usein pitää mut vaan itsellään. Omii mut. En pääse verkostoitumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä kun aina ollaan kaksin. Tai sit tiedän, että niitä loukkais jos heidän seurassa alkaisin muita katteleen. En mä halua käyttää ketään.
Olis kiva löytää hyvä äijäporukka, tai vaikka menevämmän puoleisia pariskuntia, joiden kanssa pitää hauskaa. Mutta kun se ei jumalauta onnistu. Miksi? Niillä on jo piirinsä, mä en oo tarpeeksi erityinen, että mut pitäis ottaa mukaan. Kotona istuvia pariskuntia on mut en mä jaksa siellä kyhjöttää, mun tarpeet on muuttuneet. Kymmenien ihmisten kanssa on pitäny hauskaa, mut ei ne siitä syvene. Mä olen kertakäyttönen viihdemies. Olis kiva käydä vaikka bissellä jonkun kanssa, mut yksin saa mennä. Ja randomiläppää heittää jonkun kanssa. Tyhjää.
Perusasiat on kunnossa. Duuni, kondis, ok pärstä, tuun lähes kaikkien kanssa toimeen paitsi niiden, jotka ei voi sietää mun tuttavallisuutta. Yksin jonkun ryhmän lähestyminen on niin vaikeeta, kaverin kanssa olis helpompaa. Enkä puhu nyt naisista (yksin).
Mä en vaan osaa. Paria vanhaa kaverisuhdetta on yrittäny lämmitellä, monesta olen jo luopunut kun ei mua selkeesti tarvita.
Mä haluisin yhdet kotibileet. Edes yhdet. Pitäisin ite, mut en mä saa tänne niitä ihmisiä, joiden kanssa mä viihdyn. Tai sit on jotain naiskavereita liuta, joista kaikki kattoo et ketä nää kaikki on. Mä oon ihan hukassa, tavallaan.
Mä rupeen nettideittaan miehiä kohta. (vitsi)
Vuosi sitten sinkkuuntunut 30 mies tarttis nyt vinkkejä ja riepottaakin saa. Pieni ravistelu tekee välillä hyvää.
Olen miettinyt paljon mitä elämässä tökkii ja se on ystävien ja kaverien puute. Tajusin tänään, että juhannus on kohta. Taitaa tulla vietettyä ylsinään. Kova paikka sosiaaliselle kaverille.
Erosin pitkästä parisuhteesta pakon sanelemana ja vuosia elämä pyöri perheen ympärillä. Kaikki kaverisuhteet rakentui muiden lapsiperhekavereiden ympärille. Paine kotoa olla aina paikalla oli näin jälkikäteen katsottuna liian kova. harrastukset jäi ja omat vanhat kaverit vähän jäi hiljalleen. Pitkälti yhteiset tutut oli exän puolelta tai niitä hänelle tärkeitä... No arvaatte varmaan mitä niille suhteille tapahtui kun tuli ero. Exä hengailee siellä nyt ihan toisen ukon kanssa. Paska juttu kaikkinensa, mut eteenpäin on mentävä. Multa meni erossa kaikki paitsi lapset, nekin osittain.
Pari todella hyvää frendiä mulla on. Perheellisiä molemmat ja aika kaukana. Nähdään aika harvoin. Naispuolisia tuttuja on tullut tässä toistakymmentä, joista osa syvempiä ystävyyssuhteita. Tapaisin mielelläni uusia ihmisiä, parisuhdekin kiinnostaa taas. Naiskavereissa on se huono puoli, et valitettavan usein pitää mut vaan itsellään. Omii mut. En pääse verkostoitumaan ja tapaamaan uusia ihmisiä kun aina ollaan kaksin. Tai sit tiedän, että niitä loukkais jos heidän seurassa alkaisin muita katteleen. En mä halua käyttää ketään.
Olis kiva löytää hyvä äijäporukka, tai vaikka menevämmän puoleisia pariskuntia, joiden kanssa pitää hauskaa. Mutta kun se ei jumalauta onnistu. Miksi? Niillä on jo piirinsä, mä en oo tarpeeksi erityinen, että mut pitäis ottaa mukaan. Kotona istuvia pariskuntia on mut en mä jaksa siellä kyhjöttää, mun tarpeet on muuttuneet. Kymmenien ihmisten kanssa on pitäny hauskaa, mut ei ne siitä syvene. Mä olen kertakäyttönen viihdemies. Olis kiva käydä vaikka bissellä jonkun kanssa, mut yksin saa mennä. Ja randomiläppää heittää jonkun kanssa. Tyhjää.
