Mikä näitä nuoria naisia oikein vaivaa? Tuntuu että kadulla tulee jatkuvasti vastaan teiniäitejä vauvanrattaineen. Ei ole kouluja käyty eikä varmasti ole saanut mitään rikasta elättäjääkään. Kyllä on aurinkoinen tulevaisuus edessä!
Sillä peruskoulu/lukio pohjalla ei paljon töitä saada. Ja ne puheet "kuinka kouluttautuu sitten vähän myöhemmin", hah!!! Sillä ei sitten kuseta edes itseä.
Sillä peruskoulu/lukio pohjalla ei paljon töitä saada. Ja ne puheet "kuinka kouluttautuu sitten vähän myöhemmin", hah!!! Sillä ei sitten kuseta edes itseä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse olen tehnyt lapset nuorena ja nyt karvan alle nelikymppisenä toinen asuu jo omillaan ja toinenkin on jo aikuinen. Meille mieheni kanssa alkaa komas ihana elämänvaihe taas kahdestaan. Maaliskuussa olimme Etelä-Afrikassa 3 vkoa. Taas on aikaa ja varaa esim. matkustella.
Miksi lapsia ei pitäisi tehdä nuorena? Ja voi sanoa, että lapset ja perhe ovat olleet parasta elämässämme. Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, mieheni viellä opiskeli, mutta aina olemme tulleet toimeen. Lapset ovat tehneet ainakin meistä perheen.
Ja noinhan käykin suurimmalle osasta nuorista äideistä?!
Todellisuudessa moni päätyy sossun tuella eläväksi yh-äidiksi. Jätkä lähti kävelemään kun isyys parikymppisenä kävi raskaaksi. Ja miten se koulunkäynti? Aika harva lomailee peruskoulu/lukio-paperien turvin. Työ kaupankassalla tms. ei tilipussia kasvata.
Sinulla nyt on vain käynyt tuuri. Suurimmalla osasta ei käy.
Toi impulsiivinen kyllästyminen ja innostuminen asioista just voi olla monen nuoren ongelma. Mukuloiden kanssa, kun just sellasta impulsiivista tykkään ja en tykkääkään tänää perheestä ei saisi olla.
Mutta on sitä impulsiivista jojoilua vanhemmissakin vanhemmissa havaittavissa. Tänään tykkään olla perheenjäsen ja vanhempi, sitten en taas huonona päivänä tykkääkää vaan lähenkin omille teilleni litomaan. Ei ollenkaan hyvä juttu se.
Luultavasti ap luulee odottajia nuoremmiksi kuin ovatkaan. Osa nyt vaan on baby faceja. Minulta tiedusteltiin ravintolassa papereita 29-vuotiaana, ja lasta odottaessani kysyttiin varovasti, onko opiskelupaikkaa vielä löytynyt. Olin silloin 35-vuotias...
Lapset kannattaa tehdä vanhempien ollessa alle 30v. Opiskelun ohella hoituu lasten kasvatus.
Teini vanhempi ei välttämättä ole huono vanhempi, vaikka nuori ja kokematon onkin. Ainoa asia tuossa teinivanhemmuudessa juuri on se riski, että koulut jää tosiaan ikuisiksi ajoiksi käymättä ja suomessa ilman koulutusta on aikas heikoilla. Koko aika vielä kiristetään tahtia sen suhteen.
Et saa sitä etkä tätä, jos et ole opiskellut ensin.
Toinen riski tietysti on se, että ensirakkaus ei kestäkään ja erotaan, jolloin jää ihan tyhjän päälle. Kun ei sitten ole sitä ammattiakaan, niin ei edes omalla työllään voi elättää itseään ja lastaan, vaan on käännyttävä joko sosiaalitukien tai vanhempien puoleen. Ei se hääviä ole sekään.
Kaikilla ei tosiaan ole niitä vanhempiakaan, jotka tulis vastaan ja auttaisi. Tottahan sitä missä vain iässä voi käydä yhtä huonosti, että jää yksin ilman rahaa ja työtä. Ei se ole tokikaan vain nuorien äitien ja naisten riski.
