Harmittaa kun mieheni veli julkaisee facebookissaan kristinuskon vastaista propagandaa. Eipä tule hyvä mieli minulle kun julkisesti mollaavat uskoani ja erityisesti uskoani Kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta minkäs teet kun eivät tunne genesiksen ensimmäistä lausetta hepreankielellä. Kun noita kirjoituksia näen mieheni lukevan, niin en voi muuta kuin surullisena kääntää pääni pois. En minäkään mollaa heidän uskontoa facebook-sivuilla julkisesti tai edes kotona yksityisesti. Kerran mieheni vaati minua jopa kuuntelemaan jonkun radio/tv-saarnaajan vastauksia muslimille ja hänestä se oli todella huvittavaa, kun tuo saarnaaja ei osannut vastata...ja se tietysti todisti uskoni vääryyden. Jos minulta olisi kysytty, niin tunnen teologiaa enemmän kuin tuo saarnaaja tunsi, eikä minulla olisi ollut vaikeutta vastata noihin pilkkakysymyksiin. Minä en kyennyt kuuntelemaan sitä juttua kun mieheni luuli sen typerän keskustelun todistavan uskoni vääräksi.
harmittaa
ja surettaa
7178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et kertonut minkä uskonnon edustaja miehesi on. Niimpä teen sokean arvauksen. Muslimi! Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Kristittyjen pilkkaaminen on vain osa heidän maailmanlaajuista politiikkaansa joka tähtää maailmanlaajuiseen hegemoniaan.
Miksi ihmeessä olet muslimin kanssa yhdessä?
En ite pystys, koska uskon kans Raamattuun.
Kysymys pikemminkin kuuluu miksi aloittaja on yhdessä ihmisen kanssa joka osoittaa noin vähän kunnioitusta häntä ja toisia -sekä toista uskontoa kohtaan. Minä ja mieheni kuulumme molemmat kirkkoon, mutta itse en kyllä kuitenkaan Jumalaan usko kun taas mies itse lukee Raamattua ja tykkää käydä kirkossa. Koskaan en ole häntä mitenkään asiasta kiusannut tai osoittanut epäkunnioittavaa käytöstä, koska tiedän että miehelleni usko on iso asia. Jos ei pysty kunnioittamaan edes puolisonsa uskontoa mitä tulevaisuutta suhteella muka voi olla?
Mieheni on kasvanut kulttuurissa ja niin syrjäisellä alueella, että luulen, että siellä ei tiedetä kristinuskosta mitään tai se mitä tiedetään on propagandan värittämää. Hänelle on varmaan jo lapsuudessa iskostettu mieleen, kuinka kristityt suorastaan pilkkaavat Jumalaa. Mutta tämä asennehan ei ole uusi tässä maailmassa. Tuhansia kristittyjä kuoli Rooman vainoissa syytettynä jumalanpilkasta ja sama syyte vei Jeesuksenkin ritille. Ihan esimerkkinä viimeisin teksti oli sellainen, jossa viitattiin kovin tietävästi Raamattuun ja siihen mitä Jeesus on sanonut tai jättänyt sanomatta ja siitä vedettiin taas se johtopäätös, että kristityt ovat ihan humpuukisakkia. Kirjoittaja ei selvästikään tuntenut Raamattua, koska Joh 10:33-38 ja Joh 15:26 kumosivat suoraan sen, mitä se propagandateksti väitti Jeesuksen sanomisista. Minä luen nämä propagandatekstit ihan tietämättömyydeksi, mutta mieheni näyttää uskovan niihin ihan sokeasti.
Meillä on mieheni kanssa se ero uskonnollisuudessamme, että hänet on pienestä pitäen kasvatettu uskoonsa ja hänen mieleensä on iskostettu hänen ajattelunsa oikeellisuus. Hän näyttää lähes pelkäävän tietoutta muista uskonnoista ja hän on todennutkin, että esim kristinuskon teologia on tabu, josta ei puhuta. Mutta minä olen pitkän tutkinnan jälkeen valinnut uskontoni aikuisiässä ja olen tietoinen muidenkin uskontojen opetuksesta ja arvostan suuresti mm. Buddhan opetuksia ja ajatuksia enkä pelkää olla tietoinen muiden uskontojen opetuksesta ja jumalakuvasta.
Sama rajoittuneisuus ja ulkoa opittu asennoituminen näkyy myös siinä, miten mieheni suhtautuu vähemmistöryhmiin tai sellaisiin hänen mielestään tabuaiheisiin kuin homoseksuaalisuus. Uskon tämänkin olevan hänen kasvuympäristönsä seurausta eikä varsinaisesti kuvasta häntä itseään, koska hän on hyvin hyväsydäminen mies.
Missä sinä olet kasvanut, jos et kulttuurissa?
Netti on siitä hauska paikka, että voi keksiä ihan millaisia aloituksia vain ja täällähän saa keskustelun aikaan, vaikka aloitus olisi kuinka älytön. Millainen sekopää on mies, joka valitsee puolison uskonnosta, jota ei hyväksy????
No siitä jäi puuttumaan sana ennen sanaa kulttuuri, mutta en viitsinyt sitten erikseen lähteä korjaamaan, kun se on itsestään selvää, että sana jäi vahingossa puuttumaan. Oli nini pieni yksityiskohta, että en ajatellut, että ketään vaivaa...
Ei kannata mennä sellaisen ihmisen kanssa yksiin, jonka maailmankatsomusta ei voi hyväksyä. Jos virhe on jo tehty niin sitten on elettävä asian kanssa tai erottava. Miehen veljen jutuista ei kannata välittää: eihän sen kanssa ole pakko ole kovin usein tekemisissä.