Miten te muut naiset toimitte miehen kans,joka on tänään tätä ja huomenna tota!!??Saa pienestä asiasta syyn suuttuu ja käyttäytyy kakaramaisesti?Esim.tänään en just sil minuutilla pystynyt puhua hänen kanssa,kun soitti niin laittoi viestin,että pitää laittaa koko suhde uudestaanharkintaan!!Ja tollasta vastaavaa sattuu lähes joka toinen päivä,mä olen jo aika väsynyt,vaikka rakastan..Mies on yli 30v ja takana yli 10v.liitto ja nyt 3 v.yksin,ei ehkä kykene parisyhteeseen ollenkaan.Olen 4 kuukauden aikana vuodattanut jo monet kyyneleet hänen takia.
Oikutteleva jätkä
Danja
18
2442
Vastaukset
- Nainen 30 vee
Mulla aivan samanlainen tilanne. Hän kanssa ollut noin 3 vuotta yksin, takana avioliitto ja pitkä suhde. Samanlaisia puuskia ja viestejä. Tai sitten lähtee yhtäkkiä menemään. Tulee nykyään aina takaisin häntä koipien välissä, kun en jaksa enää vastata mokomiin lapsellisuuksiin...
Mekin muuten ollaan oltu 4 kk yhdessä ja alussa itkin näitä eroja, mutta nyt olen oppinut olemaan välittämättä. Saa nähdä kasvaako mies vai loppuuko suhde ensin.- Danja
ne tilanteet...millasista asioista suuttuu??Pelkääkö sun menoja yksin,onko mustasukkainen?Ette asu yhdessä??Me ei asuta,onneksi vielä...jos ikinä!Minkäikäinen hän on?Olen itse 34v,ja pari eroa takana,koen olevani aika kypsä ja aikuinen häneen verraatuna,kun hän on 2 v.nuorempi,vaikka olenkin pitänyt itseäni varsinaisena ihmissuhde-epäonnistujana...
- Nainen 30 vee
Danja kirjoitti:
ne tilanteet...millasista asioista suuttuu??Pelkääkö sun menoja yksin,onko mustasukkainen?Ette asu yhdessä??Me ei asuta,onneksi vielä...jos ikinä!Minkäikäinen hän on?Olen itse 34v,ja pari eroa takana,koen olevani aika kypsä ja aikuinen häneen verraatuna,kun hän on 2 v.nuorempi,vaikka olenkin pitänyt itseäni varsinaisena ihmissuhde-epäonnistujana...
Enpä viitsi tässä kauheasti yksityiskohtaisesti ruotia, koska saattapi hänkin täällä lueskella :) mutta tässä jotain...
Esim. yksi ilta en jaksanut valvoa hänen kanssaan ja kerran olin niin väsynyt, että en jaksanut seksiä (tähän on jo löydetty sopuratkaisu yhden hillittömän kriisin jälkeen). Mustasukkainen ei taida olla tai ainakaan ei näytä sitä, mutta kylläkin lähettää viestejä tyyliin: "olet jo näköjään unohtanut mut" jos en heti vastaa viestiin, kun olen esim. ulkona kavereiden kanssa.
Vielä ei asuta yhdessä, mutta siitäkin on ollut puhetta. Hän on 32 v.
Taidanpa minäkin olla se kypsempi ja varmempi. Alussa erehdyin ruikuttamaan takaisin ja yritin puhua liikaa/liian ajoissa asioista. Nyt olen oppinut, että antaa murjottaa aikansa ja pohtia, niin huomaa kyllä vian olevan enemmän hänessä.
- Talla
Taas yksi esimerkki ihmisestä, jonka itseluottamus rakoilee.
Noin pitkästä suhteesta yksin jääminen on iso mullistus joka tasolla, joten menee aikaa ennen kuin siitä on yli ihan kokonaan. Sun nykyiselläsi prosessi tuntuu olevan yhäkin kesken.
Rakastuminen sinuun auttoi varmasti jaksamaan ja antoi taas uskoa tulevaisuuteenkin. Nyt on epäilyjen eli takapakin vuoro ja pakka arvattavastikin ihan sekaisin.
Ja sitä sekaisemmaksi vaan tulee mitä enemmän uhittelee, uhkaa ja pelottelee - itseäänkin.
Pienikin ryppy onneen ja toivo on mennyttä-tyylillä ei pitkälle pötkitä.
Sinä voit päättää olla se, joka muuttaa asenteen. Voit olla se, joka uskoo ja luottaa ja valaa toivoa epävarmaan kumppaniin omalla varmuudellaan. Sinä voit siis valita tukea häntä.
Sillä jos sinäKIN menetät toivosi ja alat uhitella takaisin, menee koko juttu lastentarhaksi eikä sellaiselle perustalle rakenneta mitään pysyvää.
