Jos ihminen sanoo treffeillä, ettei etsi "isähahmoa" lapselleen, niin mitä se käyttänössä tarkoittaa?
Voisiko joku selittää?
Voisiko joku selittää?
Voiko YH:n kanssa seurustella?
asdasdasd6
461891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Itse voisin sanoa noin ja tarkottaisin sillä sitä, että etsin itselleni parisuhdetta, mahdollista puolisoa jne. mutta en vaatisi miestä olemaan isä lapselleni. Luultavasti treffikumppanin lapsella on jo isä, joten sellaiseksi sinun ei tarvitse hänen mielestään ryhtyä. Toki sinun varmasti tulee hyväksyä lapsi ja se, että lapsi kuuluu naisen elämään ja menee luultavasti tärkeysjärjestyksessä sinunkin edelle.
Itse ajattelisin, että sinä olisit heidän elämässään mukana, mutta varsinainen vanhemmuuden vastuu on naisella ja mahdollisella oikealla isällä, samoin rahalliset hankinnat ovat heidän velvollisuutensa, ei sinun.
Vaikea toisen puolesta vastata, mutta varmaan jotain em. suuntaan..
Etsit lapselle isäfiguuria tai et lapsi tulee jokatapauksessa peilaamaan tulevan kumppanisi käytöstä ja joko luomaan vahvempaa tai heikompaa itsetuntoa ja kuvaa itsestään. Pienet lapset ovat kuin muovailuvahaa. Kannattaa miettiä tarkkaan kenen antaa heitä muovata.
Minusta eronneiden vanhempien pitää olla hyvin varovaisia, ennen kuin tunkevat uusia tuttavuuksia lastensa elämään. Turvallisinta olisi odottaa, kunnes lapset muuttavat kotoa.
Joka tapauksessa lapset tulevat elämässä ensiksi, heilojen kuuluu aina jäädä kakkoseksi.
Muuttavat kotoa??? Siis äiskän pitä joskus jopa parikymmentä vuotta odottaa voidakseen muuttaa yhteen miehen kanssa. Lapsethan useinkin asuvat kotona jopa 25-vuotiaiksi. Mun tytär asuu nyt 20-vuotiaana kotona ja tulee luultavasti asumaan vielä ainakin 4 vuotta kunnes opiskelut ovat päättyneet. Hän oli 9 vuotias kun otin naisen asumaan luokseni.
Häh? Selibaatissako pitää kaikkien äitien elää siihen saakka, kun lapset lähtee kotoa? Jos se sulle sopii, niin mulle ei. Lapset ja heilat on mun mielestä samalla viivalla, yhtä tärkeitä molemmat. Onko sun mielestä lasten etu, että äiti elää pelkästään lasten ehdoilla eron jälkeen? Onnellinen äiti on taatusti parempi äiti kuin marttyyri, joka elää vain lapsilleen. Kyllä äideilläkin on tarpeita. He tarvitsevat läheisyyttä ja seksiä.
Samaa tässä mietin. Mistä tulevat nämä miehet, jotka ajattelevat naisen omistautuvan vain lapselleen eron tullessa? Ei oo todellista...
Itse ratkaisin asian niin, että treffeille mennessä olin varmistanut toisenkin olevan lapsellinen. Vain silloin voi varmasti käsittää sen kuinka ehdoton etusija omilla lapsilla elämässä on, vaikka siihen sisältyisi muutakin. Hyvin on mennyt ja suhde kukoistaa. Ja lapset siinä ohessa. ;-)
En usko, että tuon mielipiteen kirjoittaja oli mies vaan vanhempi nainen, joka ei ymmärrä ollenkaan, että avioliitot päättyy eroon. Mahdollisesti jonkun eronneen naisen äiti, joka ei asiaa sulata? Mä voisin kuvitella esim. oman äitini kirjoittavan noin. Hän ei millään hyväksy sitä, että mulla on muutakin elämää kuin lapset. Ero on aina kova paikka kaikille, mutta eihän kukaan voi jäädä ikuisesti siinä surussa vellomaan.
Hienoa, että on muitakin äitejä, jotka uskaltaa myöntää myös omat tarpeensa ja toiveensa. Lapset voi hyvin kun vanhemmat voi hyvin. Tosiasia, jota kukaan ei voi kieltää.