Perusasiat on kunnossa. Duuni, kondis, ok pärstä, tuun lähes kaikkien kanssa toimeen paitsi niiden, jotka ei voi sietää mun tuttavallisuutta. Yksin jonkun ryhmän lähestyminen on niin vaikeeta, kaverin kanssa olis helpompaa. Enkä puhu nyt naisista (yksin).
Mä en vaan osaa. Paria vanhaa kaverisuhdetta on yrittäny lämmitellä, monesta olen jo luopunut kun ei mua selkeesti tarvita.
Mä haluisin yhdet kotibileet. Edes yhdet. Pitäisin ite, mut en mä saa tänne niitä ihmisiä, joiden kanssa mä viihdyn. Tai sit on jotain naiskavereita liuta, joista kaikki kattoo et ketä nää kaikki on. Mä oon ihan hukassa, tavallaan.
Mä rupeen nettideittaan miehiä kohta. (vitsi)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikutat ärsyttävältä ekstrovertti mulkulta joka on nussinut jo nuoresta asti ja tarpeeksi tässä elämässä.
No joo, hukassa vaikuttaisit tavallaan olevan. Tulee jotenkin sellainen fiilis, ettet itsekään tiedä mitä haluat; syvempiä suhteita vai vaan hauskanpitoa? Vai ehkä sekä että? Sellaisia kavereita, joiden kanssa voi puhua syvällisiä saunassa ja sitten lähteä baariin yhdessä. Tulee myös tunne, että koet joutuneesi luopumaan jostain omasta (harrastuksista ja kavereista) aiemmassa suhteessasi joten sinulla on ristiriitaiset fiilikset; kaipaat toisaalta merkityksellisempiä / syvempiä ihmissuhteita, mutta toisaalta, pitkän parisuhteen jälkeen haluat nauttia vapaudesta (ja ehkä pelkäätkin jos joku sinut yrittää omia). Tiedät varmaan nyt jo parisuhteen hyvät ja huonot puolet, sekä nyt sinkkuuden hyvät ja huonot puolet.
En tiedä auttaako tämä, mutta sanoisin neljä asiaa:
Sinun pitää selvittää itsellesi mitä haluat. Sanot olevasi kertakäyttöinen viihdemies (kuitenkin haluavasi syvempää), mutta kuitenkin painotat tekstissäsi hauskanpitoa. Sanot että olet pitänyt hauskaa kymmenien kanssa, mutteivät jutut ole syvenneet – miksi? Mistä ja millä tavoin olet yrittänyt näitä uusia kaveriverkostoja rakentaa? Baarissa yleensä kaikki on viihteellä, joten siellä uusien tuttavuuksien kanssa heitetty läppä harvemmin kovin syvällistä on. Itse olen saanut eron jälkeen uusia kavereita uuden harrastuksen (joukkuelaji) kautta. Ei nekään vielä mitään syviä ystävyyssuhteita ole, mutta kuitenkin sellaisia kamuja jo että vajaan vuoden tunnettuamme teemme mm. yhden kesälomareissun porukalla.
Tähän liittyen sinun pitää myös selvittää itsellesi että haluatko jo parisuhteen vai haluatko olla vapaa tapailemaan monia naisia? En oikein tuosta aloituksesta ottanut selvää kumpi on sinulle tärkeämpää. Ja jos et vielä itsekään vastausta tiedä (ts. haluat pitää hauskaa mutta siihen oikeaan törmätessäsi valmis asettumaan), niin älä uskottele voivasi antaa enemmän näille nykyisille naiskavereillesi kuin mitä todella voit (ts. älä anna toisen luulla että parisuhde on mahdollinen jos sinä toivot platonista suhdetta (tai satunnaista pesää?) sitä oikeaa etsiessäsi).
Toinen juttu: sinun pitää olla nyt kärsivällinen. Olit pitkään parisuhteessa jonka aikana vanhat kaverit ja harrastukset jäi hiljalleen. Tämä on osittain normaaliakin; on selvää että kun on työ ja perhe, niin arkipäivät hurahtavat ohi nopeasti – entisistä omista menoista ja kavereista tuleekin osittain luopua (uuden tieltä). Mielestäni kuitenkaan kaikesta ”omasta” ei tulisi parisuhteessakaan luopua, vaan on kaikkien etu jos kummallakin osapuolella on jotain omia menoja, harrastuksia ja ystäviä. No, mennyttä et voi muuttaa, mutta voit ottaa tästä opiksi tulevaisuutta ajatellen. Eli (toistan): sinun pitää olla kärsivällinen – uusien verkostojen ja syvempien ystävyyssuhteiden rakentaminen vie aikaa.
