Seurustelu kiinnostaisi, mutta pidän itseäni tällä hetkellä erittäin kiireellisenä.
-Ma-pe menee töissä, 8-10h/päivä satunnaiset vklp-keikat
-Urheilua harrastan sen 4-6 kertaa viikossa, 30-60min kerralla.
-Aikuislukiosta olisi tarkoitus valmistus joskus vuosien päästä. Opiskelu vie suurimman osan vapaa-ajasta.
-Viikonloput ja vapaapäivät menevät joko opiskeluun, lepoon tai matkustamiseen kavereiden luokse kotipaikkakunnalle.
Mitään burnoutia ei ole ainakaan vielä tullut, energia riittää eikä muutenkaan tule niitä "mä en jaksa" päiviä. Ehkä tuo vakituinen työpaikka ja ajatus siitä, että saa joskus vielä valkolakin motivoivat päiviä paremmin.
Luonteessani tai ulkonäössäni ei ole myöskään mitää esteitä kumppanille.
Osaisiko joku samassa tilassa ollut tai oleva hieman neuvoa?
-Ma-pe menee töissä, 8-10h/päivä satunnaiset vklp-keikat
-Urheilua harrastan sen 4-6 kertaa viikossa, 30-60min kerralla.
-Aikuislukiosta olisi tarkoitus valmistus joskus vuosien päästä. Opiskelu vie suurimman osan vapaa-ajasta.
-Viikonloput ja vapaapäivät menevät joko opiskeluun, lepoon tai matkustamiseen kavereiden luokse kotipaikkakunnalle.
Mitään burnoutia ei ole ainakaan vielä tullut, energia riittää eikä muutenkaan tule niitä "mä en jaksa" päiviä. Ehkä tuo vakituinen työpaikka ja ajatus siitä, että saa joskus vielä valkolakin motivoivat päiviä paremmin.
Luonteessani tai ulkonäössäni ei ole myöskään mitää esteitä kumppanille.
Osaisiko joku samassa tilassa ollut tai oleva hieman neuvoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ole kyllä samassa tilassa kanssasi mutta uskon että kerkiit seurustella.. sinulla on vielä pitkä elämä edessä mutta kannattaisi silti koittaa vähän järjestää elämään jotain vapaata ja sellaista.. on hyvä kun opiskelee ja laittaa elämänsä kuntoon mutta elämässä pitää olla muutakin
Ei burnout siitä tulekaan, että tekee asioita, joista pitää ja joista saa onnistumisen kokemuksia ja etenee kohti omia tavoitteitaan. Burnoutin taustalla on ihan eri dynamiikka.
Mutta: miksi sinun sitten pitäisi seurustella, jos sitä ei kerran aikatauluun mahdu?
Toisaalta, parisuhde voi olla hyvinkin tyydyttävä myös silloin, kun etäisyyden tai muun syyn takia tavataan vain silloin tällöin. Mutta jos et edes kaipaa sellaista niin keskity nyt ihmeessä noihin mainitsemiisi asioihin.
Itse täysipäiväisesti opiskelin, tenttejä ja laajoja opiskelutehtäviä oli paljon, tein töitä siinä rinnalla ja koitin vielä liikkua, jotta nollaisin päätä ja säilyttäisin kuntoa, jotta jaksaisin puurtaa molemmat läpi, ei aikaa tai energiaa yksinkertaisesti jäänyt ihmissuhteelle. Harvat vapaat koitin käyttää jo olemassaolevien ihmissuhteiden hoitoon tai omiin välttämättömiin menoihin. Seurustelulle ei olisi jäänyt aikaa tai luulen, että opiskelut olisivat kärsineet, pysähtyneet tai sitten olisin palanut jossakin vaiheessa loppuun, koska ilman seurusteluakin olin pitkän aikaa ylikuormittunut ja käytännössä en usko että kukaan olisi jaksanut väsynyttä minuakaan suhteessa. Toisaalta itse aloin opiskella, koska nimenomaan sinkkuna elämäntilanne antoi myöten ja opiskelut ja päivittäiset tehtävät vapaa-ajalla auttavat hyvin unohtamaan sen, että muutoin olisi aivan yksin. Toisaalta ei ollut mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiäkään, joten varsinaisesti mahdollisuuksia edes teoriassa löytää uusi parisuhde ei oikeastaan ollut. Jälkeenpäin kaipaa sitä että pystyi perustelemaan itsellensä sen, ettei ketään ollut, kun ei ollut aikaa edes haaveilla.
Minulla on poikaystävä, jolla on samanlainen tilanne kuin sinulla. Jatkuvaa riitelyä tuottaa toisen ajanpuute, useimmat naiset kun haluavat viettää poikaystävän kanssa aikaa... Meillä ainakin suuria ongelmia asian tiimoilta :( Ehkä joillakin toimii paremmin, itse todella kaipaan aikaa yhteisiin puuhiin :/
Jos sinulle käy onni ja kohtaat naisen, joka ei halua sen suurempaa sitoutumista. Sillä sitoutumistahtoiselle naiselle tuolla menomäärällä ei tule kanssasi parisuhdetta.
Onnea etsintään!
et