Olemme nelikymppinen pariskunta, takana yhteistä elämää hieman yli 10v. Parisuhde on mennyt alamäkeä viimeiset vuodet kuin lehmän häntä. Ensi katosi läheisyys ja lämpö, sitten katosi seksi. Väliin mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä, vaimon pettämistä ja tasaista toimivaa arkea. Lopetin alotteiden tekemisen, kun huomasin niiden johtavan aina samaan lopputulokseen; ei nyt. Kylmyys jatkui vuosia ja olin jo alistunut siihen, että tämmöstäkö tää sitten on elämän loppuun asti. Oli jo lähellä, etten saanut itselleni rakastajatarta, mutta vain omantuntoni vuoksi en sitä voinutkaan tehdä, vaikka olin niin jo aikaisemmin päättänyt.
Sitten tajusin vaimoni ihastuneen kaveriini, aikaisemmin FB-profiilia ei oltu suojattu salasanalla, tai toisin sanoen, evästeet kirjasivat hänet suoraan sisään, mutta kun tämä kolmas osapuoli tuli mukaan kuvioon, hän vaihtoi salasanansa ja alkoi aina kirjautumaan ulos poistuessaan koneelta. He keskustelivat kahden kesken joka päivä ja kysyin keskustelujen aiheita, ja ne olivat kuulemma ihan yleisiä joissa ei ollut mitään salattavaa. Pyysin päästä mukaan keskusteluihin, jos niissä ei kerran ollut mitään salattavaa, koska hän oli myös minun kaveri ja samassa huoneessa vaimoni kanssa istuimme, ja näin luvattiinkin yhdessä toimia. Samalla tein selväksi, että tämä kaveri on minun kaverini, ja että en pidä siitä, että vaimoni keskustelee hänen kanssaan parisuhteestamme tai minusta. Salassa käydyt keskustelut kuitenkin jatkuivat, ja sain tietää, että he ovat keskustelleet parisuhteestamme ja minusta, jonka koin loukkauksena, koska pidin tuota kaveriani parhaana kaverinani, jolle voisin tunteitani ja tilanteitani kertoa. Tuosta suivaantuneena poistin parhaan kaverini FB:sta ja tuon jälkeen kaverini poisti myös vaimoni omista kavereistaan. Keskustelut loppuivat sitten siihen. Miksi pyyntöäni ja mielipidettäni ei kunnioitettu, vaan Ehdoin tahdoin tuotettiin mielipahaa?
Olemme joskus vuosia sitten käyneet edellisen kriisin aikaan pariterapiassa muutaman kerran, mutta ne käynnit loppuivat lyhyeen, kun vaimoni ei ymmärtänyt, että miksi siellä ollaan. Olen ehdottanut tätä nytkin, mutta vastaukseksi saan, että mene itse jos sulla on siihen tarvetta. Vaimoni on kokenut omien puheidensa mukaan edellisissä suhteissa väkivaltaa ja jopa raiskauksen, tuo näkyy meidän suhteessa edelleen, seksiä voi harrastaa vain pimeässä peiton alla umpihumalassa. Selvinpäin ei seksiä ole harrastettu enempää, kuin on lapsen tekemiseen vaadittu. Olen koittanut kertoa tuntemuksistani, mutta aina asiat kääntyy niin, että tämmöstä tää nyt vaan on, ja että niin se on kaikilla muillakin. Yhteistä aikaa olen koittanut järjestää, mutta tuntuu vaimolleni olevan vastenmielistä, ei sitä kuulemma ole muillakaan, eikä sitä tarvita mihinkään. Kerran olen vaimoni saanut murtumaan seksuaalisista ongelmista ja tuolloin sovittiin että varaan hänelle ajan terapeutille ja tuen häntä siinä prosessissa sen minkä vain pystyn, minkä myös teinkin. Kun tuo aika koitti, ei häneistä kuitenkaan ollut sinne menijäksi. Ei kuulemma pysty puhumaan asioista kenenkään vieraan kanssa.
