Oon 27-vuotias helsinkiläinen mies ja alkanut ajoittain tuntemaan oloni yksinäiseksi. Parisuhde löytyy, mutta sillä ei voi koko ihmissuhdetyhjiötä täyttää ja toisella on omakin elämä, omat kaverit ym. Aina olisin tervetullut hänen kaveriporukkaansa, mutta kun se on hänen ja olisin vaan vieras. Ja kun puheenaiheet ja kiinnostuksenkohteet ei täsmää lainkaan.
Hyviä kavereita löytyy, mutta kaikilla on jo omat parhaat kaverinsa ja kaveriporukkansa, perhettäkin ehkä ja ylipäätään oma elämä, josta mun on vaikea saada aikaa. Tuntuu kurjalta sopia tapaamisia monen päivän päähän ja niissä on aina jotain ohjelmaa, syömistä, juomista, lenkillä käyntiä tai jotain. Sellasta järjestämällä järjestettyä.
Ma kaipaan omaa parasta kaveria. Ihan vaan hengailuseuraa, juttuseuraa, leffankatteluseuraa, terassille, kahville, puistoon, lenkille. Olisi kiva kun voisi vaan soittaa jollekulle ja pyytää käymään tai jonnekin ulos eikä tarviis olla mitään ohjelmaa - ihan vaan olemista ja juttelua. Tuntuu että kaikki haluaa aina jotain tekemistä ja mä en jaksa jos on väkinäistä tai järjestettyä.
Huomaan nyt kuulostavani siltä, että haluan vaan apaattisena istua paikallaan ja tuijottaa horisonttiin ja etin siihen seuraksi jotakuta tylsistymään kuoliaaksi :) Mä koen kuitenkin olevani ihan hyvää ja mielenkiintoistakin seuraa. Oon kiinnostunut sitä miten yhteiskunta toimii, työelämästä, tekniikasta, siitä miten ihmismieli toimii, avaruudesta, elämän tarkoituksesta, tykkään kattoa dokkareita ja innostun helposti monenlaisista asioista. Jos sopiva aihe löytyy, niin musta saa keskusteluseuraa tuntitolkulla. Tuntuu että yhtä outoa seuraa on vaan tosi hankala löytää.
Jos joku samanhenkinen tämän lukee, niin laita viestiä: [email protected].
Hyviä kavereita löytyy, mutta kaikilla on jo omat parhaat kaverinsa ja kaveriporukkansa, perhettäkin ehkä ja ylipäätään oma elämä, josta mun on vaikea saada aikaa. Tuntuu kurjalta sopia tapaamisia monen päivän päähän ja niissä on aina jotain ohjelmaa, syömistä, juomista, lenkillä käyntiä tai jotain. Sellasta järjestämällä järjestettyä.
Ma kaipaan omaa parasta kaveria. Ihan vaan hengailuseuraa, juttuseuraa, leffankatteluseuraa, terassille, kahville, puistoon, lenkille. Olisi kiva kun voisi vaan soittaa jollekulle ja pyytää käymään tai jonnekin ulos eikä tarviis olla mitään ohjelmaa - ihan vaan olemista ja juttelua. Tuntuu että kaikki haluaa aina jotain tekemistä ja mä en jaksa jos on väkinäistä tai järjestettyä.
Huomaan nyt kuulostavani siltä, että haluan vaan apaattisena istua paikallaan ja tuijottaa horisonttiin ja etin siihen seuraksi jotakuta tylsistymään kuoliaaksi :) Mä koen kuitenkin olevani ihan hyvää ja mielenkiintoistakin seuraa. Oon kiinnostunut sitä miten yhteiskunta toimii, työelämästä, tekniikasta, siitä miten ihmismieli toimii, avaruudesta, elämän tarkoituksesta, tykkään kattoa dokkareita ja innostun helposti monenlaisista asioista. Jos sopiva aihe löytyy, niin musta saa keskusteluseuraa tuntitolkulla. Tuntuu että yhtä outoa seuraa on vaan tosi hankala löytää.
Jos joku samanhenkinen tämän lukee, niin laita viestiä: [email protected].
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.