Kenestä haaveilet

Tuossa nyt tuli aika paljon yleistettyä. Itse en väittäisi ikävuosina 17-23 ollut sen pahemmin ihastunut kehenkään erityiseen. Monet varmasti priorisoivat haaveilun kohteeksi jonkun toisen ihmisen, mutta varmaan löytyy paljon niitäkin jotka ensisijaisesti haaveilevat jostain ihan muusta. Saatan tietenkin olla väärässä, ehkä lähtökohtaisesti ihmisen kaipuu toisen luo ja tuntea läheisyyttä, hyväksyntää, rakastetuksi tulemista ovat niitä kaikken oleellisimpia asioita... sitä nyt ei vain jakseta tiedostaa tämän päivän yhteiskunnassa eikä sitä painoteta tarpeeksi.

Taidan olla nyt oikeen latteuksien ja tylsyyksien tylsyys, mutta mä haaveilen kyllä edelleenkin omasta miehestäni, kun haaveilen. saatan päivällä katsella hänestä otetttuja kuvia ja itsekseni ihan hymyillä sille hyvälle tunteelle jonka siitä kuvan katsomisesta saan. Katselen usein hänen kasvojaan, niistä mä pidän valtavasti.

Toki muustakin kropasta, mutta kasvoissa, huulissa ja silmissä on sitä jotakin mikä aina hurmaa uudestaan. Joku kipinä ja joku mikä koukuttaa katsomaan ja taas katsomaan. Sitä samaa mä teen myös hänen ollessaan tässä kotona. Saatan katsella häntä kun hän jotain omiaan tekee ja ajattelen itsekseni hänestä kaikkia ilahduttavia juttuja. Joskus toki jos ollaan vähän riitamielellä, tulee mieleen vähemmänkin mukavia ajatuksia, mutta ne liittyy aina siihin tilanteeseen ja mielipiteeseen tai asiaan.

Että osaat olla ärsyttävä ja luulet olevas oikeassa tyyppisiä ajatuksia. Tai pitääkö sanoa noin pahasti, sillon kun mulle tulee pahamieli hänen tylyydestään.

Mutta mielummin niitä positiivisia asioita kuiteskin miettii. :)

Entä, onko parisuhteessa olevalla ja elävällä lupa ihastua ja haaveilla toisesta, voiko sitä välttää ja onko se oikein tai mielestäsi hälyttävä merkki omassa parisuhteessa?

- Miksei voi, mutta itselle sen kerran kun sorruin haaveilemaan toisesta miehestä mun parisuhde oli jo virallista eropaperia vaille loppu. Ja mulle se on merkki siitä, että mun tunteet on jäässä tai kuollu, jos alan muista haaveilemaan. Eri asia sitten nää ns. kuvat joita ihastellaan, mutta en minä niistäkään miehistä koskaan haaveile. He vain voivat olla komeita ja säväyttää sillä hetkellä, toisena hetkenä en taas huomaa koko äsken niin komeaa miestä olenkaan. Mielialasta kai kii?

En tiedä yhtäkään konkreettista esimerkkiä sellaisesta naisesta, josta unelmoin. En siis haaveile kenestäkään oikeasta henkilöstä.

Olen parisuhteessa ja Marina Diamandista haaveilen niinkun miljoonat muutkin ihmiset

Haaveilen kaikista hyvän näköisistä naisista.

Osallistun eräälle kurssille ja haaveilen sen opettajasta. Minua vanhempi, vähän päälle nelikymppinen nainen, mutta niin hyvin säilynyt, että en ensin meinannut uskoa, kun kuulin hänen ikänsä. Vähän tyttömäinen, pieni ja hento. Siis sellainen kiltin tytön oloinen, mutta kuitenkin maailmaa nähnyt ja elämässä kaikenlaista kokenut. Varaustilanteestaan en tiedä, ei ainakaan ole miehestä tai perheestä maininnut mitään, kun on joskus yksityisasioista juteltu. Tosin niin paljon näitä epävirallisia tai kurssin aiheeseen liittymättömiä keskusteluja ei ole ollut, että niistä voisi mitään varmaa päätellä.

Ei kuka vaan mikä: Ei tarvitsisi kuunnella vittuilua tai ohjailua päivääkään.

