Minä riitelen ja minä sovin. Mies vain istuu hiljaa ja enintään urahtaa siinä vaiheessa kun alan muuttua punaisesta siniseksi, jotta vaikenisin.
Eli näin meillä selvitetään asiat.
Olen yrittänyt lempeää keskustelua (ongelmahetkellä ja joskus myöhemmin kun tunteet eivät ole pinnalla), olen kokeillut mykkäkoulua, kylmäkiskoisuutta, huutamista, mököttämistä (emme tapaa esim. viikkoon), mutta mikään ei saa tätä miestä puhumaan.
Joskus tulee "Sori!" tai jopa "Sori, kun oon ollut niin kiireinen/väsynyt/epähuomaavainen." Kyseessä ei ole mitkään vakavat ongelmat vaan lähinnä pikkujuttujen selvittelyä minkä pitäisi kuulua arkipäivään. (Esimerkki: Jompi kumpi on ollut seksuaalisesti haluton. Tai toinen on ollut töiden takia kamalan kiireinen ja muu yhteinen aika on jäänyt vähäiseksi.)
Ainoa minkä minä oikeaksi ongelmaksi lukisin on se, että emme selvitä niitä pieniä juttuja --> ne kasaantuu --> alkavat tuntua ylivoimaisilta (varsinkin muutenkin huonoina päivinä) --> jossain vaiheessa 100 keskusteluyrityksen jälkeen pimahdan ja raivoan. Ja sit mökötetään...
Toivon siis että saisin mieheni suuttumaan minulle =) Hullua. Jos se joskus ilmaisisi suuttumuksensa/mielipahansa jostain ja huutais hetken tai haluais keskustella, olisin paljon helpottuneempi.
Nalkuttaja en ole. Yritän henkeen ja vereen välttää sitä ja kaikkia negatiivisia keskustelun avauksia.
Entäs kun niitä ei ole?
12
1397
Vastaukset
- zzxx-man
Kyllä se hiukan nalkuttamiselta kuulostaa, jos teet ongelman joka asiasta ja kasaat niistä taustalle vielä jonkin suuremman jutun. Eikä ole syytä kaataa kaikkea puolison päälle.
Ihmisethän tekevät virheitä, ovat epätäydellisiä, eivätkä varsinkaan vastaa joka kohdalta puolison odotuksia, eivätkä aina jaksa kaikkea. Niistä osa täytyy vain sietää ja keskittyä hyviin puoliin. Puhekanava olisi hyvä olla kummallakin.
Mies ehkä ahdistuu, pelkää sinua eikä halua puhua, koska ajattelee sinun tekevän numeron sitten siitäkin. Mies saattaa ajatella, että se ja se juttu kuuluu joskus elämään ja parisuhteeseen, eikä siitä tarvi tehdä aihetta.
Käy terapiassa. Helpottaa. Sitten kun olet käynyt terapiassa, käy parisuhdeterapeutilla, vaikka yksin alkuun. Älä tee tästä numeroa tyyliin "ajat mut hulluuden partaalle, katso nyt, menen psykiatrille" vaan käyt vaan. Ota rauhallisemmin äläkä anna asioiden muistuttaa edellisistä riidoista ja riidan aiheista.- Erin
Kiitos, mies, kun vastasit tähän. Yleensä täällä naiset valittaa juuri tätä, että mies ei puhu ja miehet vastaa, että akat vaan nalkuttaa joka asiasta.
Säkin lähdet automaattisesti siitä, että tässäkin nimenom. tapauksessa mies voi ihan hyvin, naisella vaan on vaikeeta, joten vain nainen tarvitsee "terapiaa".
Sittenkö kaikki on hyvin taas kun vaimo on ns. tasapainossa?
Aatella, minkä vallan ne todellakin meille antavat kodissaan!
Minusta tässä kuulostaa olevan se tuttu tilanne, että nainen antaa negatiivistaKIN kritiikkiä miehelle hänen valinnoistaan ja mies ei sitä vastaanota kun ei kykene sitä käsittelemään (=negatiivisia puolia itsessään).
Silti ääliökin ymmärtää, että negatiivinen kritiikki on vaan osa elämää siinä missä positiivinenkin.
