Ero ja piinaava kaipuu

Itselläni käynyt aivan kuten aloittajalla. Omistushaluisuus, mustasukkaisuus, yhteiset (omat) tulevaisuuden haaveet ja "kahlitsee" toisen omaan elämäänsä.

On(kohan) monia jotka pilaavat ensimmäisen suhteen kuten aloittaja? Eron jälkeen miettii asioita mitä teki väärin ja kehittyy ihmisenä.
Nyt on myöhäistä haluta exää takaisin. Jatkossa sitten osaa välttää samat virheet kun hänelle teki. Parasta on pistää välit täysin poikki, ei tule ajateltua jos ehkä sittenkin palattaisi yhteen.

Kunpa nykyisillä tiedoilla pääsisi elämässä takaisin siihen aikaan kun seurusteli.

Onkohan jossain ohje nuorille mitkä ovat yleisimmät virheet ensimmäisessä suhteessa, säästyisi moni nuori ikävältä ololta.
Toisaalta ei silloin neuvot kiinnostaneet kun luuli olevansa oikeassa ja tekevän oikein.

Helpolla selvisit, kun sait opetuksen noin nuorena. Itse jätin turhan myöhään oman avomieheni, 7 vuoden yhdessäolon jälkeen, ihan vastaavista syistä. Minä en ollut mitään, minun elämäni ja minun haaveeni saivat aina jäädä toiseksi miehen tarpeille ja miehen menoille, minulle sai huutaa ja tiuskia rumia humalassa tai väsyneenä. Toivon, että olisin tajunnut lähteä jo aiemmin. Oltaisiin molemmat opitu vähän nuorempina eikä vasta 25-vuotiaina, miten ei ainakaan kannata parisuhdetta elää.

Tee itsellesi yksi palvelus: muista että et oikeasti vielä tässä vaiheessa tajua kunnolla, mikä meni pieleen. Puolen vuoden tai vuoden sisällä kyllä, mutta et vielä. Et ole tajunnut mitään jos kuvittelet, että voit tuosta noin vain muuttua. Se vie aikaa.

Tsemppiä erotuskaan. Muista ettet ole paha ihminen. Tuo on aivan tavallinen tarina. Mutta sinun pitää vielä kasvaa ennen kuin kannattaa uudestaan alkaa seurustella kenenkään kanssa.

"Tsemppiä erotuskaan. Muista ettet ole paha ihminen. Tuo on aivan tavallinen tarina. Mutta sinun pitää vielä kasvaa ennen kuin kannattaa uudestaan alkaa seurustella kenenkään kanssa. "

Paras neuvo, mitä voit saada!
Elämä jatkuu ja kantaa, vaikka nyt tuntuukin tuskalliselta.

Olitte molemmat liian nuoria sitoutumaan, onneksi elämä on kuitenkin edessä, ei takana päin.

Tsemppiä, kyllä sinä selviät!

Ota kulli käteen ja vatkaan kunnes....

Ero ei ole helppoa miehelle eikä naiselle.

Helposti toinen tulee toivoneeksi että ehkä palataan yhteen jos on vielä tunteita toista kohtaan. Se vaihe on kovin uuvuttavaa.

Monasti sitä on ihan rikki ja sekaisin eron jälkeen. Olisi hyvä jos olisi ystävä tai monta ystävää joille voisi kertoa ajatuksistaan, yksin kun pyörittelee samoja ajatuksia tuntuu että pää räjähtää.

Kuulostaa kamalalta, mutta: olette nuoria, elämä edessä ja vielä uusia suhteita edessä. Aina voi oppia omista kokemuksistaan, toisia voi kuunnella ja voi antaa neuvoja, mutta lopulta jokaisen on saatava ne omat virheensä tehdä, että oppimista voi tapahtua.

Anna ajan kulua. Sure aikasi ja yritä sitten päästää irti entisestä suhteesta.

Koeta harrastaa jotain, käy kävelyillä, syö ja yritä nukkua riittävästi. Vähitellen elämään tulee taas mielekkyyttä ja pystyt taas tuntemaan mielihyvää eri asioista. Yritä suunnata ajatuksesi ja tekemisesi johonkin itseä kiinnostavaan asiaan, olipa se miten pientä tai suurta tahansa.