" Turvallisinta olisi odottaa, kunnes lapset muuttavat kotoa."
-WTF..??!?! XD
Eli pitäiskö oma elämä pistää jäähylle esim vaikkapa 15 vuoden ajaksi..?! Sekö antaa turvallisuutta ja mallia toimivasta perheestä lapselle..?!
Oikea älyn jättiläinen.. X)
"Lapset voi hyvin kun vanhemmat voi hyvin. Tosiasia, jota kukaan ei voi kieltää."
Minä kiellän. Jos minä muutan nyt Thaimaahan pitämään omaa kivaa, tuskin lasten elämä siitä paranee.
Tuttujen parissa on erovanhempia, joiden uudet siipat tuottavat lapsille ikävyyksiä.
Otetaan toinen esimerkki: aviomies tuo toisen naisen perheen kotiin asumaan ja sanoo mulstasukkaiselle vaimolle: toinen nainen tekee minut onnelliseksi, joten varmaan sinäkin olet nyt onnellisempi. Miten toinen vaimo on pahasta (onhan miehellä tarpeet!), mutta toinen äiti tai toinen isä on muka lapsen etu?
"pitäiskö oma elämä pistää jäähylle esim vaikkapa 15 vuoden ajaksi"
Ilman muuta, jos lasten onni sitä vaatii.
Sä käyt sitten pilkkuja halkomaan. Ihan hyvin ymmärsit, mitä tarkoitin. En suinkaan sitä, että vanhempi lähtee pitämään omaa kivaa ja jättää lapset oman onnensa nojaan. Harmi, jos sun tuttavapiiriisi kuuluu epäkypsiä aikuisia, jotka tekee koko ajan vääriä valintoja uusien siippojensa suhteen.
Sunko mielestä eronneilla ihmisillä ei oikeasti saa olla tarpeita, jotka he haluaa tyydyttää? Eli ei kannata erota, tuomitset sillä itsesi ikuiseen selibaattiin ja yksinäisyyteen?
Tarpeita on kaikilla, mutta kaikkia tarpeita ei voi tyydyttää tekemättä pahaa toisille. Kun lapsia lähtee tekemään, siinä tekee vuosikymmenien sitoumuksen.
Tuota ohjetta jos noudattaisin, tulisin olemaan ilman parisuhdetta vähintään seuraavat 15 vuotta.
Kukaties tulen joka tapauksessa olemaan yksin, mutta en aidosti usko, että minun yksinoloni olisi jotenkin lapseni etu sinänsä. Siinä olen samaa mieltä, että tulee tarkoin harkita, minkälaisen ihmisen tuo lapsensa elämään.
Jotta jaksaa huolehtia jälkikasvustaan, on muistettava huolehtia myös itsestään kokonaisvaltaisesti. Se ei ole itsekkyyttä. Mikäli itse on väsynyt, surullinen, yksinäinen, fyysisesti ja henkisesti loppu, ei takuulla jaksa olla hyvä vanhempi lapselleen.
Sunko mielestä on edelleen väärin, että eronnut haluaa uuden parisuhteen ja kumppanin vierelleen? Tottakai lapset on elinikäinen sitoumus. Mutta jos uusi puoliso on kaikinpuolin mukava ja tykkää lapsista, niin eikö silloinkaan ole sun mielestä oikeutta eronneella parisuhteeseen? Onko se sun mielestä oikeasti lapsilta pois, jos vanhempi on onnellinen? En mä käsitä sun ajatusmaailmaasi. Sen ymmärrän, ettei ketä tahansa huoli lasten silmien eteen tuoda ja en sitä itsekään tekisi.
Mieti omalle kohdallesi; ero tulisi kun olet about 40 v, lapset varhaisessa teini-iässä. Pystyisitkö elämään onnellisena ilman puolisoa siihen saakka, kun lapset lentää pesästä? Etkö oikeasti kaipaisi aikuisen seuraa?
"Sunko mielestä on edelleen väärin, että eronnut haluaa uuden parisuhteen ja kumppanin vierelleen?"
Kuka tahansa saa haluta mitä tahansa, mutta kaikkea haluamaansa ei yleensä voi saada.
