Miksi nettideittailette?

Arkielämässä en kohtaa ihmisiä, syrjäinen asuinpaikka yksinäinen työ. Joskus on päiviä jolloin kukaan ei soita eikä ketään käy työmaalla.

Niiin,sanotaan että ihminen joka ei käy viihteellä (kuten itse) ja toivoo löytävänsä itselleen kumppanin niin,se on yksi tapa "heitää verkot vesille".Jos jotain hyvää haluaa löytää niin helppo omalla tavallaan,saada iso massa "tarkasteltavaksi",
löytyykö pontentiaalista jolle voisi kirjoittaa.

Vaikka,en sitä sano etteikö olisi fiksumpi mennä ihan livenä baareihin yms. etsimään sitä.Siellä näkee suoraan kuka ja mitä,eikä tarvitse kirjotella ensin viikkoa,tavatakseen todennäköisesti vääränlainen ihminen.Lisäksi netissä ihmiset ovat saakelin pinnallisia ja jos joku ei miellytä niin hylkäykseen meni.

Joten,asia ei ole noin musta-valkoinen.Molemissa voi tavata itselleen sen oikean.Ja oikeastaan,vaikka käyttäisit kaiken vapaa-ajan kumppanin etsimiseen,et silti löydä.Sitten se vain tulee jossain kioskilla,kahvilassa yms. vastaan.Tarkoitan,että liika etsiminen turhaa.Riittää että pitää silmtä auki.

No, mä hain netistä seuraa sen vuoksi että ei olisi tullut mieleenkään hakea sitä seuraa baareista koska en niissä viihdy muutenkaan enkä usko että sieltä olisi sattumalta löytynyt sitä oman oloista miestä. Harrastuksistani en löytänyt yhtään vapaata miestä tai muuten potentiaalista enkä töissänikään osaa erityisesti alkaa flirttailla asiakkaiden kanssa. Yksin ei tullut lähdettyä mihinkään "metsästämään". Aattelin et netissä on enempi "tarjontaa" josta voi sitten valita itselleen parhaimpia kokelaita ;)

Minusta netistä on tietyllä tapaa huomattavasti helpompi löytää omanhenkistä seuraa, koska saman tien pystyy ilmaisemaan, millainen on ja mitä hakee - ja mitä ei.

Oma ongelmani ei suinkaan ollut, etteikö seuraa olisi löytyny "oikeassa" elämässä. Päinvastoin: oikeastaan syyni lähteä mukaan nettideittailuun oli se, että miehiä pyöri ympärillä vähän liiaksikin asti, ja silti mikään juttu ei lopulta edennyt illanviettoja pidemmälle. Huomattiin vain, ettei sitten lopulta ollutkaan yhteistä juteltavaa tai ettei toinen sitten lopulta halunnutkaan mitään vakavampaa.

Netissä tätä ongelmaa ei ole ainakaan samoissa määrin, sillä heti alussa voi ilmaista, että hakee vakavampaakin seuraa - se ei tule mitenkään yhtäkkiä yllätyksenä sen jälkeen kun on ehditty tapailla jo pidempään. Jo viestin tai parin jälkeen huomaa myös, sujuuko juttelu luontevasti vaiko ei. Vaikka kaveripiiri olisi kuinka laaja, netissä tarjonta on silti laajempi. Ainakin itse elän lopulta aika pienen kuplan sisällä: kaikki kaverini ovat suurin piirtein saman ikäisiä ja samassa tilanteessa olevia yliopisto-opiskelijoita, eikä näiden piirien ulkopuolella harvemmin törmää muihin. Bileetkin ovat opiskelijoiden omia, eli mahdollisuudet törmätä täysin uudenlaiseen tyyppiin vaikkapa baarissa ovat aika pienet.

Netistä löysin juuri sen, mitä olin tietämättäni etsinyt: hauska, fiksu, kiinnostava mies, jonka kanssa juttu luistaa, vetovoima toimii ja ajatusmaailmat osuvat yksiin. Vakavammasta suhteesta en vielä voi puhua, mutta jo tässä vaiheessa nettideittailu on todistanut hyvät puolensa - tähän ihmiseen en luultavasti ikimaailmassa olisi törmännyt "tavallisessa" elämässä. Yhteisiä kavereita ei ole, taustat ovat eri puolilta Suomea, koulutus ja työkokemus ovat erilaiset. Ainakin itselleni nettideittailusta on siis ollut täysin ilmeistä apua verrattuna siihen että olisin katsellut vain ympärilleni baarissa tai tuttavapiirissä: löysin loistavan tyypin, jota muuten en olisi koskaan tavannut.