Tässä aivan huvikseni vaan kyselen, onko kenelläkään kokemusta suhteesta pohjois-amerikkalaisen miehen kanssa? Onko paljon kulttuurieroja? Miten kielen kanssa pärjäisi? Antoisaa? Tuli vaan mieleeni kun juttelen netissä erään amerikkalaisen pojan kanssa jne..
amerikkalainen poika/mies
ann
71506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joko heitit päivän parhaan vitsin tai sitt sä oot kyllä varsinainen järjen jättiläinen....hah hah hah....
Hei!
Olen seurustellut amerikkalaisen avopuolisoni kanssa 3 vuotta joista yhdessä olemme asuneet 2 vuotta. Elämämme on alusta asti sujunut leppoisasti eikä kulttuurieroista johtuvia ristiriitoja ole juurikaan ollut. Vuosien kuluessa olen jopa yllättynyt siitä miten samalla tavalla ajattelemme monista asioista. Hän on kotoisin Pohjois-Amerikasta, joten murretta on helppo ymmärtää ja itsekin oppia. Hän on myös oppinut suomen kielen, mikä helpottaa yhteistä elämäämme. Vielä en ole hänen kotonaan käynyt, lentoliput on jo ensi kesäksi ostettu. Silloin varmasti kulttuurierot tulevat esiin enemmän, tosin hän on jo minua siihen yrittänyt etukäteen valmentaa. En tietenkään osaa sanoa millainen suhteenne tulee olemaan, mutta minulle hän on täydellisin kumppani jota toivoa saattaa; keskustelutaitoinen, hauska, hyvin luotettava ja rehellinen, älykäs, sopeutuvainen, rakastava sekä uusia yllätyksiä täynnä. :)
Rohkeasti vain uutta ihmissuhdetta rakentamaan, jätä turhat ennakkoluulot pois ja kuuntele sydäntäsi.
Oppinut suomen kielen kahdessa vuodessa?
Kerrottakoon, että suomessa hän on asunut 4 vuotta. Ensimmäisenä vuonna kukaan ei vaivautunut puhumaan hänelle suomea, toisena vuonna tein siihen aloitteen ja nyt hän on kuunnellut sitä minun ja ystävieni suusta 3 vuotta. Hän ymmärtää lähes kaiken (mikäli erikoisia murteita ei lasketa) ja puhuu tarvittaessa, kotona hän puhuu silti vielä englantia, se tuntuu vielä luonnollisemmalta vaihtoehdolta hänelle. Mutta esimerkiksi vanhempieni ja muun sukuni kanssa hän kommunikoi suomeksi. Sanoinhan, että hän on älykäs! ;)
Kuule vuosi riittää hyvin,silloin pärjää jo arjessa, moni pystyy kahden vuoden jälkeen puhumaan/kirjoittamaan lähes mistä vaan. Ei tarvi olla edes nero, jos on motivoitunut. Suomi ei ole niin vaikea kieli, kuin suomalaiset mielikuvissaan sitä ajatusta hellii ;-)
Aviomieheni on aasialainen ja kirjoittaa omana äidinkielenään kiinaa. Englantia hän osasi Suomeen tullessamme jo kiitettävästi. Muuttaessamme Suomeen hän ei osannut sanaakaan suomen kieltä, mutta nyt vain neljän kuukauden opiskelun jälkeen hän puhuu,lukee ja kirjoittaa jo hyvin suomea. Kaikki jokapäiväiset askareet, mm. kauppareissut, pankki- ja postiasiat suoriutuvat mallikkaasti.
Kiitos sinulle! :) pidän sydämeni avoimena.
Onnea teille ja nauttikaa yhdessäolostanne. :)