Tietysti on huomattavasti helpompaa paeta hiljaisuuteen kuin tunnustaa, ettei luota omiin taitoihinsa selvitä aiheesta kuin aiheesta rakkaansa kanssa.
Sitä pakenemista harrastavat myös naiset, joten "ongelma" ei ole sukupuolisidonnainen.
Mutta kenen kanssa sitä puhumisen taitoa sitten opettelee ellei ihmisen, jota rakastaa ja jonka seurassa eniten aikaansa viettää??
Miksi sitä työtä ei olla valmiit tekemään? Miksi valitaan mieluummin itseäkin satuttava passiivinen hiljaisuus...tai suhteen ulkopuolinen terapia? - näin meillä
Erin kirjoitti:
Kiitos, mies, kun vastasit tähän. Yleensä täällä naiset valittaa juuri tätä, että mies ei puhu ja miehet vastaa, että akat vaan nalkuttaa joka asiasta.
Säkin lähdet automaattisesti siitä, että tässäkin nimenom. tapauksessa mies voi ihan hyvin, naisella vaan on vaikeeta, joten vain nainen tarvitsee "terapiaa".
Sittenkö kaikki on hyvin taas kun vaimo on ns. tasapainossa?
Aatella, minkä vallan ne todellakin meille antavat kodissaan!
Minusta tässä kuulostaa olevan se tuttu tilanne, että nainen antaa negatiivistaKIN kritiikkiä miehelle hänen valinnoistaan ja mies ei sitä vastaanota kun ei kykene sitä käsittelemään (=negatiivisia puolia itsessään).
Silti ääliökin ymmärtää, että negatiivinen kritiikki on vaan osa elämää siinä missä positiivinenkin.
Tietysti on huomattavasti helpompaa paeta hiljaisuuteen kuin tunnustaa, ettei luota omiin taitoihinsa selvitä aiheesta kuin aiheesta rakkaansa kanssa.
Sitä pakenemista harrastavat myös naiset, joten "ongelma" ei ole sukupuolisidonnainen.
Mutta kenen kanssa sitä puhumisen taitoa sitten opettelee ellei ihmisen, jota rakastaa ja jonka seurassa eniten aikaansa viettää??
Miksi sitä työtä ei olla valmiit tekemään? Miksi valitaan mieluummin itseäkin satuttava passiivinen hiljaisuus...tai suhteen ulkopuolinen terapia?En tunne tarpeelliseksi vastata edellisen viestiin joska sinä teit sen puolestani =)
- Blue
Ymmärrän kantasi tilaanteeseenne varsin hyvin. Meilläkin hieman samalla tavalla, muttei kuitenkaan ihan. Itse olen helposti raivostuvaa tyyppiä, mutta puolisoni puolestaan tyyni, rauhallinen, suvaitsevainen eli raivostuttava, kuten kiukustuessani aina ajattelen. Yksin on hankala mesota ja lepyn nopeasti ja sittenpä asioista yleensä keskustellaan hieman rakentavampaan tyyliin. Alussa tosin emme kovin paljon keskustelleetkaan vaan asiat jäivät vaivaamaan -minua ainakin. Sittemmin toin esille tarpeeni keskustella, kyseenalaistaa, purkaa itseäni enemmän tai vähemmän tunteella ja mieheni myös ymmärsi ja antoi tälle piirteelleni tilaa. Aina hän ei edes osallistu "keskusteluun" omilla mielipiteillään, mutta kuuntelee (tai on kuuntelevinaan) ja nyökkäilee tai puistelee päätään ja mikä parasta; on kuitenkin läsnä, tukee, lohduttaa.
Raivolleni mieheni yleensä toteaa leppoisasti: "Et viitsi stressata siitä ja siitä" tai hymyilee ja koettaa saada minut nauramaan -mikä on vieläkin raivostuttavampaa. Samalla kuitenkin tajuan oman typeryyteni ja lapsellisuuteni; asiat tosiaan voi selvittää toisinkin.
Niinpä meillä ei riidellä, höyryjä päästellään ulos lenkkipolulla tai muissa omissa/yhteisissä harrastuksissa.
Väsyneenä ja silloin, kun maailma muutenkin kaatuu päälle, saatan syyllistyä nalkuttamiseen, mutta mieheni näyttää hyvin "suodattavan" pois turhan tiedon. Ja näin meillä menee hyvin.