Jonkun pitää siis pysyä aikuisen tasolla ja ottaa vastaan pelokkaan "lapsen" oikuttelu. Aikansa sitä vaan kestää.
Kun hän näkee, että sun kanssa EI tule ero niin kuin entinen heilan kanssa tuli kun alkoi jostakin syystä mennä huonosti, niin pakostikin hänen itseluottamuksensa siitä vahvistuu.
Kun et mene mukaan hänen "peliinsä" vaan esim. vastaat syytöksiin ja uhitteluun rauhoittavasti, ei tilanteetkaan kärjisty sen pidemmälle.
Puhu hänelle. Osoita, että suhun voi luottaa ja sulle voi puhua peloistaankin. Ja osoita hänelle myös rajat oman sietokykysi suhteen. Kun tuntuu ettet enää jaksa, sano se hänelle, mutta niin, että siitä kuvastuu halu yrittää löytää ratkaisu eikä niinkään tarve lopettaa koko suhde.
Ole suora ja rehellinen, mutta rakastavasti.- mies34
epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Sitähän se on. Kun on löytänyt lopultakin jotain mistä haluaa pitää kiinni. Rakkauden ja huomion nälkää. Levollisessa suhteessa sitä ei tarvitse pyytää, antaa itselleen rauhan että toinen pitää ja häneen voi luottaa vaikka joka hetki ei olisikaan sitä sanomassa. Hyviä ohjeita yllä...
- hankalaa suhdetta
mies34 kirjoitti:
epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Sitähän se on. Kun on löytänyt lopultakin jotain mistä haluaa pitää kiinni. Rakkauden ja huomion nälkää. Levollisessa suhteessa sitä ei tarvitse pyytää, antaa itselleen rauhan että toinen pitää ja häneen voi luottaa vaikka joka hetki ei olisikaan sitä sanomassa. Hyviä ohjeita yllä...
Kuulostaa niin tutulta, meillä on takana kokonainen vuosi tulemisia ja menemisiä. Mies on 38 v ja minä 35 v joten molempien pitäisi olla "aikuisia" mutta on aikoja jolloin tunnen todellakin seurustelevani pikkupojan kanssa. Miehelläsi on takana pitkä suhde mutta minun miehelläni on takana noin 12 v yksin olo ja vakaat päätökset myöskin pysyä yksin. Olen yrittänyt ymmärtää, tukea ja mielestäni kaikkein tärkeintä on että et mene mukaan toisen kuikutteluun. Itse tein tässä vähän aikaa sitten sellaisen virheen että kuin mieheni (vaikka puhun miehestä emme ole naimisissa emmekä asu yhdessä) taas kerran vihjaili että minun pitää hakea itselleni parempi mies niin vakuuttelin etten halua kuin hänet ja lopulta sain viestin että ei palaa enää luokseni joten nyt olemme taas eronneet enkä enää edes tiedä kuinka mones kerta tämä on. Me joudumme pakosta olemaan erossa hänen työnsä vuoksi ja koska hän on mustasukkainen (ei kylläkään myönnä olevansa ja peittää sen aika hyvin) niin erossa olo ajat ovat todella vaikeita hänelle ja ikävää ei voi myöntää. Olen yrittänyt olla positiivinen mutta se on välillä vaikeaa kuin toinen hokee etten kuitenkaan tähän pysty vaikka kuinka haluaisin. Pohjimmiltaan kai pelkää kuitenkin että tulee jätetyksi ja jättää varoiksi jo ennen. Rakasta tämä on ollut huumaavia onnen päiviä ja sitten rytinällä alas. Toivottavasti miehesi oppii luottamaan sinuun ja tunteisiisi sillä pitkän päälle tämä todella suo naista. Voimia!
- Danja
hankalaa suhdetta kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta, meillä on takana kokonainen vuosi tulemisia ja menemisiä. Mies on 38 v ja minä 35 v joten molempien pitäisi olla "aikuisia" mutta on aikoja jolloin tunnen todellakin seurustelevani pikkupojan kanssa. Miehelläsi on takana pitkä suhde mutta minun miehelläni on takana noin 12 v yksin olo ja vakaat päätökset myöskin pysyä yksin. Olen yrittänyt ymmärtää, tukea ja mielestäni kaikkein tärkeintä on että et mene mukaan toisen kuikutteluun. Itse tein tässä vähän aikaa sitten sellaisen virheen että kuin mieheni (vaikka puhun miehestä emme ole naimisissa emmekä asu yhdessä) taas kerran vihjaili että minun pitää hakea itselleni parempi mies niin vakuuttelin etten halua kuin hänet ja lopulta sain viestin että ei palaa enää luokseni joten nyt olemme taas eronneet enkä enää edes tiedä kuinka mones kerta tämä on. Me joudumme pakosta olemaan erossa hänen työnsä vuoksi ja koska hän on mustasukkainen (ei kylläkään myönnä olevansa ja peittää sen aika hyvin) niin erossa olo ajat ovat todella vaikeita hänelle ja ikävää ei voi myöntää. Olen yrittänyt olla positiivinen mutta se on välillä vaikeaa kuin toinen hokee etten kuitenkaan tähän pysty vaikka kuinka haluaisin. Pohjimmiltaan kai pelkää kuitenkin että tulee jätetyksi ja jättää varoiksi jo ennen. Rakasta tämä on ollut huumaavia onnen päiviä ja sitten rytinällä alas. Toivottavasti miehesi oppii luottamaan sinuun ja tunteisiisi sillä pitkän päälle tämä todella suo naista. Voimia!