Olen nyt parin kuukauden ajan koittanut nostaa suhdetta uuteen nousuun, olen ostanut kukkia, yrittänyt tehdä kotitöitä enemmän ja antanut suukkoja ja osoittanut hellyyttä ja rakkauttani, mutta vastakaikua on tullut aika nihkeästi. Kommentit aika masentavia; "ihme nyhjäämistä nykyään". Suutuspäissäni olen joskus puhunut suuni puhtaaksi ja aamulla sitten olen saanut kuulla, miten olen häntä haukkunut, mutta mielestäni olevn vain sanonut ääneen sen mitä ajattelen, ja minkä koen realistiseksi faktaksi. Sanomattakin on selvää, että vaimoni pitäisi ensin selvitellä omia ongelmia ja traumoja ja sitten voitaisiin yhdessä miettiä pariterapiassa suhteen jatkoa, mutta minkäs teet, kun toinen ei edes näe ongelmia, tai ainakaan ei sitä halua myöntää. Jos ei olisi taloja, lainoja ja lapsia niin olisin hylännyt hänet jo aikapäiviä sitten, mutta panokset on nyt siihen aivan liian suuret.
Päätin 2vk sitten, että en tee enää alotteita, en seksiin, enkä läheisyyteen liittyen, koska ne vaimoni mielestä ahdistavat häntä vain lisää. Vaimoni on tullut jonkinverran vastaan, ja koen sen hyvänä asiana, hän jopa ehdotti yhteistä kahdenkeskistä viikonloppua jossain muualla, ja tuo on nyt siinä pisteessä että hotellit on varattu. Odotan pelon ja onnen sekaisin tuntein tuota reissua, ehkä suhteemme saa siellä uuden kurssin, joko parempaan tai huonompaan suuntaan?
Olen huomannut, että täällä on monilla samanlaisia tilanteita, siksi päätin tänne kirjottaa, kuulisin mielelläni kommentteja eteenkin siitä, että miten kuvailemani ihmistyyppi saadaan ammattiavun piiriin, kun kiistää kaikki ongelmat ja lakaisee ne maton alle!?
Sitten tajusin vaimoni ihastuneen kaveriini, aikaisemmin FB-profiilia ei oltu suojattu salasanalla, tai toisin sanoen, evästeet kirjasivat hänet suoraan sisään, mutta kun tämä kolmas osapuoli tuli mukaan kuvioon, hän vaihtoi salasanansa ja alkoi aina kirjautumaan ulos poistuessaan koneelta. He keskustelivat kahden kesken joka päivä ja kysyin keskustelujen aiheita, ja ne olivat kuulemma ihan yleisiä joissa ei ollut mitään salattavaa. Pyysin päästä mukaan keskusteluihin, jos niissä ei kerran ollut mitään salattavaa, koska hän oli myös minun kaveri ja samassa huoneessa vaimoni kanssa istuimme, ja näin luvattiinkin yhdessä toimia. Samalla tein selväksi, että tämä kaveri on minun kaverini, ja että en pidä siitä, että vaimoni keskustelee hänen kanssaan parisuhteestamme tai minusta. Salassa käydyt keskustelut kuitenkin jatkuivat, ja sain tietää, että he ovat keskustelleet parisuhteestamme ja minusta, jonka koin loukkauksena, koska pidin tuota kaveriani parhaana kaverinani, jolle voisin tunteitani ja tilanteitani kertoa. Tuosta suivaantuneena poistin parhaan kaverini FB:sta ja tuon jälkeen kaverini poisti myös vaimoni omista kavereistaan. Keskustelut loppuivat sitten siihen. Miksi pyyntöäni ja mielipidettäni ei kunnioitettu, vaan Ehdoin tahdoin tuotettiin mielipahaa?
Olemme joskus vuosia sitten käyneet edellisen kriisin aikaan pariterapiassa muutaman kerran, mutta ne käynnit loppuivat lyhyeen, kun vaimoni ei ymmärtänyt, että miksi siellä ollaan. Olen ehdottanut tätä nytkin, mutta vastaukseksi saan, että mene itse jos sulla on siihen tarvetta. Vaimoni on kokenut omien puheidensa mukaan edellisissä suhteissa väkivaltaa ja jopa raiskauksen, tuo näkyy meidän suhteessa edelleen, seksiä voi harrastaa vain pimeässä peiton alla umpihumalassa. Selvinpäin ei seksiä ole harrastettu enempää, kuin on lapsen tekemiseen vaadittu. Olen koittanut kertoa tuntemuksistani, mutta aina asiat kääntyy niin, että tämmöstä tää nyt vaan on, ja että niin se on kaikilla muillakin. Yhteistä aikaa olen koittanut järjestää, mutta tuntuu vaimolleni olevan vastenmielistä, ei sitä kuulemma ole muillakaan, eikä sitä tarvita mihinkään. Kerran olen vaimoni saanut murtumaan seksuaalisista ongelmista ja tuolloin sovittiin että varaan hänelle ajan terapeutille ja tuen häntä siinä prosessissa sen minkä vain pystyn, minkä myös teinkin. Kun tuo aika koitti, ei häneistä kuitenkaan ollut sinne menijäksi. Ei kuulemma pysty puhumaan asioista kenenkään vieraan kanssa.
