Eli olemme pokaystävämme kanssa seurustellut jo hieman yli 3 vuotta ja kohta oltu vuoden jo kihloissa. Molemmat rakastamme toisiamme mutta en tiedä riittääkö se. Hän on pettänyt minua kerran ja valehdellut minulle ja jäänyt siitä AINA kiinni. Minun on tosi vaikeaa päästää häntä kavereidenska kanssa mihinkään kun en edes oikein tunne hänen kavereitaan... Olen todella mustasukkainen mutta mieheni ei. Sanon asioita ja sitten mietin jälkeenpäin ja sitten kaduttaa. Olen liian tempperamenttinen ja onnistun aina suututtamaan kultani ja sitä en halua tehdä. Kaikki vanhat riidat on jo sovittu ja ne ei minua enää edes kalvaa. Viimeisin riita tuli kun hän ei suostunut kertomaan missä menee kaverinsa kanssa (halusi kuulemma testata). Suutuin tästä hänelle ja siitä sitten saatiinkin soppa. On vaikea luottaa kun ei edes tiedä että kertooko rehellisesti kenen kanssa on kun ei olisi ensimmäinen kerta kun tästä valehtelee. Viime riidassa hän sanoi puhuneensa totta mutta ei kertonut koska luuli etten usko. Minusta tuntuu että hän ei uskalla kertoa rehellisesti koska pelkää että suutun. Enemmän suutun valehtelusta ja epärehellisyydestä! Auttakaa!! Kumpikaan ei halua erota mutta kumpikaan ei myöskään jaksa tällaista.
Mustasukkaisuus + äkkiöikaisuus+ suorasanaisuus = ei hyvä!
Nainennnn_
5226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pahoittelen kirjoitusvirheitä!
jos hän välittäisi sinusta oikeasti, hän ei olisi pettänyt eikä valehdellut
Menisitkö sinä sitten jakamaan elämänviisauksias muualle??? Oot kaikki muutkin keskustelut tähän asti myrkyttäny.
Ensinnäkin, kun rakastaa toista, häntä ei halua tehdä mustasukkaiseksi (miehesi "testasi" kakaramaisesti sinua).
Toiseksi, "hän on AINA jäänyt valheesta kiinni" kuinka paljon hän on sinulle oikein valehdellut?!?! Vain tunteeton ääliö jättäisi asioita kertomatta, jos tietää, että valhe saa sinut tolaltasi. Mies ei siis kunnioita sinua tämänkään asian suhteen.
Sanoisin, että luottamus väliltänne on mennyttä. Miehesi valehtelee ja satuttaa, ja sinä taas kärsit mustasukkaisena miehesi takia, joka ei ilmeisesti ole valmis rakentamaan pettämisellään rikkoutunutta luottamusta. Tuosta suhteesta ei kyllä hyvää seuraa.
Hei!
Jos miehesi pettäminen olisi todella sovittu ja menneisyyttä suhteessanne, et todennäköisesti vartioisi, missä hän menee ystäviensä kanssa?
Suosittelen istumaan alas (silloin kun se sopii molemmille) ja keskustelemaan tilanteesta. Koska selvästikin luottamus puuttuu suhteestanne. Ymmärrän myös miestäsi; valehtelisin varmaan itsekin vain periaatteesta jos minulle oltaisiin soittelemassa joka välissä ja kysymässä, missä olen.
Mikäli miehesi ei halua keskustella kanssasi asiasta vakavasti (hän on kuitenkin pettänyt), on mahdollista, ettei hän niin tosissaan suhteessanne oikeasti ole. Tällöin voisi olla paras jatkaa itsekin eteenpäin.
Mielestäni (vain minun mielipiteeni) parisuhteessa ei pitäisi joutua "vartoimaan" toista osapuolta. Kummankin tulisi kertoa, jos on menossa esim. kaverien kanssa ulos ja olla edes jossain määrin tavoitettavissa. Tämän pitäisi riittää, koska oletus on, että toinen ei petä eikä halua pettää.
Totuus on, ettet voi estää miestäsi pettämästä, eli sinun täytyy vain oppia luottamaan.
P.S. Jos soittelet miehellesi hyvinkin usein hänen ollessa kavereidensa kanssa, osoitat hänelle, ettei hänen tarvitse tehdä mitään saadakseen jakamattoman huomiosi.