Se on kova koulu, melkein lapsena tehdä lapsia ja vielä pärjätä. Mutta moni siitä koulusta selviääkin, ei tietty kaikki.
Kuitenkin kaikista eniten hirvittää vapaamielinen suojaamaton seksi. Hässitään siellä ja täällä, eikä tiedetä edes montako lasta joku nuori kollikin on ehtinyt maailmalle siittää tai kuka on lapsen isä. Tai sitten ne taudit...
Jos olisin ottanut ensimmäisen vastaantulevan, enkä miettinyt että ensin pitää käydä koulu ja saada kunnollinen työpaikka ja jalansijaa elämää varten, olisi mennyt paremmin. Nyt on molemmat, mutta ei enää vapaita miehiä, tai jos onkin, ovat kiinnostuneet niistä parikymppisistä. Totuus on, että kolmikymppisenä olisi parhaat mahdollisuudet selvitä lapsirumbasta, mutta heikoimmat mahdollisuudet enää alkaa saamaan lapsia. Niille kun ei ole enää isiä tarjolla. Jos joskus tilaan vielä tanskasta keinoisän ja teen yksin lapsen, olen se vanhin äiti vanhempainillassa, eli siis "mummo". Minua inhottaa myös tuo asenne parikymppisiä isiä kohtaan. Monet ovat todella hyviä isiä, ja huono isä voi olla riippumatta iästä.
Parikymppisenä lapset tehneillä kavereillani menee kaikila hyvin. Jos olisin tehnyt lapset parikympin molemmin puolin olisivat kohta yläasteiässä. Heh. Ei kehtaa sanoakaan toisille, että joskus käy vauvahaave mielessä, ei sellaista saa käydä sinkulla.
Ei kolmekymppiselle miehellekään ole naisia tarjolla.
Ootko sä sitten paljonkin yli kolmenkympin? Meinaan tota lapsen saamista, en sitä etteikö kukaan halua kolmekympistä kumppaniksi. Se nyt ei vaan ole totta. Ei se ikä merkkaa, joku muu seikka voi sitten merkata. Ehkä piintyneet tavat voi olla se este mitä jo kolmenkympin ikäisellä yksin eläneellä voi olla, ettei pysty joustamaan tarpeeksi kumppanin kanssa.
Niinno meillä tuore isä on 28 ja minä ( tuore äiti) ihan just 37. :)
Ei varsinaisesti ehkä kenellekään ole tarjolla, itsekkäästi pitäisi vain ottaa se mitä haluaa. SIlti joskus tulee hymähdeltyä tuoniäisten miesten naishaaveille, jotka koskee edelleen parikymppisiä lapsinaisia.
"Nyt on molemmat, mutta ei enää vapaita miehiä, tai jos onkin, ovat kiinnostuneet niistä parikymppisistä. Totuus on, että kolmikymppisenä olisi parhaat mahdollisuudet selvitä lapsirumbasta, mutta heikoimmat mahdollisuudet enää alkaa saamaan lapsia. Niille kun ei ole enää isiä tarjolla."
No, tuo on kyllä ihan omasta päästäsi ja asenteistasi kiinni. Ihme yleistämistä, ettei kolme- tai nelikymppisiä oikeita sinkkumiehiä löydy. Kyllä löytyy, mutta kun naisilla taitaa olla näkö sen verran valikoivaa sorttia, että kaikenlaiset pelimiehet ja etenkin varatut kiinnostavat enemmän.
Sekin on huomattu, että moni nainen sulkee itseltään pois lukuisia vaihtoehtoja omilla tai ympäristön luomilla ennakkoasenteilla ja vaatimuksilla. Siksi väittämä "ei löydy sopivia miehiä" kuulostaa aika lapselliselta. Pitäkää silmänne auki, ja hakekaa miehiä muualta, kuin niistä samoista pienistä kuvioista, kuten baareista. Toinen esimerkki on se, kun deiteissä mieheltä vaaditaan samoja harrastuksia kuin itseltä. Eivätkö naiset kykene olemaan kumppanistaan hetkeäkään erossa, vai mistä tuo johtuu ? Eikö olisi hyvä, että molemmilla on myös omia harrastuksia - niiden yhteisten lisäksi ? Ja pitääkö vapaa-ajalla kokoajan harrastaa jotakin, että näyttäisi tehokkaalta ?