"Mutta jos uusi puoliso on kaikinpuolin mukava ja tykkää lapsista, niin eikö silloinkaan ole sun mielestä oikeutta eronneella parisuhteeseen?"
Jos homma toimii, niin hyvä. Kehotin varovaisuuteen. Lapsilta ei läheskään aina asiaa kysytä.
"Onko se sun mielestä oikeasti lapsilta pois, jos vanhempi on onnellinen?"
Voi olla tai olla olematta. Riippuu tilanteesta.
"Pystyisitkö elämään onnellisena ilman puolisoa siihen saakka, kun lapset lentää pesästä?"
En ole onnellinen, mutta minun onnellisuuteni ei nyt paina vaa'assa. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
Lasten onni ei ikinä vaadi oman elämänsä uhraamista.
Päinvastoin siinä tekee lapsilleen karhunpalveluksen. Se katkeruus kyllä ennemmin tai myöhemmin tavoittaa ne lapsetkin..usko huvikses.
Onnellinen vanhempi on aina myös parempi vanhempi.
Mies joka on komea ja fiksu. :)
Hyvä kysymys. Muuttavat kotoa.
Mutta minä en näe sitä ollenkakan ensisijaisena asian, vaan sen, että ero on tpahtunut pienten lasten perheessä.
Tämä myös laittaa ajttelemaan, että miksi. Eikö lapsentulo olisi pitänyt olle pitkän suunnittelun asia, jossa samalla nähdään yhteinen elämä kasvattajina.
Nyt nuo erot todella tapahtuvat usein jopa lasten ollessa vasta muutaman kuukauden ikäisiä ja muutaman vuoden vanhoja. Eli lapset eivät olekaan sopineet perhekuvioon.
Asia on kipeä ja paha, siinä sitä sitten nuori äiti useimmiten on pienten lasten kanssa, hän on tottunut parisuhteeseen ja miehen kanssa yhteiselämään, joten lähtee hakemaan omiin tarpeiiinsa uutta suhdetta.
Tässä yhtälössä ovat lapset edellisen miehen kanssa ja uusi mies omiin tarpeisiin eli jokainen ymmärtää että lapsein kohta on huonolla tolalla.
Tuo uusi tarve ei koskaan kohdistu lapsen turvaavaan elämään eikä hänestä välittämisen, aikuisten tarpeet kun ovat kaiken edellä.
Tällä tavalla saadaan lapsen elämä yhdeksi kulkurin taipaleeksi ja mitä sitten kenenkin lapsen kohdalla näissä kahdessa eri paikassa sitten tapahtuu onkin kinkkisempi asia. Mutta lapsihan menettää oikeastaan kotinsa, koska häntä roiketaan paikasta toiseen ja sillä aikaa sitten tämä oma vanhempi elää sinkkuelämää uuden suhteensa kanssa.
Tätä sydämetöntä menoa en ymmärrä.
Toki ymmärrän, että eron myötä myös äidin ja isän elämä hajoaa, siitä puuttuu se perheen elämä, koska on nämä lapsen poissaolot.
Sitten äiti jonka lapset ovat isän luona saattaa hankkia vaikka lisätyön, jotta ei ole miettimässä tutoa ikävää, joka varmasti aika monta kaivaa sydämen pohjasta, tämä uusi ihminen on täyttämässä vain ihmisen perustarpeita.
On tämä vaikeaa ihan kaikille osapuolille, niin jätetyille, kuin jättäjille ja ennenkaikkea se on sitä lapsille.
Miten saataisiin perheiden tukeminen sellaiseksi, että tuossa pikkulasten perheissä jaksettaisiin elää perhe-elämää ilman eroamista.
Jonkinlainen perhe-elämään valmistava koulutus pitäisi liittää mukaan nuoren ihmisen koulutukseen, jotta nuo tradegiat vähenisivät huomattavasti.
Jotakin tässä yhteiskunnassamme on todella vinossa, sillä ei elämä voi olla tätä karkaamista ja silloin kun kaikkein eniten tarvitaan eli lasten ollessa pieniä.
No onko se sitten parempaa elää uudessa suhteessa, jossa mukana on uuden puolison pienet lapset, tuntuuko koskaan että olen pettänyt omat lapseni, sillä sitähän se on.