Sinulle ehdottaisin rakentavaa keskustelua miehesi kanssa jo ennen kuin riidan aihetta ilmenee. Tietääkö hän, miten tärkeää sinulle olisi saada asiat selvitettyä? ehkä miehesi ei itse koekaan kyseisiä asioita niin tärkeänä tai välttää riidan olemalla puuttamatta asiaan -tosin näin pahoittaen sinun mielesi? En tunne sinua tai miestäsi, mutta jos keskustellen ruokapöydässä "muina miehinä" omia tarpeita ja tunteita on hankala tuoda esille, miten olisi kirje tai sähköposti ja lupaus siinä samalla itsetehdystä illallisesta ja yhteisestä elokuvaillasta? Toimesi ainakin osoittaisivat miehellesi, että olet valmis tekemään oman osasi ja tulemaan "puolitiehen" ja tämän jälkeen pallo on miehellä; pienten viestien jälkeen varmasti ymmärtää, etkä edes paljon häneltä vaadi. Tsemppiä arkeen ja juhlaan!- näin meillä
Kiitos vastauksesta ja tuesta! Yrittämistä en aio lopettaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki keinot on jo käytetty... mutta ehkä niitä tulee aikanaan lisää =)
- mies34
näin meillä kirjoitti:
Kiitos vastauksesta ja tuesta! Yrittämistä en aio lopettaa, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaikki keinot on jo käytetty... mutta ehkä niitä tulee aikanaan lisää =)
jossain oli juttua että kun nainen tivaa ja kysyy vaikeita mies vetäytyy itseensä. Syynä biologia, miehen adrenaliinitasot nousevat ja siten mies ei hermostu. Toisaalta, itse ainakin haluan puhua kaikki pois häiritsemästä, jo itse asian puhuminen selkiyttää ongelmaa ja kun ongelman puhuu ääneen huomaa samalla ratkaisun. Olen parisuhteessa se rauhallisempi ja hiljaisempi osapuoli, toisaalta jos kaksi samanlaista olisi ei varmaankaan tasapainoakaa olisi...
- MEILLÄ
minä kysyn jotain mutta toinen vaikenee kuin muuri. siitä kiukustun enemmän ja asia jää kuitenkin selvittämättä. sitten esim. työpäivän aikana alan jo leppyä ja koska olen kuvitellut että mitään varsinaista "riitaa" ei ollutkaan saan usein huomata että mieheni on joko loukkaantunut tai suuttunut minulle kuitenkin eikä halua olla sinä päivänä missään tekemisissä!! ja sama juttu taas kun otan asian esim. seuraavana päivänä esille, paitsi nyt minua painaa myös sekin ettei mieheni ole halunnut olla minun kanssani missään tekemisissä edell. päivänä...ongelmat kasaantuu kun ei voida asioita puhumalla selvittää...=/
- eerika82
meilläkin vähän tuollaista...
KUINKA HELPOLLA MIEHET PÄÄSISIVÄT KUIN VAIN VASTAISIVAT JOTAIN, SANOISIVAT JOTAIN, VAIKKA "SORI MÄ OLIN TYHMÄ, TEHTÄISKÖ JOTAIN RUOKAA YHES JA KATOTTAIS YKS LEFFA".
Siis riippuen vähän tilanteesta ja asiasta, mutta ainakin mun mies pääsis tosi helpolla vain hieman myöntymällä, kun olemalla hiljaa. Oon sanonukin sille että eikö se voi sanoa vaan jotain, ja sitten kun hän ei vastaa niin mä suutun vielä enemmän ja alan tivaamaan et miksei se voi puhua.
Kohta olen niin hermostunut tilanteesta että en enää miúista mikä se pikku juttu oli, mistä kaikki alkoi...
Tosiaan on turhauttavaa riidellä yksin ja yrittää selvittää asioita kun toinen ei korvaansakaan lotkauta, ja siitähän mä suutun aina lisää... - masa
eerika82 kirjoitti:
meilläkin vähän tuollaista...
KUINKA HELPOLLA MIEHET PÄÄSISIVÄT KUIN VAIN VASTAISIVAT JOTAIN, SANOISIVAT JOTAIN, VAIKKA "SORI MÄ OLIN TYHMÄ, TEHTÄISKÖ JOTAIN RUOKAA YHES JA KATOTTAIS YKS LEFFA".
