Avomies jätti minut, koska olemme "vain hyviä ystäviä"

pelkkä välittäminen ei aina riitä

Toiset ei tiedä mitä haluaa suhteelta ja etsii sitä koko elämänsä kuitenkaan sitä löytämättä.

Onnettomia ovat.

Kuulostat realistiselta, ellei jopa ihanne naiselta joka ei odota mitään ihmeitä ja kumppani on myös paras kaveri, niinhän sen pitäisikin olla. Kumppanisi ei ole mihinkään tyytyväinen ja kuvittelee että hänen varalle on parempaa ja parempaa mutta tuleekin huomaamaan että hän päästi parhaan menemään. Yksin on paha olla parisuhteessa jos toinen ei halua, tämän olen oppinut hetki takaperin. Tsemiä, toivotaan että löydät jonkun kuka osaa arvostaa järkeäsi ja kykyäsi rakastaa toista;)

Jos ei tästä tule mitään niin sitten joku toinen on minua varten. Mies sanoo, että me edelleen voidaan tehdä asioita yhdessä ja kysyy, että vieläkö leivon sille pullaa. Saattaa kuulemma pitää minua sylissäkin, saunoa yhdessä, hierotaan toistemme niskaa ja ollaan lähellä toisiamme katsoessa telkkaria, pidetään kädestäkin, koska "hyvät ystävät tekee sellaista".

Olinpa tyhmä, kun luulin noiden asioiden kuuluvan nimenomaan parisuhteeseen ja tekevän siitä parisuhteen arjesta hyvän. :c Ja sanoo, että jos uutta tyttöystävää haittaisi meidän läheisyys niin ei se hyvä tyttöystävä olisi ollutkaan. Minua ainakin haittaisi, jos poikaystäväni pitäisi ex-avovaimoaan sylissä ja näkisi tätä hyvin säännöllisesti! Samalla sanoo, ettei halua, että jään roikkumaan tai elättemään turhia toiveita. Mitähän tämäkin tarkoittaa... Ei sentään mennyt väittämään, että hyvät ystävät voi harrastaa sänkyhommia keskenään, mutta meni vertaamaan avoliittoamme "friends with benefits"-suhteeksi. Se sattuu. Sama ihminen sanoi haluavansa olla mun kanssa kuolemaan asti.

Toivon, että asia on tosiaan niin että hän tulisi huomaamaan päästäneensä parhaan menemään. Huoh. Ja toivottavasti tän jälkeen voi vielä luottaa johonkin kumppaniin täysin. Aikaa se ainakin vie, mutta lohtua toi tämäkin että pääsi avautumaan. Kiitos jo viesteistänne. :)

Kirjoitit näin: "Tarjouduin usein antamaan hänelle suuseksiä, ja seksuaalinen puoli muutenkin on ollut ihan kunnossa. Minulla on ollut haluttomuuskausia, mutta se on minulle ihan normaalia ja silloinkin olen tehnyt hänelle."

Olisiko nyt niin että mies aistii ajoittaisen haluttomuutesi ja sen että annat hänelle velvollisuudentunnosta etkä omasta halustasi? Mies kyllä aistii tämän ja se saattaa syödä hänen itsetuntoaan. Jokainen haluaa olla haluttu, myös mies.

Itse olen 37 v mies ja jouduin jättämään pitkäaikaisen avopuolisoni juuri siksi että seksistä oli tullut "velvollisuus". Naiseni sieti seksiä juuri ja juuri sen verran että pysyn rauhallisena enkä ala riitelemään tai puhumaan asiasta. Minua tämä kaiveli niin paljon että jouduin laittamaan pelin poikki ja etsimään uuden kumppanin joka haluaa minua.

Hei! Sinulle 16 10 haluan sanoa, että kuulostaa siltä, että miehelläsi on joku uusi kiikarissa. Työkaverini kertoi samanlaisen tarinan, ja hän erosi miehestä. Mies palasi yhteen työkaverini kanssa, mutta sitten työkaverilleni valkeni, että miehellä on toinen kuvioissa.

Sinulla tuntuu olevan kovin itsekeskeinen ajattelutapa... Sinun mielestäsi teillä oli kaikki hyvin, sinun mielestäsi miehellä on epärealistinen kuva siitä, millaista rakkauden tulisi olla... Come on! Miehestä EI tunnu "siltä", miltä pitäisi - pitäisikö hänen sinua miellyttääkseen teeskennellä olevansa palavasti rakastunut sinuun? Entäpä, jos vaikka joskus 10 vuoden, yhteisen okt:n hankkimisen ja parin lapsen jälkeen hän sanoisi sinulle, ettei ole koskaan tuntenut sinua kohtaan mitään suurta rakkautta, vaan on ollut kanssasi paremman puutteessa?