Olen nyt parin kuukauden ajan koittanut nostaa suhdetta uuteen nousuun, olen ostanut kukkia, yrittänyt tehdä kotitöitä enemmän ja antanut suukkoja ja osoittanut hellyyttä ja rakkauttani, mutta vastakaikua on tullut aika nihkeästi. Kommentit aika masentavia; "ihme nyhjäämistä nykyään". Suutuspäissäni olen joskus puhunut suuni puhtaaksi ja aamulla sitten olen saanut kuulla, miten olen häntä haukkunut, mutta mielestäni olevn vain sanonut ääneen sen mitä ajattelen, ja minkä koen realistiseksi faktaksi. Sanomattakin on selvää, että vaimoni pitäisi ensin selvitellä omia ongelmia ja traumoja ja sitten voitaisiin yhdessä miettiä pariterapiassa suhteen jatkoa, mutta minkäs teet, kun toinen ei edes näe ongelmia, tai ainakaan ei sitä halua myöntää. Jos ei olisi taloja, lainoja ja lapsia niin olisin hylännyt hänet jo aikapäiviä sitten, mutta panokset on nyt siihen aivan liian suuret.
Päätin 2vk sitten, että en tee enää alotteita, en seksiin, enkä läheisyyteen liittyen, koska ne vaimoni mielestä ahdistavat häntä vain lisää. Vaimoni on tullut jonkinverran vastaan, ja koen sen hyvänä asiana, hän jopa ehdotti yhteistä kahdenkeskistä viikonloppua jossain muualla, ja tuo on nyt siinä pisteessä että hotellit on varattu. Odotan pelon ja onnen sekaisin tuntein tuota reissua, ehkä suhteemme saa siellä uuden kurssin, joko parempaan tai huonompaan suuntaan?
Olen huomannut, että täällä on monilla samanlaisia tilanteita, siksi päätin tänne kirjottaa, kuulisin mielelläni kommentteja eteenkin siitä, että miten kuvailemani ihmistyyppi saadaan ammattiavun piiriin, kun kiistää kaikki ongelmat ja lakaisee ne maton alle!?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaimosi kohtelee sinua huonosti. Olen itse nainen, en mitenkään voisi kuvitella tuollaista käyttäytymistä miestäni kohtaan, sehän on härskiä vallankäyttöä. Mitkään omat traumat eivät oikeuta häntä kohtelemaan sinua huonosti.
Hän luottaa siihen, että sinä teet kaikkesi, sillä tavoin hän arvelee pitävänsä sinut valtansa alla. En epäile, etteikö hänellä olisi traumoja, mutta aikuinen nainen ottaa vastuun omasta käytöksestään, ei pelaa pelejä miehensä kanssa.
Nähdäkseni sinun täytyy selvitellä itsellesi mitä oikein elämältä haluat. Et voi kenenkään oletettuja traumoja, vaikka kuinka haluaisit. Saattaisi herättää vaimosi, jos sanot hänelle ihan ilman mitään riitelyä, että olet miettinyt, olisiko eroaminen teille parempi. Parisuhde, jossa ei ole seksiä, ei ole mikään parisuhde. Lakkaa painostamasta häntä terapiaan, et ole hänen huoltajansa, vaan miehensä. Mielestäni voit sanoa senkin, että ilman taloja, lainoja ja lapsia olisit tehnyt jo päätöksen.
Vaimosi on aikuinen nainen, kohtele häntä sellaisena. Ja selvitä itsellesi mikä on ajanut sinut tällaiseen suhteeseen ja pitänyt siinä? Siitä olet itse vastuussa, mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että annat kohdella itseäsi noin huonosti? Minusta sinun kannattaisi mennä yksin terapiaan.
Tyypillistä toimintaa naisten suunnalta: kun lopetat huomionantamisen niille niin johan niiltä alkaa tulla huomiota sulle.
Mutta vähänkin jos leperrellään niin ollaan kylmiä kuin saa-tana jääkaapissa.
Olen itsekin monta kertaa tämän todennut ja taitaa olla joku "vit-tupää" ominaisuus naisiiin rakennettu.
