Heippa kaikille. Moni varmaan ajattelee samoin kuin minä, Mistä sitä tietää onko hyvä olla. Monet asiat voivat olla hyvin, mutta jotain puuttuu. Itse yli 3 vuotta etäsuhteessa olleena ja vastikään yhteen muuttaneena tuntuu että suhde on muuttunut aika paljon ja arki on vielä vahvemmin esillä kuin ennen. Mietin aina olenko onnellinen suhteessa.. haluanko olla tälläisen ihmisen kanssa loppu elämäni. Meillä menee itseasiassa ihan hyvin, ainut on että intiimiä suhdetta pitäisi parantaa, Pitäisi osata myös heittäytyä elämässä, kokeilla rajojaan. Nyt olemme tv:n äärellä istuvia laiskamatoja. Välillä mietin, että onko mun poikaystävä hyvännäköinen.. johtuuko siitä tämä "haluttomuus".. Mulla on niin monia ajatuksia, etten osaa kirjoittaa niistä kunnon tekstiä tähän.. kai. No toivon, että löydän sielunkumppaneita tai aiheesta kiinnostuneita keskustelemaan kanssani
Mistä tietää onko onnellinen? Rakastanko miestäni?
Lizzie
9673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Mistä tietää onko onnellinen? Rakastanko miestäni? "
-Jos ihan hirveästi pitää tuollaisia asioita miettiä ja kyseenalaistaa, ni tuskinpa olet erityisen onnellinen tai sinulle oikean ihmisen kanssa.
Riippuu varmasti ihmisestä. Itse olen aina ollut suhdestressaaja eli kyseenalaistan omia tunteitani ja mietin miten jo hyvinkin olevia asioita voisi parantaa. Olen tullut itse siihen johtopäätökseen, että niin kauan kuin en kuvittele olevani onnellinen jonkun toisen kanssa, kaikki on hyvin.
Eli kehitän kriisiä itselleni jos esim ystäväni on riidellyt/eronnut yms oman miehensä kanssa. Jonka jälkeen laitan omaa suhdettani myös vaakalaudalle. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Osaan olla näyttämättä kaikkia mielenhairahduksiani miehelleni, jolloin en stressaa hänen oloaan jatkuvasti.
Kaikissa suhteissa on ongelmia, mitä kenelläkään . Mielestäni kunnioitus ja halu toisen ihmisen kanssa olemisesta on tärkeimpiä asioita suhteessa.
Teettekö liikaa vai liian vähän asioita yhdessä? Itsestä huomaan, miten pitkääko. Suhdetta piristää jonkin "speciaali tekeminen".
Meidän suhde ei näin ainakaan ole päässyt arkistumaan turhaan kun molemmilla on omat aikaavievät harrastukset ja silloin tällöin kehitetään jotakin spesiaalia.
Toivottavasti osasin kirjoittaa ajatuksiani ymmärrettävästi ;)
"Olen tullut itse siihen johtopäätökseen, että niin kauan kuin en kuvittele olevani onnellinen jonkun toisen kanssa, kaikki on hyvin. "
-Melko ristiriitainen ajatusmalli.
"Eli kehitän kriisiä itselleni jos esim ystäväni on riidellyt/eronnut yms oman miehensä kanssa. Jonka jälkeen laitan omaa suhdettani myös vaakalaudalle"
-Eli sekä tietoisesti, että tiedostamattasi sabotoit omaa suhdettasi.
Ehkä kannattaisi pohtia miksi toimit näin, ni ehkä voit joku päivä olla OIKEASTI onnellinen ja rakastunut...
Just tollasii pinnallisii 99% naisista on. Muuta somaliaan ja anna musujen raiskata sua joka päivä jos et ole tyytyväinen nykyiseen.
kaukosuhteissa sä et tutustu toiseen, etkä pysty luomaan kunnollista tunnesidettä.
siksi onkin täyttä itsemurhaa muuttaa yhteen ns "tuntemattoman" ihmisen kanssa!
Jaa..? No minä puolestani ihmettelen omituisen ihmissuhdekuvioni keskellä, että miten voin tuntea itseni näin onnelliseksi...? Suhde upeaan mieheen saa minut kukoistamaan ja olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia tämän miehen kanssa. Vähän kuoppaista on taival, mutta jokaiseen päivään herään onnellisena siitä, että elän just tässä ja nyt.
hei, voiko sun kanssa viestitellä sähköpostitse?
itekin muuttamassa yhteen kumppanin kans, ja nyt onkin iskeny ahdistus ...
Itselläkin aina käy tuo välillä mielessä. Lähinnä se johtuu ehkä siitä että elin neljä vuotta mielestäni onnellisessa suhteessa ja koin rakastavani miestä paljon. Sitten yksi kaunis päivä mies totesi ettei rakasta minua ja sitten olikin ero edessä. Nykyisin mietin olinko todella onnellinen tuolloin? Rakastinko todella? Jos se tunne ei kestänyt, kestääkö mikään?
Olen ehkä vähän naiivi, mutta uskon siihen että jokaiselle on vain se yksi oikea. Mutta mistä sen tietää kuka se on? Ketä rakastaa todella ja kenestä vain pitää ja on mukavaa? Elämä on aivan liian monimutkaista.
Nyt olen kuitenkin löytänyt uuden miehen, ja vuosia alkaa olla takana useampi. Ja onhan tämä tunne erilaisempi. Jotenkin voimakkaampi, vaikka kaipa sitä entisen muistot ovat voineet haalistua. Ainoan eron minkä todella olen huomannut, on ne pienet hetket jolloin tuntuu että sydän pakahtuu ja ajattelee että "Olen hirveän onnellinen kun minulla on hänet". En minä tarkoita mitään romanttisia eleitä, vaan niitä pieniä asioita; kun mies halaa rankan päivän jälkeen, lauleskelee radion mukana, nukahtaa katsoessaan televisiota... Pieniä hetkiä jolloin ymmärtää kuinka ihanan miehen on saanut. En muista niitä aikaisemmassa suhteessa. Ei niitä ainakaan näin paljoa ollut.
Eihän sitä kukaan tiedä kestääkö tämä tunne lopullisesti. Toivon niin. Ja niin kauan kun en voi kuvitella tulevaisuutta ilman toista, tiedän että haluan olla tässä, tiedän että rakastan.
Menipäs syvälliseksi. :D Toivottavasti höpinäni toivat jotain apua!
""Mistä tietää onko onnellinen? Rakastanko miestäni? "
-Jos ihan hirveästi pitää tuollaisia asioita miettiä ja kyseenalaistaa, ni tuskinpa olet erityisen onnellinen tai sinulle oikean ihmisen kanssa. "
Elin viisi vuotta tuollaisessa suhteessa ennenkuin tajusin lähteä..
Edelleen vituttaa miksi hukkasin niin monta vuotta elämästäni ihmisen kanssa josta en oikeasti koskaan välittänyt.
Ehkä hän oli vain korvike sille etten sillä hetkellä saanut ketä halusin.
Nyt sain enkä pois vaihtaisi!