Miten miehet käsittelee omat mustasukkaisuuden tunteensa? Tai siis millasia kokemuksia teil on siitä?
Kuulostaapa hölmöltä.... : /
No mut naisilla vaikuttaa olevan niin samanlaisia kokemuksia ja selityksiä, et rupes kiinnostaan kuulla miesten näkökulmia asiaan. Liekö siinä eroa sukupuolten välilä, en tiedä.
Kuulostaapa hölmöltä.... : /
No mut naisilla vaikuttaa olevan niin samanlaisia kokemuksia ja selityksiä, et rupes kiinnostaan kuulla miesten näkökulmia asiaan. Liekö siinä eroa sukupuolten välilä, en tiedä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noh, vaihdetaan akkaa. Sillä se on yleensä hoitunut...
Mulla loppu mustasukkasuuden tunteminen oikeestaan siihen kun lapset synty. Sitä ennen oltiin naisen kanssa kahden ja kytättiin ja härnäiltiinkin toisiamme. Muksujen mukan tuli sit jo muutakin funtsittavaa.
Mustasukkasuutta pyydellään mun mielestä anteeks ihan liikaa. Jokainen tuntee mustasukkasuutta joskus. Sairaalloinen mustis on sit ihan oma lukunsa.
No tota mäkin olen funtsinut usein, et missä se raja sairaalloiseen mustasukkasuuteen mene..? Tuntuu et joillakin on vaan tarve kytätä toista jatkuvasti ja onks se sit jo sitä sairaalloista puolta? Ei se ainakaan normaalilta vaikuta.
Sairaalloista se on silloin kun epäilee toista jatkuvasti eikä pääse siitä tunteesta yli. Nuorena etsitään rajoja, provosoidaan tahallaan ja toisaalta ollaan epävarmoja ja kyttäillään siksikin.
en yleensä seurustele ihmisten kanssa, joista pitäisi olla mustasukkainen
itse kun en koskaan ole turhasta mustasukkainen joten nainen tekee asioita ihan päin helvettiä jos mulle moisia fiiliksiä tulee
esim kyllä se on naisen tehtävä yleisillä paikoilla tehdä muille miehille selväksi, että hän on varattu, jos häntä lähestytään, jos mun pitää alkaa asiaan puuttua niin silloin on menty jo liian pitkälle!
mutta eihän aikuiset hyvä itsetuntoiset naiset tarvitsekkaan sairaalloisesti vastakkaisen sukupuolen huomiota!
Sussa syntyvät tunteet on kylläkin sun omalla vastuullas eikä naisen.
En tiedä haitko pelkästään miesten vastauksia, mutta vastaanpa silti.
Mustasukkaisuus on tunne muiden joukossa ja jonkin verran sitä voi sietää puolin ja toisin, mutta vain ja ainoastaan jollei siitä tule ongelmaa. Liiallinen mustasukkaisuus on sairasta ja väistämättä vääristää parisuhdetta tilaan, jossa lopulta kummatkaan eivät saa henkeä. Asiasta olisi hyvä pystyä myös keskustelemaan avoimesti eli jos pystyy myöntämään toiselle tuntevansa mustasukkaisuutta, voidaan se yhdessä selvittää ennenkuin tunne paisuu kohtuuttomiin mittasuhteisiin.
Mustasukkaisuus johtaa helpolla kyttäämiseen, kontrollointiin, pahimmassa tapauksessa jopa väkivaltaan. Pohjimmiltaanhan kyse on epävarmuudesta, pelosta että menettää toisen tms, vaikka ristiriitaisesti mustasukkainen itse ajaa omalla toiminnallaan toisen kauemmaksi. Itse en kestäisi olla suhteessa, jossa olisin jatkuvan valvonnan ja kontrolloinnin alaisena. Ahdistaa jo ajatuskin...
Kaiken lisäksi mustasukkaisuus on todella ärsyttävää. Joskus muinoin oli tilanne, jossa kuvioissa oli kaksi miestä (en seurustellut kummankaan kanssa tms) ja he saivat toisistaan koomisia mustasukkaisuuskohtauksia. Toinen suuttui kun toinen oli käynyt laittamassa lampun luonani ja ties mitä epäkypsää...
En ole mustasukkaista-tyyppiä, joten ei ole ikinä ollut ongelmia sen kanssa.
Itseasiassa päinvastoin.
Se että EN OLE mustasukkainen on ollut joillekkin kumppaneilleni ongelma. XD
..ongelman pystyy todistettavasti kehittämään asiasta kuin asiasta. ;)