Myyttejä Uskottomuudesta

Myyttejä uskottomuudesta:

1. Kaikki ovat uskottomia joskus, joten uskottomuus on normaalia, hyväksyttävää käytöstä. Suomalaisten tutkimusten mukaan miehistä noin puolella, naisista noin joka kolmannella on ollut rinnakkaissuhde elämänsä jossain vaiheessa. Suurin osa näistä suhteista on ollut lyhytaikaisia. Uskottomuus ei ole siis 'normaalia', vaan oire jostain ongelmasta.

2. Syrjähypyt ovat hyvästä, ne voivat jopa elvyttää tylsän avioliiton. Väite pitää paikkansa sellaisissa tapauksissa, joissa henkilöt pitävät avioliittoa vankilanaan. Silloin syrjähyppy tarjoaa pilkahduksen vapaudesta ja avioliiton kurjuus on helpompi kestää tämän jälkeen. Useimmiten syrjähyppy kuitenkin tekee hallaa avioliitolle - se murtaa luottamuksen, jonka uudelleen rakentaminen vie aikaa ja on tuskallista.

3. Uskoton osapuoli ei rakasta puolisoaan; syrjähyppy todistaa tämän. Syitä uskottomuuteen on lukemattomia, mutta suurin osa niistä liittyy syrjähypyn tehneeseen henkilöön, ei avioliiton toiseen osapuoleen. Rakkaus tai rakkaudettomuus ei ole siis pääasia. Kysymys on haluttomuudesta sitoutua, eikä niinkään tunteista, pakottavasta rakkauden kaipuusta. Joten uskottomuus on syrjähypyn tehneen tietoinen valinta. Monasti syrjähyppy saakin alkunsa ystävyydestä, eikä muutu missään vaiheessa rakkaudeksi. Suhteen päätyttyä ystävyyskin katkeaa.

4. Uusi kumppani on aina seksikkäämpi kuin puoliso. On luonnollista, että kun syrjähyppy liittyy seksuaalisuuteen, uuden kumppanin oletetaan olevan oikea sänkyhirmu. Useimmiten kumppani valitaan kuitenkin aivan muun kuin seksikkyyden perusteella. Esimerkiksi mikä tahansa erilaisuus verrattuna puolisoon saattaa vedota.

5. Syrjähyppy on aina avioliiton toisen osapuolen syy - hänessä on jotain vikaa, joten puoliso ajautuu uskottomuuteen. Petetyn puolison ei pitäisi ottaa vastuulleen toisen tekemisiä. Hän ei voi yllyttää toista suhteeseen, ei lopettaa syrjähyppyä. Ainut mitä hän voi tehdä, on että hän osallistuu avioliittonsa ongelmien ratkaisuun.

6. Paras tapa suhtautua puolison uskottomuuteen on teeskennellä tietämätöntä ja näin välttää kriisi. Syrjähyppy voi viehättää osapuolia juuri siitä syystä, että se on salaisuus. Joten asian esille ottaminen saattaa viedä siltä koko vetovoiman. Toisaalta avioliiton toinen osapuoli saattaa teeskennellä tietämätöntä siksi, ettei hän haluakaan uskotonta puolisoaan 'takaisin', vaan toivoo tämän pysyvän etäisenä.

7. Jos syrjähyppy tapahtuu, avioliiton on päädyttävä eroon. Tietysti uskottomuus johtaa ristiriitoihin avioliitossa, mutta kaikki eivät ratkaise tätä kriisiä eroamalla. Sillä ponnistelujen kautta suhde voi vielä eheytyä, jos syrjähypyt loppuvat. Lähteenä on käytetty Frank Pittmanin kirjaa Private Lies - Infidelity and the Betrayal of Intimacy (1989).