Sinulla on itse luomasi kuva siitä, millainen teidän parisuhteenne on - mutta kumppanisi kuva on erilainen eikä teistä kumpikaan ole mitenkään "väärässä" näine kuvineen. Sinä rakastat miestä enemmän kuin hän sinua, hänen tunteensa ovat enemmän kaverilliset. Ikävää, mutta tuota tapahtuu useinkin... Nimimerkillä kokemusta on "sä oot ihan kiva ja kaikkee, mutta kun"...
Anna toisen mennä, kyllä meressä kaloja piisaa.

"Minusta tämä on sitä, millaista rakkauden "kuuluukin" olla parin vuoden yhdessäolon jälkeen eikä hänkään osaa suoraan sanoa, mitä tästä puuttuu. Sanoo vain, että rakkaus puuttuu."

Minä voin kertoa mitä puuttuu: Rakkaus. Ihan oikeasti, jos rakastaa, ei voi sanoa että "jotain" puuttuu.
Terveisin: minäkin leivoin pullaa yhdelle kusettajalle 7 vuotta elämästäni, lopulta hän löysi toisen ja rakastui, ja minäkin rakastuin toiseen ensi kertaa elämässäni ja tajusin vihdoin mitä rakkaus on - ja kadun jälkeenpäin jokaista tuhlattua hetkeä entiseni kanssa.

"Terveisin: minäkin leivoin pullaa yhdelle kusettajalle 7 vuotta elämästäni, lopulta hän löysi toisen ja rakastui, ja minäkin rakastuin toiseen ensi kertaa elämässäni ja tajusin vihdoin mitä rakkaus on - ja kadun jälkeenpäin jokaista tuhlattua hetkeä entiseni kanssa."

Itsellä täysin sama tarina, paitsi että ero tuli taas ja hän leipoo jollekin toiselle ja minä leivon itse omat pullani.

Ja toisin kun sua, mua ei kaduta, koska kaikki mitä oli, oli silloin juuri sitä mitä halusin. Tietysti olisi parempi etten olisi tuhlannut kenenkään noista aikaani, vaan löytänyt sen jonka kanssa olisin voinut olla alusta loppuun. Mutta kun elämä ei mene niin kun elokuvissa. Uusia tulee ja menee, lopulta ainut olento kehen tässä maailmassa pystyy 100% luottamaan on oma itse. Tai koira.

Jos avomiehesi arvostus sinua kohtaan on tuota tasoa mitä kerroitl, olet saanut lottovoiton kun et koskaan tuon miehen kanssa avioitunut.

Pidä pääsi pystyssä ja anna arvo itsellesi.
Olet ansainnut jotain paljon parempaa.

