Mielestäni mieheni ei ole vieläkään käsitellyt 10 vuotta sitten kuolleen puolisonsa kuolemaa, vaan projisoi katkeruutensa minuun ja parisuhteeseemme. Ongelmat paisuivat, kun saimme lapsen neljä vuotta sitten. Hän omien sanojensa mukaan suree sitä, ettei kuollut puoliso koskaan saanut nauttia lapsen saamisen onnesta. Harmittaa, että läpikäymätön suru estää häntä nauttimasta nykyhetkestä, ja saattaa kuluttaa parisuhteemme loppuun, ja tehdä lapsestamme avioerolapsen. Hän itse kieltää koko ongelman. Mikä neuvoksi? Hän ei halua vertaistukea nuoret lesket ry:stä eikä terapiaa, kun ei kuulemma juuri koskaan edes ajattele kuollutta puolisoaan ja omien sanojensa mukaan pääsi siitä nopeasti yli. Toisaalta kuollut puoliso on niin pyhä asia, etten saa edes lausua hänen nimeään. Olisin kiitollinen mistä tahansa neuvoista, jotka auttaisivat ulos tästä umpikujasta.
nuoret lesket kommentoikaa
apila1
0260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.