Miksi pettäminen on niin väärin? Minulla on rakstava aviomies, ihana lasteni isä, minä todellakin rakastan häntä, pidän hänen seurastaan, mutta seksiä meillä ei ole parisuhteessa lainkaan...Minä kaipaan sitä, hän ei halua, ei seiso. Kumpikaan ei ole pettänyt...vielä, mutta sitä minä tässä ihmettelenkin, että miksi se pettäminen on niin väärin. Rakastan, mutta en saa seksiä = haettava tyydytys muualta ja rakkaus kotoa. En pidä pettämistä niinkään vääränä siinä tapauksessa kun siihen ei liity tunteita, vain seksi. Miksi siis pettämistä pidetään niin kauheana asiana? minun on kohta turvauduttava aviorikokseen (ja mihin ihmeen rikokseen, valassahan puhutaan rakastamisesta myötä ja vastoin käymisissä, ei siitä että tekee rikoksen kun hakee seksuaalisen tyydytyksen muualta, mutta silti rakastaa omaa aviomiestän... kommentteja?
Miksi väärin?
Niinuska
3756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun kohdallasi voitanee puhua enempi tarpeeseen ottamisesta. Eiköhän se ole melko kohtuutonta vaatia toiselta loppuelämän pituista selibaattia vain oman haluttomuuden perusteella.
Sano miehellesi reilusti, että tulet jatkossa tyydyttämään tarpeesi kodin ulkopuolella, kun et kerran kotona niin voi tehdä. Jos miehesi kyvyttömyys on lääkärin diagnosoima asia on ehkä moraalisesti vähän toinen. Eikä edes täydellinen kyvyttömyys yhdyntään estä toisen tyydyttämistä muilla tavoin. Taitaisi oikeastaan joutaa kierrätykseen koko nahjus. toivottaa Herra 47
Älä tee huorin, kadut. Osta vaikka tekosellainen, jos vaikka mieskin siitä ja sen käytöstä syttyy ;)
Tällä palstalla toistuvasti luullaan, että seksin ja tunteet voi helposti pitää erillään, mutta se on suuri virhe. Hyvässä ihmissuhteessa sekä henkinen että fyysinen puoli pyrkivät yleensä tasapainoon ennemmin tai myöhemmin.
Sinusta tuntuu nyt siltä, että rakastat kyllä miestäsi, mutta haluaisit ottaa seksinautinnot sivusta. Tämä ei kauaa onnistu, sillä tunteet tulevat heti peliin mukaan tavalla tai toisella.
Jos löytäisit sellaisen seksuaalisesti kyvykkään rakastajan, jolla "aisa" olisi kyllä aina kovana, ja panohaluja olisi loputtomasti, mutta kaveri olisi muuten törttö ja mielenkiinnoton, niin kauanko jaksaisit olla tällaisessa suhteessa? Veikkaan, että hyvinkin pian Sinua alkaisi inhottaa se, että harrastat seksiä tuollaisen typeryksen kanssa. Vastenmieliset tunteesi seksikumppaniasi kohtaan pakottaisivat Sinut lopettamaan tämän suhteen hyvinkin nopeasti.
Jos sivusta hankkimasi kyvykäs seksikumppani taas sattuisi olemaan muutenkin oikein fiksu ja älykäs ( fiksumpi kuin oma miehesi), niin aivan varmasti jo muutaman tapaamiskerran jälkeen rakastuisit ihan oikealla tavalla tähän mieheen. Et tietenkään voisi itsellesi perustella sitä, että elät puutteellista elämää sellaisen miehen kanssa, joka ei pysty Sinua seksuaalisesti tyydyttämään, kun tarjolla on sellainenkin mies, joka on joka suhteessa aviomiestäsi parempi. Vaikea Sinun on siinä tilanteessa pitää tunteitasi kurissa, vaan mitä ilmeisimmin ajautuisit avioeroon.
Jokaisen sivusuhdetta harkitsevan ihmisen tulisi muistaa se, että hyvä ulkopuolinen tunnesuhde tahtoo jatkuessaan muuttua myös seksisuhteeksi, ja erinomainen ulkopuolinen seksisuhde ( fiksuun kumppanin kanssa) tahtoo muuttua myös tunnesuhteeksi. Tämä on tosiasia, jota ei voida toiseksi muuttaa. Hyvässä ihmissuhteessa seksi ja tunnepuoli pyrkivät aina tasapainoon.
Kun ulkopuolinen pelkkään seksiin perustuva ihmissuhde on muuttunut oikeaksi suhteeksi, niin silloin ollaankin jo vaikeuksissa. Kiinnostus omaa kumppania kohtaan vähenee, ja ajatustoimintakin on enimmäkseen sen uuden täydellisen kumppanin kimpussa. Näissä tapauksissa kärykin on jo melkoisen lähellä, ja silloin joudutaan aloittamaan kovat neuvottelut oman puolison kanssa näistä elämää suuremmista kysymyksistä.