Miehen kanssa voi tehdä tuttavuutta muutekin, ettei heti kuukauden päästä olla ehdottamassa lapsen tekoa. Asioilla on tapana edetä omalla painollaan, jos vain tilanne on kaikin puolin otollinen...
Miksi vanhana vasta tuore äiti?
Kun ei nuorena tärpännyt, vaikka aina sanotaan että nuorena ne kannattaa tehdä. Ei niitä niin vain tehdä, eikä kaikkien kumppanien kanssa onnistuta lisääntymään. Itellä vasta näin vanhempana tärppäsi. Eikä kyse ole ettenkö olis nuorena halunnut ja todella yrittänytkin, jopa ivf:llä. Kroppa toimii, kun kroppa toimii ei pakolla. Eli mun kroppa alkoi toimimaan ja olemaan hedelmällinen vasta, kun oletetaan olevan melkein jo myöhäistä. Tietysti varmaan myös kumppanin hedelmällisyys vaikuttaa paljon asiaan. Eikä kaikkien sukusolut tunnu tykkäävän toisistaan, vaikka pari toisistaan tykkäiskin. :)
Ihmiset on yksilöitä myös tässä asiassa.
Eli en tahallaan ole jättänyt lapsen saamista vasta tähän ikään, eläen ensin itselleni. Moni sitä multa on kysynyt ja niin aika usein jopa luullut olevan. Mut siis ei ole siitä kyse, vaan ettei ennen ole natsannut tai on mennyt kesken.
Kyllä minusta naisen on hyvä tehdä aikaisin lapset jos vain löytää hyvän kumpanin jolla on käsitys ydinperheestä.
No, sama ongelma on myös miehillä. Mistä löytää nainen, joka osaa arvostaa ydinperhettä ? Nykyään ihannoidaan yksinhuoltajuutta jopa yhteiskunnan taholta, jolloin lähtöasetelma on jo hieman kieroutunut...
Täällä puhutaan kuin nuori äiti olisi tosi fine. Fine ehkä joillekin. Mutta raaka totuus on, että teiniäideistä suurin osa on äideiksi ajautuneita, eivät isän kanssa yhdessä suunnitellen, vakavan elämänpohdiskelun ja molempien harkitun, tietoisen valinnan vuoksi. Ei kukaan omia lapsiaan jälkikäteen kadu. Mutta järjellä eläen voisi lapsiperheen haaveilun toteutus onnistua paremmalla todennäköisyydelllä Tervetuloa Itä-Helsinkiin teini-yh-äitien arkeen tutustumaan, ei ruusuista ole,kun keskenkasvuinen teini on äiti, lapsiaan voi vain sääliä.Missä luulette että häiriönuoret kasvavat?
Missä häiriönuoret kasvavat? No missäs sä Teemu olet kasvanut?
Riippuu ihan naisesta. Jotkut tekee abortin, kun tietää jo valmiiksi, ettei halua vielä sitoutua lapseen ja alkaa elämään "aikuiselämää". Jotkut pitää lapsen ja pärjäävät oikein hyvin elämässään esimerkkinä Anni Sinnemäki, joka sai ensimmäisen lapsensa kai 16-v ikäisenä. Eräs kaverini sai esikoisena 19-v ikäisenä ja nyt 40-v iässä molemmat lapset ovat jo muuttaneet pois kodista ja hänelläkin parisuhde kesti sentään lähes 20-v.
