Hei
Kaipuu on kova ihmisen luo, ihmisen iholle. Olen nainen, jonka pitkä avioliitto päättyi vuosia sitten ja nyt päättyi kahden vuoden suhde. Emme asuneet yhdessä, mutta vapaa-aikaa vietettiin paljon yhdessä luonani tai hänen luonaan. Ja jaettiin arki ja juhla, ilot ja surut.
Oma ongelmani on, etten millään jaksaisi taas alkaa alusta, etsiä, tutustua, pettyä, etsiä, toivoa löytäväni jonkun joka olisi tarpeeksi samanhenkinen, että voisimme nauttia toistemme seurasta.
Muutenkin uusiin ihmisiin tutustuminen ja se, että opin luottamaan ja uskomaan,
että tässä on minulle Hän, on minulle aina vähän tuskaista ja hidasta. Se, että
pääsen luonnolliseen olemiseen toisen kanssa, että hiljaisuus ei tunnu painostavalta, että voi vain olla toisen lähellä vie aikaa.
Tiedän, että kotoonta kukaan ei tule hakemaan, baarit/terassit tuskin tarjoavat mitään uutta, harrastuksina ei ole sellaisia missä vapaita uroita liikkuisi. Eikä nettitreffailu houkuta.
Välillä jo ajattelen, että pitäisikö antaa olla ja ajatella olevansa loppuikänsä yksin.
Kaipuu on kova ihmisen luo, ihmisen iholle. Olen nainen, jonka pitkä avioliitto päättyi vuosia sitten ja nyt päättyi kahden vuoden suhde. Emme asuneet yhdessä, mutta vapaa-aikaa vietettiin paljon yhdessä luonani tai hänen luonaan. Ja jaettiin arki ja juhla, ilot ja surut.
Oma ongelmani on, etten millään jaksaisi taas alkaa alusta, etsiä, tutustua, pettyä, etsiä, toivoa löytäväni jonkun joka olisi tarpeeksi samanhenkinen, että voisimme nauttia toistemme seurasta.
Muutenkin uusiin ihmisiin tutustuminen ja se, että opin luottamaan ja uskomaan,
että tässä on minulle Hän, on minulle aina vähän tuskaista ja hidasta. Se, että
pääsen luonnolliseen olemiseen toisen kanssa, että hiljaisuus ei tunnu painostavalta, että voi vain olla toisen lähellä vie aikaa.
Tiedän, että kotoonta kukaan ei tule hakemaan, baarit/terassit tuskin tarjoavat mitään uutta, harrastuksina ei ole sellaisia missä vapaita uroita liikkuisi. Eikä nettitreffailu houkuta.
Välillä jo ajattelen, että pitäisikö antaa olla ja ajatella olevansa loppuikänsä yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kotoa, ei kotoonta.
Sitä, pitäisikö luovuttaa vai jatkaako etsintää, ei voi puolestasi päättää kukaan toinen ihminen. Itse olen ollut sinkkuna nyt 6-7 vuotta, riippuu vähän mihin viimeisimmän suhteeni katsoo päättyneen. Välillä iskee toisen ihmisen ikävä, mutta näin kesällä taas on onneksi elämässä niin paljon muuta sisältöä, ettei ehdi kovin paljon edes sellaista kaivata.
Kotoonta on murresana, kuten vaikka dorka. Ei ehkä tartte olla korjaamassa ihmisten murretta kun tää ei ole äidinkielenkurssi. Ite (ei kun itse) sanosin (ei kun sanoisin) että kotoota (vaiks ei kun vaikka, se on kotoa). Plaah. Ei se mitään jos on sinkku vuosia, onhan sitä pilkku mitä voi nu**ia ;)
Kerro lisää itsestäsi :-DDD
Kyllä sinulle - oleellista, hiAnoo!- näillä palstoilla sitten nu**imista löytyy. Onneksi olkoon.
Minä olen ollut viimeiset 15v yksin. Minua ei ole kukaan tosissaan rakastanut. Kyllä minä alkaisin mielihyvin tutustumaan johonkin naiseen ja rakentamaan suhdetta jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Kyllä tässä on monesti haaveiltu rakkudesta ja toisen ihmisen läheisyydestä, mutta eipä ole ollut tarjolla.
Jos sinä et jaksa eikä huvita, niin aina voi olla yksin. Ei tässä muillakaan helppoa ole.
Ja hei: Jos sinulla kerran juuri päättyi se suhde, niin onko muka pakko heti epätoivoisesti alkaa uutta metsästämään? Onko ihan mahdoton ajatus olla jonkin aikaa ihan ilman miestä?
Ei mahdotonta lainkaan. Kokemusta yksinolemisesta löytyy ihan kyllä tarpeeksi. Ja viihdyn itseksenikin. Enkä etsi epätoivoisesti, mutta silti haluan löytää jonkun jonka kanssa voin jakaa arjen mietteet ja joka pitää lähellä koska tiedän että on paljon mukavampaa tehdä jotakin kaksin kuin yksin. Vaikkapa vain nauttia hyvästä leffasta tai ruuasta.
Ei sitä jaksakaan etsiä ja tutustua ja oppia luottamaan, ellei ole tunteet kunnolla mukana. Itseänikään ei kiinnosta pätkääkään tutustua ihmisiin "siinä mielessä" saati sitten yrittää jotain ja katsoa tuleeko mitään vai ei. Mut anna olla jos ihastuu, ja se voi tapahtua milloin vaan, ja missä vaan. Silloin sitä ei muuta tahdokaan kun tutustua :) Pitää tulla luontaisesti, turha väkisin yrittää etsiä seuraa.