Siis riippuen vähän tilanteesta ja asiasta, mutta ainakin mun mies pääsis tosi helpolla vain hieman myöntymällä, kun olemalla hiljaa. Oon sanonukin sille että eikö se voi sanoa vaan jotain, ja sitten kun hän ei vastaa niin mä suutun vielä enemmän ja alan tivaamaan et miksei se voi puhua.
Kohta olen niin hermostunut tilanteesta että en enää miúista mikä se pikku juttu oli, mistä kaikki alkoi...
Tosiaan on turhauttavaa riidellä yksin ja yrittää selvittää asioita kun toinen ei korvaansakaan lotkauta, ja siitähän mä suutun aina lisää...meidänkin perheessä. Vaimo kun suuttuu kunnolla, niin siinä vaan kierrokset nousee ja vaikka yritän keskustella, niin ei enää auta, järkeä ei tule enää sinä päivänä. Sitten on paras olla hiljaa, koska hänellä ei ole enää mitään muuta mielessä kun riidellä riitelyn takia ja loukata toista.
Suostun puhumaan vasta x-päivän päästä, kun hän on rauhoittunut niin paljon, että rakentava keskustelu on mahdollista. Sitten aina selvitämme asian ja elämä jatkuu.
Jos puoliso ei suostu edes jälkeenpäin keskustelemaan asiasta, niin siitä voi vetää johtopäätökset välittämisestä. Minkä arvoista on elämä yhdessä, jos ei asioista voi puhua? - näin meillä
masa kirjoitti:
meidänkin perheessä. Vaimo kun suuttuu kunnolla, niin siinä vaan kierrokset nousee ja vaikka yritän keskustella, niin ei enää auta, järkeä ei tule enää sinä päivänä. Sitten on paras olla hiljaa, koska hänellä ei ole enää mitään muuta mielessä kun riidellä riitelyn takia ja loukata toista.
Suostun puhumaan vasta x-päivän päästä, kun hän on rauhoittunut niin paljon, että rakentava keskustelu on mahdollista. Sitten aina selvitämme asian ja elämä jatkuu.
Jos puoliso ei suostu edes jälkeenpäin keskustelemaan asiasta, niin siitä voi vetää johtopäätökset välittämisestä. Minkä arvoista on elämä yhdessä, jos ei asioista voi puhua?Entäs kun se kiukustuminen tulee vasta sitten, kun on (ilman syytöksiä tai toiseen kohdistuvaa negatiivista palautetta) yrittänyt avata rakentavan keskustelun, ja vastaus on urahdus?
Olen kokeillut mm. seuraavia:
Hei kulta, minua jäi vaivaamaan eilen yks juttu...
Taisin eilen olla vähän tyly, haluaisitko puhua siitä nyt kun molemmat olemme rauhoittuneet...
Oletko hei ajatellut että meillä on ollut suhteessamme viimeaikoina aika vähän yhteistä aikaa... minäkin olen ollut hyvin kiireinen.
Mielestäni edellämainitut pitäisi olla melko kesyjä keskustelunavauksia, eikä niihin pitäisi sisältyä mitään mikä pistää miehen "lukkoon", vai? - mox
näin meillä kirjoitti:
Entäs kun se kiukustuminen tulee vasta sitten, kun on (ilman syytöksiä tai toiseen kohdistuvaa negatiivista palautetta) yrittänyt avata rakentavan keskustelun, ja vastaus on urahdus?
Olen kokeillut mm. seuraavia:
Hei kulta, minua jäi vaivaamaan eilen yks juttu...
Taisin eilen olla vähän tyly, haluaisitko puhua siitä nyt kun molemmat olemme rauhoittuneet...
Oletko hei ajatellut että meillä on ollut suhteessamme viimeaikoina aika vähän yhteistä aikaa... minäkin olen ollut hyvin kiireinen.