On totta, että on olemassa niitä ajelehtijoita, joille vauva on hyvä tekosyy, ettei tarvitse ajatella kouluttautumista, yhteishakuja, työntekoa ja muita ikäviä asioita. Sen sijaan minusta on typerää moittia naisia siitä, että he tekevät "vain" siivoushommia tai ovat kaupan kassalla töissä. Jonkun pitää nekin hommat tehdä. Miksi pitäisi väkisin istua koulun penkillä opiskelemassa joksikin siivousteknikoksi tai merkonomiksi, jos kuitenkin päätyy siivoojaksi tai kaupan kassaksi, kun niihin voi pätevöityä työtä tekemälläkin. Niitä siivousesimiehen hommia tai toimistohommia ei tosiaankaan riitä kaikille. Kannattaa muistaa, että innokas nuori saattaa varsinkin noissa isoissa ketjuissa (Prisma, Citymarket) päästä eteenpäin talon sisällä sitä mukaa, kun ammattitaito kasvaa ja oppii ottamaan vastuuta. Kaikista ei ole siihen 18-v ikäisenä, mutta esim. 22-25 -v iässä voi jo ollakin!!!
Minusta on ihan eri asia, jos nainen on työssäkäyvä yksinhuoltaja, vaikka olisikin niin pienituloinen (aluksi), että hän tarvitsee toimeentulotukea kuin jos yksinhuoltaja on totaalinen yhteiskunnan elätti, jota ei edes kiinnosta hakea töitä, vaan hän keskittyy väsäämään lisää lapsia vain siksi, että saa lapsilisää ja enemmän toimeentulotukea. On ihan selvää, että kummalla ne tulevaisuudennäkymät on valoisammat pidemmällä aikavälillä.
Ensimmäisenä tuli mieleen, että taidat vetää ihan liikaa johtopäätöksiä ihmisistä joita et edes tunne.
Ensinnäkin: Luultavasti niistä naisista läheskään kaikki eivät ole mitään teini-ikäisiä, vaan jo parikymppisiä aikuisia. Sinä vain luulet heitä teineiksi, koska olet itse jo vanhempi ja ne parikymppisetkin alkavat näyttää kovin nuorilta.
Toiseksi: Mistä sinä tiedät kuka heistä on yksinhuoltaja ja kuka ei? Yleensä homma menee juuri niin että äiti jää synnyksen jälkeen ainakin joksikin aikaa lapsen kanssa kotiin. Totta hemmetissä ne äidit liikkuvat kaupungilla myös kahdestaan lapsen kanssa, eivätkä aina vaan odota että mies tulee kotiin.
Kolmanneksi: Opintoja voi jatkaa myös sen jälkeen kun lapsi hieman kasvaa. Kaikki eivät myöskään jatka opintoja toisen asteen koulutuksen jälkeen, mutta saavat silti sen työpaikan ja ihan hyvän elämän. Moni ammattikoulun käynyt menee työelämään sen amiksen jälkeen.
Ihmisen kroppahan on ylipäätään sellainen että synnytyksistä toipuu nopeammin ja paremmin nuorena kuin vanhempana. Nainen on myös hedelmällisimmillään siinä parikymppisen molemmin puolin, eikä vasta kolmekymppisenä. Vaikka ihmiset hankkivatkin nykyään lapsia myöhemmin kuin muutama vuosikymmen sitten, niin ei se ihmisen kroppa siitä ole mihinkään muuttunut.
Molemmissa tavoissa on puolensa. Jos hankkii lapset nuorena niin voi tuntea että jää nuoruus elämättä eikä ole niin paljon rahaa käytössä. Toisaalta nuorena jaksaa paremmin valvomista yms ja muutenkin jaksaa paremmin touhuta lapsien kanssa. Sitten vähän vanhempana on lapsellekin mukavaa että vanhemmat ovat vielä nuorekkaita, eivätkä eläkeiän partaalla. Bonuksena se että kun lapset alkavat lähenemään aikuisuutta niin vanhemmilla on sitä omaa aikaa yhä enemmän ja ollaan kuitenkin itse vasta nuoria keski-ikäisiä joilla menohaluja riittää. Isovanhemmatkin ovat yleensä vielä kuvioissa mukana ja jaksavat osallistua lapsien hoitoon.
Toisaalta vanhempana lapsia hankkiessa on jo saatu elää pitkän aikaa itsekseen (ja kumppanin kanssa) ilman lapsihuolia, asunto on usein isompi ja varallisuuttakin on usein enemmän.