Elämänkokemusta on kertynyt jonkun verran ja laajan tuttavapiirin kautta on saanut tietää ja nähdä yhtä sun toista. Puhun nyt vain näistä, mistä tiedän, jotka jollain tavalla liittyy tuttavapiiriini ja isossa maailmassa todennäköisesti on poikkeuksia tästä kaavasta. Mutta koska se on niin selvää näitten tapausten osalta, niin uskoisin sen aika yleisesti olevan samalla tavalla. Puhun nyt varmaan kolminumeroisesta luvusta näitä tapauksia.
Olen aina törmännyt samaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Kun suhteessa ollut henkilö on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän mukaan, niin se on yhtä poikkeusta lukuunottamatta päättynyt huonosti. Tässä yhdessäkin tapauksessa mies käy vieraissa aina kun on mahdollista.
Uusi suhde on kestänyt yleensä joistain kuukausista pariin vuoteen, joissain harvoissa tapauksissa jopa kymmenen vuotta, mutta yleensä silloin viimeistään on tullut ero. Yleensä nämä erot eivät ole olleet helppoja, vaan sitä katkerampia, mitä pidempään suhde on kestänyt.
Ja lähes poikkeuksette se uusi on paljastunut paljon huonommaksi kuin edellinen, mukaan mahtuu todella pahoja hyväksikäyttötapauksiakin.
Eikä ne entisen pettäjän seuraavatkaan suhteet yleensä mitenkään hyvin mene.
Ikävä kyllä myös, jos jätetty on saman tien löytänyt uuden, niin sekään ei ole päättynyt hyvin. Aika useassa tapauksessa petetty on ollut pidemmän aikaa yksin ja sitten löytänyt sen oikean. Yleensä jätetty myös pitemmällä juoksulla huomaa olleensa onnekas kun on päässyt pettäjästä eroon.
Kyllä ainakin yleensä jokainen löytää edestään sen, mitä taakseen on jättänyt.
Olen aina törmännyt samaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Kun suhteessa ollut henkilö on löytänyt toisen ja lähtenyt tämän mukaan, niin se on yhtä poikkeusta lukuunottamatta päättynyt huonosti. Tässä yhdessäkin tapauksessa mies käy vieraissa aina kun on mahdollista.
Uusi suhde on kestänyt yleensä joistain kuukausista pariin vuoteen, joissain harvoissa tapauksissa jopa kymmenen vuotta, mutta yleensä silloin viimeistään on tullut ero. Yleensä nämä erot eivät ole olleet helppoja, vaan sitä katkerampia, mitä pidempään suhde on kestänyt.
Ja lähes poikkeuksette se uusi on paljastunut paljon huonommaksi kuin edellinen, mukaan mahtuu todella pahoja hyväksikäyttötapauksiakin.
Eikä ne entisen pettäjän seuraavatkaan suhteet yleensä mitenkään hyvin mene.
Ikävä kyllä myös, jos jätetty on saman tien löytänyt uuden, niin sekään ei ole päättynyt hyvin. Aika useassa tapauksessa petetty on ollut pidemmän aikaa yksin ja sitten löytänyt sen oikean. Yleensä jätetty myös pitemmällä juoksulla huomaa olleensa onnekas kun on päässyt pettäjästä eroon.
Kyllä ainakin yleensä jokainen löytää edestään sen, mitä taakseen on jättänyt.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aika pitkälti näillä mä toivotin onnea ja menestystä miehelle, kun pettämisestä ka muutaman kuukauden suhteesta jäi kiinni. Pyysin toki heti muuttamaan yheisestä talosta toisaalle.
Toi on niin totta! Itselläkin o tuttava piirissä sama juttu. Mutta mies saa jokaisen harhareissunsa anteeksi kukkapuskalla ja epäilen että sama meno jatkuu seuraavat kymmenen vuotta. En toivo sen naiselle kuin avaisi ne silmät se ei tule muuttumaan niin pahasti läheisriippuvainen se nainen on jota hän kutsuu rakkaudeksi.
