tässä kaikille minun pieni tarinani:
niin,alkoholi vei minulta isän..n. kaksi vuotta
sitten,nyt olen 16- vuotias tyttö ja elämä alkaa
vihdoinkin paranemaan.
eli..isä joi usein ensin viikonloppuisin,lopulta
päivittäin.hän oli menestyvä yrittäjä ja avulias
ihminen,kaikki pitivät hänestä.hän palvoi
vaimoaan ja rakasti lapsiaan yli kaiken. perhe
oli aina ykkössijalla.sitten se vain
poksahti,sain kuunnella isän ja äidin
tappeluita,lyöntejä,oksentelua ja kohtauksia
joita tuli aina vaiheessa kun hänen oli pakko
pitää taukoa. kun hän piti taukoa,oli isä
ihana,yritti korvata kaiken kukkasilla karkeilla
ynnä muulla. minullekin hän huusi monta
kertaa,kuinka en mitään osannut tehdä oikein,
meni itseluottamus ja kaikki.. kaikki eivät edes
tienneet asiasta..luuli että meillä on onnellinen
pikku perhe..
tietysti rakastin isääni, vaikka välillä
tuntuikin että olisi helpompi ilman häntä. hän
oli vieroitushoidossa,oli vaikka missä aa-
kerhoissa, ja yritti lopettaa,mutta ei ollut
helppoa. äidin kanssa yöllä paettiin kotoa,kun
isä sekosi,lopulta muutettiin pois,ja joka yö sai
pelätä,että koska ovikello soisi tai isä rynnisi
sisään.
kunnes yhtenä päivänä olin serkullani yötä,kun
äiti tuli ja pyysi istumaan sohvalle. hän kertoi,
että isä on kuollut,oli lopettamassa,mutta oli
saanut kohtauksen,joka oli ollut liian rankka.
meinasin kuolla siihen paikkaan,en pystynyt
puhumaan en kävelemään,huusin ja itkin vaan ei ei
ei ole totta! se on varmasti elämäni hirvein
päivä. hautajaiset menivät,tunui oudolta vähän
aikaa,en osannut surra olin vain ja kävin koulua,
äiti masentuneena makasi kotona..jotenkin
kuvittelin,että isä tulee takaisin..
monta kuukautta myöhemmin tuli se suru ja itku,
ja kun ymmärsin että isä ei enää tule. hän on
taivaassa, paikassa jossa ei ole pahaa,ei
alkoholia,ei päihteitä,paikassa jossa hän
katselee minua ja on varmasti ylpeä tyttärestään.
--rakastan isääni ikuisesti!!--
tahdonkin sanoa, että mene sanomaa kaikille jotka
ovat tärkeitä,että rakastat ja välität heistä,
ennen kuin on liian myöhäistä. niin minulle kävi.
kiitos kun jaksoit lukea.
niin,alkoholi vei minulta isän..n. kaksi vuotta
sitten,nyt olen 16- vuotias tyttö ja elämä alkaa
vihdoinkin paranemaan.
eli..isä joi usein ensin viikonloppuisin,lopulta
päivittäin.hän oli menestyvä yrittäjä ja avulias
ihminen,kaikki pitivät hänestä.hän palvoi
vaimoaan ja rakasti lapsiaan yli kaiken. perhe
oli aina ykkössijalla.sitten se vain
poksahti,sain kuunnella isän ja äidin
tappeluita,lyöntejä,oksentelua ja kohtauksia
joita tuli aina vaiheessa kun hänen oli pakko
pitää taukoa. kun hän piti taukoa,oli isä
ihana,yritti korvata kaiken kukkasilla karkeilla
ynnä muulla. minullekin hän huusi monta
kertaa,kuinka en mitään osannut tehdä oikein,
meni itseluottamus ja kaikki.. kaikki eivät edes
tienneet asiasta..luuli että meillä on onnellinen
pikku perhe..
tietysti rakastin isääni, vaikka välillä
tuntuikin että olisi helpompi ilman häntä. hän
oli vieroitushoidossa,oli vaikka missä aa-
kerhoissa, ja yritti lopettaa,mutta ei ollut
helppoa. äidin kanssa yöllä paettiin kotoa,kun
isä sekosi,lopulta muutettiin pois,ja joka yö sai
pelätä,että koska ovikello soisi tai isä rynnisi
sisään.
kunnes yhtenä päivänä olin serkullani yötä,kun
äiti tuli ja pyysi istumaan sohvalle. hän kertoi,
että isä on kuollut,oli lopettamassa,mutta oli
saanut kohtauksen,joka oli ollut liian rankka.
meinasin kuolla siihen paikkaan,en pystynyt
puhumaan en kävelemään,huusin ja itkin vaan ei ei
ei ole totta! se on varmasti elämäni hirvein
päivä. hautajaiset menivät,tunui oudolta vähän
aikaa,en osannut surra olin vain ja kävin koulua,
äiti masentuneena makasi kotona..jotenkin
kuvittelin,että isä tulee takaisin..
monta kuukautta myöhemmin tuli se suru ja itku,
ja kun ymmärsin että isä ei enää tule. hän on
taivaassa, paikassa jossa ei ole pahaa,ei
alkoholia,ei päihteitä,paikassa jossa hän
katselee minua ja on varmasti ylpeä tyttärestään.
--rakastan isääni ikuisesti!!--
tahdonkin sanoa, että mene sanomaa kaikille jotka
ovat tärkeitä,että rakastat ja välität heistä,
ennen kuin on liian myöhäistä. niin minulle kävi.
kiitos kun jaksoit lukea.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä ihan tosi tiedän miltä toi tuntuu...nimittäin
alkoholi vei multa veljen vain pari kuukautta
sitten.sä oot ihan oikeassa siinä että pitää
muistaa sanoa lähimmäisilleen kuinka paljon
välittää...mä tiedän että mun veli ties kuinka
paljon me siitä välitettiin,mutta se oli liian
loppu tajutakseen sen....:( voimia sulle!=)
..tuttua tarinaa,sama homma mun kohdalla mutta
aika kultaa pahojakin muistoja,kannattaa ajatella
niitä,ja yrittää panostaa siihen että ei itse tee
samoja virheitä........
Minä itken...
kiitos vastanneille!!
jos haluat kirjoitella syvällisesti tai
vapaammin, niin kirjoita: [email protected]
kirjeitä odotellen!
Luin tyttö esmeralda kirjoituksesi alkoholin
turmeluksesta ja olen pahoillani siitä mitä sait
kokea, ja lopulta isäsi terveys ei kestänyt,
Mutta niinhän sen vaan on ettei siihen
alkoholismiin tehoa mikään toisen sanoma, sehän
on sairaus, ja siitä pitää itse haluta parantua.
Mutta kun meille on annettu tämä yksi ja ainoa
elämä ja elämään valintoja, joita teemme , teemme
niitä vääriäkin valintoja jotka sitten johtaa
taas vääriin valintoihin, elämä meitä kuitenkin
kuljettaa ja olosuhteet joihin joudumme
vaikuttavat myöskin.
Kuitenkaan isäsi ei enään tee mitään valintoja
vaan lepää rauhassa.
Voimia sinulle ja kauniita muistoja vaali , niitä
näyttää sinulla olevan, Ei niitä huonoja aikoja
kannata muistiinsa säilyttää.
Ajattle sinä nyt omaa tulevaisuuttasi ja mieti
kun sulle tulee valinnat minkä tien otat.
Oiken paljon voimia sinulle,
toivottaa vanha emerentia, joka ensimmäistä
päivää täällä vieraili.
ps Isänpäivä on sunnuntaina.