Välillä häiritsee tyttöystäväni valehtelu. Hän on joskus menneisyydessään valehdellut aika isoistakin jutuista ja nykyäänkin jossain määrin. Esim. ihan mitätön valhe sinänsä, mutta tyyliin jos joku rasittava kaveri soittaa hänelle, niin tyttöystävä keksii jotain, että sori pitää lopettaa, pitää ottaa ruoka uunista just tms. Toi nyt aika mitätön tosiaan, mutta on niitä paljon isompiakin valheita kuultu. Tuo nyt kuvastaa sitä tapaa, että viljellään pieniä(ja suurempiakin) valheita vähän liian paljon.
No, en itsekkään voi sanoa olevani aina 100% rehellinen. Joskus tyttöystävä kysyi onko minulla ollut ikinä mitään tuntemuksia että haluaisin erota. Vastasin että ei ole, vaikka kyllä niitä aluksi varsinkin oli joskus. Olen kyllä myöhemmin niistä kertonut hänelle.
Olen tuosta valehtelusta puhunutkin hänen kanssaan, kun väistämättä sitä ajattelee, että jos toinen valehtelee kavereilleen niin miksei minullekkin. Varmaan tuo käytös juontuu hänen äidiltään, joka on aina opettanut hänelle, että kulissit pitää pitää pystyssä.
Suhteemme on kuitenkin tässä mennyt kokoajan parempaan päin monin osin, myös tällä alueella, ja kyllä tyttöystäväkin myöntää, ettei se valehtelu ole hyvästä. Ja ymmärrän kyllä, kun itsekkään sosiaalisesti en kovin rohkea ole, että ei se aina ole helppoa sanoo toiselle totuutta.
No, en itsekkään voi sanoa olevani aina 100% rehellinen. Joskus tyttöystävä kysyi onko minulla ollut ikinä mitään tuntemuksia että haluaisin erota. Vastasin että ei ole, vaikka kyllä niitä aluksi varsinkin oli joskus. Olen kyllä myöhemmin niistä kertonut hänelle.
Olen tuosta valehtelusta puhunutkin hänen kanssaan, kun väistämättä sitä ajattelee, että jos toinen valehtelee kavereilleen niin miksei minullekkin. Varmaan tuo käytös juontuu hänen äidiltään, joka on aina opettanut hänelle, että kulissit pitää pitää pystyssä.
Suhteemme on kuitenkin tässä mennyt kokoajan parempaan päin monin osin, myös tällä alueella, ja kyllä tyttöystäväkin myöntää, ettei se valehtelu ole hyvästä. Ja ymmärrän kyllä, kun itsekkään sosiaalisesti en kovin rohkea ole, että ei se aina ole helppoa sanoo toiselle totuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No vielä ei kannata luovuttaa, aika ja kokemukset kasvattavat ihmistä. Tuskin kukaan on aina 100% rehellinen ja joskus ei edes kannata olla ettei loukkaa lähimmäistään. Mutta jos pyrkimys on rehellisyyttä kohti niin ehkä ajalle kannattaa antaa tilaisuus ja arvioida kehitystä joskus myöhemmin. Mikäli suunta on syvempiin valheisiin niin se on huonompi asia. Niin kauan kuin ihminen on sitä mieltä että valehtelu on pahasta ja pyrkii siitä poispäin niin sitä voi kutsua positiiviseksi kehitykseksi. Ja siitä on tosiaan hyvä puhua kumppanin kanssa jolloin molemmilla on sama päämäärä. Pidät vain huolen ettei se viilaa sua linssiin :D
Kiitos vastauksesta. Ja juu, en todellakaan ole luovuttamassa. Tuo on vain pieni osa tyttöystävääni ja parempaan suuntaankin vielä menossa senkin suhteen, eli ei näyttäs mitään hätää olevan. Hän on kuitenkin aivan ihana ihminen ja parasta suhteessamme on varmaan meidän välinen kommunikaatio. Pystymme puhumaan syvällisistä ja toisinaan todella vaikeista ja kipeistäkin jutuista, joita moni suhde ei välttämättä edes kestäisi.
Tuskin mitään suhdetta on, jossa mikään piirre ei ärsytä toisessa.
"Tuskin mitään suhdetta on, jossa mikään piirre ei ärsytä toisessa."
En minä ainakaan ole kuullut sellaisesta suhteesta xD
Katso elokuva Liar liar (valehtelija valehtelija).
Kerrot aika vähän siitä millaisista asioista hän valehtelee. Tuo puhelun lopettaminen kuulostaa aika normaalilta toiminnalta. Tuskin itsekään sanot kavereille että: "Sä nyt olet vaan niin tylsä jätkä että mä en nyt jaksa kuunnella."