Et kuitenkaan ole mietteidesi kanssa yksin, harvassa ovat ne, jotka eivät ole saaneet maistaa eron tuskaa. Henkiin on jääty ja aika moni on lopulta löytänyt Sen Sopivan ja Oikean itselleen.

Hei, olet vasta 21. No panic! Meikällä tuli ero ja olen päälle kolkyt. Tässä iässä uusien suhteiden aloittaminen se vasta onkin haastavaa. Että nyt vaan otat rauhassa, selvität omat ongelmasi ja sitten hommaat itsellesi paremman naisen. Kyllä se onnistuu.

Sitä odotellessa suosittelen sinulle kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Sitä käytetään eroseminaarien perusteoksena. On uskomattoman hyvä paketti ja antaa paljon työkaluja eron käsittelyyn ja myös uuden toimivamman parisuhteen rakentamiseen, ehkäpä myös vanhan kumppanin kanssa. Ennenkaikkea se auttaa sinua eheytymään ihmisenä ja rakentamaan paremman itsetunnon eron jälkeen. Kirjaa myydään Akateeemisessa kirjakaupassa ja voi ostaa myös www.kiianmaa.com nettikaupasta, voit yritää myös lainata kirjastosta.

On erinomaisen hyvä, jo olet (ketjun aloittaja siis) tunnistanut omat puutteesi ja haluat niitä kohentaa. Exäsi tuskin on vielä oikeasti jatkanut eteenpäin vaan turruttaa itseään jollain vähemmän vakavalla tai noilla mainituilla laastareilla. Eikä siinä mitään, hänellä - kuten sinullakin - niihin oikeus, kunhan "laastaritkin" tietävät ettei ole kyse mistään vakavasta.

Omalta kohdaltani en voi antaa muuta neuvoa kuin että pura ulos se mikä mieltäsi painaa tavalla tai toisella, koita oppia virheistäsi, anna unohdukselle ja toipumiselle aikaa, älä jää yksin sekä pidä mielesi avoinna uusille tuttavuuksille. Olet varmasti aiempaa parempi mies seuraavan kivan naisen osuessa kohdalle. :)

Vaikuttaa kyllä siltä, että mustasukkaisuutesi ei ollut täysin turhaa jos nainen kerran halusi nimenomaan vapautta ja meni heti eron jälkeen mitä huvittaa. Vieras mies siis kiinnosti erittäin paljon, eikä mustasukkaisuus ole silloin periaatteessa typerää. Jos toisella on kovat himot ulkopuolisiin suhteisiin, niin ei siinä paljon omalla käyttäytymisellään voi mitään tehdä.

Eron tullessa syyttää helposti itseään. Toki siihen on aina aihettakin, mutta syyttää helposti myös itseään sellaisesta, jossa ei itse ollut syyllinen. Kun menettää rakkaan ihmisen, niin silloin muistaa lähinnä nämä positiiviset asiat tästä ihmisestä, eikä niitä negatiivisia.

Eron rankkuus johtuu pitkälti myös siitä, että arki muuttuu merkittävästi. Eli olet enemmän yksin kuin olit ennen suhdetta. Kyse ei ole siis täysin tuon ihmisen menettämisen tuskasta, vaan ylipäänsä parisuhde-elämän menettämisen tuskasta.

Olin parisuhteessa ja haikailin sinkkuelämän perään. Suhteen ulkopuoliset naiset ja eritoten vapaus kiinnostivat. En todellakaan ollut halukas sitoutumaan, hankkimaan lapsia tai muuta sellaista. Nyt kun suhde päättyi ja ero iski päälle, niin mieleen tulvi kuvitelmat ihanasta parisuhteesta ja rauhallisesta perhe-elämästä, eikä lapsetkaan tunnu järjettömältä ajatukselta. Ihminen kaipaa sitä mitä ei voi saada. Näille ajatuksille pitää antaa aikaa ja antaa elämän tasoittua, jolloin tietää ehkä hieman aidommin mitä elämältään haluaa.