.Meillä kanssa ongelmana yhteisen jan puute ja sen sovittaaminen yhteen,millon vapaata sattuu olee...yleensä nähdään tunti pari päivässä eikä läheskään joka päivä,joten mistään kunnon parisuhteesta tässä ei voi ees puhua.Ehkä senkin takia on vaikeeta,kun molemmilla on ikuinen ikävä tai ainakin luulen niin.Yhteenmuuttamista ei voi ees ajatella täs vaiheessa.Kuullostaa tutulta tuo,etsi parempi mies,vaikka olen sanonut etten halua muita.On täs sovittelemista,mut päivä kerrallaan.Voimia sinullekin!!
- Danja
mies34 kirjoitti:
epävarmuutta ja menettämisen pelkoa. Sitähän se on. Kun on löytänyt lopultakin jotain mistä haluaa pitää kiinni. Rakkauden ja huomion nälkää. Levollisessa suhteessa sitä ei tarvitse pyytää, antaa itselleen rauhan että toinen pitää ja häneen voi luottaa vaikka joka hetki ei olisikaan sitä sanomassa. Hyviä ohjeita yllä...
Kerro mitäs sit kun itsellä alkaa masentaa ja voimat uupuu toisen käytöksen takii...itkupäviä enemmän kuin 2 viikossa??taktiikka siihen etten loukkaannu hänen joka oikusta!Kaikki se kärsii...mutta missä kulkee raja??
- 1v takana
Danja kirjoitti:
Kerro mitäs sit kun itsellä alkaa masentaa ja voimat uupuu toisen käytöksen takii...itkupäviä enemmän kuin 2 viikossa??taktiikka siihen etten loukkaannu hänen joka oikusta!Kaikki se kärsii...mutta missä kulkee raja??
Olen miettinyt samaa itsekin, kai se raja kulkee siinä missä haluat sen kulkevan mutta kerro se myös miehellesi. Itse olen ollut hiljaa kaikista rajoista ja en ole koskaan asettanut miestäni selkä seinää vasten. Hän kärsii tilanteesta varmasti minua enemmän tietää tekevänsä väärin minua kohtaan ja ihmettelee vahvuuttani. Tiedän että on typerää jatkaa tälläista suhdetta mutta niin kauan kuin se antaa enemmän kuin ottaa niin hätäkös tässä. Itse ajattelen lähtöjä niin että kyllä se takaisin tulee... enkä reagoi kaikenmaailman uhitteluihin mitenkään ja tauot voi olla välillä viikonkin mittaisia (vaikka olemme saman maan kamaralla)Minua loukkaa eniten se että mies selvästi haluaa olla kanssani mutta ei vaan jostain syystä pysty. En tiedä onko takana pelko jätetyksi tulemisesta vai päätös vuosien takaa, pysyä yksin. Puhuuko miehesi pystyttekö keskustelemaan asiasta vai ohitetaanko uhittelu aina kuin tulee takaisin. Älä ainakaan koskaan syytä miestäsi käytösestä vaikka se onkin ihan pimeetä. Muokkaa asennettasi niin että et ajattele kaikista miehesi sanomisistasitä pahinta vaan käännä asiat positiiviseen suuntaan. Minulle on vaikeinta se että en tiedä koska se on tosissaan häipymässä mun elämästä miten voisinkaan tietää koska lähtee vähän väliä. Terve järki sanoo että joskus se vielä on tosissaan. Taas odotan seuraavat 5 viikkoa ennenkuin olemme edes samassa kaupungissa. Muuttuuko miehesi hiljaiseksi ennen "kohtauksia" ja hokeeko itselleen ei tästä mitään tule kuitenkaan? Raskashan tuollainen mies on kumppanina mutta siitä huolimatta niin rakas. Kertokaahan sellaiset miehet jotka tälläistä tekevät mitä teidän päässä oikein liikkuu. Turha vastata ettei miehesi rakasta sinua, kyllä se rakastaa tai että sillä on huono itsetunto, tiedän! Miten toisen ajatukset saa kääntymään positiivisiksi negatiivisen sijasta???
