Mies muuttunut etäiseksi

Kyllä se niin taitaa olla, ikävä kyllä. Tunteet haalistuu, kun ei tavata, ja vähitellen suhteesta on jäljellä ystävyys, jos sitäkään. Kaukosuhde vaatii toimiakseen tiivistä yhteydenpitoa, mikä pitää yllä sitä tunnetta että toinen todella välittää.

Kaukosuhde voi kestää, ei se itsestään kuole paitsi jos sen antaa kuolla. Itse olen ollut kaukosuhteessa pari vuotta ja pisin aika tapaamisten välillä on ollut puoli vuotta. Tunteet ei ole ainakaan toistaiseksi haalistuneet vielä mihinkään, pikemminkin päinvastoin.

Kyllä se riippuu ihan siitä, että jaksaako suhteeseen oikeasti paneutua. Pitäisi puhua joka päivä vaikka vain chattailemalla skypessä. Kommunikaatio on on erityisen tärkeää varsinkin juuri kaukosuhteessa, ja suhteen eteen on tehtävä ehkä tavallista enemmän työtä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että keskustelujen tulisi olla koko aika täynnä kaipausta ja siirappia, eihän lähisuhteessakaan näin ole.
Oma elämä, oli se kuinka tylsä, on hyvä aihe. Ja jos se alkaa kyllästyttää, puhukaa jostain muusta, ihan mistä vaan. Rajaa sille ei periaatteessa ole, pääasia että teillä on hauskaa. Jos ette pysty pitämään yllä keskustelua näin, miten pystyisitte siihen kasvokkain jos suhde joskus muuttuisi lähisuhteeksi?
Jos ei muuten niin sopikaa vaikka tietty aika päivästä jolloin te puhutte tai viestittelette, joka päivä.

Aloittajalta kysyisin, että oletteko koskaan nähneet tosielämässä? Onko suhde aina ollut kaukosuhde? Kauanko olette olleet yhdessä ja onko teillä suunnitelmia jossain vaiheessa elämää muuttaa yhteen?

Yrittäkää tavata niin usein kuin mahdollista ja mieluiten pidemmän ajan kuin vain viikonlopun tai jotain sinnepäin. Pidemmätkin erossaolot kestää kun tietää että saa olla yhdessä kullan kanssa kauemmin.
Keskustelkaa myös ihan rehellisesti tulevaisuuden suunnitelmista, kaukosuhteeseen harvemmin lähdetään "vain huvin ja urheilun vuoksi" joten molemmat osapuolet varmasti odottavat jotakin isompaa. Niitä suunnitelmia on myös kiva ajatella aina kun ikävä kasvaa liiaksi tai alkaa epäilyttää.

kyllähän kaukosuhde ihmisiä etäännyttää toisistaan jos ei ole vuosia jo rakennettu yhdessä tätä ennen suhde ERITTÄIN vakaaksi

Minullakin sama tilanne....ei soitella tai viestitellä päivittäin, kuin minun aloitteesta. Muutto samaan kaupunkiin ei ole mahdollista, ainakaan vielä.
Joka kerta kuitenkin kun tavataan on se ihanaa ja mieskin näyttää sen!
mutta silloin kun olemme omissa kaupungeissa,, toiseen on vaikea saada samanlaista "yhteyttä", jutellaan vaan kuulumiset nopeasti ym.....ellen sitten rupea kyselemään itse..

Tuntuu että mies vaan etääntyy pikkuhiljaa silloin kun emme ole yhdessä. Yhteydenpito tapaamisten välillä muuttunut. Tahtoisi vaan pysäyttää..

Ei kaukosuhde onnistu.
Varsinkaan ei voi aloittaa yhtään mitään siten että ollaan eri maissa tai varsinkaan kulttuureissa.
Kaikkein naurettavinta on nuori kehitysmaalainen mies ja vanha maho nainen.
Hyväksikäyttöä puolin ja toisin.

Kaukosuhde kestää muutaman vuoden, hyvät muistot jäävät,lopuksi jää vain ystävyys.

Kaukosuhde kestänyt 15 vuotta.
Kun on matkaa, toisen arvo säilyy ja ihminen on entistäkin tärkeämpi.
Hyvin menee.

Kaksikymmentä vuotta kaukosuhdetta nyt takana miehen ulkomaantyön tähden (Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa). Pisimmillään ollaan oltu erossa 8kk ja joskus on mennyt jopa 3 viikkoa, ettei ole pystynyt soittamaan tai lähettämään sähköpostia. Lasten ollessa pieniä se oli aika raskasta aikaa. Viimeiset kolme vuotta olen ollut niin paljon yksin, henkisesti siis, että olen hakemassa eroa nyt. Kaukosuhteet vaativat todella paljon pitkässä juoksussa; suhteessa on oltava on oltava luottamusta, mutta se edellyttää myös suurta itsenäisyyttä osapuolilta. Etäisyys ja pitkät erot kasvattavat erilleen ajan kanssa, jos ei tsemppaa ihan hirveästi ja siihenkin ikävä kyllä väsyy.

Valitettavan usein kaukosuhde mahdollistaa myös kaksoiselämän. Ei ihminen välttämättä tee sitä tahallaan, tilanne vain ajautuu siihen.
Itse jaksoin kaukosuhteessa vuoden päivät. Mieheni oli toisella paikkakunnalla töissä ja hyvinkin pian huomasin, miten turhistakin asioista pystyi riidan järjestämään, ettei tarvinnut tulla luokseni viikonlopuksi. Silti hän oli äärettömän mustasukkainen minun tekemisistäni ja ystävistäni. Hän sai kuitenkin pitää omat naispuoliset ystävänsä, koska välttelin riitojen syntymistä.
Erostamme on jo toista vuotta, silti jaksaa pommittaa viesteillään. Nyt minä olen se nainen, johon hän haluaisi seksisuhteen.