On yksi haaveen kohde siis mies joka oli kangastus verkkokalvollani vain ja kosketus jäi todella vain hetken käsinkosketeltavaksi.
Jokin siinä miehessä vain vetoaa koska vuosia yhteisestä haaveilin. Pikkuhiljaa todellisuus hiipi ja irti oli päästettävä. Jäi uutta odottamaan mutta odotus venytovenymistään ja usko sekä mielenkiinto alkoivat hiipua? Uskallus nollaan ja etsimään syitä miksi niin harhaan ihminen voi suistua.
Ihmetellen yhä. Jotain vinkkejä ja todellisuutta niinkuin olisi ollut mutta on helppo heittää ajatukset pois vain koska itse päästään sekaisin.

Yx nainen, sellainen jota ei koskaan saa, ja mitä ei kannata ees enää yrittää. 1,5-vuotta yritin, turhaan. Sellanen nainen jota ei voi ees vihata koska ei oo mitään vihattavaa, se vaan on. ihana. joskus mä soitan, miten se sanoo nimensä kun vastaa. Mä tykkään susta aina Marissa.

Haaveita saa ja pitää olla. Etukäteen ei kannata kiinnostusta kertoa koska silloin se tietää huonoa onnea. Siispä olen oppinut pitämään suuni kiinni ja näytän kiinnostukseni vain sille jolle se kuuluu. Lopetin jopa kertomisen ystäville ja sukulaisille mieleisistä tyypeistä. Niin on paras.

"Kenestä haaveilet "

-En yhtään kenestäkään.

En ole haaveilija-tyyppiä. En muista, että olisin teininäkään koskaan haaveillut kenestäkään julkkiksesta tms. Olen varmaan hieman tylsä siinä mielessä.. =P

"onko parisuhteessa olevalla ja elävällä lupa ihastua ja haaveilla toisesta, "

-Jokaisella on päässään oikeus ja vapaus ajatella ihan mitä haluaa ja ihan kenestä tahansa. Kunhan ne jäävät sinne ajatusten tasolle...

Taidan pitää suosiolla turpani kiinni.

Haaveilen tietynlaisista naisista, mutta en kenestäkään tietystä henkilöstä. Tai no joskus, viimeksi eilen, törmää johonkuhun, josta haaveilee vähän aikaa.

Haaveilen Jukasta

Vuosien takainen ihastus on aina välillä mielessä. Koskaan ei vaihdettu muutamaa sanaa enempää, eikä sen paremmin tunnettu. En niin siitä ihastus-osiosta välitä, mutta siinä olisi voinut olla jotain... elämää suurempaa ehkä? Ei mitään rakkautta, vaan sielunkumppani, tiedäthän. Se, miten silloin jätin asiat selvittämättä, on oikeastaan tähän mennessä ainoa asia elämässäni, mitä kadun. Aika hyvin sekin.
Ei tällaisia ihmisiä usein tule vastaan.
Ehkä vain kuvittelin kaiken.
Ehkä seuraavassa elämässä sitten.

Yksi on proffa, ei mikään komistus mutta sotahistoria näpeissä! Vaikka on ätminkäisen näköinen, olin hulluna.
Suuri Rakkaus taas on bibo-maanisdep-skitso-alkoholisti. En haaveile, nököttää luodollaan silloin kun ei ole mielisairaalassa, mutta rakastan aina.

Haaveilen Jutta Urpilaisesta. Ihan oikeasti. Pahinta tässä on se että en edes ole demari.

Mulla on kolme eri ihmistä joita mietin.

Kahden kanssa on ollut juttua aikanaan asioista ja kolmas on vaan muulla tapaa iskenyt mieleen.

Ajattelen näitä ihmisiä hyvin eritilanteissa eri tapaa, vaikka kaikki antoi syyn ajattella.

Tästä jonka kanssa en varsinaisesti jutellut, mutta hän teki asiaa muuten esiin, olen päässyt vähän ajatuksen tasalla erille, mutta kaikkien ihmisten mielialat liikkuu, eikä kukaan ole koskaan pois ajatuksen tasalta.

Kun uskoo johonkin, syntyy toivo. Toivossa on hyvä elää, kunnes sitten syttyy rakkaus :))

Haaveilen entisestä luokkakaverista ammattikoulusta, tuli todellakin sellainen fiilis, että hän on kuin tehty minulle kun päästiin viettämään koulun puolesta aikaa kahdestaan, mutta niin vain ei tullut vastakaikua.

Haaveilen naapuristani.
Kuinka säälittävä olenkaan.

Täl hetkellä en kenestäkään. Vaikee edes yrittää haaveillakaan kun ketään kiinnostavaa ei ole näköpiirissäkään.