Mies sanoi, ettei tiedä kuinka pitkään hänellä menee että voi edes sanoa "rakastan sinua". Nyt on mennyt kaksi ja puoli vuotta - kuinka pitkään rakastumisessa voi mennä?!
Tarkoittaakohan tämä myös sitä, että tyypillä menee ikuisuus päästä myös vaiheeseen jossa hän voisi muuttaa yhteen asumaan tai ajatella lapsia, jos sinne asti edes päästäisiin.
Tuntuu aika pahalta tajuta, että ollaan aika eri etapeilla tässä suhteessa. Itse rakastan, ja olisin valmis jo oikeasti sitoutumaan. Haluaisin miehen, joka olisi minuun yhtä hulluna kuin minä häneen. Haluan rakastaa ja sitoutua.
Kannattaako odottaa ?
Tarkoittaakohan tämä myös sitä, että tyypillä menee ikuisuus päästä myös vaiheeseen jossa hän voisi muuttaa yhteen asumaan tai ajatella lapsia, jos sinne asti edes päästäisiin.
Tuntuu aika pahalta tajuta, että ollaan aika eri etapeilla tässä suhteessa. Itse rakastan, ja olisin valmis jo oikeasti sitoutumaan. Haluaisin miehen, joka olisi minuun yhtä hulluna kuin minä häneen. Haluan rakastaa ja sitoutua.
Kannattaako odottaa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei. Mies on estynyt eikä varmaan edes itsekään tiedä mitä sellaiset tunteet kuin "rakkaus" ja muut ovat. Joko otat hänet sellaisenaan ja tyydyt siihen tai sitten etsit uuden joka osaa puhua tunteistaan.
Lepertely ja todelliset tunteet?
Turhanpäiväisellä "rakastaa lässytyksellä" ei tarvitse olla mitään yhteyttä todellisiin tunteisiin.
Minusta sanallinen todistelu on keinotekoista ja jossakin määrin molempien motivointia muuten väljähtyneessä suhteessa.
47:ään vuoteen en ole kertaakaan lässyttänyt "rakastamista" mutta muuten se on ilmennyt riittävän selvästi.
Sitoutuminen on oma juttunsa. Suhtauduin itse erittäin ennakkoluuloisesti jo kihlautumiseenkin puhumattakaan avioitumisesta.
Juridinen vastuu ja ennen kaikkea käsitykseni avioitumiseen sisältyvästä ehdottomuudesta, oli haittana.
Hullus häviää. Sen varaan ei kannata pitemmän päälle paljoakaan laskea.
Vahva kiintymys ja yhteiset elämänarvot ovat olleet meillä kestävänä, tähänkin päivään kantavana perustana.
Ei tuohon ongelmaasi kukaan sivulllinen osaa mitään ohjetta antaa.
Kerroin vain oman kokemuksemme koska havaitsen jotain samankaltaisuutta meidän yhteiselomme aloitukseen.
Ps. Vaimoni oli aloitteellinen. "Miusta meijän pitäs mennä kihloihi"! Juu, juu.
"Mei pitäs hakkee kuulutukset"! Juu, juu.
Ainoa kannanottoni ja reunaehtoni oli se, etten suostu kirkkohäihin julkiseksi pelleksi.
Nuorena en olisi voinut kuvitella kohdalleni näin hyvää elämää. (=rohkaisua sinulle)
Olen tyytyväinen puolestasi, että mies on suoraselkäinen ja rehellinen. Mutta hän ei ehkä ole se, joka tekee sinut onnelliseksi.
Miksi olette yhdessä? Koska se on hänen kannaltaan mukavampaa kuin olla yksin? Koska hän ei halua olla yksin odotellessaan, että vastaan tulee Se Oikea?
Teot ovat tärkeämpiä kuin sanat, mutta hieman kuulostaa siltä, että sinua roikotetaan nyt löysässä hirressä, pidetään itsestäänselvyytenä mutta samalla annetaan portin olla auki siltä varalta että joku parempi osuu kohdalle. Koska jos niin kävisi niin sinustahan pääsisi siististi irti, mies voisi vedota että eihän hän ole koskaan mitään edes luvannut.
Tee päätöksesi: haluatko jatkaa sitoutumatta ja pystytkö sitten luopumaan hänestä katkeroitumatta jos noin käy. Vai haluatko suhteen, jossa sitoudutaan perustamaan perhe ja "vanhenemaan yhdessä".
Omasta kokemuksestani sanoisin, että itsellä meni kauan ennenkun sanoin "rakastan sinua". Johtuen siitä, että pyrin olemaan rehellinen, ja kun en ollut varma rakastanko vai enkö niin olisi tuntunut tyhmältä vain sanoa se. Kuka loppujenlopuksi tietää mitä rakkaus on? Kyllä kumppanin kanssa tosta keskustelimme ja kyllähän hänen rakkaudenmääritelmäänsä minunkin ajatukseni osuivat aika paljon, mutta eihän se mikään totuus rakkaudesta välttämättä ole. No, olen kyllä edelleen epävarma sanoessani "rakastan sinua".
Oma jonkinlainen näkemykseni rakkaudesta nykyään on, että se ei ainakaan ole pelkkä tunne. Enemmän tahdon tila, että tahtoo, päättää ja sitoutuu olemaan toisen vierellä hyvinä ja huonoina aikoina ja on valmis tekemään toisen eteen asioita. Tunteet vaihtelee, ei niiden perusteella pelkästään ainakaan mitään voi rakentaa. Pappikin kysyy "tahdotko rakastaa", ei että "rakastatko".
Kiitokset vastauksista!
Ollaan miehen kanssa kyllä asiasta puhuttu. Tai minä puhunut, kertonut miltä tuntuu. Toki aina kuuntelee, ajattelee asioita ja yrittää. Ainakin sen tiedän ettei hän huvikseen kanssani ole. Ehkä vain sitten niin hidas ja harkitsevainen liikkeissään..