- Nainen 30 vee
1v takana kirjoitti:
Olen miettinyt samaa itsekin, kai se raja kulkee siinä missä haluat sen kulkevan mutta kerro se myös miehellesi. Itse olen ollut hiljaa kaikista rajoista ja en ole koskaan asettanut miestäni selkä seinää vasten. Hän kärsii tilanteesta varmasti minua enemmän tietää tekevänsä väärin minua kohtaan ja ihmettelee vahvuuttani. Tiedän että on typerää jatkaa tälläista suhdetta mutta niin kauan kuin se antaa enemmän kuin ottaa niin hätäkös tässä. Itse ajattelen lähtöjä niin että kyllä se takaisin tulee... enkä reagoi kaikenmaailman uhitteluihin mitenkään ja tauot voi olla välillä viikonkin mittaisia (vaikka olemme saman maan kamaralla)Minua loukkaa eniten se että mies selvästi haluaa olla kanssani mutta ei vaan jostain syystä pysty. En tiedä onko takana pelko jätetyksi tulemisesta vai päätös vuosien takaa, pysyä yksin. Puhuuko miehesi pystyttekö keskustelemaan asiasta vai ohitetaanko uhittelu aina kuin tulee takaisin. Älä ainakaan koskaan syytä miestäsi käytösestä vaikka se onkin ihan pimeetä. Muokkaa asennettasi niin että et ajattele kaikista miehesi sanomisistasitä pahinta vaan käännä asiat positiiviseen suuntaan. Minulle on vaikeinta se että en tiedä koska se on tosissaan häipymässä mun elämästä miten voisinkaan tietää koska lähtee vähän väliä. Terve järki sanoo että joskus se vielä on tosissaan. Taas odotan seuraavat 5 viikkoa ennenkuin olemme edes samassa kaupungissa. Muuttuuko miehesi hiljaiseksi ennen "kohtauksia" ja hokeeko itselleen ei tästä mitään tule kuitenkaan? Raskashan tuollainen mies on kumppanina mutta siitä huolimatta niin rakas. Kertokaahan sellaiset miehet jotka tälläistä tekevät mitä teidän päässä oikein liikkuu. Turha vastata ettei miehesi rakasta sinua, kyllä se rakastaa tai että sillä on huono itsetunto, tiedän! Miten toisen ajatukset saa kääntymään positiivisiksi negatiivisen sijasta???
Meillä on mennyt nyt muutama viikko todella hyvin ja eilen tajusin, että kohta on taas pakko rytistä... Olen ollut pari viikkoa sairaana ja huomio on osunut enemmän lapselle ja omalle lepäämiselle.
Näissä soutaamisissa ja huopaamisissa on se huono puoli, että alan muuttumaan välinpitämättömäksi, ehkä en tykkääkään toisesta tarpeeksi..? Hän tavallaan ajaa omalla käytöksellään minua kauemmaksi ja etäisemmäksi. En halua päästää lähelle, ettei taas tarvi itkeä.
Ja samalla ajattelen myös lastani, ei ole kiva nähdä, kun äiti välillä itkee miehen perään ja sitten se tulee taas takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin nykyään en jaksa enää itkeä. On tää kans niin tätä... - Danja
Nainen 30 vee kirjoitti:
Meillä on mennyt nyt muutama viikko todella hyvin ja eilen tajusin, että kohta on taas pakko rytistä... Olen ollut pari viikkoa sairaana ja huomio on osunut enemmän lapselle ja omalle lepäämiselle.
Näissä soutaamisissa ja huopaamisissa on se huono puoli, että alan muuttumaan välinpitämättömäksi, ehkä en tykkääkään toisesta tarpeeksi..? Hän tavallaan ajaa omalla käytöksellään minua kauemmaksi ja etäisemmäksi. En halua päästää lähelle, ettei taas tarvi itkeä.
Ja samalla ajattelen myös lastani, ei ole kiva nähdä, kun äiti välillä itkee miehen perään ja sitten se tulee taas takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin nykyään en jaksa enää itkeä. On tää kans niin tätä...Mulla on ollt tuo sama ongelma,että ottaa päähän kun tyttö selkeesti kärsii siitä et itken välilllä miehen takia ja sit taas ollaan yhdessä onnellisena...mut toisaalta sitähän se oikee elämä on,että ei kai se kantsi siitä huonoo omatuntoa potea sen enempää.Kai se tärkeetä että näkee että riidat sovitaan.Meillä lapsi ei näe, riitoja koska emme asu yhdessä!!Meillä kanssa nyt kaikki niin hyvin että,mutta pelottaa että milloin taas rysähtää.Mutta pakko ottaa onnenajoista kaikki´hyvä irti!Voimia sullekin!