Kolmas juttu: sinun pitää olla aktiivinen. Hakeutua aktiivisesti ihmisten pariin (esim. uusiin harrastuksiin) ja olla aktiivisesti ihmisiin yhteydessä (entisiin ja uusiin tuttuihin) ja ehdottaa yhteisiä aktiviteetteja (esim. työporukalla). Ei kaikista näistä voi syntyä uusia sydänystäviä, mutta sieltä niitä uusia kavereita voi pikku hiljaa löytyä. Olet jo ollutkin aktiivinen, mutta älä luovuta (ja mieti miksi ”et osaa” – olet aiemmin osannut, mikä on muuttunut?)
Viimeisenä (muttei vähäisimpänä): sinulla on nyt mahtava tilaisuus kuunnella mitä haluat itseltäsi ja elämältäsi. Tee niitä asioita joihin sinulla ei välttämättä ollut aikaa/mahdollisuutta edellisen suhteen aikana. Ja mielestäni on tärkeää, ettet jätä jotain itsellesi tärkeää asiaa tekemättä vain siitä syystä, ettet saa kaveria. Lähde esim. johonkin tapahtumaan juhannuksena (vaikka yksin) ja ”sulaudu massaan”. Itse olen vuokrannut asuntoauton (yksin) ja aioin lähteä kesälomalla Ruotsiin ja Norjaan ja tulla kotiin Lapin kautta ja Suomea ristiin rastiin ajaen. Matkalla minulla on vajaa kymmenen kyläpaikkaa, entisiä työ- ja opiskelukavereita joita en ole nähnyt vuosiin. Mutta kyläpaikoissa pistäydyn pikimmiten (max. 1 ilta/yö yhdessä paikassa), tulen nauttimaan omasta ajasta tien päällä ja väljästä aikataulusta joka sallii piipahdukset mielenkiintoisilta näyttäviin paikkoihin. Hiukan jännittää (ehkä pelottaakin), kun en ole asuntoautoa ennen ajanut mutta toisaalta olen enemmän innoissani kuin pitkään aikaan mistään.
Ensinnäkin kiitos Kympin Nainen, olet nähnyt todella paljon vaivaa kirjoituksesi eteen :) Olen lähes häkeltynyt..
Olet oikeassa, kärsivällisyyttä tässä tarvitaan. Sen verran moni asia keikahti kerralla päälaelleen, ettei kaikkia palasia saa hetkessä kasaan. Turhautuminen iskee välillä, kun tulee hetkiä, jolloin tämä "rakentaminen" alkaa tympiä. Sitä haluaisi vaan jo olla ja nauttia elämästä...
Moni asia meni pieleen takavuosina. Omia virheitä, omaa sinisilmäisyyttä. Elin liikaa toiselle ja unohdin itseni. Eipä kannattanut. Tästä viisastuneen tiedän kyllä mitä haluan. Mä haluan tasapainoa, tällainen päämäärätön haahuilu ei sovi mulle. Ei siitä saa mitään. No muutamaan hyvään ihmiseen olen tutustunut, sekin on paljon se. Nämä mies-nais –kaverisuhteet on vaan niin ongelmallisia kun AINA siihen tulee jollain tasolla tunteet mukaan puolin tai toisin ja tekee asioista hankalaa. Ja mitä parisuhteeseen tulee, niin oikean ihmisen kanssa kyllä. Pohjimmiltani olen yhden naisen mies ja tähän sinkkumaailmaan ihan liian hienotunteinen. Pelaamalla siellä pärjää, näennäisesti. Leikkejä mä en leiki kuitenkaan koskaan, ikinä. En lupaa, mitä en tarkoita. Mulla on vedätetty kyllä, mutta mä en siihen samaan sorru, vaikka kiukuspäissäni olen joskus ajatellut sitä saa mitä tilaa. Ei se ole kaikkien naisten vika, että sinne joukkoon mahtuu itsetuntonsa pönkittäjiä. Pohjimmiltani olen yhden naisen mies ja tähän sinkkukulttuuriin vähän liian myötätuntoinen. Kuinkahan moni on ruvennut toisia "käyttämään" omaa oloaan vahvistaakseen ihan vaan sen takia, että on saanut siipeensä niin monta kertaa, että itsestä on lopulta tullut samanlainen...
Kiitos vinkeistä. Moni noista on asioita, joita mä olen itse pohtinut ja tehnyt. Joskus voi olla menossa oikeaan suuntaan, mutta usko loppuu ja auttaa kun joku sanoo, että jatka vaan. Tarvitaan vaan sitä kärsivällisyyttä viedä kaikki loppuun. Toi sulautuminen ja yksin meneminen on juuri sitä mitä mä olen tehnyt. Olen vaan aika kyllästynyt siihen...
Kaikkea hyvää sulle ja sun kesäreissulle. Hatunnoston arvoinen suunnitelma ja 100% varmuudella ikimuistoinen reissu tiedossa :)