Mielestäni edellämainitut pitäisi olla melko kesyjä keskustelunavauksia, eikä niihin pitäisi sisältyä mitään mikä pistää miehen "lukkoon", vai?No, eiväthän ne kysymykset sinänsä pahoja ole, mutta saattavat antaa viitteen siitä, että on tulossa "venytetty" ja turhankin syvällinen keskustelu aiheesta, jota hän ei pidä ollenkaan miellyttävänä saati olennaisena. Näin etenkin, jos hän ei muutenkaan ole kovin innokas keskustelija.
Kokeile esittää kysymykset suoraan ja ytimekkäästi ilman turhia aasinsiltoja. Voit myös sanoa vain lyhyesti, mitä itse ajattelet, tarjoten hänelle näin mahdollisuuden kertoa oman kantansa. Ei kannata ehkä esittää aluksi kysymyksiä, jotka edellyttävät pitkiä vastauksia syvällisine pohdintoineen. Esitä aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata helposti tai lyhyesti. Yleensä ihmiset myös ahdistuvat tilanteissa, joissa toinen tivaa kysymyksiä kysymysten perään. Voisi olla parempi, että sanot aina omankin kantasi heti saatuasi vastauksen. Anna toiselle mahdollisuus myös vastata tai jatkaa keskustelua omilla kysymyksillään, ennenkuin kysyt lisää, muuten hänelle voi tulla epämiellyttävä tunne, että hän on kuulusteltavana tai tentattavana, eikä suinkaan tasapuolisena keskustelukumppanina. Kannattaa ehkä tyytyä alussa muutamaan vastaukseen, eikä jatkaa aiheesta puhumista liian pitkälle, mikäli toinen alkaa silminnähden tuskastua. Et silleen, pikkuhiljaa... - näin meillä
mox kirjoitti:
No, eiväthän ne kysymykset sinänsä pahoja ole, mutta saattavat antaa viitteen siitä, että on tulossa "venytetty" ja turhankin syvällinen keskustelu aiheesta, jota hän ei pidä ollenkaan miellyttävänä saati olennaisena. Näin etenkin, jos hän ei muutenkaan ole kovin innokas keskustelija.
Kokeile esittää kysymykset suoraan ja ytimekkäästi ilman turhia aasinsiltoja. Voit myös sanoa vain lyhyesti, mitä itse ajattelet, tarjoten hänelle näin mahdollisuuden kertoa oman kantansa. Ei kannata ehkä esittää aluksi kysymyksiä, jotka edellyttävät pitkiä vastauksia syvällisine pohdintoineen. Esitä aluksi kysymyksiä, joihin voi vastata helposti tai lyhyesti. Yleensä ihmiset myös ahdistuvat tilanteissa, joissa toinen tivaa kysymyksiä kysymysten perään. Voisi olla parempi, että sanot aina omankin kantasi heti saatuasi vastauksen. Anna toiselle mahdollisuus myös vastata tai jatkaa keskustelua omilla kysymyksillään, ennenkuin kysyt lisää, muuten hänelle voi tulla epämiellyttävä tunne, että hän on kuulusteltavana tai tentattavana, eikä suinkaan tasapuolisena keskustelukumppanina. Kannattaa ehkä tyytyä alussa muutamaan vastaukseen, eikä jatkaa aiheesta puhumista liian pitkälle, mikäli toinen alkaa silminnähden tuskastua. Et silleen, pikkuhiljaa...Kiitoksia avusta!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä3711685Sanna Marin vetänyt leukoja 11 kertaa
Tästähän oli joskus polemiikkia, kun muistaakseni lupasi kymmenen tai jotain vedellä. No nyt niin on, ainakin omien san334629Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie2502810Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin1402563- 1071613
Farmi Suomi: Kokeeko Frederik, 81, saman kohtalon kuin ikämies Danny?
Danny, musiikkineuvos Ilkka Lipsanen, nähtiin mukana Farmi Suomi -realityssä v. 2024. Danny teki yllätysratkaisun ja tuo81015- 82820
40 vuotta töitä paiskinut ja 3 vuotta työttömänä mamuna Suomessa, sama eläke
Jokin mättää. Eläkettä ei pidä maksaa lainkaan mamuille jos työhistoriaa ei ole vähintään 10 vuotta takana.207802- 10708
En luota sinuun
en edelleenkään yhtään tiedä oletko lintu vai kala vai kalavale. Ja ilmeisesti haluat pitää sen niin, syitä voi vain arv59703