Onko se vain paikka, jonne päänsä laittaa piiloon ja jättää ajattelematta kaikki asiat. onko ihminen niin turta, että ei oel väliä enää oikein millään.
Miksi te juoksette pakoon sitä perhettänne juuris silloin kun lapset ovat pieniä, sen on kaikkein järkyttävintä että menette uusliittoon jossa on mukana myös pieniä lapsia.
Ja se valtava katkeruus näkyy täällä hirvittävinä ex:n ja ex:liiton lapsien moittimisena, jotain ihan kamalaa touhua.
No mikä tuossa nyt on sellaista, ettet ymmärrä?
Itse olen sanonut nykyiselle seurustelukumppanilleni heti alkuunsa, etten etsi lapselleni uutta isää tai / ja itselleni elättäjää. Ehkä karusti sanottu, mutta halusin tehdä sen selväksi, että seurustelukumppani on "tilauksessa", ei mikään helpotus yh:n arkeen tms.
Miesystäväni on toki tutustunut tyttäreeni ja tulevat kivasti toimeen keskenään, mutta tytöllä on isä, jonka kanssa on läheinen - joten en tuputa miesystävääni tytölle "isähahmoksi".
Voiko miespuolisen YH:n kanssa seurustella? Etsiikö hän äitihahmoa lapsilleen?
Miksi yleensä aina sanotaan yh:ksi ihmistä joka elää lastensa kanssa ilman toista aikuista? SUURIN osa kuitenkin on tänä päivänä yhteishuollossa eli isä on mukana lasten elämässä.
Oikeita yksinhuoltajia on vähän.
Ai, mitäkö "en etsi isähahmoa lapsilleni" tai "lapsilla on jo isä" tarkoittaa?
No... todellisuudessahan se tarkoittaa, että sinulla on KAIKKI velvollisuudet huoltaa samassa taloudessa asuvaa pentua, TÄSMÄLLEEN samalla tavalla kuin samassa taloudessa asuvalla isälläkin olisi. Viet tarhaan, vaihdat vaipat, ostat ruoat, teet sapuskat, leikität, laitat nukkumaan, kehut, kiität ja kasvatat jne. Aivan kaikki.
Mitä sinulla ei puolestaan ole, on juridinen oikeus lapseen.
Tuo "en etsi isää lapsilleni" on pahimmanlaatuista potaskaa ikinä. Jos käyttäydyt parisuhteessa siten, ettei sinulla ole lapsesta vastuuta, alkaa helvetinmoinen kitinä ja vikinä. Miten et koskaan auta, kun on niin rankkaa...
Hienovaraisimmillaan prosessi kulkee näin, heti sen jälkeen, kun on vakuuteltu, että lapsella on kyllä isä...
- Voisitko antaa Villepirjolle aamiaisen?
- Veisitkö tarhaan? Haetko?
- Et katsoisi Villepirjoa sen aikaa, kun käyn ostoksilla?
- Villepirjo kyllä tarvitsisi uuden toppatakin (wink, wink)...
- No, kai sinä Villepetterillekin jäätelön toit?
- Tarhassa olis sitten ne kevätjuhlat, sinne pitäis mennä
- Eikö tuo pyörä sopisikin Villepirjolle hyvin? Syntymäpäivälahjaksi vaikka...
- Ajateltiin lähteä tyttöjen kanssa risteilylle, sä varmaankin katsot Villepetteriä sen aikaa? Tai ainakin viet sen eksälle?
- Muista nyt kehua Villepirjoa, kun se tekee oikein (mutta älä kuvittelekaan ojentavasi, jos tekee jotain väärin: minun lastanihan ei kukaan ulkopuolinen komenna!)
Ja sitä rataa. Todellakin, joka hemmetin yh odottaa uuden kumppanin jakavan kaiken vastuun lapsesta. Poikkeuksetta. Jos et niin tee, olet kylmä, itsekäs paskiainen.
I rest my case.
Liian totta, liian totta. Kyllä tämä on nähty.
