Nyt juhannus on ikävä, suru mielessä. Vain minä, facebook (jossa ei ketään, koska kaikki ovat rakkaidensa kanssa). Ex viettää juhannuksen sukulaistensa kanssa, johon ennen sain kuulua, nyt olen joukosta pois. Itkettää.
Vasta eronnen juhannus
Itkettää niin.
9411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ohi se surukin menee, aikanaan, joten sure nyt rauhassa sydämesi kyllyydestä, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Kävele ulkona ja tutki vaikka luontoa, jos ihmisten seura ei nyt ole käytettävissä tai ei tee mieli tavata ketään.
Ensi juhannus on takuulla jo ihan erilainen ja sitten sinä muistelet tätä tuskaa, ja mietit, että miten helevetissä mä selvisin siitä.
Mutta niin vaan selvisit.
Sellaista on elämä, tuskaa rankimmillaan, onnea ja ihanuutta parhaimmillaan.
Aurinkoisia keskikesän päiviä sinulle nyt kaikesta tunnehelvetistäkin huolimatta.
Miten tuore tapaus tämä on ? Ja kumpi erota halusi ? En tiedä taustojasi mutta erothan ei oo kivoja kellekkään,ei jätetylle,eikä jättäjälle. On vain mentävä eteenpäin vaikka nyt siltä ei tuntuisikaan mutta elämä voittaa varmasti ja olet vuoden kuluttua varmasti vahvempi kuin nyt. Jos et usko tuohon,alappa ajattelemaan ekaksi tunti kerrallansa,sit päivä,sit viikko ja kunnes et oo huomannutkaan,miten vuosi jo mennyt ja olet elämässä taas kiinni. Ja turhaan ajattelet mitä ex:si tekee parasta aikaa,kulutat vain turhaa aikaa tuohon ja pahoitat samalla lisää omaa mieltäsi. Nokka ylös ja anna aikaa itsellesi sekä muista ettet oo ainoa juuri eronnut tai ainoa joka viettää juhannuksen yksin !!
Erosta kaksi kuukautta ja hän halusi erota. Hullua, kaksi viikkoa ennen eroa kosi ja halusi kihalutua. Sovimme kihlat vapuksi, koska oli merkkipäivä tulossa. Yhdessä olimme kuusi vuotta.
Tuntuu etti mulla elämä ei mene eteenpäin, mutta hänellä menee. ikään kuin ei tuota 6 vuotta olisi ollutkaan.
Kaikkii nuo ihmiset, tuli minulle tärkeiksi ja luulin että minä heille, mutta nyt minua ei kaipaa heistä kukaan joukkoonsa. Hän oli elämäni merkittävin mies, rakastin häntä valtavsti, enkä ole edes teini, vaan elämää kokenut nainen ja kaikki tuntuu nyt niin vaikealta. En ymmärrä häne päätöstään.
6 vuotta on kyllä pitkä aika,noihin vuosiin mahtuu monia jaettuja hetkiä, niin hyviä kuin huonojakin. Ja ymmärrän sinua ja ikävääsi tutuiksi ja läheisiksi ihmisiksi tulleiden luokse mutta näinhän elämä on raskasta aina erotessa kun eroon ei liity vain pariskunta vaan pariskunnan lähipiirikin siinä mielessä että esim.6 vuoden aikana tulee hyvinkin läheisiksi ihmisten kanssa. Toivottavaahan olisi että suhteet säilyisivät pariskunnan erosta huolimatta yleisesti ottaen mutta aina ei näin ole. Oletko kysynyt näiltä ex:si sukulaisilta ja ystäviltä että haluaisivatko olla yhteyksissä kanssasi ? Ehkäpä ex:si on puhunut pahaa sinusta,etteivät kaipaa sen takia yhteydenottoja,tuo on niin tyypillinen tapa erotessa. Toisaalta annan neuvon että ensin sinun olisi hyvä saada selvyys erollenne jotta pääset elämässäsi eteenpäin ja vasta tuon jälkeen yhteyksien yritys ex:si sukulaisiin. Ja aikahan näyttää,kun olet päässyt erosta yli niin haluatko edes yhteyksiä ottaa. Ex:si lähtö kuulostaa aika oudolta,kun ensin ois ollu kihloihinkin menossa ja sit lähtee pois. Tuliko hänelle pakokauhu sitoutumisesta vaiko halusiko vain leikkiä tunteillasi ? Itselläni oli aikanaan vähän vastaava kokemus ja minä kyllästyin ainaiseen tunteilla leikkimiseen kun mies ei saanu aikaiseksi päätettyä mikä vuosi olisi hyvä mennä naimisiin,lähdin ja jätin hänet. Mutta hänen sukulaisten kanssa minulla edelleen hyvät välit sekä saimme sovituksi tämän miehen kanssa asiamme vuosien kuluttua ja olemme nykyään kavereita. Toivon sinulle valtavasti voimia ja koita saada selville miksi lähti noin vain,tuohon sinulla on oikeus !