- siskonne
1v takana kirjoitti:
Olen miettinyt samaa itsekin, kai se raja kulkee siinä missä haluat sen kulkevan mutta kerro se myös miehellesi. Itse olen ollut hiljaa kaikista rajoista ja en ole koskaan asettanut miestäni selkä seinää vasten. Hän kärsii tilanteesta varmasti minua enemmän tietää tekevänsä väärin minua kohtaan ja ihmettelee vahvuuttani. Tiedän että on typerää jatkaa tälläista suhdetta mutta niin kauan kuin se antaa enemmän kuin ottaa niin hätäkös tässä. Itse ajattelen lähtöjä niin että kyllä se takaisin tulee... enkä reagoi kaikenmaailman uhitteluihin mitenkään ja tauot voi olla välillä viikonkin mittaisia (vaikka olemme saman maan kamaralla)Minua loukkaa eniten se että mies selvästi haluaa olla kanssani mutta ei vaan jostain syystä pysty. En tiedä onko takana pelko jätetyksi tulemisesta vai päätös vuosien takaa, pysyä yksin. Puhuuko miehesi pystyttekö keskustelemaan asiasta vai ohitetaanko uhittelu aina kuin tulee takaisin. Älä ainakaan koskaan syytä miestäsi käytösestä vaikka se onkin ihan pimeetä. Muokkaa asennettasi niin että et ajattele kaikista miehesi sanomisistasitä pahinta vaan käännä asiat positiiviseen suuntaan. Minulle on vaikeinta se että en tiedä koska se on tosissaan häipymässä mun elämästä miten voisinkaan tietää koska lähtee vähän väliä. Terve järki sanoo että joskus se vielä on tosissaan. Taas odotan seuraavat 5 viikkoa ennenkuin olemme edes samassa kaupungissa. Muuttuuko miehesi hiljaiseksi ennen "kohtauksia" ja hokeeko itselleen ei tästä mitään tule kuitenkaan? Raskashan tuollainen mies on kumppanina mutta siitä huolimatta niin rakas. Kertokaahan sellaiset miehet jotka tälläistä tekevät mitä teidän päässä oikein liikkuu. Turha vastata ettei miehesi rakasta sinua, kyllä se rakastaa tai että sillä on huono itsetunto, tiedän! Miten toisen ajatukset saa kääntymään positiivisiksi negatiivisen sijasta???
Siskot, veikat, tälle palstalle juuri tätä keskustelua etsimään tulin, kiitos teille jotka jo olitte täällä!
On nääs ollut viime kuukaudet juuri tuota p:njauhantaa jokaisen erimielisyyden päälle, en voi pienintäkään kritiikkiä antaa, väärää sanaa tai liikettä, kun jo taas riidellään tuntitolkulla, pitkin yötä, että "kyllä mun nyt on harkittava tätä vakavasti", "on mietittävä onko tässä suhteessa mitään järkeä", "olis ehkä parempi olla jonkin aikaa erossa" etc. etc. Tulen surulliseksi, en pelkäisi olla yksin mutta mieluiten olisin hänen kanssaan, kysyn, haluatko todella sitä, etkö rakastakaan minua enää, tiedäthän että minä rakastan sinua? "Tiedän tiedän" ja vaihtaa puheenaihetta nolona siitä että on TAAS tullut uhkailleeksi moisella idioottimaisuudella, mutta riita ei lopu siihen, eikä loukkaukset, henkilökohtaisuudet, paha mieli... Enkä enää jaksa, alan jo itsekin miettiä, olisiko parempi lopettaa, tuleeko tämä olemaan tällaista aina? 4 vuotta jo yhdessä, viimeiset 3 kk tätä, yhteinen tulevaisuus mielessä, hänellä jo lapsetkin, mutta mua eittämättä arveluttaa koko tilanne.
Arvaan kyllä, että itsetunto-ongelmasta on kyse, tai siitä, että olen nykyisin itsenäisempi, teen selväksi että ollaan yhdessä silkasta rakkaudesta, ei tarpeesta, eikä olekin kaunista? Ei hänen mielestään, hänen mielestään se on pelottavaa ja mun tulisi tarvita häntä. Vaan haluanko elää tällaisessa kontrollissakaan?
Pelottavinta on se, että suuri itsehillintähinku - en halua alentua samalle loukkausten tasolle, hillitsen, en koskaan sano etten rakasta jollen ole sitä ainakin 6 kk miettinyt ja varma asiasta - yllättäen päättyykin hillitsemättömään hysteeriseen kirkunaan, juomien päälleheittämiseen, paniikkiin... Minäkö näin reagoin? Minäkö huusin ja nakkasin drinkit? En tunnista.
Koskaan ennen en ole näin käyttäytynyt, koskaan ennen en malttiani näin tolkuttomasti menettänyt, onko tämäkin osa mua? Vai onko tämä jotain, mikä ehkä on minussa, mutta vain moinen rääkkääminen saa esille? Vai onko tämä kokonaan ulkopuolelta minua? Ainakin tiedän, etten halua sitä kokea toiste, en halua käyttäytyä niin epäkunnioittavasti, niin hillitsemättömästi. Mikä siihen siis neuvoksi? Jättääkö taakse se mies, joka mun pasmani näin sekoittaa????? - Danja
siskonne kirjoitti:
Siskot, veikat, tälle palstalle juuri tätä keskustelua etsimään tulin, kiitos teille jotka jo olitte täällä!