Se on vain sanahelinää. Se on nyt muotia, että naiset haluavat olla niin itsenäisiä, että eivät tarvitse kumppaniltaan mitään apua lastenhoidossa ja heidän kasvatuksessaan. Se voi olla ihan tottakin jos nainen aikoo vain treffailla mutta ei etsi vakavaa suhdetta. Jos suhde on vakava esim mennään naimisiin ja asutaan saman katon alla, niin ei sitä perhettä voi sillä tavalla jakaa, että me ja sinä vaan kyllä siinä on sellainen mies oltava, joka suostuu olemaan isäpuoli/isähahmo niille lapsille. Minä ainakin potkaisin sellaisen miehen pellolle elämästäni, joka halusi olla vaan joku ihme poikaystävä. Ei sellainen vetele kun on lapset. Nyt minulla on mies, joka suostuu olemaan isäpuol lapsilleni. Ja kyllä potuttaisi lähettää lasta isänsä luokse viikonlopuiksi, jos hänen puolisonsa ei ottaisi mitään vastuuta minun lapsestani. Kyllä se nainen siellä on äitihahmo lapselleni, halusi hän sitä tai ei.
Minä haluan, että mieheni osallistuu lasteni hoitoon ja kasvatukseen ja perheen elättämiseen. Nyt hän on työtön joten minä elätän kaikki. Mutta kun hän saa töitä, niin yhtä lailla hän on vastuussa meistä kaikista kun samaa perhettä ollaan. Kuten mieheni sanoi, lapsille on hyvä, että on mies perheessä, koska se on niin, että lapset ovat aina kunnioittaneet miestä auktoriteettina enemmän kuin naista. Nainen on äiti ja hoivaaja ja turvallinen syli mutta mies edustaa perinteisesti enemmän auktroriteettia.
Siinähän se totuus tuli. Pelkkää paskaa koko "en etsi isähahmoa lapsilleni."
Puhu vain omasta puolestasi. Lapset ovat biologisen vanhempansa vastuulla eikä heitä pidä sysiä uuden "iskän" tai "äiskän" harteille. Auktoriteetteinä lapsille ovat biologinen isä ja äiti, vaikka sitten eri osoitteissa. On naisesta kiinni, osaako olla sekä hoivaaja että auktoriteetti. Samoin miehestä.
Perseelleen se menee tuokin, jos samassa taloudessa asuvalla aikuisella ei ole auktoriteettiä, eikä biologisen mamman/papan mielestä oikeutta kieltää uusioperheen pikku-Hitleriä pahanteossaan tai hyppiessä teini-ikäisen angstin voimalla silmille.
Jos samassa osoitteessa asutaan, niin onhan sillä uudella puolisolla oltava oikeus määrätä, miten yhteisessä kodissa esim. käyttäydytään. Yhteiset säännöt on luotava ja kaikkien on niitä noudatettava. Eihän siitä mitään tule, jos lapset saa hyppiä silmille eivätkä tottele, kun "ethän sä ole mun isä/äiti, et sä voi mua kieltää" meiningissä eletään. Toki lasten tärkeistä asioista päättää hänen vanhempansa. En ihmettele, jos uusperheissä on ongelmia, jos auktoriteetteinä lapsille on vain omat vanhemmat.
Talossa on silloin KAKSI aikuista. Lasten kuuluu totella aikuisia (olettaen että aikuiset ovat nupistaan terveitä). Lasten mielipiteitä kuunnellaan mutta aikuiset tekevät tärkeät päätökset.
ei toimi,kokemusta on.jos pennuilla on yliote äidistä ja ovat saaneet äidin jutuillaan tilaan"elämä on lasten halujen ja tarpeiden tyydyttämistä"..itte katoin tommost pelleilyy 4v ja totesin et tää ei oo sopiva tilanne solmia kestävää tasapainosta ihmissuhdetta.
yh:t on turn-off..Ei kai kukaan järkevä halua toisen geenejä alkaa kasvattamaan ja paapomaan!! Ja kyllähn sitä yh:ssa on jotain pahasti vialla kun yh:ksi on jäänyt!! HYI!