Samat fiilikset täällä... Erosin 2 viikkoa sitten 7 vuotta kestäneestä suhteesta ja ihan paska olo on. Aina ennen juhannukset yhdessä vietetty hänen sukultaisten kanssa, mutta ei vaan nyt. En kuulu enää joukkoon niin täällä sitä itsekseen tietokonetta vaan näpytellään. Niin yksinäinen olo. Ja kun tämä mun exäkin taitaa olla pitämässä hauskaa kavereidensa kanssa jossain niin on vaan jotenkin niin luuseriolo...
Olisiko heillä toinen nainen, kun tuli kiire erota? Miehet eivät kestä kauaa yksin. :( Minä olen ollut koko elämäni yksin juhannuksena, lukuunottamatta lapsuuden juttuja, mutta en sieltäkään muista perinteistä juhannuksenviettoa. Minut on jätetty monesti jo ennen suhdetta, sekä kaikesta ilman. Vaikka itsekseen voi tehdä kotona jotain ja lenkillä.
Tuntuu järjenvastaiselle että miehet jättävät teitä noin vaan. Etteivät olekaan olleet reilusti mukana tai uusi otetaan. Joku lopahtaa, mutta että siitä ei aiemmin kerrottu. Ja miksi aina kesän sekä juhannuksen kynnyksellä. Tai keväällä. Ja että ensin mennään kihloihin ja sitten otetaankin joku toinen. Missä ne tasaiset, elämänarvoiltaan varmat miehet ovat. Eikö niitä ole olemassakaan? Mistä tietää että mies on todella rakastunut ja pitkäjänteinen. Ja että arvostaa, eikä pidä naisia sellaisena massana että sama kenen kanssa on, kunhan on hyvännäköinen. Näkeekö mies pintaa syvemmälle, ja jos näkee niin kuka. Ovatko miehet aina itsekkäitä, oma napa ensin. Onko yhteiskunta narsistinen ja onko mitään rajoja miehillä itsellään miten muita kohdellaan. Missä on läheisyyden ja kaukana olemisen raja.
Jos joku olisi pielessä, miksei siitä aiemmin kerrota, pelkäämättä. Vaan kaiken pitäisi olla miehille ongelmatonta. Ja eivät selitä syitä eroon usein. Välttely... Se on passiivista aggressiota? Tavallaan. Luulisi että eron syy selkenee edes myöhemmin, jos heti ei saa kakistettua ulos suustaan niitä kaikkia seikkoja. Mutta ei. Miksi mies menee toisen kanssa yhteen jos haluaa aina vaihtaa, tai ei halua loppupeleissä olla? Aika vahva taustaväki pitää olla ja piirit miehellä, vain nainen jää sitten yksin. Aivan, epäreilua. Miehellä voi olla myös hyväpalkkainen työ.
Sitten myös ihmettelen miesten haluttomuutta ratkaista ongelmia, että kaiken pitäisi olla jo valmiina kuin liukuhihnalla naisen tekemänä ja kivaa. Toki jos mies aidosti rakastaa jotain, niin voi pysyä naisen kanssa. Mutta pettääkö.
Ei ole sukupuolesta mikään noista asioista kiinni. Haluttomuutta selvittää asioita tai tehdä mitään kenenkään eteen, esiintyy niin miehissä kuin naisissa.
Pettämisen kohdalla aivan sama juttu.
On ihmisiä joilta löytyy selkärankaa ja ymmärrystä siihen mihin omat teot johtavat ja mitä ne aiheuttavat muille ihmisille. Teoilla on aina seuraukset myös itselle, joten on yksilön täysin oma vallinta minkälaisten tekojen kanssa haluaa elää.
Sekoilaan ja haetaan hetken huvituksia, kun ei kestetä tavallista arkea. Ei ole vaikea arvata miten kävisi, jos pitäisi kohdata oikeita vastoinkäymisiä, sairautta, tms. puolison kanssa.
"Aika vahva taustaväki pitää olla ja piirit miehellä, vain nainen jää sitten yksin. Aivan, epäreilua. Miehellä voi olla myös hyväpalkkainen työ."
Eli on tullut elettyä toisen määrittelemää elämää ja unohdettu oma elämä?
On muuten se helpompi tie, kun ei tarvitse ottaa vastuuta omista päätöksistä.
Hyväpalkkaisen työ voi hankkia kuka tahansa. Hyvin paljon omista valinnoista ja määrätietoisuudesta kiinni. Ihmisen pitäisi ottaa vastuu omasta elämästä eikä vierittää sitä toiselle.
Ei ole mikään varmaa, pettäjän luonne on ja pysyy. Keväällä usein alkaa salasuhteet,miksi mennä parisuhteeseen jos kaipaa koko ajan vaihtelua, ei kukaan nainen katso pitkään petturia.