Olen kyllästynyt mieheeni. Hänen naamansa ärsyttää, hänen tapansa tehdä asioita ärsyttää, kokoajan tekee mieli valittaa enkä enää jaksa. Menetän hermoni jatkuvasti..
Luin vanhalta keskustelupalstalta jo aiheesta, mutta sinne nyt on turha enää kirjoitella, tuskimpa vastausta löytyy.
Siellä neuvottiin, että tutki itseäsi, vietä itsesi kanssa enemmän aikaa ja etsi hyviä puolia itsestäsi, se auttaa. Olen tehnyt tätä jo, sillä sattuneista syistä olemme eläneet hetken aikaa kaukosuhteessa, näemme n. viikon välein, joskus kahden joskus kolmen..
Mutta tutkiessani itseäni ja toteuttaessa itseäni enemmän kuin ennen, minusta alkaa tuntua tämän kyllästymisen ja ärtymisen kaverina, että olenkin melko mahtava tyyppi ja ettei tuo mies minua ansaitsekkaan nyt kun olen tajunnut kuinka hieno ihminen olen ja mihin pystyn?
Tämähän on täysin päinvastainen tulos sille mitä on toivottu? Tarkoituksenani on kuitenkin ollut se, että "rakastuisin" uudestaan mieheeni (vaikka häntä rakastankin), ja liekki syttyisi uudestaan, jaksaisin olla hänen kanssaan ilman, että tarvitsisi erikseen miettiä sitä aiheena joka täytyisi vain jaksaa..
Välillä kaipaan hurjasti mieheni läheisyyttä ja hellyyttä, mutta kun hän saapuu paikalle ja alamme hellimään toisiamme, minulle kasvaa kunnon 2 metrinen kyrpä ottaan ja alkaa ihan kunnolla v*tuttamaan, että hän tekee tuonkin taas väärin.
Voin vain kuvitella kuinka pahalta miehestäni tuntuu.. ei tälläistä kenenkään tarvitsisi katsella. Ihan kamala tilanne itselläkin kun en tiedä mitä tekisi! Muistan sen hetken kun olin onneni kukkuloilla ja pistin pikkurillillä korvan taakse muistiin, että Muista sinä rakastat tätä miestä ja hän on ihana ja sinä olet onnellinen. Nyt muistelen sitä ja koitan uskoa sen edelleen, mutta vaikeaa on..
Onko kenelläkään samanmoisia kokemuksia tai vinkkejä mitä pitäisi tehdä?
Luin vanhalta keskustelupalstalta jo aiheesta, mutta sinne nyt on turha enää kirjoitella, tuskimpa vastausta löytyy.
Siellä neuvottiin, että tutki itseäsi, vietä itsesi kanssa enemmän aikaa ja etsi hyviä puolia itsestäsi, se auttaa. Olen tehnyt tätä jo, sillä sattuneista syistä olemme eläneet hetken aikaa kaukosuhteessa, näemme n. viikon välein, joskus kahden joskus kolmen..
Mutta tutkiessani itseäni ja toteuttaessa itseäni enemmän kuin ennen, minusta alkaa tuntua tämän kyllästymisen ja ärtymisen kaverina, että olenkin melko mahtava tyyppi ja ettei tuo mies minua ansaitsekkaan nyt kun olen tajunnut kuinka hieno ihminen olen ja mihin pystyn?
Tämähän on täysin päinvastainen tulos sille mitä on toivottu? Tarkoituksenani on kuitenkin ollut se, että "rakastuisin" uudestaan mieheeni (vaikka häntä rakastankin), ja liekki syttyisi uudestaan, jaksaisin olla hänen kanssaan ilman, että tarvitsisi erikseen miettiä sitä aiheena joka täytyisi vain jaksaa..
Välillä kaipaan hurjasti mieheni läheisyyttä ja hellyyttä, mutta kun hän saapuu paikalle ja alamme hellimään toisiamme, minulle kasvaa kunnon 2 metrinen kyrpä ottaan ja alkaa ihan kunnolla v*tuttamaan, että hän tekee tuonkin taas väärin.
Voin vain kuvitella kuinka pahalta miehestäni tuntuu.. ei tälläistä kenenkään tarvitsisi katsella. Ihan kamala tilanne itselläkin kun en tiedä mitä tekisi! Muistan sen hetken kun olin onneni kukkuloilla ja pistin pikkurillillä korvan taakse muistiin, että Muista sinä rakastat tätä miestä ja hän on ihana ja sinä olet onnellinen. Nyt muistelen sitä ja koitan uskoa sen edelleen, mutta vaikeaa on..
Onko kenelläkään samanmoisia kokemuksia tai vinkkejä mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olette kasvaneet erillenne. Mikään vanha ei voi koskaan palata takaisin, koska elämä menee aina eteenpäin, ja muutoksia tulee väistämättä.