Usein vaihtamalla paranee, ajattelen minä. Mutta vaihtamalla ei kuitenkaan oma pää parane. Oman pään kehittämiseksi pitää tehdä itse omat kotiläksyt.
Yksi perustelu sille, että vaihtamalla paranee, on se, että monesti ihmiset ovat jotenkin kasvaneet siihen, että heitä voi kohdella huonosti, he suorastaan kerjäävät sitä. Niinpä he sitten tiedostamattaan valitsevat aivan väärän ihmisen sitä katsoen, että voisivat voida hyvin. Pahoinvointia siitä vain seuraa. Jos sitten tuollainen ihminen jaksaa erota ja oppii arvostamaan itseään ja tarpeitaan, hän saattaa löytääkin kumppanin, jonka kanssa tasapainoinen yhteiselo on mahdollista.
Totuuden siemen...
Minäminä -henkilön puolison osa ei ole kovin kaksinen, mutta he eivät lähdekään toisen matkaan. Se on yleensä se Minäminä, joka lähtee toisen matkaan.
Minäminä löytää sen "paremman", joka ymmärtää häntä jne. Sitten kun ihastumisvaihe päättyy, niin... Hienoa on, että nämä Minäminä tapaukset ovat yleensä erosta sen verran katkeria (kun toinen sukulaisten auttamana ei enää alistunutkaan kaikkiin vaatimuksiin), että pysyvät poissa (paitsi täysin narsistit).
Sitten ovat mustasukkaisia kun toinen löytää uuden (lähes aina huomattavasti paremman, jos on jaksanut odottaa pari vuotta ja käynyt omat traumansa läpi).
Kummallista kyllä, naiset ovat kovempia pettämään kuin miehet ja siksi naiset vahtivat erittäin tarkasti toisiaan. Miehissä pettäjiä ovat nämä alfaa uros tyypin miehet ja muut sitten katselevat sivusta hissukseen kun naislauma tavoittelee alfojen siementä. Olisi hienoa jos lapset testattaisiin dna testillä jo heti alkuunsa jotta voitaisiin kohdistaa elatusmaksut oikeisiin osotteisiin.
Miten monen perheen kiltti isi on isi myös oman perheen ulkopuolisille lapsille...
Outoa kyllä kun iso osa miesten treffi-ilmoituksista on varattujen miesten. Naisten vastaavaa ilmiötä ei ole. Miten naiset pettää kovasti?
Varattuja naisia löytyy ravintoloista (he eivät tarvitse nettiä löytääkseen petikaverin niin kuin miehet).
Mutta lesbojen piirissä on ihan sama ilmiö. Kuvattomia ilmoituksia ja etsitään naapurikaupungista...
En siis ole ottamassa kantaa siihen pettämisen naisvaltaisuuteen, mutta eiköhän se ole aika 50:50 naisten ja miesten kesken...eikä sillä edes ole merkitystä kumpi sukupuoli tekee sitä enemmän. Siinä on aina pettäjä ja petetty, eikä se sukupuoli tee siitä puolin tai toisin yhtään sen hyväksyttävämpää.
Mätäpaiseita löytyy kummastakin sukupuolesta!
Dna testaus olisi ensiarvoisen tärkeää. Ystävättäreni joka sai syksyllä lapsen ei tiedä lapsensa isää, epäilee jopa yhdenyön tuttavuutta isäksi mutta hänen miehensä hoitaa lasta omanaan. Tekisi mieli vihjata miehelle että menisi isyystestiin mutta mutta..siinä olisi ystävyyskin mennyttä.
Lapsen isä on tietenkin jonkun toisen perheen isä.
puun ja kuoren väli, ajattelusi kaioaa vähän lisää oikeudenmukaisuutta. Oma ystävyytesi on tärkeämpi kuin se, että sivusta seuraat, että miehelle tehdään suurin vääryys mitä mahdollista on, hänet kusetetaan toisen lapsen isäksi.
