Onko mielestänne avioliitto onnellinen, kun pariskunnat asuvat viikot erillään toisistaan. Mies työnsä vuoksi Helsngissä ja vaimo savossa. Pitkä avioliitto takana. Mies viettää hesassa poikamiehen elämää, naiset vaihtuvat, nyt muodissa on virolainen nainen, jonka luona mies viettää öitään. Vaimo piipahtaa välillä hesassa, eikä tiedä asiasta mitään.
Ovatko kaikki miehet samanlaisia pettureita?
Ovatko kaikki miehet samanlaisia pettureita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilaisuus tekee miehestä kuin miehestä pettäjän. On huikaisevaa tajuta tämä. Jokainen mukava, ihana, kunnollinen mies muuttuu saalistajaksi, kun voi. Jossain typerässä gallupissa (varmaan City-lehden tms) oli kysytty miehiltä, pettäisivätkö jos tietäisivät etteivät jää kiinni. Muistelen että valtaosa vastasi: petän. Mutta ei tämä omaa tietoisuuttani aikanaan hetkauttanut. Mutta sitten tulin petetyksi ja jätetyksi ja aloin miettiä elämää. Vertailin tuttujen, tutuntuttujen ja kirjoista yms. naistrenlehdistä kuulemaani.
Kaikki miehet ovat pettureita.
Monet naisetkin.
Minulla on se käsitys, että kaikki naiset ovat pettureita, monet miehetkin
12-vuotta "arkileskielämää" ei aiheuttanut mitään hämminkiä!
Minä vietin mainitsemani vuodet "poikamieselämää" useilla eri paikkakunnilla eripituisissa jaksoissa. Pisin oli 6-vuotta, lyhyin 2pv.
Ratkaisevaa on hakeutuuko mies paikkoihin ja tilanteisiin joissa tietää ennakolta joutuvansa houkutukselle alttiiksi.
Minä en hakeutunut eikä kukaan tullut minua asunnolle "raiskaamaan"!
Työni oli myös sen luontoista, ettei ollut vapaa-ajan ongelmia.
Normaalin työajan jälkeen oli toimistorutiineja ja seuraavan päivän valmistelua.
Höpinät mieten sisään rakentuneesta tarpeesta naisten metsästykseen ovat merkki siitä, että kotioloissa on jotain vialla. Vaikka sitä ei tiedostaisikaan.
Alkoholi maistui kohtuullisesti mutta ei koskaan viikolla.
Vaarallisempia olivat aikaisemmat vuodet jolloin olin paljon erilaisissa internaatti koulutuksissa, ensin kuolutettavana, sittemmin kouluttajana.
Silloin pettäminen oli sanamukaisesti "karvan päässä".
Viimeisenä esteenä oli moraalini ja vaimoni ehdoton luottamus.
Ei kerta kaikkiaan ollut kanttia sen pettämiseen!
Oli mukava palata perjantaisin kotiin rehellisellä naamalla!
Enkä edes kadu!
Ps. Selvyyden vuoksi on ehkä syytä mainita, etten ole vieläkään eunukki eikä parisuhteessamme ole ollut, eikä ole, vähäisintäkään epäluulon säröä!