Entäs jos hänestä on tullut yh sen takia, että mies on kuollut? Vieläkö oksettaa?
se on asia erikseen. Tarkoitin yh:ta jotka on jätetty parisuhteesta. ei kuoleman takia tietenkään, se on täysin eri asia.
totta että toisten lapsen kasvattaminen vaatii jonkin verran sitä jotakin mieheltä, koska harva ukko tuntuu piittaavan edes omista lapsistaan. mielestäni hyviä ihmisiä ne, jotka kykenevät rakastamaan ei-sukua olevia lapsia kuin omiaan.:)
ja mitä tuohon tulee että ihmisessä on jotain pielessä kun on yh:ksi jäänyt: et oikeasti voi olla niin ääliö ettet tiedä että vika on voinut olla siinä toisessakin tyypissä :D
Entä jos on yh siksi, että on itse lähtenyt huonosta suhteesta? Jättänyt esim. alkoholistin tai väkivaltaisen kumppanin.
Suomeksi sanottuna turvannut oman ja lastensa elämän.
Miksi ajattelet että yh on se jätetty ja viallinen osapuoli?
Itse jäin aikoinaan yh:ksi yllä mainitsemistani syistä. Ihan oikeasti yksinhuoltajaksi koska mieestä ei huoltajaksi ollut.
Voin olla mielestäsi HYI, mutta omasta mielestäni en ole. Enkä mieti kelpaanko jollekin. Kyllä se olen minä joka määrittelen millaisen ihmisen mahdollisesti hyväksyn rinnalleni.
"Voiko YH:n kanssa seurustella?":
Kyllä!
Ihastuin ja rakastuin NAISEEN, joka oli yksinhuoltaja. Halusin ja pyysin häntä elämääni ja koska hänellä oli lapsi, joka oli ja on osa häntä, halusin tuon lapsen elämääni myös. Nyt yli viidentoista vuoden yhteiselon ja melkein viidentoista avioliittovuoden jälkeen olen yhä onnellinen, että he elämääni tulivat.
Asetin rajat lapselle tasavertaisesti vaimoni kanssa, sillä rajojen asettaminen kertoo rakkaudesta lapseen. Lapsesta on kasvanut varsin tasapainoinen nuori aikuinen, josta me vanhemmat ja kasvattajat saamme olla ylpeitä!
Aina joskus näkee kaltaisiasi miehiä, sellaisia, jotka kykenevät rakastamaan muitakin kuin omia lapsia. Sinun kaltaistesi miesten ansiosta monen yh-äidin lapsen elämä tasapainottuu ja on paljon parempi kuin jos äiti joutuisi kasvattamaan lapset yksin. Totuus kun vain on se, että yksin on lasten kanssa paljon raskaampaa kuin kaksin...jo taloudellisesti. Minä jopa toivoisin, että mieheni vielä joskus adoptoisi lapseni (siihen tietääkseni tarvitaan biologisen isän lupa vaikka isyyttä ei olisi vahvistettu koskaan?), että jos minulla jotain sattuisi, niin lapsi saisi jäädä miehelleni, mutta ensin haluan varmistaa, että hän tosiaan pysyy elämässämme. Siksi haluan antaa ajan kulua ennen kuin lähden edes puhumaan moisesta ratkaisusta. Lapseni kyllä otti mieheni sukunimen yhdessä kanssani. Ja hän on hyvin ylpeä miehestäni...jos kukaan vieras on kuulolla, hän mielellään kutsuu miestäni isäksi...varmasti hän kokee, että nyt hänelläkin on sellainen isä, joka muilla lapsilla on ja hän on siitä ylpeä.
Kiitos! En kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi en voisi rakastaa lasta, vaikka hän ei biologisesti minun olekaan.
Tuntuu todella hyvältä nuo sanasi, mutta emme me kaltaiseni mitään ihmeellisyyksiä ole, vaan kyllä se meidänkin elämämme saa tuota jokaisen tarvitsemaa tasapainoa puolisostamme ja lapsesta/(lapsista).
Vaimolleni annan myös suuren arvon, sillä hän ei ole koskaan kyseenalaistanut minua isänä, eikä ole odottanut minulta minkäänlaista kannanottoa lapsen biologisen isän suhteen. Lapsella on siis kaksi isää, hänen biologinen ja hänet kasvattanut isä, that's it.
Lähellä on se hetki, kun tuo lapseni, lähtee "omilleen" ja toivon, että olen osaltani antanut siihen mahdollisimman hyvät eväät.