Jos itsetutkisteletoman vastuusi ja salaisuli oikeudenmukaisuuden kautta, ymmärtäisit että noin suurta vääryyttä ei saa sweurata sivusta siihen puuttumatta. Koulukiusaustakin sivustaseuraava lapsi tekee väärin, mutta sinun vääryytesi on mittaluokassa eri tasoa.
Ystävyys on erittäin tärkeä ja ystävien keskinäinen luottamus myös. Mutta olisiko aika tarkastella myös sitä, millaisia ystäviä sinä ansaitset. Ystävätär, joka toimii omaa puolisoaan kohtaan noin alhaisesti, tulee ihan vaarmasti puukottamaan sinuakin selkään, sitten jos vastaanne tulisi tilanne, jossa vastakkain ovat hänen oma etunsa ja sinun persoonasi tai sinun oikeutesi. Hän om itsekäs ja aina omalla puolellaan, ei sinun puolellasi. Tarkastele myös ystävyytenne sisältöä realistisesti. Olisiko niin että sinä olet aina se antava, hyväksyvä ja ystävääsi hänen elämässään tukeva osapuoli, ja hän vain imee ystävyyttäsi, todellista apua sinulle takaisinantamatta, toisin sanoen sinua ja ystävyyttäsi hyväksikäyttäen?
Yleensä ihminen joka käyttää yhtä hyväksi käyttää myös muita.
Minulla oli kaveri, joka petti vaimoaan ja houkutteli minut mukaan vaikka minne...
Niin se ystävyys katkesi siihen, kun minulla tuli vaikeaa ja olisin tarvinnut apua.
Se oli yhteen suuntaan menevä ystävyys...lainasin rahaa (josta osa jäi maksamatta takaisin...mitä se nyt "ystävien" kesken), sai apua kun tarvitsi...
En ollut ystävä vaan hyväksikäytettävä.
Sellaisen ihmisen ystävä ei kannata olla, joka tekee tietoisesti väärin.
Ei varaskaan tyydy varastamaan vain yhdeltä.
Miksi naiset joutuvat aina kärsijöiksi näihin. Ykkönen kärsii, kakkonen, kolmonen, nelonen jne. Ei se naisen vika ole, eikä pettäjä saisi naisia rangaista aina uudelleen ja uudelleen. Mies syyttää aina naisia, kaikesta.
Jos miehellä olisi selkärankaa, hän yrittäisi korjata aiheuttamiaan vääryyksiä esimerkiksi kakkoselle, ja väärinkäsityksiä joita hän sai naisesta. Näyttäisi että ei halveksi kaikkea ja huijaa.
Ehkä ei kannattaisi lähteä sellaisen miehen mukaan, joka jättää vaimon uuden naisen takia?
Jos olet nainen ja lähtenyt varatun miehen mukaan... niin sitä saa mitä tilaa.
Se on ihan sama, mitä "se" valehtelee, kyllä oman järjen pitäisi sanoa, että tämä on väärin.
Minulta ei ainakaan riitä empatiaa yhtään miestä tai naista kohtaan, joka on lähtenyt "leikkiin" varatun ihmisen kanssa. (vaikka olisi luullut ALUSSA toisen olevan vapaa).
Kiva varatun kanssa on leikkiä. Mukaan ei koskaan ja miehellekin tiedoksi ettei tee hätäisiä päätöksiä koska nurkkiini ei tule yhtään miestä asumaan.
Olishan se kiva,jos paranisi.Vaan huonosti kävi.
Pitäisikö jokaisen meistä pitäytyä elämämme ensimmäiseen seurustelukumppaniin, että pysyisimme onnellisina tai edes jokseenkin tyytyväisinä? Mikä suhde on "alkuperäinen", se aito ja oikea? Onko se avioliitto, joka on molempien puolisoiden ensimmäinen? Kovin usein molemmat tai ainakin toinen osapuoli on seurustellut ja jättänyt joitakin ennen liittoa. Lähes kaikilla on takanaan liuta avosuhteita. Liki kaikki ovat jättäneet ja/tai tulleet jätetyiksi.
