mieheni on pettänyt minua jo useamman vuoden (jäänyt kiinni pari kertaa) harrastanut yhden illan panoja urakalla... sattuneesta syystä emme kuitenkaan ole eronneet, ja mies on vannonut rakkauttaan ja uskollisuuttaan hamaan hautaan asti... tiedän että on tyhjiä lupauksia.
se mitä en ymmärrä... minulla on nyt ollut suhde puolivuotta erääseen mieheen, kaveri/panosuhde, viihdymme yhdessä ja lisäksi harrastamme loistavaa seksiä, mies tietää etten eroa, eikä tässä mitään parisuhdetta olla kumpikaan leipomassa (mies on kyllä sinkkku, ja on sovittu, että jos löytää naisen josta aidosti kiinnostuu, loppuu tämä meidän juttu siihen)
no en ole tätä juttua viitsinyt sen kummemmin edes salailla, ja nyt mieheni sitten tajusi mitä on meneillään... no siitähän soppa syntyi, raivoa, huorittelua, itkua, parkua, miten olen rikkonut hänen sydämensä jne. (tunnistan kyllä kaikki tunteet mitä hänessä näen, ne samat mitä minä tunsin kun hän jäi ensimmäisen kerran kiinni pettämisistään) mutta miksi? ei itse ole halunnut minua vuosiin, koska en täytä hänen ulkoisia kriteerejään (on sen muistanut riittävän usein kertoa ihan suoraan), miksi ei sitten salli minulle rakastajaa, kun hänelle se kuitenkin on sallittava... en ymmärrä... en aio silti erota, nakatkoon pihalle jos haluaa, mutta en minä ilmaiseksi lähde, vaan vien mennessäni puolet, sen mikä minulle kuuluukin.
kaduttaa kaikki ne vuodet, kun olen madellut petturin jaloissa, yrittänyt saada hänet kiinnostumaan itsestäni uudelleen, hepeneillä ym. miksi, saadakseni niitä kurjia, jopa kivuliaita pika-panoja. tunnen vihdoin eläväni uudelleen, miehen käsissä joka tietää mitä naiselle tehdä, haluaa antaa sen tyydytyksen tunteen myös naiselle...
no, en ole enää parempi kuin mieheni, samanlainen petturi, mutta eipä hän kummempaa ansaitsekkaan...sitä saa mitä tilaa.
se mitä en ymmärrä... minulla on nyt ollut suhde puolivuotta erääseen mieheen, kaveri/panosuhde, viihdymme yhdessä ja lisäksi harrastamme loistavaa seksiä, mies tietää etten eroa, eikä tässä mitään parisuhdetta olla kumpikaan leipomassa (mies on kyllä sinkkku, ja on sovittu, että jos löytää naisen josta aidosti kiinnostuu, loppuu tämä meidän juttu siihen)
no en ole tätä juttua viitsinyt sen kummemmin edes salailla, ja nyt mieheni sitten tajusi mitä on meneillään... no siitähän soppa syntyi, raivoa, huorittelua, itkua, parkua, miten olen rikkonut hänen sydämensä jne. (tunnistan kyllä kaikki tunteet mitä hänessä näen, ne samat mitä minä tunsin kun hän jäi ensimmäisen kerran kiinni pettämisistään) mutta miksi? ei itse ole halunnut minua vuosiin, koska en täytä hänen ulkoisia kriteerejään (on sen muistanut riittävän usein kertoa ihan suoraan), miksi ei sitten salli minulle rakastajaa, kun hänelle se kuitenkin on sallittava... en ymmärrä... en aio silti erota, nakatkoon pihalle jos haluaa, mutta en minä ilmaiseksi lähde, vaan vien mennessäni puolet, sen mikä minulle kuuluukin.
kaduttaa kaikki ne vuodet, kun olen madellut petturin jaloissa, yrittänyt saada hänet kiinnostumaan itsestäni uudelleen, hepeneillä ym. miksi, saadakseni niitä kurjia, jopa kivuliaita pika-panoja. tunnen vihdoin eläväni uudelleen, miehen käsissä joka tietää mitä naiselle tehdä, haluaa antaa sen tyydytyksen tunteen myös naiselle...
no, en ole enää parempi kuin mieheni, samanlainen petturi, mutta eipä hän kummempaa ansaitsekkaan...sitä saa mitä tilaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitä tuollaisesta suhteesta saa muuta kuin pahaa oloa, mitä järkeä jatkaa?
Timo ja Minna
ei mikään minna, vaan Timo ja T'''' :D
Minä ymmärrän miestäsi täydellisesti.
