Tällä palstalla kirjoitetaan myös jonkun verran eroista niin ajattelimpa työntää minäkin käteni ketun pesään.
En ole aivan kokeneimmasta päästä parisuhteiden saralla, mutta muutamasta pitempi aikaisesta suhteestani ja ystävieni, myöskin eroon päätyneistä suhteista olen pannut merkille tämän valtavan ns. "elokuva paskan" määrän.
Kokemusta tai kuulopuheita ei ole minulle karttunut miesten osasta tähän mielestäni valtavaan epäkohtaan. Käsittääkseni silti naiset syyllistyvät tähän useammin kuin me miehet.
Tämä ns. "elokuva paska" tarkoittaa sitä kun toinen osapuoli haluaa erota ja toinen ei(ainakin tietämissäni tapauksissa). Näissä suhteissa toisella osapuolella ei ole harmaintakaan hajua että asiat ovat niinkin vakavasti kuin ovat. Sitten alkaa syiden haku. MIKSI?
Elokuva paskaa:
-Musta tuntuu että me ollaan erkaannuttu toisistamme tai jotain.
-Mä en osaa oikein sanoo. Mun täytyy nyt miettiä ihan rauhassa tätä. (Ja senhän tietää ettei vastaus ole ainakaan että palataan yhteen)
-Mä rakastan sua mutta mä en nyt pysty!
ym. ym.
Kertokaa nyt jumaliste joku konkreettinen syy kun eroatte!!
Mikään ei ole niin ahdistavaa ja masentavaa kuin tuollaiset kommentit! Tulee niin pirun syyllinen olo. Miten muutuin? Kuinka ajoin hänet luotani pois? Miksi? En sitä sano etteikö nuo joskus voisi olla tottakin, mutta veikkaisin että ehkä kerran kymmenestä.
Pari kertaa kun on tommosilla kommenteilla jätetty niin kyllä jäytää ison miehen sisintä että raikaa!! Erkaannuttu. PAH!
En ole aivan kokeneimmasta päästä parisuhteiden saralla, mutta muutamasta pitempi aikaisesta suhteestani ja ystävieni, myöskin eroon päätyneistä suhteista olen pannut merkille tämän valtavan ns. "elokuva paskan" määrän.
Kokemusta tai kuulopuheita ei ole minulle karttunut miesten osasta tähän mielestäni valtavaan epäkohtaan. Käsittääkseni silti naiset syyllistyvät tähän useammin kuin me miehet.
Tämä ns. "elokuva paska" tarkoittaa sitä kun toinen osapuoli haluaa erota ja toinen ei(ainakin tietämissäni tapauksissa). Näissä suhteissa toisella osapuolella ei ole harmaintakaan hajua että asiat ovat niinkin vakavasti kuin ovat. Sitten alkaa syiden haku. MIKSI?
Elokuva paskaa:
-Musta tuntuu että me ollaan erkaannuttu toisistamme tai jotain.
-Mä en osaa oikein sanoo. Mun täytyy nyt miettiä ihan rauhassa tätä. (Ja senhän tietää ettei vastaus ole ainakaan että palataan yhteen)
-Mä rakastan sua mutta mä en nyt pysty!
ym. ym.
Kertokaa nyt jumaliste joku konkreettinen syy kun eroatte!!
Mikään ei ole niin ahdistavaa ja masentavaa kuin tuollaiset kommentit! Tulee niin pirun syyllinen olo. Miten muutuin? Kuinka ajoin hänet luotani pois? Miksi? En sitä sano etteikö nuo joskus voisi olla tottakin, mutta veikkaisin että ehkä kerran kymmenestä.
Pari kertaa kun on tommosilla kommenteilla jätetty niin kyllä jäytää ison miehen sisintä että raikaa!! Erkaannuttu. PAH!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä ainakin latelin täydeltä laidalta eron syitä: ei halunnut olla isä, ei kiinnostanut perheasiat, ei kotona olo, ei lapsen kanssa oleminen, ei työ. Exän elämä oli yhtä vali-valia, oltiin lapsen kanssa sitten miten päin tahansa. Ei auttanu parisuhdeterapiat eikä mitkään. Kyllä siinä loppui pinna.
En tiedä oliko siinä hyvä syy, mutta näin kävi.
Voisikos kyse olla esim. keskustelutaidon rajallisuudesta, omien tunteiden käsittelykyvyn rajallisuudesta, vastuunkantamisen pelosta, itseluottamuksen puutteesta, sitoutumisen pelosta jne..? Puolin ja toisin.
Elokuvapaska on näin ajatellen yhtä kelpo selitys siinä missä nuo mainitsemasi kolme muutakin vaihtoehtoa. Edustavat kaikki ihan samaa asiaa: pakenemista.
Mutta eikö parisuhteeseen tarvita aina kaksi osapuolta? Siis eikö isokin mies voi muuttua ja reakoida samanlaiseen käytökseen erilailla ensi kerralla? Eikö isokin mies voi ottaa ja kantaa sen oman vastuunsa asioiden tiettyyn pisteeseen kehittymisessä? Onko aina tömäytettävä pää samaan seinään ja sälytettävä taas vastuu siitä toisen niskaan, että itse heräsi jälleen kerran liian myöhään?
Eikös niin tehdessään filmaa ihan samaa elokuvapaskaa kuin se toinenkin osapuoli?
kuunnella sitä kumppania ennen näitä repliikkejä. Toista ei saa pitää itsestäänselvyytenä vuosienkaan jälkeen. Elokuvarepliikit tulee, kun osapuoli toteaa, ettei kumppani kuuntele, reagoi, kehity jopa muutu (mustasukkaisuus, alkoholismi, väkivalta yms.) Kun ei yhteen sovita niin ei sitten. Siinä ei auta vaikka toinen olisi tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Kummankin pitää olla tyytyväisiä. Kun vastakaikua ei ole niin minkä teet?
>Elokuva paskaa:
-Musta tuntuu että me ollaan erkaannuttu toisistamme tai jotain.
-Mä en osaa oikein sanoo. Mun täytyy nyt miettiä ihan rauhassa tätä. (Ja senhän tietää ettei vastaus ole ainakaan että palataan yhteen) >