Nykyihmiselle suhteita tulee ja menee. Vaikea veikata, mikä osoittautuu entisiä huonommaksi tai paremmaksi. Ehkä on vain hyväksyttävä, että suhde alkaa, elää aikansa ja päättyy tavalla tai toisella. Matkan varrelle mahtuu aina onnen huippuja ja surkeuden ahdinkoa. Joskus asiat kypsyvät odottamalla, jotkut parisuhteet taas kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. En menisi kenellekään sanomaan, että hänen ei missään tapauksessa hyödytä erota, koska sellaisia asioita ei sivullinen voi tietää.
Ei kyse ollut siitä ja esim. jokaiselle narsistin uhrille ero lienee HYVÄ ratkaisu!
Homma ei toimi, muutetaan erilleen, hoidetaan tahoillaan surutyö... elämä jatkuu ja se seuraava suhde voi kestää "loppuun" asti.
Kerroin vain, miten omien kokemuksieni perusteella käy ihmisille, jotka suhteessa ollessaan löytävät uuden. Eli lähtevät suhteesta, koska ovat löytäneet "paremman".
Jos ensin erotaan, niin se ei ole vaihtamista.
Enkä nyt tarkoita pelkästään uusia suhteita, sillä nämä jollain tavalla sukuun/tuttaviin liittyvät jutut alkavat kaksikymmentä luvulta ja viimeinen oli viime vuodelta.
Enkä oikein allekirjoita sitä alku,huuma,loppu juttua, sillä moni suhde on kestänyt loppuun asti kun on löytynyt ajan kanssa se toinenkin jätetty.
Kaksi kilttiä kovia kokenutta yleensä pysyy yhdessä ja on onnellisia.
Ne yhteen menneet minäminä tapaukset sen sijaan päättyvät yleensä räiskyvään eroon, jota vielä usein puidaan pitkään oikeudessa ja kannetaan suunnatonta vihaa puolin ja toisin.
Vaikka kuinka olis uus koti ja uus puoliso, se kalvaa mieltä ja karvaasti. Ei historia unohdu mihinkään, se vaan pitää kestää jos vaihtaa muka parempaan.
Erityisesti nämä tapaukset... Löydetään uusi, rakastutaan, tiputetaan pommi puolisolle, ero vireille ja saman tien muutetaan uuden luo. Heti kun ero astuu voimaan, niin maistraattiin virallistamaan suhde...
Kun harkinta aika on vain 6kk, niin maistraattiin marssitaan 7-8kk tapaamisesta, eli vielä ihastumisvaiheen ollessa päällä.
Suuret suunnitelmat, unelmat, rakkautta hehkutetaan...
Ja sitten 0,5-2v välillä ihastumisvaihe päättyy ja toisen puutteet hyppää silmille.
Ero
Halu palata vanhan luokse, mutta itsetunto ei anna periksi myöntää, että oli väärässä. (Tosi harva ihminen pystyy kohtaamaan itsensä ja omat tekonsa). Laastarisuhteita yksi toisensa perään ja sitten ollaan vihaisia ja mustasukkaisia kun jätetyn elämään tulee uusi ihminen. Asia selitetään itselle hyväksi (itse petos), että minäkuva ei vaurioidu.
Sitten vanhana hiukan katkeroituneena ja sinkkuna se syy on "löytynyt" sukupuolesta. Se on toisen sukupuolen vika, että suhteet ei ole toimineet, koska naiset/miehet on sitä ja sitä...eli itsessä ei mitään vikaa.
Historia toistaa itseään vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen.
Voin sanoa, että lähes poikkeuksetta jätetty voittaa erossa, kun pääsee pettäjästä eroon.
Itse olen möhlinyt erään rakkaussuhteen pettämällä valitettavasti se oli elämäni rakkaus. Myöhemmin tulin tosi pahasti nöyryytetyksi ja petetyksi. Mikä oli minulle oikein ehkä syy oli minun liian sponttaanissa luonteessa ja puhumattomuudessani. Ikävä kyllä ei se todellakaan parane vaihtamalla. Nyt elän yksin ja katselen rauhassa ympärillenu.
