Näin oli ennen...

Ennen puolisot eivät uskaltaneet/ näkeneet tarvetta osoittaa pettymystään toisen pettäessä, pahoinpidellessä, loukatessa tai kun jokin ei toiminut. Ennen oli " tärkeämpiä" asioita mietittävänä, kuten se, että mistä perhe sai ruokaa pöytään. Nyt kun elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, meillä on mahdollisuus ilmaista tunteemme näiden edellämainittujen asioiden suhteen. Ja minä en ole ainakaan niin tyhmä, että vaikenisin ja pitäisin kulissiavioliittoa yllä. Koska suurin osahan entisajan liitoista niitä oli. "Rakastettiin" kaiken läpi.

Järkytyin, kun vanha isoäitini kertoi vastikään, että 60-vuoden avioliitto isoisäni kanssa oli solmittu, koska sellainen oli tapa. Ja että hän välitti miehestään, mutta ei sitä suuriksi tunteiksi voinut kutsua. Entisajan liitot solmittiin ihastuksen, ennen kaikkea ystävyyden pohjalta, joka muuttui syväksi kiintymykseksi. Mutta ei sitä rakkaudeksi voisi kutsua.

Nyky-yhteiskunnassa taas rakastetaan voimakkaasti, ja siksi usein avioliitot päättyvät eroon. Kun niitä voimakkaita tunteita ei enää ole. Jos haluat pysyvän liiton, niin perusta se ystävyydelle. Jos haluat rakastaa, etsi ihminen, jota rakastat. Liiton kestävyyttä en voi luvata.

Mitä kaikkea voi mielestäsi korjata? Luottamuksen voi paikata, ennalleen se ei tule. Itse mietin eroa tilanteessa jossa toinen osapuoli pettää luottamuksen toistuvasti, hylkää ( jättää itsekseen pärjäämään tilanteissa joissa eniten toista kaipaisi), valehtelee, määrittelee sääntöjä ilman että noudattaisi niitä itsekkään.
Pitkä taival on takana mutta edessä en sitä näe...

"Koska ennen korjattiin se mikä meni rikki, eikä heitetty pois." Tai sitten niin, että ei välitetty siitä, että kaikki oli rikki, puskettiin eteenpäin hampaat irvessä.

Suomessahan ihmiset saattavat olla hyvin töykeitä toisiaan kohtaan parisuhteissakin, sekä miehet että naiset. Se ikäänkuin kuuluu kulttuuriin. Mutta tilanne on hieman muuttumassa. On enenevässä määrin ihmisiä, jotka eivät halua huonoa kohtelua, vaan suhteelta odotetaan lämpöä, läheisyyttä, kosketusta. Tajutaan myös, että turha jatkaa huonoa suhdetta, eihän sellaisesta kukaan hyödy muuta kuin taloudellisesti kyllä. Saattaakin olla, että nykyään huonossa suhteessa pitää enää huono taloudellinen tilanne.

Kaikkien kannattaisi ennen vakiintunutta parisuhdetta hankkia itselleen velaton asunto ja muuta pesämunaa, jotta kun suhde ajaa karille, on paikka minne mennä. Tämä siis varotoimena onnelliselle elämälle. Silti tietysti pitää vaalia rakkautta. Rakkaus on tärkeintä, mutta juuri sen faktan takia kannattaa elämä järjestää niin, että tuo fakta voi toteutua.

Nykynaiset ei ota vastaan kaikkea sitä mitä naiset ennen joutuivat kestään. Jos naiset olisivat olleet itsenäisempiä ennenaikaan niin luulenpa että silloinkin olisti erottu mutta kun silloin oli eronnut nainen sama kuin huono nainen. Naiset oli kasvatettu vaimoiksi, hoitaan lapsia ja mies. Muistan oman äitini sanat kun olisin nuorena halunnut lukemaan niin hänen milestään poika koulutetaan mutta ei tyttöjä koska nämä menee kuitenkin naimisiin ja jäävät mieheen elätettäväksi. Pojan piti saada koulutus ja hyvä ammatti että pystyi elättämään perheensä.

Ennen oli pakko sinnitellä onnettomissa liitoissa taloudellisen riippuvuuden sekä sosiaalisen paineen vuoksi. Onneksi näin ei enää ole. Jos naisilla olisi ollut samanlainen sosiaalinen asema ja koulutustaso kuin nyt, olisivat myös "vanhojen hyvien aikojen" erotilastot ihan erilaista luettavaa. Ihan höpö höpöä tuollainen "ennen korjattiin asioita eikä heitetty pois" - ajattelu. Ennen ei vaan ollut vaihtoehtoja. Nyt on.

sekin syy, kun ennen ero oli häpeäksi ja jos sai lapsen ennen avioliittoa, sekin oli häpeäksi..

Uskotaan, uskotaan jo! Entisajan avioliitoissa ei ollut rakkautta. Rikki mennyttä ei kannata korjata. Tämä kirjoittajien kuoron viisaus on niin syvää, että sitä voi kutsua jo syväviisaudeksi.Vielä kun pääsisi kokonaan eroon noista miehistä, ne kun vain sössivät avioliitot ja alistavat naiset.

Katsokaa peiliin kaikki! Tuskin teistä kukaan onnellinen on parisuhteessaan, jos seikkailette Avioero-palstalla? Jokainen eroaa, joka haluaa. Sen ei pitäisi vaikuttaa keihinkään muihin, kuin osallisina oleviin ihmisiin.

Ennen oli pakko kestää kaikkea. Nykyisin ei onneksi enää tarvitse.