Mikä minussa on oikein vialla, kun tuntuu, että perhoset lakkaa lentämästä heti, kun toinen on osoittanut kiinnostuksensa. Sitä ennen, kun on piirittelyä tehty, on ollut hykerryttäviä fiiliksiä ja ihastumisen tunteita.
Pelkäänkö kenties läheisyyttä tai sitoutumista? Aiheuttaako todellinen lähentyminen sen, että ottaakin 10 metriä takapakkia, kun on niin varautunut/pidättäytynyt? Vai onko se sitten eräänlaista saalistamista, että sitten kun on toinen saatu koukkuun niin eiku etsimään uutta uhria? Vai aiheuttaako ihastuminen vääriä kuvitelmia ja toiveita ja onkin ihastunut niihin?
Tosin heti, kun otetaan vähän etäisyyttä niin fiiliksiä alkaa taas heti nousta eri tavalla. Pelkään, että menetän toisen tällaisen reaktioni takia - kerran taisinkin menettää. Miten joko saisin alkuhuuman pidettyä yllä tai sitten muuten pidettyä suhteen hengissä alkumetreillä? Eli miten tuunaisisin omaa pääkoppaani, ajatuksiani ja suhtautumistani?
Pelkäänkö kenties läheisyyttä tai sitoutumista? Aiheuttaako todellinen lähentyminen sen, että ottaakin 10 metriä takapakkia, kun on niin varautunut/pidättäytynyt? Vai onko se sitten eräänlaista saalistamista, että sitten kun on toinen saatu koukkuun niin eiku etsimään uutta uhria? Vai aiheuttaako ihastuminen vääriä kuvitelmia ja toiveita ja onkin ihastunut niihin?
Tosin heti, kun otetaan vähän etäisyyttä niin fiiliksiä alkaa taas heti nousta eri tavalla. Pelkään, että menetän toisen tällaisen reaktioni takia - kerran taisinkin menettää. Miten joko saisin alkuhuuman pidettyä yllä tai sitten muuten pidettyä suhteen hengissä alkumetreillä? Eli miten tuunaisisin omaa pääkoppaani, ajatuksiani ja suhtautumistani?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen?
Tuo on syynä miksi on vaikea löytää naista joka kiinnostaisi...
Syy: heitä kiinnostaa vain se alkuhuuma, leperty, hykertyly ja siinä tunteessa vellominen.
He eivät osaa olla eivätkä tahdo olla varsinaisessa suhteessa eivätkä tajua miten stressaavaa miehelle tuo alkuaika voi olla koska sen kaiken hauskan lisäksi mies joutuu koko ajan olemaan se aktiivinen osapuoli.
Itse taas kaipaan stressaamatonta hauskaa yhdessäoloa jossa toista ei tarvitse yrittää vietellä tai leikkiä mitään tai tavoitella toista.
Voi olla kiinnostunut ja avoin sekä välittää toisesta.
Sellaista seeisteistä olotilaa vain ei oikein löydy koska alkuhuuman jälkeen naisista tulee automaattisesti tylsiä jotka hakeavat sitoitumiselta lähinnä sosiaalista statusta.
Itse mielelläni jättäisin koko alkuhuuman väliin ja siirtyisin suoraan siihen että naisen kanssa ollaan sujut ja voidaan jakaa asioita sekä olla aidosti kiiinnostuneita.
Mä veikkaan että sinun ongelma on se että luot siitä toisesta osapuolesta jonkin sortin "mysteerin" ja elät siitä mysteeristä. Kun se on ohi niin sinua alkaa ehkä ahdistamaan toisen läheisyys tai et näe enää sitä toista mysteerisenä.
Minulla oli josku sama ongelma, kunnes tajusin että etsin naista jossa sen mysteerin takana olisi sellainen tietoisuus joka kokee asiat samalla tavoin kuin minä ja joka tahtoo samanlaista edelläkuvaamaani suhdetta kuten minä.
" Miten joko saisin alkuhuuman pidettyä yllä tai sitten muuten pidettyä suhteen hengissä alkumetreillä? Eli miten tuunaisisin omaa pääkoppaani, ajatuksiani ja suhtautumistani? "
Väärä kysymys.
Sinun ei ole tarkoituskaan pitää sitä hengissä.
Aika kysyä itseltäsi että etsitkö onnen hetkellistä hurmaa eli tunnetilaa vai henkilöä ja kumppania elämääsi?
Kiitos kommenteista! Pidänpä vielä sukupuolen arvoituksena, ettei se johdattele liikaa ajatuksia ja mielipiteitä.
Itseasiassa itsekin kaipaisin juuri sellaista seesteistä vakaata suhdetta, joka ajan myötä syvenee rakkaudeksi ja kumppanuudeksi ja jossa viihtyy toisen kanssa ja molemmilla on hauskaa. Pelkään nimenomaan sitä, että se toinen osapuoli tulkitsee ns. alkuhuumattomuuteni ja tasaisuuteni tunnepuolella kiinnostamattomuudeksi ja etten ole tosissani.
Eli kysymys sitten kai olisi, että miten sanattomalla tavalla saisin viestitettyä toiselle, että on kiinnostunut ja välittää.
Vielä kyllä kiinnostaisi tietää, onko tunne-elämäpuolta mahdollista kehittää? Jos on lähtökohtaisesti järkevä ja analyyttinen niin, onko mahdollista kehittää itseään tunteellisemmaksi ja miten tuo onnistuisi?
Sikäli huoli tuosta tunnepuolesta on kova, sillä koen sen takia jääneni usein ns. toiseksi parhaaksi vaihtoehdoksi ja kauhean usein mitään sutinaa ei ole enää, kun vanhemmaksi elää. Eli kun mahdollisuus suhteeseen tulee eteen niin pitäisi pystyä hoitamaan homma kotiin.
Kenelläkään ei varmaan mitään lisättävää niin kerrotaanpa nyt sitten se sukupuoli eli olen nainen. Eli edellä kuvailtu varmaan sukupuoleen nähden poikkeuksellista.