Jos ajattelet/tunnet/koet möhlineesi menneen "elämäsi rakkauden", niin mikään ihme ole, että tulet myöhemmässä suhteessa petetyksi. Se on nimittäin niin, että rakkaudettomassa liitossa helposti löytää uuden rakkauden ja entisen rakkautensa perään haikaileva tulee helposti petetyksi.
Itselläni parani huomattavasti vaihtamalla.
Minulla oli kiltti, suloinen vaimo ja minä jätin hänet, kun löysin rääväsuu minäminä naisen, joka osasi kehua itseään, valehdella kirkkain silmin ja vaikutti täydelliseltä.
No se päätyi eroon ja pitkiin oikeuskäsittelyihin, samalla meni perinnöt ja muut kun ei ollut avioehtoa. No hänellä oli uusi valmiina kun, meille tuli riidat ja hän ei saanut enää tahtoaan läpi.
Elämä romahti, mutta jollain tavalla se silti tuntui oikeudenmukaiselta, sain takaisin sen, minkä olin taakseni jättänyt.
Ensmmäinen ero johtui siitä, että oltiin monella tapaa kakaroita ja... Silloin uskoi puheita ja ei ymmärtänyt katsoa tekoja. Puolisolla oli huono itsetunto ja se haukkui itseään jatkuvasti ja ei sitäkään silloin ymmärtänyt, vaan ajatteli, että se on mitä sanoo...
Nyt minulla on lopulta ollut miestä pyytää sitä aikaa anteeksi (ja tavallaan vasta uuden eron yhteydessä ymmärsin joitain asioita), ei meistä enää paria tule (liikaa on virrannut vettä Vantaassa ja tapahtunut asioita...ei sen puoleen ei se takaisin paluu olisi minusta kiinni, ei kaikki tunteet ole kuolleet ajasta huolimatta. Hänellä on uusi elämä ja en halua enää yhtään enempää sotkea hänen elämäänsä. Tein ihan tarpeeksi vahinkoa nuorena)
Vaihtamalla paranee. Tämä on oma kokemukseni. Samoin se, ettei suhteen kestolla ole loppupeleissä mitään merkitystä. Kukaan muu kuin itse ei tiedä miten kauan mistäkin suhteesta on ollut antoisaa aikaa itselle.
Aivan juuri näin. Itse olen ollut "uudessa" suhteessa 3v, sitä ennen 25vuotta liitossa. Kyllä suhteessa eniten merkitystä on laadulla eikä sen kestolla.
Eli menet naimisiin, käyt vieraissa ja jos uusi tuttavuus vaikuttaa kivemmalta niin vaihdat?
Ymmärsinkö oikein?
Keskustelussa ei ollut kyse deittailusta, vaan ihmisistä mitkä oli kunnolla parisuhteessa, naimisissa. Tuttavissani ei ole kaltaisiasi ihmisiä, työkavereissa on joskus ollut, mutta en ole heidän kanssaan ollut tekemisissä...ei ole oikein oltu samalla aallonpituudella.
Itse asiassa säälin heitä...naiset esineitä ja kun ei muuten onnistu, niin sitten maksullisiin. He olivat reppanoita, jotka yrittivät todistaa itselleen jotain naisien avulla.
ghhgkjjcxhz
Miehet (ja naiset) jotka käyvät vieraissa eivät todellakaan ole reppanoita eivätkä halua todistaakaan itselleen mitään. Vieraihin mennään ainoastaan siksi, ettei koeta liitossa saavansa sitä mitä pitää tärkeimpänä. Joillekin se on seksi, toisille jotain muuta.
Taisi osua arkaan paikkaan?
Rehellisyys itseään kohtaan on vaikeaa, eli et suinkaan ole ainoa.
Kyllä sinä vanhana huomaat, mitä se tekee kun elää elämänsä itsepetoksessa.
no mitäs sitä on liitossa sitten, jos ei halua olla oman puolison kanssa..