Tosi yllätys

Itse huomasin että olen aatamille ja eevalle sukua.

No eipä käy kateeksi jos olet sukulaisesi kanssa naimisissa.

minä ja mieheni oltiin myös sukua, meidän molempien äidit oli kotoisin samasta saaresta( siis Venäjälle luovutettu ulkosaari). Meidän iso-isoisät oli veljeksiä. Kyllähän näitä sattuu joskus, ihan hauska juttuhan tuo on, kun sai joskus kertoa ihmisille, että olen sukulaisen kanssa naimisissa.

kunigaskunnan jäsenet ovat sukua keskenään ja vielä aika läheistäkin

Olen naimisissa serkkyni kanssa, kaksi kaunista lasta, hyviä koulussa ja lahjakkaita harrastuksissa. 11vuotta yhteiseloa takana ja tuntuu niin hyvälle edelleen.
Missään kohtaan emme ole törmänneet väheksyntään tai alentuviin sanoihin.
Näin asioiden kuuluu olla. Onnellinen perhe ja lapset terveitä. No jos toivomuksen saisin niin isompi vene olisi unelma!

Olen naimisissa mieheni kanssa ja lapsemmpe ovat sisaruksia keskenään.

Itse selvittäisin hetimiten, etten ole sukua mahdolliselle seurustelukumppanille. Vaikka serkut saavatkin mennä keskenään naimisiin, niin sukurutsausta se on.

Miten muuten häissä nämä "kummallekin sukua" olevat henkilöt istuivat :)? Ilmeisesti keskikäytävällä...

istu vaan kirkossa olevilla penkeillä.

Siis te ootte pikkuserkkuja toisillenne. Eipä tuo enää sukurutsausta ole, varmaan on täällä meidänkin kylillä vastaavia tapauksia ollut aikanaan paljonkin, kun tuntuu, että joka toisessa talossa oli ihmiset jollain tavalla keskenään sukulaisia. Yhden työkaverin kanssakin todettiin kun uutta sukututkimuskirjaa tutkittiin, että ollaan pikkuserkkuja, ei vaan olla tiedetty sitä. Koulussa mulla oli nimenomaan pikkuserkkuja vaikka miten paljon, yhden kanssa seurusteltiin vähän aikaa. Yksi iso julkkis on mun pikkuserkku, sekin selvisi sen sukukirjan avulla. Mistä näitä asioita olisi muuten tiennyt. Eli ihan mahdollista, että olisin itsekin voinut mennä oman pikkuserkun kans naimisiin jos olisi lempi leiskahtanut. Serkut sentään vielä kaikki tiesin, mutta pikkuserkku tai joku vielä kaukaisempi "kolmas tai neljäs" serkku on jo hankala hahmottaa. Se sukukirja oli metka, kun siitä selvisi, kenen kaikkien kanssa sitä itse asiassa onkaan sukua eikä ole ennen tiennytkään. Se on näitten maaseudun kyläkuntien yksi ominaisuus.

Suomi on pieni ja vähäväkinen maa. Kun mun tytär meni naimisiin miehen kanssa, joka oli ihan toiselta puolelta Suomea kotoisin, niin häissä tapasivat sitten kummankin isovanhemmat. Selvisi, että "mummot" olivat olleet lottakavereita keskenään ja oikein hyviä ystäviä vielä pitkään sodan jälkeenkin. Ajan saatossa vaan sitten toisensa kadottaneet. Äitini on elämän aikana monesti muistellut tuota kivaa ja iloista lottakaveriaan ja kaiken huipuksi minä olen saanut nimeni tuon lottakaverin mukaan.