Ps Kyllä minäkin olen ylpeä siitä, kun lapseni on minua isäkseen kutsunut!
"Voiko YH:n kanssa seurustella? "
-Tottakai voi. Outo kysymys..?!
"Jos ihminen sanoo treffeillä, ettei etsi "isähahmoa" lapselleen, niin mitä se käyttänössä tarkoittaa?"
-Ettei sun tarvitse pelätä, että susta oltais väkisin leipomassa iskää kenellekkään vasten sun tahtoa. Että ihan relax vaan. ;)
ainut vaan, että kyllä siinä väkisinkin tulee se lapsi omaankin elämään mukaan...
Tottakai tulee!
Aikuinen ihminen tajuaa sen ja pystyy ajattelemaan lasta lapsena, ei toisen miehen siittämänä parisuhteen pilaajana.
Jos ei pysty hyväksymään lasta/lapsia niin silloin on itse keskenkasvuinen eikä todellakaan voi seurustella yh:n kanssa.
Riippuu täysin ihmisestä itsestään. Ei kannata edes yrittää jos kokee lapsen/lapset rasitteena eikä hyväksy toisen historiaa. Onhan niitä lapsettomiakin naisia.
Tottakai yh:n kanssa voi seurustella.
Itselleni tuo "en etsi isähahmoa lapselleni" tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä lukee. Lapsellani on oma isä vahvasti mukana elämässään eikä isän paikkaa voi toinen mies ottaa. Lapsen kuluista huolehdimme lapsen isän kanssa puoliksi enkä oleta kenenkään alkavan elättämään lastani. Vaikka lapsen isä ei osallistuisi mihinkään kuluihin, huolehtisin kuluista yksin myös parisuhteessa ollessani.
Minä kuitenkin olen äiti ja mahdollisen tulevan kumppanin täytyy pystyä hyväksymään asia. Lapseni tulee aina kuulumaan elämääni ja täten ollen myös kumppanini elämään. Kumppanin rooli lapsen elämässä olisi olla turvallisena aikuisena, vanhemman kumppanina.
JOS ALAT SEURUSTELLA NAISEN/MIEHEN KANSSA JOLLA ON LAPSI, SE LAPSI ON TEILLÄ AINA! JA JOS MUUTATTE YHTEEN SÄ JOUDUT MAKSAMAAN KAIKESTA PUOLET TAI JOPA KAIKKI EL IELÄTTÄMÄÄN TOISEN MIEHEN MUKSUN!!! LISÄKSI SIIHEN LAPSEN ETÄVANHEMPI, APPIVANHEMMAT JA SUKULAISET JA LASTENHOITOVUOROJEN SOPIMINEN ELI UUSPERHE HELVETTI. SITÄ SE TARKOITTAA!
tässä käytännössä tuota ajattelua kuunnelleena olen tullut siihen lopputulokseen että nainen haluaa vain jäsenetua ilman s korttia
orkut kyllä kelpaa mutta itse j´äsenedun pureminen ei sitten olekkaan ihan top2 joukossa
lapsi mika on tullut kännisisinä iltoina siitettyä on vain pakollinen lisä aiheeseen eli jos otat tollasen muijan kotiisi luuhaamaan niin pikku huone pannuhuoneen perällä olisi suotavaa, muuten et voi laskea kitapurjeeseen mälliä iltaisin juovuspäissäsi mikä olisi selviö jos ajossa olisi lapseton akka paitsi silloin se ei olisi edes sunajossa vaan pojat laskisi korvat luimussa kimpassa sitä kylillä
tyydy siihen
Itse olen skipannut kaikki YH:t. Ei kiinnosta alkaa maksamaan kenenkä kakaran kuluja.
Olen ottanut 4 lapsen yh-äidin, enkä kadu koskaan päätöstäni. Rakastan lapsia kuin omiani, ehkä johtuu siitä kun, kaikki lapset olivat tavatessamme alle teini-ikäisiä, niin heihin pystyi luomaan jonkinlaisen kontaktin. Kohta perheemme kasvaa yhdellä muksulla. Yhteiseloa takana 10 vuotta.
Mutta sä oletkin Mies toisin kuin palstan katkerat peräkammaripojut ja amisviikset :D Kaikkea hyvää teille jatkossakin!