Teillä on nyt perhe eikä parisuhde. Kysymys on, mikä on lapsellenne paras vaihtoehto. Menettele sen mukaan.
Puolisoiden välit useimmiten viilenevät ajan kanssa, varsinkin lasten synnyttyä. Siitä et voi vaimoasi syyttää. Hänellä on normaalin ihmisen tunne-elämä. Et yksinkertaisesti saa hänen pikkuhousujaan kostumaan, eikä se päätöksellä tai terapialla muutu.
Sinä kaipaat seksiä. Sitä ei tipu. Vaimosi kaipaa uutta rakastumista. Sitäkään ei tipu. Nyt panette kaipuunne hyllylle, kunnes lapsi muuttaa kotoa, ja sitten voitte lähteä vapaasti hurjastelemaan jälleen. Olkaa kuitenkin myötätuntoisia toisianne kohtaan; vaikka ette tyydytäkään toistenne tarpeita, se ei ole kummankaan vika. Se on elämää.
Olisipa kiva tietää teidän kummankin kommentti siitä, miksi te olette naimisissa.
Suomalaista seksielämäähän on tutkittu 70-luvulta asti säännöllisesti ja uusin tutkimus ilmestyi pari vuotta sitten. Avioliitossa olevat kokevat seksuaalielämänsä tyydytävämmäksi kuin sinkut ja avoparit, avioparit myös harrastavat seksiä useammin, väite avioliiton seksielämää latistavasta vaikutuksesta väestötasolla on siis 100% puppua. Jos avioliitossa ei ole seksiä, kyse on epänormaalista tilanteesta, jos jompikumpi seksiä haluaa eikä siihen ole fyysistä estettä. Ja vaikka toisella osapuolella olisi traumoja, se ei oikeuta halventavaan kohteluun puolison seksuaalisuutta ja ihmisyyttä kohtaan. Jos molemmat eivät ole kiinnostuneita seksistä, tilanne on tietysti ihan okei, muuten kannattaa hankkia apua itselleen. Puolisoa ei väkisin kannata viedä terapiaan, vaan mennä itse. Jos puoliso ei halua terapiaan, siinä voi olla takana se, ettei hän haluakaan vastata niihin kysymyksiin, jotka olisivat hänen kannaltaan liian paljastavia eli esimerkiksi se, että seksitön liitto ei todellakaan ole mikään normaali tilanne. Ei myöskään ole normaalia, ettei avioliitossa voi puhua suuttumatta todellisista ajatuksistaan. Hoitajan ja huollettavan suhteesta eroon pääseminen ja tasavertaisuus voi toteuta silloinkin, kun tilanteen epätyydyttäväksi kokeva menee terapiaan eikä enää suostu elämään entisin eli vaimon säännöin.
Helvetin hyvä kysymys, että miksi olemme naimisissa... En osaa siihen vastata itsekkään, ehkä mä olin vaan sokea tälle kaikelle, vaikka merkit siitä oli jo tuolloin nähtävissä. Vaimon puolesta motiivi tuntuu olevan raha tai yleisemmin sanottuna elintaso, jos eroaisimme, minä jäisin asumaan nykyiseen taloon ja vaimo muuttaisi vuokralle kerrostaloon. Muuta motiivia yhdessäoloon lasten lisäksi on vaikea nähdä.
Siihen, että minun pitäisi lasten vuoksi jatkaa frigidiä ja tunnekylmää suhdetta, en suostu hyväksymään, kyllä mullakin on oikeus onneen ja siihen että tunnen olevani jollekkin tärkeä. Tämä elämä ajaa minut ennemmin tai myöhemmin turruttamaan tunteeni ja ahdistuksen lääkkeillä tai muilla päihteillä, ei tätä loputtomiin jaksa.
Viikonloppu takana, ainoaksi myönteiseksi eleeksi jäi suulle SU illan hyvänyön pusu, muuten kosketuksia välteltiin viimiseen asti.
"Siihen, että minun pitäisi lasten vuoksi jatkaa frigidiä ja tunnekylmää suhdetta, en suostu hyväksymään, kyllä mullakin on oikeus onneen ja siihen että tunnen olevani jollekkin tärkeä."
Luovuit siitä oikeudesta, kun teit lapsen. Hoida ensin lapsi kunnialla aikuiseksi ja pohdi sitten taas onneasi.
Oletko vakavissasi sitä mieltä, että lapsen on parempi kasvaa tunnekylmässä perheessä ja ilmapiirissä, kuin nähdä ympärillään aitoa toisesta välittämistä?