On nääs ollut viime kuukaudet juuri tuota p:njauhantaa jokaisen erimielisyyden päälle, en voi pienintäkään kritiikkiä antaa, väärää sanaa tai liikettä, kun jo taas riidellään tuntitolkulla, pitkin yötä, että "kyllä mun nyt on harkittava tätä vakavasti", "on mietittävä onko tässä suhteessa mitään järkeä", "olis ehkä parempi olla jonkin aikaa erossa" etc. etc. Tulen surulliseksi, en pelkäisi olla yksin mutta mieluiten olisin hänen kanssaan, kysyn, haluatko todella sitä, etkö rakastakaan minua enää, tiedäthän että minä rakastan sinua? "Tiedän tiedän" ja vaihtaa puheenaihetta nolona siitä että on TAAS tullut uhkailleeksi moisella idioottimaisuudella, mutta riita ei lopu siihen, eikä loukkaukset, henkilökohtaisuudet, paha mieli... Enkä enää jaksa, alan jo itsekin miettiä, olisiko parempi lopettaa, tuleeko tämä olemaan tällaista aina? 4 vuotta jo yhdessä, viimeiset 3 kk tätä, yhteinen tulevaisuus mielessä, hänellä jo lapsetkin, mutta mua eittämättä arveluttaa koko tilanne.
Arvaan kyllä, että itsetunto-ongelmasta on kyse, tai siitä, että olen nykyisin itsenäisempi, teen selväksi että ollaan yhdessä silkasta rakkaudesta, ei tarpeesta, eikä olekin kaunista? Ei hänen mielestään, hänen mielestään se on pelottavaa ja mun tulisi tarvita häntä. Vaan haluanko elää tällaisessa kontrollissakaan?
Pelottavinta on se, että suuri itsehillintähinku - en halua alentua samalle loukkausten tasolle, hillitsen, en koskaan sano etten rakasta jollen ole sitä ainakin 6 kk miettinyt ja varma asiasta - yllättäen päättyykin hillitsemättömään hysteeriseen kirkunaan, juomien päälleheittämiseen, paniikkiin... Minäkö näin reagoin? Minäkö huusin ja nakkasin drinkit? En tunnista.
Koskaan ennen en ole näin käyttäytynyt, koskaan ennen en malttiani näin tolkuttomasti menettänyt, onko tämäkin osa mua? Vai onko tämä jotain, mikä ehkä on minussa, mutta vain moinen rääkkääminen saa esille? Vai onko tämä kokonaan ulkopuolelta minua? Ainakin tiedän, etten halua sitä kokea toiste, en halua käyttäytyä niin epäkunnioittavasti, niin hillitsemättömästi. Mikä siihen siis neuvoksi? Jättääkö taakse se mies, joka mun pasmani näin sekoittaa?????Meillä koko alku olla tuota asian hokemista"kyllä tätä nyt pitää harkita vakavasti?"Se on aivan helvetin rankkaa ja olen myös kännipäissäni lyönyt häntä,kun itsehallinta petti niin pahasti.Mutta kuten jo aiemmin sanottu,pelko on kaiken takana.Pelko hylätyksi tulemisesta...sen huomasin taas jälleen tänä aamuna,kun hän soitti klo 8.00,kun en ollut vielä aamulla viestii lähettänyt että mikäs nyt.Olen yrittänyt ymmärtää ja jaksaa hänen oikkujaan ja nyt muutaman päivän ajan on alkanut tuntuu että mun kestokyky on palkittu,että mies on alkanut rauhottua...tosin laitoin hänet aika koville viime viikolla,sanoin etten kauaa jaksa moista rimpuilua!!Mutta silti päivä kerrallaan,yritän nauttia hyvistäpäivistä,jolloin ei riidellä,niin et yöunet menee moisten juttujen takia!Jokasella on tietysti omat rajansa,kuinka paljon jaksaa vastaanottaa.
- 1 v takana
siskonne kirjoitti:
Siskot, veikat, tälle palstalle juuri tätä keskustelua etsimään tulin, kiitos teille jotka jo olitte täällä!