Sinähän elät alistettuna pettävän, mustasukkaisen, manipuloivan narsistin kanssa! Narskua ei kiinnosta, jos nainen ei sängyssä nauti, päinvastoin, se on hyvä paikka vähän lisää henkisesti alistaa ,alistavat naisia myös torjumalla itse seksin haukkumalla, naista ei-haluttavaksi, ja samaan aikaan naivat itse muita. Ja olet ollut hyvin manipuloitu, kun oikein olet anellut narskun jalkojen juuressa...
Hyvä että kostoksi petit, opit tässä käryssäsi että narsistin kodissa säännöt ovat hyvin yksipuoliset. Narsisti saa fuskata ja pettää ja valehdella. Muut saavat tehdä vain mitä narsisti sanoo ja käskee.
Taitavasti alistavat henksen valtansa alle. -> Lähde jo.
Sanopa yksikin hyvä syy jatkaa avioliittoasi ?
raha, yhteinen yritys, pelko yksin jäämisestä, yhteiset ystävät jne. näitä "syitä" riittää... suurin on ollut ehkä tuo pelko että jään loppuelämäkseni yksin, pikkuhiljaa nyt viime päivien kohtauksia kuunnellessa, on mieleen tullut ajatus erosta, jospa lähdenkin, uusi alku jossain muualla (erossa saan sen verran massia että uudelleen aloittaminen on rahallisesti helppo) toki siinä menisi sitten yritys.... mutta jospa sittenkin
Toivottavasti ei....teidän yhteinen yritys ei ole pahimman tason 'narskufirma', eihän? Sellainen tarkoittaa että luottotiedoton tai varaton narsku on saanut kumppaninsa uskomaan yrittäjäkykyihinsa ja takaamaan firmat lainat. Narsku itse on toimitusjohtaja, joskus uhri, firman lainojen takaaja, ei itse ole firmassa edes millään tavoin töissä, eikä voi/saa seurata firman rahaliikennettäkään. Nasku porhaltaa kovalla kiireellä "työmatkoilla" eli naisissa, ja loulta firma menee konkkaan, koska ei narsku työtä tee, hän lähinnä ryyppääja nai, ja lainat kaatuvat uhrin maksuun.
olen itse firmassa varsin aktiivisessa roolissa, ja tiedän firman taloudellisen tilanteen. meillä on myös yhteiset pankkitilit, talot, autot jne. eli ei, ei ole narskufirma. toki harmittaa menettää kaikki minkä eteen on töitä tehnyt, mutta ehkä se ei olekkaan niin kamalaa aloittaa alusta... ja uskon että voi se rakkauskin lopulta minullekkin löytyä, vaikka en miehelleni koskaan riittänyt/kelvannut, ehkä jollekkin toiselle kuitenkin :)
Hmm... Pelko yksin jäämisestä = pelkoa olla yksin itsensä kanssa, yksin omien ajatustensa kanssa. Omasta erosta on jo muutama vuosi enkä ole missään vaiheessa pelännyt yksin jäämistä. Kysyntää olisi, mutta sen verran sain siipeeni entisessä liitossani, että olen pitänyt miesväen "käsvarren mitan päässä". Viihdyn omissa oloissani vastapainoksi työlleni, jossa kohtaan paljon ihmisiä. Minulla on ystäviä, joiden kanssa tuulettaa ajatuksiaan silloin, kun huvittaa. Kun kohtaa omat ajatuksensa ja pelkonsa ja huomaa, ettei se niin kamalaa olekaan, alkaa olla valmis uuteen... On se sitten itsellistä elämää tai uuden parisuhteen tavoittelua. Pieni tuumaustauko eron jälkeen ilman pakkoa testata saman tien kelpuutaan on "terveellistä" - ja todennäköisyys sille, että kaadat uuden kumppanisi niskaan edellisen parisuhteen "pas-ko-ja" pienenee hieman.
Eroa niin pian kuin mahdollista! Teillä tällä palstalla ei näytä olevan mitään tietoa siitä mitä on tasapainoinen suhde.
Kuka sinä olet kehoittamaan ihmisiä eroamaan??! Terapia olisi oikea kehoitus! Veikkaampa ettet itse olenkaan parisuhteessa!
Jaa...mikä on parisuhteen tasapaino? Eikös suhde ole "tasapainoinen" tavallaan, jos siinä on kaksi menestyvää ja aktiivista yrittäjäluonnetta, jotka molemmat pettävät toisiaan....
en mielestäni ole missään vaiheessa kehunut parisuhteemme olevan "terve", "tasapainoinen", "hyvä" tai mitään muutakaan, olen vain todennut, että sattuneesta syystä tässä yhä ollaan.
ymmärrän kyllä ettei yksinjäämistä pitäisi pelätä, eikä se pitäisi olla ratkaisevassa asemassa eropäätöstä tehdessä, pitäisi ymmärtää kunnioittaa itseään ja lähteä huonosta suhteesta jne. mutta en voi sille mitään että pelko on olemassa, se vain on ja pysyy