Rakkauden tunne ei tule pakottamalla, vaan luonnostaan, jos sille on edellytykset. Edellytyksenä ainakin on, että olette ajatusmaailmoiltanne samankalataisia, tunnette yhteenkuuluvuuttaa sanomattakin, viihdytte hyvin yhdessä ja tunnette hyvää oloa toistenne läsnäollessa.
Et kerro kuinka kauan olette olleet yhdessä? Jos muutaman kuukausi vasta ja tulee tuollaisia fiiliksiä niin turha jatkaa suhteessa. Mutta jos useampia vuosia niin se on "vaan" eräs kriisi parisuhteen elämänkaaressa: Toisen naama vi-tuttaa-kriisi.
Tietysti kaikki tuo sinun ei-tahdonmukainen etääntymisajattelu hänestä voi olla ihan tervettä itsesuojeluvaistoakin.
Yks on varma asia: Se menee ohitse. Taustalla voi olla mitä ihmeellisimpiä syitä esim. menneisyydestäkin mitkä voi vaikuttaa tuohon asenteeseesi/ärtymykseen ukkoasi kohtaan.
Muista että toista et voi muuttaa. Ainoastaan itseäsi. Eli kokeile vaikka muuttaa näkökulmaa mieheesi. Katso tilannetta toisesta näkökulmasta.
Olemme olleet yhdessä n.3 vuotta.
Jatkuva erossa oleminenkin lakkaa pian, toivon että se helpottaa.
Joku sanoi viisaasti, että jotta oppisi arvostamaan omaa parisuhdettaan ja elämäänsä, tulisi menettää kaikki mitä nyt omistaa. Sen jälkeen olisi varmaan hieman eri ääni kellossa..
Kuitenkin sitä miettii, että tyytyäkkö tähän mikä on ja paranee mahdollisesti, vai onko minulle varattu jotain parempaa? Mikä on parempaa? Ovatko muut tyytyneet siihen mitä ovat saaneet? Pelkään, että jossain vaiheessa elämääni tajuan että olen hukannut aikaani, kun olisin voinut olla vapaa tai onnellisempi.. Kuitenkin rakastan miestäni ja hänessäkin on virheitä ja hän tekee väärin asioita jotka itse tiedostaa ja tahtoo muuttua. Mutta onko jossain sellainen henkilö kenestä ei tekisi edes mieli muuttaa mitään?
Sekavaa..
Ap.
Tuntemuksesi ovat normaaleja, eikä sinun ole mikään pakko jatkaa suhdetta, jossa et viihdy. Rakkaus ei velvoita olemaan yhdessä.
Teet väärin, kun kasaat muutosvaatimuksia miehesi niskaan. Hän saa siitä turhan sielunvamman. Elämä ei ole niin kivaa, kuin kuvittelet ja toivot, mutta se ei ole miehesi vika. Jos rakastat häntä, pohdi enemmän sitä, miten hän voisi olla onnellisempi.
Kukaan ei tiedä, tuletko eron myötä onnellisemmaksi vai onnettomammaksi. Tuttavani jätti miehensä ja katkeroitui, kun mies löysikin heti uuden onnen.
Varmasti jossain on henkilö, josta et haluaisi muuttaa mitään - et ainakaan ensimmäisten muutamien kuukausien aikana. Suhteen pidetessä tulee jotain, aina.
Omassa mietinnässä on sitten se, onko ärsyttäviä asioita liikaa, ja miten niihin ylipäänsä suhtautuu. Siinä ei oikein kukaan muu voi auttaa.
Et ole rakastunut mieheen, etkä saa sitä takaisin. Eroon tuo päättyy varmaan. Miksi menit yhteen hänen kanssaan? Luulit erilaiseksi. Joku päätti rakkauden. Olette ehkä erilaisia, tai väärinkäsityksiä on paljon.
Miksi kiusaat itseäsi ja häntä yrittämällä väkipakolla, vaikka suhde on loppu. Asu erillään. Selvitä parisuhdeneuvojalla asiaa miehen kanssa, jos omatunto painaa. Keskenänne homma menee enemmän solmuun.
Ehkä kommunikaationne ja rytminne on täysin erilaista. Ja onko sinun tapasi tehdä asiat ainoa oikea? Olisiko parempi että sinulla on oma asunto, ei mene mikään väärin. Mies tekee taas omassaan omalla tavallaan. Oletko liian nopea? Vai mies hidas sinun nopeuteesi? Eri arvomaailma? Mitään yhteistä?
Onko hän komea vai valitsitko vähemmän komean? Siksi ärsyttää lisää? Johonkin et ole tyytyväinen hänessä. Mihin kaikkeen et ja mihin olet.
onko sulla kaikki muut asiat elämässä kunnossa? työstressiä masennusta? yms. joskus oma kriisi purkautuukin pahana olona puolisoa kohtaan vaikke se loisi hänen vikansa.