On nääs ollut viime kuukaudet juuri tuota p:njauhantaa jokaisen erimielisyyden päälle, en voi pienintäkään kritiikkiä antaa, väärää sanaa tai liikettä, kun jo taas riidellään tuntitolkulla, pitkin yötä, että "kyllä mun nyt on harkittava tätä vakavasti", "on mietittävä onko tässä suhteessa mitään järkeä", "olis ehkä parempi olla jonkin aikaa erossa" etc. etc. Tulen surulliseksi, en pelkäisi olla yksin mutta mieluiten olisin hänen kanssaan, kysyn, haluatko todella sitä, etkö rakastakaan minua enää, tiedäthän että minä rakastan sinua? "Tiedän tiedän" ja vaihtaa puheenaihetta nolona siitä että on TAAS tullut uhkailleeksi moisella idioottimaisuudella, mutta riita ei lopu siihen, eikä loukkaukset, henkilökohtaisuudet, paha mieli... Enkä enää jaksa, alan jo itsekin miettiä, olisiko parempi lopettaa, tuleeko tämä olemaan tällaista aina? 4 vuotta jo yhdessä, viimeiset 3 kk tätä, yhteinen tulevaisuus mielessä, hänellä jo lapsetkin, mutta mua eittämättä arveluttaa koko tilanne.
Arvaan kyllä, että itsetunto-ongelmasta on kyse, tai siitä, että olen nykyisin itsenäisempi, teen selväksi että ollaan yhdessä silkasta rakkaudesta, ei tarpeesta, eikä olekin kaunista? Ei hänen mielestään, hänen mielestään se on pelottavaa ja mun tulisi tarvita häntä. Vaan haluanko elää tällaisessa kontrollissakaan?
Pelottavinta on se, että suuri itsehillintähinku - en halua alentua samalle loukkausten tasolle, hillitsen, en koskaan sano etten rakasta jollen ole sitä ainakin 6 kk miettinyt ja varma asiasta - yllättäen päättyykin hillitsemättömään hysteeriseen kirkunaan, juomien päälleheittämiseen, paniikkiin... Minäkö näin reagoin? Minäkö huusin ja nakkasin drinkit? En tunnista.
Koskaan ennen en ole näin käyttäytynyt, koskaan ennen en malttiani näin tolkuttomasti menettänyt, onko tämäkin osa mua? Vai onko tämä jotain, mikä ehkä on minussa, mutta vain moinen rääkkääminen saa esille? Vai onko tämä kokonaan ulkopuolelta minua? Ainakin tiedän, etten halua sitä kokea toiste, en halua käyttäytyä niin epäkunnioittavasti, niin hillitsemättömästi. Mikä siihen siis neuvoksi? Jättääkö taakse se mies, joka mun pasmani näin sekoittaa?????Hei Te muut epätoivoiset,
Me olemme edelleen erossa ja yritän kovasti vakuuttaa itselleni että näin on parempi kaipaan miestäni mutta eihän näin voi oikeasti elää. Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa parisuhteessa niin hyvät kuin pahatkin eikä aina voi ajatella järkevästi. On kohtuutonta odottaa toiselta loputtomasti pitkää pinnaa vain siksi että itsellä on huono itsetunto pian on sillä vahvemmallakin osapuolella.
nimimerkki Siskon tilanne on ehkä erilainen kuin meidän muiden teillä on takana pidempi seurustelu ja "normaalia" elämää. Ehkä pystytte paremmin rakentamaan sen varaan. Miten olisi ulkopuolinen apu, jos miehesi ei suostu niin silloin ei suhteenne ole hänelle säilyttämisen arvoinen. Ei kukaan voi koko ajan kontrolloida sanomisiaan ja tekemisiään. Raivoa kun ravoistuttaa ja näytä kun sinusta tuntuu pahalta. Ehkäpä miehesi käytöksellään ikäänkuin kiristää sinulta rakkauden tunnustuksia älä vakuuta rakkauttasi kesken riidan vaan ainoastaan silloin kun asiat sujuvat niinkuin pitääkin.
Olen omasta miehestäni (tai pitäisikö jo sanoa ex-miehestäni) huomannut että tilanne vaan pahenee kun menen mukaan hänen mielensä hullutuksiin ja mihin lie ahdistus kohtauksiin. Kun ei vakuutteluja tipu "kiristämällä" tilanne rauhoittuu. Jos taas vakuutan rakkauttani niin aina menee teksti pahemmaksi ja lopulta siihen että on parempi erota. Toivon tietysti että oma rakkaani vielä tulee häntä koipien välissä takaisin vaikka olenkin päättänyt että ei tämä näin suju jotain on tehtävä ja pian tai tässä sopassa on kaksi hullua.
