Near Death Experience

ninkkö

Ajatelkaa eliöitä elämän alkuaikoina. Niiden elämä perustui "tarpeet-ulkoiset ärsykkeet-vastaanotto-toiminta" tyyliseen alkukantaiseen toimintaan. Eli ravinto lähetti tietty viestejä, jotka eliö tulkitsi ja sen perusteella sai hankittua ravintoa. Alkukantaisen elämän ainoat tarkoitukset oli selviytyä ja uusiutua.

Vähitellen luonnon omille ärsykkeile altistuessaan eliöiden ärsykkeiden vastaanottokyky kehittyi. Eliöt altistuivat valolle, kosketukselle, ilmalle/hajuille, kuumalle, kylmälle jne. Vähitellen eliöiden reagointi eri ärsykkeille voimistui. Eliöiden toiminta alkoi laajentua ja monimutkaistua ulkoisten ärsykkeiden määrän ja laadun mukaan.

Vähitellen eliöille alkoi syntymään alkeelliset aivot. Tämä "keskus" oli paikka, jossa eliöt alkoivat tulkita ja käsitellä saatua tietoa. Ennen silmiä eliöiden "iho" ja erilaiset tuntoelimet reagoivat valoon, jolloin alkoi syntymään ns. vuorokausirytmi. Mitä herkemmäksi valon havaitseminen tuli, sitä monimutkaisempaa valoviestintää eliöt pystyivät tulkitsemaan. Samoin kävi haju, maku ja tuntoaistin kanssa.

Erilaisten ulkoisten ärsykkeiden vastaanottokyky, niiden monimutkaisuuden tulkitseminen ja saadun tiedon käsittely sai aikaan sen, että elämänmuodot alkoivat tulla koko ajan voimakkaammin tietoiseksi ympäristöstään. Ts. näkö, kuulo, tunto, haju ja maku antavat informaatiota ympäristön tapahtumista, jotka elämänmuoto kykenee kokoamaan aivoissa kokonaisuudeksi, eli TIETOISUUDEKSI. Elämänmuoto on siis tietoinen ympäristöstään.

Aluksi aivot oli pelkästään alkeellinen "ruokatutka" ja vähitellen aivot kehittyivät jokaisen elämänmuodon omien käyttäytymismallien mukaan. Syntyi saalistajat ja saaliit, lihansyöjät ja kasvinsyöjät jne. Käyttäytymismallin mukaan eri aistit kehittyi eri tavalla. Saalistaja esimerkiksi sai eteenpäin suuntautuvan näkökentän kun taas saaliseläinten silmät kehittyivät pään sivuille näkökentän laajentamiseksi. Näin syntyi erilaiset roolit maan päälle.

Tietoisuus on siis evoluution tuote, joka on syntynyt aivojen kehittymisestä sekä kyvystä vastaanottaa ympäristön monimutkaista tietoa ja aikaansaada tiedon laadun mukaista toimintaa.

Kuolemanrajakokemukset perustuu puhtaasti siihen, että vaikka ulkosten ärsykkeiden vastaanotto ja käsittely on päättynyt, niin pitkäkestoiseen muistiin tallentunut tieto jatkaa vielä hetken olemassa oloaan, kunnes sammuu aivojen sähkökemiallisen toiminnan pysähtyessä. Kyse on samasta asiasta kun ihminen näkee unia. Esimerkiksi koe, jossa ihminen laitetaan tankkiin kellumaan, jossa hän ei näe eikä kuule eikä juurikaan tunne mitään, niin hänen aivonsa alkavat tuottamaan unikuvia, paljastaa paljon aivojen toiminnasta ärsykkeiden puuttuessa. Kun ihminen vaipuu uneen, niin aivot alkaa tuottaa unikuvia. Kun sydän pysähtyy ja tietoisuus ulkomaailmaan häviää, niin silloinkin hänen aivonsa vielä hetken tuottaa unikuvia ulkosten ärsykkeiden puutteen vuoksi. Poislukien tietenkin tilanteet, jossa aivot on tuhoutuneet täysin.

Kun ihminen elvytetään näiden unikuvien näkemisen aikana, niin hänen kerrotaan saaneen kuolemanrajakokemuksen. Jos mietit, millaisia unia voit nähdä, niin samanlaisista unikuvista elvytetytkin kertovat. Lähes kaikkien kokema valotunnelikokemus on selkeä osoitus siitä, mitä tapahtuu kun ulkoiset ärsykkeet lakkaa ja aivokemia luo oman "ulottuvuuden" ilman tietoisuutta ulkoisesta maailmasta. Esimerkiksi pilottien sentrifugissa juuri tajunnanmenettäneet pilottikokelaat ovat kuvailleet kulkeneensa valotunnelissa.

Kun ihminen kuolee, eli aivot ei kykene enää vastaanottamaan ja käsittelemään ulkoisia ärsykkeitä, hän menettää tietoisuutensa. Tästä kaikesta tieteellisestä näytöstä johtuen sielun olemassaolo on kyseenalainen.