Ihmiset jotka ihan aina puhuvat totta ovat poikkeuksetta yksinäisiä ja syrjittyjä. Joskus näkee ihmisiä jotka valittavat etteivät toiset osaa arvostaa heidän rehellisyyttään, kun he laukovat toisille ihan suoraan totuudet heidän luonteestaan ja ulkonäöstään. Joissain asioissa on hyvä valehdella. Itse olen valehdellut esim. työhaastattelussa siitä miksi joku edeltävä työsuhde päättyi. Eräälle työnantajalleni taas annoin väärän selityksen miksi lopetin työsuhteen. Väitin että mulla on toinen työprojekti, joka on tärkeä uran kannalta. Oikea syy oli se että työpaikan toiminta oli moraalisesti arveluttavaa: alaiseni myivät pelkällä provisiolla tuotetta, jonka asiakkaat palauttivat lähes 100% varmuudella. Jos olisin kertonut esimiehelle totuuden, olisi hän mahdollisesti antanut huonot suositukset kun joku työhaastattelija soittaa hänelle. Ei kaduta.
Kerran itse asiassa olin rehellinen. Se kaduttaa. Lähdin työpaikasta esittäen kiperiä kysymyksiä ja haukkuen esimiehet kaikkien edessä. Se oli ihan oikein, koska kukaan työntekijä ei saanut sitä palkkaa joka oli luvattu, vaan jonkun ihan naurettavan 10-20% palkasta. Ja kyse ei edes ollut mistään virheestä, vaan ihan täydestä vedätyksestä. Seuraavassa työhaastattelussa sitten kysyttiin: "Miksi sun tää edellinen työsuhde päättyi?" Vastasin siihen melko rehellisesti että työpaikalla oli ongelmia. Haastattelija lupasi jo että saan aloittaa seuraavalla viikolla ja hän soittaa asiasta, mutta ilmeisesti hän oli soittanut edelliseen työpaikkaan (jonka itsekkäät k*sipääpomot tietysti keksivät musta jotain kivoja valheita), sillä soittoa ei kuulunutkaan.
En tiedä millaisia valheita sitten tyttöystäväsi latelee, mutta pikkuvalheet on täysin välttämättömiä, ellei sitten halua olla yksinäinen ja elää sossun tuella.
Juu, toi puhelu-esimerkki oli aika huono tosiaan, mutta vaikka jollekkin tutulle sanoo, että on töissä(vaikka ei käy töissä tällä hetkellä). Paremmin hänet tunteville kyllä kertoo miten asia tossa on. Mutta juu...eihän sitä kaikille tosin tarvikkaan heti kaikkea kertoa itsestään.
Ja totta kyllä, että aina ei kannata olla täysin rehellinen. Kyllähän se hienolta kuulostaa, että olisi aina 100% rehellinen, mutta ei se niin mustavalkoista ole. Jos vaikka naisella on huono itsetunto, niin ei kannata välttämättä sanoa suoraan jos joku hänen ulkonäössään häiritsee. Varmaan nainen sitten tekisi johtopäätöksen, että on täysin ruma, vaikka totuuden-laukoja pitäisi häntä hyvin kauniina kokonaisuutena, mutta jokin osa ei vaan miellytä silmää.
Itselläni on yliherkkä omatunto mielestäni, ja se tosiaan syyttää minua pienestäkin valkoisesta valheesta. Sitten pitää puhua sille omatunnolle järkeä, ettei kaikki niin mustavalkoista aina ole. Tosin ei sitä valehtelua kovin pitkälle voi venyttää sillä verukkeella, että se jossain tapauksessa voi olla oikein.
Tuttua oma mamma valehtelee isoista ja pienistäkin asioista jatkuvasti ja on pettänytkin minuu ja erottu monesti mutta aina palattu en tiiä.. Rakkaus kai Se on vai ei sekään kaikkeen riitä vaikee sanoo vastauksia ko itel sanat ongelmat.. Mut oon päättänyt Viel yrittää ja katsoo kun jää seuraavasta valheesta kii.. LUOTTAMUS ON SE SUHTEEN PERUSTA ja kun luottamus on menny vaikeeeta on suhdetta jatkaa mut aina kannattaa yrittää ja koittaa hoitaa asiaa kuntoon ja keskustelua lisää
Olen ollu kaikkiaan 10v yhdessä tämän valehtelevan naisen kans eikä Se pysty lopettaa valehteluu vaikka yrittää ja lupaa ja lupaa tämä on tosi patologinen valehtelija ei vain voi et valehtelee koko ajan niin kiva koittaa uskotella ettei Se oikeesti mua petä niinku oma akka valehteli vaikka oli 200%todisteet joka pettämisen jälkee mistä jäi kiinni mut voimia Tuttua oma mamma valehtelee isoista ja pienistäkin asioista jatkuvasti ja on pettänytkin minuu ja erottu monesti mutta aina palattu en tiiä.. Rakkaus kai Se on vai ei sekään kaikkeen riitä vaikee sanoo vastauksia ko itel sanat ongelmat.. Mut oon päättänyt Viel yrittää ja katsoo kun jää seuraavasta valheesta kii.. LUOTTAMUS ON SE SUHTEEN PERUSTA ja kun luottamus on menny vaikeeeta on suhdetta jatkaa mut aina kannattaa yrittää ja koittaa hoitaa asiaa kuntoon ja keskustelua lisää