Minkälaisen mallin annat toimivasta parisuhteesta omille lapsillesi, kun ilmeisesti itse toimit kuten kehoitat muita toimimaan?
Minä antaisin mieluummin sellasien mallin, jossa toista rakastetaan ja myös osoitetaan se monin eri tavoin.
"Minkälaisen mallin annat toimivasta parisuhteesta omille lapsillesi, kun ilmeisesti itse toimit kuten kehoitat muita toimimaan?"
Realistisen mallin. Ei intohimoton avioliitto ole automaattisesti riitelyä. Edelleen elämää voidaan viedä eteenpäin asiallisessa yhteistyössä niin kuin työpaikallakin.
Tärkeintä on punnita asioita lasten kannalta. Jos mielestäsi ero on lapsille parempi, sinun pitää erota. Jos ero on lapsille huonompi, sinun pitää jäädä liittoon. Jokainen tilanne on yksilöllinen, ja lapset reagoivat eri lailla.
Omat lapseni tuntuvat voivan mainiosti. Voin vakuuttaa, että he eivät murehdi vanhempiensa suhdetta. Jos särkisin heidän idyllinsä, parempi olisi, jos minulle pantaisiin myllynkivi kaulaan.
Minustakin kysymys siitä, miksi olette naimisissa, on hyvä. Ajatuksesi siitä, millaiset mallit lapset saavat avioliitolle ja rakkaudelle, ovat myös järkeviä, ehkä niistä kertominen herättäisi myös vaimoa. Kannattaisi ottaa esille näitä kysymyksiä ilman riitaa.
Kirjoitin, että sinun kannattaa mennä terapiaan, koska parisuhteessa molempien käyttäytyminen vaikuttaa eli pelkästään sinun muuttumisesi voisi saada tilanteeseen parannusta. Jos et enää suostu olemaan vain turvallinen ja seksitön puoliso, vaan odotat häneltä aikuisen naisen vastuullisuutta selvittää tilannetta, terapia varmasti auttaa sinua kysymään oikeita kysymyksiä sekä vaimoltasi että itseltäsi. Olen itsekin ollut terapiassa, siellä ajatukset lähtevät uusille urille. Päätösten tekeminen selkiyttävien keskustelujen jälkeen on helpompaa, olivat päätökset mitkä hyvänsä.
Lasten takia ja muutenkaan ei kannata hätiköidä. Tuskin vaimosi olisi kanssasi naimisissa ja olisi tehnyt lapsia, ellei hän välittäisi sinusta. Mutta nykyinen tilanne on vain hänelle hyvä, hän ei kaipaa seksiä, seksuaalinen läheisyys on hänelle vaikeaa, siksi hän ei halua siihen muutosta eli terapiaa.
Totta tuo terapiajuttu, pitänee alkaa selvittelemään että miten sinne pääsisi, kunnassamme on ilmainen perheterapia sitä tarvitseville, sieltä voisin alottaa.
Tekisi mieli käydä siellä vaimolta salaa, mutta toisaalta jos hän tietää, se saattaisi laittaa niitä harmaita aivosoluja liikkeelle!?
Olen 95% varma siitä, että vaimosi kiinnostus terapiaa kohtaan kasvaa, jos et edes pyydä häntä mukaan :) Hän on ehkä tottunut sinun olevan tietyssä roolissa, hän itse on se perässä vedettävä. Meillä nuo roolit menivät ihan uusiksi terapiassa ja pääsin aika nopeasti jonon ohi, koska on pieniä lapsia. Onnea matkaan ja viisaita ratkaisuja toivotan koko perheelle. Valoa kohti.
Seurakunnilla on myös asiaan vihkiytyneitä henkilöitä ja aikoja paremmin. Kaikki ei kylläkään ole hyviä, jos terapeutti tökkii pahasti kummalle vaan kannattaa etiä uusi.
Kuunnelkaa Erinin biisi: (idiootit naiset), siinä on todella hyvä sanoma Kaikille naisille jotka hyysää miehiä, mitä käy!
Mä rohkenen kyllä epäillä tota mielenkiinnon heräämistä, Vaikka hyvähänse niin olis. Toi perässä vedettävä sopii paremmin muhun, vaimo sopii kaikki vierailut ym, ja mä vaan tuun niihin mukaan mahdollisuuksien mukaan. Mutta tässä asiassa koen nyt olevani se veturi, se, että onko mulla perässä yhtään vaunua, on vielä arvoitus!