Minullakin samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Ollaan seurusteltu kolme ja puoli vuotta, asuttu yhdessä hieman yli kaksi vuotta. Mies itse ehdotti yhteenmuuttoa. Sitä ennen oli mitä mukavin, teimme kaikkea yhdessä, oli hauskaa. Kas, sitten koitti yhteenmuuttopäivä. Hän sanoi yhtäkkiä vihaisesti: tää ei sitten ole mikään avoliitto. Olin aivan että häh, mikä ihme nyt tuli? Miten niin muka ei? Annoin vaan olla koko asian. Muuttopäivänä olin hänelle kuin ilmaa, tuskin katsoi minuun päin. Ekana yhteisenä yönä uudessa kodissamme nukuimme vierekkäin, kuten niin monesti ennenkin, sänkykin oli isompi kuin ennen. Aamulla odotin haleja ja pusuja, kuten ennenkin. Mutta nyt: hirveä sättiminen siitä, miten koko yön kuulemma nukuin väärin ja että hän tarvitsee tilaa. Kysyin miksei voinut sitten herättää minua, jotta olisin voinut siirtyä. Ei käynyt, koska olisin kuulemma vain alkanut riitelemään. Aha.
Pääsimme huonekalujen kokoamisvaiheeseen muuttopuuhissamme. Yhtäkkiä minä en osannutkaan yhtään mitään, vaikka kokosin itse kirjoituspöydän laatikostomekanismeineen, työn, jonka hän jätti kesken jo nähtyään ohjekirjan! Mutta minä sain jatkuvasti kuulla haukkuja, etten varmasti osaa. Pöytä oli valmis ja olin tyytyväinen tulokseen. Mies tuhahteli naama nyrpyssä.
Tuota samaa naaman nyrpytystä olenkin sitten katsellut kohta kolme vuotta täällä kotona.
Vieraille ollaan mielin kielin ja kohteliasta poikaa. Kotiin päästyämme vanhempanikin haukutaan ja heitä arvostellaan. He kun ovat vain niin paljon "parempi perhe". Ok. No ei se mitään, en minäkään täydellinen ole miehen mielestä. En ole koskaan käynyt missään, ja olen kuulemma asunut aina kotipaikkakunnallani, vaikka olen ollut ulkomailla eri paikoissa töissä ja koulussakin, ja tästäkään syystä en tiedä mitään ja olen juntti. En anna miehen mennä mihinkään, enkä tehdä mitään, vaikka en tiedä kieltäneeni, kummiskin näin on tapahtunut tai tulee tapahtumaan.
Teimme sitten mitä vain, kuulen poikkeuksetta etukäteen kuinka "tyranni" ja riitelijä minä kuitenkin olisin, oli kyse sitten akvaarion kokoamisesta tai äitienpäivän vietosta. Minä kun en päästä miestä katsomaan omaa äitiään edes äitienpäivänä! Ja hirveä huuto..
Juomisesta tai pettämisistä ei ole koskaan ollut edes puhetta, mutta lukemattomien asioiden väittäminen ja negatiivisuus ennen jokaikistä tekemäämme asiaa on todella ruvennut ottamaan hermoon. Itse kun haluaisin vaan rauhassa tehdä juttuja, pitää hauskaa, nauraa, kokeilla kaikkea uutta. Mutta tämä ei käy miehelle, koska minä vaan olen joko tyranni tai osaamaton. Jos kysyn esim. mikä tilanne lätkämatsissa? Saan ivallisella äänellä vastauksen, että "no, jääkiekko-ottelussa on kolme erää ja..." Sitten keskeytänkin lauseen ja ilmoitan, että tiedän, mikä jääkiekko-ottelu on, mutta kysyin vain sen tilannetta. Ja hirveä huuto.. Kysyn miksi hän huutaa ja huutaisiko kavereilleen samoin, jos he kysyisivät ottelun tilannetta? Mies vastaa huutamalla, että no ei mun niitä tarttekaan katsella 24/7. Ok. Tähän loppuun kerron vielä, että jaloissani on ollut 7 mustelmaa, kaulani kipeä kuristamisesta ja silmissä kyyneleet monen monta kertaa miehen käyttäytymisen johdosta. Paljon pahempaakin on tapahtunut kuin nuo mainitut asiat ja perheneuvojaan oltu yhteydessä.
Jos hyvä mies uskot, että jään luoksesi asumaan loppuiäkseni, olet aika lailla väärässä. Olen jo suunnittelemassa muuttoa ja heti kun kerkiän, se on hyvästit. Veikkaan, että siitä en helpolla selviä, mutta sitten se on ohi ja minä maailman onnellisin, sillä nyt en sitä ole niinkauan kuin vielä näen nyrpistelevän naamasi, mies. Ai, niin sanokaa nyt joku, että riitaan tarvitaan kaksi! No, kohta ei enää tarvita.

..........

Ap tässä arvuuttulee eron syitä. Kertoo kuinka on kaikenlaista miehelle tarjonnut, suuseksiä ym. muuta.

Eli elämää on enmmään elätty tuon koskettulun tarpeessa, siitä on silloin mielestäni puuttunut se tärkein osa, eli eläminen sänkykamarin ulkopuolella.

Muiden ihmisten kohtaaminen, tulevaisuuden suunnittelu, kyllä yksitoikkoinen "Meillä on ollut paljon hellyyttä, halailimme ja pussasimme ja hieroimme toisiamme joka päivä. Tarjouduin usein antamaan hänelle suuseksiä, ja seksuaalinen puoli muutenkin on ollut ihan kunnossa. Minulla on ollut haluttomuuskausia, mutta se on minulle ihan normaalia ja silloinkin olen tehnyt hänelle." tämän tyyppinen elämä vieroittaa kenet hyvänsä.

Jokainen ihminen haluaa henkeviä keskusteluja ihan eri aiheista kuin tämä makuuhuone. Jopa harrastus yhdessä ilman seksiä olisi voinut antaa paljon ennemmän kiintymystä.

Minusta tässä enemmänkin näyttäisi käyneen niin, että ap on riippunut kiinni joka hetki, eikä ole pystynyt antamaan minkäänlaista vastusta. Olisit mennyt naisporukassa kahvikekkereihin, jumppatunneille tai ainakin yksin välillä pois, olisi toinenkin saanut ymmärtää, että sinulla on oma elämä, etkä vain ole hieromassa, suukottelemassa ja suuseksiä tarjoamassa joka hetki.

Mies hankkiutui kanssasi vapaaseen suhteeseen. kun sanoi että olette vain kavereita ottaa luvan suhteilla muualla samanaikaisesti.