Onko pituuslääkkeitä?

Ei.

Kasvat vielä 6 vuotta.

Syö kunnon ruokaa (ei leipää) ja liiku.

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 500-1000mg / vrk (10–20 prosenttia läntisestä väestöstä kärsii uusienkin tietojen mukaan yhä C-vitamiinin puutteesta, Suomessa luultavasti vielä useampi). C-vitamiinia kannattaa tankata joka päivä. C-vitamiinin puutos altistaa lukuisille eri sairauksille. Kun C-vitamiinia ei ole riittävästi, sitä ei riitä kaikkiin kehon soluihin ja kudoksiin. C-vitamiinin lisäämisestä ei ole haittaa, sillä sitä ei voi saada liikaa. C-vitamiini on vesiliukoinen ja ylimäärä huuhtoutuu pois virtsan mukana.

D-vitamiinia 50-125µg / vrk

Magnesium (sitraattia) 200-400mg/vrk, kalsiumin ja magnesiumin suhde on 2:1

Pohjoismaiset terveysviranomaiset suosittelevat aikuisille Omega-3 rasvahappoja 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta vähintään 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapolla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.

Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä.

Muut saa todella edullisesti Citymarketin luontaistuotehyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.

Kaikkein huonoin tilanne on afrikkalaista syntyperää olevilla maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on lähes läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm

Tuo yksi spämmää jatkuvasti noita D-vitamiinijuttuja yms, mutta ne voit jättää omaan arvoonsa. Monet tytöt saavuttavat maksimipituutensa suurinpiirtein tuossa iässä, mutta jos on todettavissa esim. kasvuhormonin erittymishäiriöstä johtuvaa lyhytkasvuisuutta, niin sitä voidaan kyllä kasvuhormonilla hoitaa jonkun verran. Tätä varten pitää olla erikoislääkärin hoidossa. Kohta saattaa vain olla hieman myöhäistä, mutta käy lääkärillä jos tuo niin huolettaa.

Äkkiä kannattaa kyllä tosiaan mennä lääkäriin että saisi kasvuhormoneja.. toivon että olisin mennyt itsekin nim. 22 v. 150 cm.

Mitäs siellä lääkärissä pitäis sitten tehä?

Valitat lääkärille että olet mielestäsi liian lyhyt. Sitten tutkitaan vanhoista neuvolapapereista ym. että onko kasvusi todellakin jäänyt ohjekäyrien alle ja jos tutkimuksissa todetaan että voi olla että jäisit liian lyhyeksi, lähetetään erikoislääkärille lisätutkimuksiin ja hoidon aloittamisen harkintaa varten. Voi olla hankalaa saada lähete terveyskeskus- / koululääkäriltä, joten ehkäpä yksityislääkäriltä kannattaisi aloittaa.

Eli jos kerron vanhemmilleni niin voiko pituuteni siis nousta enemmän etten olisi aikuisena vain 150 senttinen?

Unohda suoraan nuo lisäravinne hömpötykset ja mene lääkärin pakeille

No toivottavasti vanhemmat suostuu.

Ei kenenkään vanhemmat ole niin täysin imbesillejä ettei anna lapsensa mennä lääkärin puheille. Eikä sitäpaitsi koululääkärin juttusille tarvi mennä vanhempien suostumuksella. Menet sinne juttelemaan ja hän voi jo tarkistella papereista kasvukäyriä ja antaa sitten lähetteen lääkärille jos vaikuttaa epätavalliselta kasvulta. Lähinnä sun kannattaa asennoitua siihen ettei susta tule mitään 190cm. Itsensä kanssa sujut oleminen on kaiken A ja O.

Mutta tosiaan, lääkärin puheille kipin kapin. Ei kannata jättää menemättä sen takia että voi vanhempana olla itselleen vihainen.

Koululääkärit eivät ole kesällä töissä, tai samat tk-lääkärithän siellä kouluissa käyvät.

Ja se tk-lääkäri voi sitten kirjoittaa lähetteen _erikoislääkärille_ jos katsoo aiheelliseksi. Tosin aloittajan vanhempien tapauksessa itse vanhempana varaisin ajan suoraan yksityissektorin erikoislääkäriltä. Paperit vain sinne mukaan.

Kuinka pitkiä vanhempasi ovat?
Onko kuukautiset alkaneet?

Kuukautiset alkavat suomalaisilla tytöillä noin 13-vuotiaana. Niiden alkamisajankohta vaihtelee huomattavasti. Osalla tytöistä kuukautiset voivat alkaa jo yhdeksän kymmenen vuoden iässä, osalla vasta 17-vuotiaana. Sen jälkeen kun kuukautiskierto on käynnistynyt, tytön pituuskasvu hiipuu. Tämän jälkeen tyttö kasvaa vielä keskimäärin viisi senttimetriä, mutta kasvu on yksilöllistä.

Normaali kasvu:
http://www.lastenendokrinologit.net/kirja/fr-norm_kasvu.html

Lapsilla ja nuorilla luun uusiutuminen on tehokasta, koska luun muodostus on nopeampaa kuin luun hajoaminen. Kasvun aikana luukudoksen määrä lisääntyy ja luu sekä pitenee että paksuuntuu. Varsinaisen pituuskasvun päättymisen jälkeenkin luu voi vielä paksuuntua ja vahvistua sen mineraalimäärän lisääntyessä. Suurin luun määrä eli luun huippumassa saavutetaan 20 ikävuoden vaiheilla.

Luun määrää säätelevät perintötekijät, sukupuoli, ravinto, liikunta ja hormonit. Perintötekijät ovat kuin arkkitehdin rakennuspiirustukset, jotka sisältävät ohjeen luun huippumassan muodostumisesta. Luun kasvaminen huippumääräänsä edellyttää tärkeiden rakennusaineiden eli kalsiumin ja D-vitamiinin riittävää saantia sekä säännöllistä luustoa kuormittavaa liikuntaa. Hormonit määräävät luun rakentumista kasvuiässä sekä säätelevät luun aineenvaihduntaa myöhemmällä iällä.