Sopuisaa syksyä! - Sisko
1 v takana kirjoitti:
Hei Te muut epätoivoiset,
Me olemme edelleen erossa ja yritän kovasti vakuuttaa itselleni että näin on parempi kaipaan miestäni mutta eihän näin voi oikeasti elää. Jokaisella on oikeus näyttää tunteensa parisuhteessa niin hyvät kuin pahatkin eikä aina voi ajatella järkevästi. On kohtuutonta odottaa toiselta loputtomasti pitkää pinnaa vain siksi että itsellä on huono itsetunto pian on sillä vahvemmallakin osapuolella.
nimimerkki Siskon tilanne on ehkä erilainen kuin meidän muiden teillä on takana pidempi seurustelu ja "normaalia" elämää. Ehkä pystytte paremmin rakentamaan sen varaan. Miten olisi ulkopuolinen apu, jos miehesi ei suostu niin silloin ei suhteenne ole hänelle säilyttämisen arvoinen. Ei kukaan voi koko ajan kontrolloida sanomisiaan ja tekemisiään. Raivoa kun ravoistuttaa ja näytä kun sinusta tuntuu pahalta. Ehkäpä miehesi käytöksellään ikäänkuin kiristää sinulta rakkauden tunnustuksia älä vakuuta rakkauttasi kesken riidan vaan ainoastaan silloin kun asiat sujuvat niinkuin pitääkin.
Olen omasta miehestäni (tai pitäisikö jo sanoa ex-miehestäni) huomannut että tilanne vaan pahenee kun menen mukaan hänen mielensä hullutuksiin ja mihin lie ahdistus kohtauksiin. Kun ei vakuutteluja tipu "kiristämällä" tilanne rauhoittuu. Jos taas vakuutan rakkauttani niin aina menee teksti pahemmaksi ja lopulta siihen että on parempi erota. Toivon tietysti että oma rakkaani vielä tulee häntä koipien välissä takaisin vaikka olenkin päättänyt että ei tämä näin suju jotain on tehtävä ja pian tai tässä sopassa on kaksi hullua.
Sopuisaa syksyä!...in all the ways, sanan jokaisessa merkityksessä... meneekö se näin teilläkin? Kaikki voi olla niin ihanaa ja auvoisaa, ihailen jumaloin rakastan, en näe muuta en voisi edes kuvitella, ooh... Ja sitten taas, joku pikkuriita josta syntyy valtava myrsky, pyörremyrsky, ei vain hänen sanomiset, vaan myös omat sanomiseni ovat hukassa, pyörimässä, en enää muistakaan mitä oikeastaan ajattelinkaan, en saa lausetta rauhassa sanoa loppuun, kun minulle jo kerrotaan mitä olin ajattelemassa saati sanomassa... hulluksihan siinä tulle itsekukin, eikä se kai ollut tarkoitus?
Kiitos neuvojenne, ystävieni ja parin elämänlaatuun tähtäävän kirjan, olen nyt odotuskannalla, en tee radikaaleja päätöksiä ja mottoni on: Asioilla on juuri se merkitys ja painoarvo kuin sinä niille annat! Pyörremyrskyriidan lähestyessä ajattelen vain, etten lähde mukaan, en sano enää mitään ettei voisi sanojani väännellä, hymyilen vaan ja pussaan, puhutaan toiste rakas. Luulisi, että näin painan vain asiat villaisella eikä ne ikinä selviä, mutta ihmeekseni hän ottaakin ne esille rauhallsemmalla hetkellä, voidaan puhua rauhassa, ja syyttävän sanan kuullessani katkaisen keskustelun enkä lähde siihen mukaan.
Ja ennen kaikkea, rakkaat ihmiset, ajatelkaa tätä: Ketä varten oikein elätte? Kenen elettäväksi on teille annettu tämä elämä, tämä aika, oma persoonallisuus? TEITÄ varten, teidän elettäväksenne, omalle itselle, oma itsenne teidän on tehtävä onnelliseksi, jotta kukaan ikinä voisi olla onnellinen teidän vierellänne!
- Riekale
Teksti on ihan suoraan kuin mun kirjoittama - ikä ja kaikki täsmää - jokainen sana. Itkettää, suututtaa ja kaikki mahdolliset tunteet pyörii pinnassa. Pelottaakin, sillä eihän sitä voi kuitenkaan tietää että milloin todella tarkoittaa asiaa, ja milloin vain takkuilee. tuntuu vain että itseni minä tässä rikon ihan kokonaan, kun epävarmuus on jokapäiväistä. Meillä seurustelua takana myös 4 kk. Pohdin vain että miten saan tilanteen tasaantumaan, vai saanko edes. Jos tahdot meilailla suoraan, niin ilmoittele itsestäsi, niin laitan osoitteeni. Tuntuisi vaan hyvältä vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jolla on samalainen tilanne, kun omat kaverit eivät oikein tahdo moisia juttuja jaksaa kuunnella.
- Danja
Tottakai laita osoite niin kirjotellaan,kun meilläkanssa taas ns.akuutti tilanne päällä,että en tiiä mihin suuntaan menen...
- Riekale
Danja kirjoitti:
Tottakai laita osoite niin kirjotellaan,kun meilläkanssa taas ns.akuutti tilanne päällä,että en tiiä mihin suuntaan menen...
Tässä olis tämä mun osoite, olis tosi kiva vaihtaa ajatuksia. [email protected]
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511417- 639810
- 1445559
- 1443784
- 753740
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373635- 403378
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243173- 632793
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792583